lauantai 23. helmikuuta 2008

Yksityiseltä julkiselle


                                                                      Rita Juvonen

Rita Juvonen
osastonhoitaja
Lempäälän terveyskeskus

"Työskentelin työterveyshuollossa yksityisellä lääkäriasemalla Tammer-Tutka Oy:ssä työterveyshoitajan tehtävissä. Työterveyshoitajan tehtävieni ohella toimin ylihoitajan lomien ja vuorotteluvapaan sijaisena. Yksityissektorin esimiestehtävien haasteellisuus innoitti minua hakeutumaan esimieskoulutukseen ja valmistuinkin PIRAMKin johtamisen erikoistumiskoulutuksesta joulukuussa 2005. Opinnot antoivat tiiviin tietopaketin, jota kaipasin ylihoitajan sijaistehtävissäni. Yksityissektorin yrityskauppojen myötä tehtäväkuvani muuttui siten, että kaipasin uusia haasteita.

11.9.2006 sain vakanssin Lempäälästä ja aloitin Lempäälän terveyskeskuksen terveysneuvonnan osastonhoitajan virassa väestövastuuterveydenhoitajien ja kouluterveydenhoitajien esimiehenä. Vuonna 2005 käymäni esimiskoulutus antoi varmuuden toimia kokopäiväesimiehenä. Koulutuksessa olin saanut tarvittavan tietotaidon uutteen tehtävääni, joka oli hyvin erilainen kuin aikaisemmat esimiestehtäväni (siirto yksityissektorilta julkiselle sektorille).

Työssäni esimiehenä olen tietoisesti halunnut muuttaa käsitystä osastonhoitajan tehtävistä (mm. käsitystä siitä, että esimiestehtäviä ei voi hoitaa menestyksekkäästi, muun hoitotyön ohella); tehtäväni ei ole olla yksi terveydenhoitajista vaan pyrin tukemaan jokaisen työntekijän osaamista ja antamaan heille mahdollisuuden kehittyä ja kehittää omaa toimenkuvaansa.

Kipinän saatuani opiskeluinto ja tiedonjano ovat jatkuneet vuoden 2005 jälkeen ja olen työni ohella suorittanut Tampereen avoimessa yliopistossa hallintotieteen ja julkisoikeuden opintoja. Tavoitteenani on pyrkiä erityisvalintojen kautta varsinaiseksi opiskelijaksi lähiaikoina."

Johtajakoulutus antoi hyvät ja monipuoliset eväät toteuttaa esimiestehtäviä.



Kuva: Pirjo Lavikaiselle ratsastus ja suunnistus tarjoavat vastapainoa työlle. 


Pirjo Lavikainen
osastonhoitaja
Koukkuniemen vanhainkoti

Toimin Koukkuniemen vanhainkodin sairaalaosastolla 9 sairaanhoitajan toimen ohella osastonhoitajan varamiehenä. Tehtäviä hoitaessani törmäsin erinäisiin tietotaidon puutealueisiin, joten koulutukseen hakeutuminen oli ajankohtaista. Valmistuin vuoden kestäneestä johtakoulutuksesta 2007 toukokuussa ja sain osastonhoitajan vakanssin 1.2.2008 Koukkuniemen sairaalaosastolta 10.

PIRAMKin johtamisen erikoistumisopinnot antoivat tiiviin paketin tietoa, jota nyt hion taidoksi. Varsinkin tuotteistaminen oli "hikisestä" urakasta huolimatta yksi parhaista osa-alueista koulutuksessa, myös BSC tuli tutuksi. Vuorovaikutus ja verkostoituminen on "päivän sana", tähän koulutus haastoi meitä opiskelijoita koko vuoden, hiouduimme ryhmätöiden, esitelmien ja työelämän edustajien haastattelujen kautta, jos ei nyt aivan timanteiksi niin moniosaajiksi kuitenkin. Runsaasti kokemusta karttui omaehtoisen tekemisen kautta, olihan koulutusidea konstruktiivinen. Prosessointi, analyysit ja projektikaaviot tulivat tutuiksi ja näitä tietoja on työelämässä jo hyödynnetty.

Omaa sydäntäni lähellä on henkilöstö, henkilöstön jaksaminen ja henkilöstövoimavarojen johtaminen. Olin aiemmin suorittanut PIRAMKissa työnohjaajan erikoistumisopinnot ja koen nyt osastonhoitajan tehtäviä hoitaessani saavani molemmista koulutuksista tukea.

Muutokset, kehittäminen, tilaaja-tuottajamalli sekä osaavan henkilöstön saanti tuovat haasteita päivittäiseen työhön esimiehenä Vastapainoksi työlle irrottaudun harrastusten avulla toisenlaiseen "maailmaan": ratsastus vaatii keskittymistä ja oman kehon hallintaa, samoin suunnistuksessa ajatuksen on oltava läsnä, "on oltava kartalla".

"Kun työnkuva muuttui, tiesin tarvitsevani johtamisen koulutusta"


                                                              Kuva: Marjukka Koivisto


Marjukka Koivisto
Osastonhoitaja
Kangasalan terveyskeskus
Kuntoutusosasto

"Vuonna 2004 suorittaessani PIRAMKissa erikoistumisopintoja Tekonivelpotilaan hoidon asiantuntijakoulutus, kiinnostuin johtamiseen liittyvästä opintokokonaisuudesta ja BSC-näkökulmasta. Kun työnkuvani muuttui ja aloin toimia vt. osastonhoitajana, tiesin tarvitsevani johtamiseeni koulutusta. Pääsin PIRAMKin johtajakoulutukseen ja valmistuin keväällä 2007. Osastonhoitajan virka tuli avoimeksi kesällä 2007. Hain virkaa ja tulin valituksi.
Johtajakoulutus antoi varmuuden toimia esimiehenä. Nousu ns. rivityöntekijästä esimieheksi ei ole helpoin tapa edetä uralla. Työssäni esimiehenä olen tietoisesti halunnut muuttaa käsitystä osastonhoitajuudesta. En ole osastoni ”hoitaja” vaan tuen jokaista työntekijää toimimaan vastuullisesti. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on luoda työntekijöille mahdollisuus kehittyä ja kehittää omaa työnkuvaansa. Henkilöstön johtaminen onkin usein haastavampaa kuin asioiden johtaminen.

Koulutuksen kehittämistehtävän tein yhdessä PIRAMKin yliopettaja Sirpa Hankelan kanssa. Työmme aihe oli Tekonivelpotilaiden jatkohoidon ja -kuntoutuksen tuotteistaminen Kangasalan seudun terveyskeskussairaalassa. Talouden näkökulma tuli tutuksi ja ennen hankalalta vaikuttanut numeerinen maailma avautui uudella tavalla.

Tulevana vuonna sosiaali- ja terveystoimi yhdistyvät Kangasalla. Nykyinen terveyskeskuksen kuntayhtymä puretaan ja uusi Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskus aloittaa toimintansa 1.1.2009. Muutos tuo uutta mielenkiintoista näkökulmaa työhöni ja odotankin, miten yhteistyö kunnan organisaatiossa käynnistyy.

Satu Ketonen valitsi oman tiensä

                                                             
                                                              Satu Ketonen
I did it my way
by Satu Ketonen

”Ylioppilasvuoden jälkeen tein muutaman vuoden erilaisia töitä muun muassa pankissa. Valmistuin ensimmäiseen ammattiini Tampereen kauppaoppilaitoksesta, ja saman tien jatkoin opintoja sairaanhoitajaksi Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa valmistuen sis-kir sairaanhoitajaksi joulukuussa 1993.

Työllistyin valmistumista seuraavana päivänä TAYSiin kirurgian teho-osastolle unelmatyöhön: kriittisesti sairaan potilaan hoitotyöhön. Hoitotyöurani aikana olen toiminut akuutissa hoitotyössä ensiavuissa ja teho-osastoilla. Perheen perustamisen myötä olin muutaman vuoden välillä kotona vuosina 1995 ja 1997 syntyneiden lasteni Pinjan ja Aleksin kanssa. Nämä vuodet - ja lapset jo sinällään - ovat parhaita kokemuksia ja elämyksiä minun elämässäni. Perspektiivi siihen, mikä on oikeasti tärkeää, syntyy lasten ja perheen kautta.

Rohkeasti pois mukavuusalueelta

Jossain kohdassa ”satuin ohjautumaan” esimiestyöhön ja samalla aloitin opiskelut PIRAMKissa Johtamisen ja esimiestyön erikoistumisopinnoissa. Tämä koulutus on ollut parasta, mitä koulutuksellisesti voi toivoa. Tiukka vuosi opintoja päätoimisesti samalla työtä tehden oli hyvä rutistus. Sain työkalupakin, jota käytän nykyisessä työssäni edelleen päivittäin.

Esimiestyöurani kulki erikoissairaanhoidosta säätiötoimintaan. Olin mukana nelisen vuotta saattohoitokodin toiminnan alkutaipaleella Hämeenlinnassa. Tämä aika oli monella tapaa hienoa rakennustyötä ja monipuolista innovatiivista verkostoitumis- ja markkinointityötä. Saattohoidon markkinointi, tunnetuksi tekeminen, rahoituksen järjestely olivat melkoisia haasteita. Eettiset ja moraaliset näkökulmat toimivat oman toimintani ja koko saattohoitokodin toiminnan kehittämisen moottoreina. Näiden kaikkien realiteettien ja inhimillisen, arvokkaan kuoleman teemat oli yllättävän helppo yhdistää, kun piti tiukasti kiinni omista arvoista. Opiskelin työn ohessa Suomen Yrittäjäopiston yrittäjän erikoistumisammattiopinnot, joista oli hyötyä monessa mielessä, eikä vähiten alueellisten verkostojen rakentamisen muodossa. Saattohoitokodin toiminta vakiintui, henkilöstö sitoutui, rahoitusjärjestelmä toimi: minun oli aika lähteä.

Tampereella avautui johtavan hoitajan tehtävä erittäin arvostetussa, perinteikkäässä yksityisessä lääkärikeskuksessa, kuvantamispalveluissa. Oli aika hypätä taas pois mukavuusalueelta eli johtamaan suurehkoa asiantuntijajoukkoa alueella, josta itsellä ei ollut substanssiosaamista. Tässä tehtävässä huomasin hyvin nopeasti, että minulla oli upea osaajien joukkue johdettavana, mutta eri arvot kuin toimivalla ylemmällä johdollani. Rimpuilin aikani ja ajattelin, että vika on minussa, minä en kestä tai en osaa toimia. Tunne ristiriidasta oman ajatusmaailmani ja saamani ohjeistuksen välillä syveni, enkä saanut muutosta asioissa aikaan, vaikka kuinka yritin. Tässä työssä olin nippa nappa vuoden, ja jokainen päivä niistä tuntuu nyt kauempaa katsottuna olleen minulle hyödyksi. Lähtöpäätökseni tein jo noin puolen vuoden kohdalla, mutta sisu ei antanut vielä lupaa lähteä.

Lähtöpäätöksen teon jälkeen oma olo helpotti, joskin koin silloin epäonnistuneeni raskaasti. Kyseiseen tehtävään valituksi tulemista edelsi usean kuukauden haastattelu- yms. rumba, johon kuului myös koko päivän mittainen testaus rekrytointikonsultin toimesta. Ajattelin silloin, että oma tunteeni on varmasti väärä, kun kerran minut on valittu niistä kaikista hakijoista, ja tein kyllä omasta mielestäni hyvin selväksi jo haastatteluissa ajatukseni johtamisesta ja arvoistani.

Keväällä 2008 siirryin nykyiseen tehtävääni, Kanta-Hämeen keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosaston sekä kipupoliklinikan osastonhoitajaksi. Joukkueessani on reilut 60 työntekijää, huippuosaajia kaikki! Tässäkin työssä tulin mukaan myllerrykseen, organisaatiomuutostilanteeseen ja jälleen alueelle, jolla minulla ei ole substanssiosaamista! Henkilökunta on ottanut minut lämpimästi vastaan, muutostilanteeseen liittyviä kohtuullisen suuria haasteita on toki ollut, mutta juuri tänään on hyvä päivä : ) .

Omat tuntemukset näyttävät tietä

Taaksepäin katsoessani huomaan esimiesurani olleen aina muutostilanteeseen hyppäämistä. Viime vuosina vauhti on kiihtynyt työmuutoksissani, ja silti samalla tietyt prosessit ovat jatkuneet ja menneet eteenpäin tasaiseen tahtiin. Jo saattohoitokodissa työssä ollessani aloitin Sosiaali-ja terveysjohtamisen MBA-opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa. Suunnitelma oli opiskella työn ohessa vuosina 2006-2009 MBA-tutkinto. Opintojen aikana työskentelin siis kolmessa eri tehtävässä, mutta pysyin kiinni opinto-ohjelmassa ja sain tutkinnon valmiiksi maaliskuussa 2009.

Prosessissa vaihtui lopputyön aihe niin monta kertaa kuin työpaikkakin. MBA-opintojen kautta sain paljon uutta osaamista ja erittäin laajan verkoston sosiaali- ja terveysjohtamisen ja järjestötyön huipulta. MBA-opinnot käynnistivät minussa monenlaisia prosesseja. Huomasin, että asiat, joiden kuvittelin olevan minulle ylivoimaisia (esim. tilastomatematiikka) alkoivatkin avautua, kun vaan aloin asioihin paneutua - pakon edessä siis. Monta kertaa olin todella uusien haasteiden parissa, mutta näiden selvittäminen ja omaksuminen ovatkin olleet melkoinen ahaa-elämys. Nykyään luen ja ymmärrän asioita aivan eri näkökulmista, hahmotan kokonaisuudet paljon entistä laajemmin.

MBA-opintojen suorittaminen täytti sisäisen tyhjiön: syntyi ajatus siitä, että haluan syventää asioita tiedekorkeakouluopinnoissa, ja se tavoite myös toteutui. Opinnoissa on tärkeintä saada jotain itselle. Opintojen tulee tukea omaa kasvua ja toimia varaventtiilinä, kun työssä jaksaminen on koetuksella. Opintoja ei missään nimessä kannata tehdä jonkun toisen takia tai siksi, että päästäkseen johonkin tiettyyn työhön on pätevyysvaatimuksen vuoksi suoritettava sitä tai tätä.

Työssäni olen oppinut kuuntelemaan omaa sisintäni, on sitten kyse rekrytointipäätöksestä tai mistä hyvänsä. Omaa ajankäyttöä tulee pohtia vakavasti - tietty määrä täytyykin ”aikuisten maailmassa” vastoinkäymisiä sietää, mutta rajansa kaikella. Itseään ja panostaan on tärkeää arvostaa, titteleistä ja palkasta, työsuhde-eduista on voitava luopua, jos alkaa voida todella huonosti.

Tommy Hellstenin sanoin ”saat sen, mistä luovut” kehotankin kuuntelemaan omaa kutsua ja seuraamaan uteliaasti omaa tietä. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Jokainen päivä on lahja, ja se lahja täytyisi osata käyttää niin, että mikäli aika tässä elämässä yhtäkkiä tulee täyteen, voisi pilven reunalta todeta, että sanoin kaiken sen, minkä halusin rakkailleni sanoa. Tein kaiken sen, minkä halusin tehdä, ja kaikessa toiminnassani pysyi uskollisena itselleni ja omille arvoilleni.

Satu Ketonen
Esh, MBA (Sosiaali- ja terveysjohtaminen)
Osastonhoitaja
Leikkaus- ja anestesiaosasto
Kanta-Hämeen keskussairaala

Johtajakoulutuksesta on monipuolista hyötyä, sanoo Satu Sipilä

Kuva: Satu Sipilä soveltaa oppimaansa sekä työssä että luottamustehtävissä.


Satu Sipilä toimii Hatanpään kantasairaalassa Päiväkirurgian yksikössä osastonhoitajan tilapäisenä sijaisena 15.3 2009 saakka ja jatkaa sen jälkeen apulaisosastonhoitajan tehtävässä.

" Sain merkittävän pohjan työskennellä vt osastonhoitajana suorittaessani työn ohessa erikoistumisopintoja Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla vuonna 2007."

"Viime syksy oli jännittävä, sillä olin ehdokkaana kunnallisvaaleissa Tampereella ja onnistuin pääsemään valtuustoon, olin ääniharavissa sijalla 27. Aloitan näin kolmannen valtuustokauteni tammikuussa 2009. Pidän tätä ihmeenä, sillä näissä vaaleissa niin moni konkarikin putosi valtuustosta."

 PIRAMKin johtajakoulutuksesta sain mielestäni paljon hyviä eväitä ja uutta näkökulmaa ja tietoa osastonhoitajan työn lisäksi myös työskentelyyni valtuustossa ja muissa luottamustehtävissä."

Johtamisen erikoistumisopinnot: Kokemusten jakaminen tärkeää


Projektipäällikkö Marja Riihimäki Tampereen yliopistollisesta sairaalasta on yksi niistä 400:sta esimiehestä, jotka ovat suorittaneet Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -ammatilliset erikoistumisopinnot PIRAMKissa.

 "Kävin PIRAMKin johtajakoulutuksen vuonna 2006. Toimin tuolloin osastonhoitajan sijaisena synnyttäneiden vuodeosastolla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Koulutuksen myötä sain erittäin paljon käytännön toiminnassa tarvittavia tietoja, joita pystyin heti koulutuksen aikana hyödyntämään työssäni esimiehenä. Koulutus huomioitiin myös työnantajan taholta vakinaistamalla minut osastonhoitajan virkaan toukokuulla 2007."

 "Erityisesti pidin koulutuksen nivoutumisesta käytäntöön. Verkostoituminen oli tärkeää ja kokemusten jakaminen opiskelijaystävien kanssa jatkuu edelleen. Kehittämistehtäväni liittyi lyhytjälkihoitoisen synnytystoiminnan laajentamiseen. Samalla perehdyin projektityöskentelyyn teoriassa ja käytännössä. Koulutuksesta koen olevan hyötyä myös nykyisessä tehtävässäni uuden synnytystietojärjestelmän käyttöönoton projektipäällikkönä."" Vuoden kestäneen tiiviin koulutuksen aikana oppi myös oman työnsä johtamista ja aikataulujen yhteensovittamista. Salsaharrastuksen avulla pystyi kuitenkin hyvin rentoutumaan ja välillä siirtämään ajatuksetkin vapaalle."

 Kuva: Salsa vie ajatukset vapaalle... Kuva: Marja Riihimäki

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Koskiklinikka: Katja Pistemaa-Savisto sai varmuutta esimiestyöhön


Vuoden rutistus on Katja Pistemaa-Saviston mielestä juuri sopivan mittainen. Hänelle johtamisen erikoistumisopinnot PIRAMKissa osuivat harkitusti äitiysloman yhteyteen. ”Vauva oli kolmen kuukauden, kun aloitin opiskelun, ja valmistuin toukokuussa 2007. Kotonakin jaksoi, kun pääsi välillä tekemään jotain muutakin.”

Pistemaa-Saviston vastuualuetta Koskiklinikalla on leikkausyksikkö, jonka vastaavana hoitajana hän toimii. Tilaa on melkein tuhat neliötä, neljä leikkaussalia, 21 työntekijää, myös välinehuolto kuuluu yksikön tehtäviin.

”Heti alkutaipaleella vastaavan hoitajan tehtävissä huomasin, että perusteet johtamiselle puuttuvat. Sieltä nousi jonkinlainen valmennuksen tarve, että osaisi viedä asioita systemaattisesti eteenpäin.” Pistemaa-Savisto löysi PIRAMKin erikoistumisopinnot netistä ja vasta jälkeenpäin sai tietää, että myös kollegat ovat sen suorittaneet yksi toisensa jälkeen.

”Koulutuksen jälkeen itselläni on turvallisempi olo, osaan perustella tekemiseni ja päätökseni paljon paremmin kuin ennen. Voin suositella koulutusta kaikille samassa asemassa oleville, esimerkiksi jos päätyy tekemään lähiesimiestyötä sairaanhoitajakoulutuspohjalta niin kuin minä”, Pistemaa-Savisto sanoo.

Koulutuksen neljä näkökulmaa palvelivat hyvin tarkoitustaan, koska samaan aikaan Koskiklinikalla lähdettiin tekemään toimintasuunnitelmaa Balanced Scorecardin pohjalta. Uusista oivalluksista eniten hyötyä Pistemaa-Savisto kokee saaneensa talousasioiden puolelta. ”Opinnäytteeni olkapääleikkausprosessin tuotteistamisesta ja kehittämisestä on otettu käyttöön Koskisairaalassa, ja muutenkin työstä on ollut hyödyllistä pohjaa kustannuslaskentaan ja prosessien hiomiseen leikkauksissa.”


Koskiklinikka

Koskiklinikka: Johanna Kurjelle avautui uusia haasteita

Joulukuussa 2007 johtamisen erikoistumisopinnoista PIRAMKissa valmistunut Johanna Kurki sai uusia haasteita vain kolme kuukautta opintojensa suorittamisen jälkeen. Asiakaspalveluvastaavana hän on nykyisin esimies 27:lle Koskiklinikan vastaanotto- ja ajanvaraussihteerille.

Kurki on sitä mieltä, että hän ei olisi tässä tehtävässä, ellei olisi käynyt koulutusta. ”Aiemmin olin vastuussa 9 hengen tiimistä, ja silloin lähdin hakemaan jotain kättä pidempää pelkän maalaisjärjen tueksi. Aina välillä on hyvä hankkia uutta oppia, varsinkin kun työnantaja suhtautuu opiskeluun positiivisesti”, Kurki sanoo.

Koskiklinikalla esimiesten pitää pystyä reagoimaan nopeasti erilaisiin tilanteisiin ja tekemään päätöksiä. Johtamisopintoihin koottu tiukka vuoden ohjelma on Johanna Kurjen mielestä hyvä kokonaispaketti. ”Sieltä saa sellaista ymmärrystä ja oppia vastuun kantamisesta, jota ei ihan tavallisena rivimiehenä välttämättä tule mieleen. Kouluttajat hoitavat asioita antaumuksella, ja omat muistiinpanot ovat olleet kovassa käytössä koulutuksen jälkeenkin.”

Arjen pyörittämisen ja opiskelun yhteensovittamista vuoden aikana helpotti se, että Kurjen lopputyö, ajanvarausyksikön keskittäminen, liittyi suoraan meneillään olevaan puhelinpalvelun kehittämistyöhön. Se saatettiin loppuun Koskiklinikalla viime kesänä.

Koskiklinikka

Koskiklinikka: Sirpa Rekon kokonaisnäkemys laajeni


Koskiklinikan vastaanottotoiminnasta vastaava hoitaja Sirpa Reko on pitkän linjan koskiklinikkalainen, yli 20 vuotta talossa ollut. Hänellä on tuore johtamisen erikoistumisopintojen todistus viime toukokuulta.

Reko lähti hakemaan PIRAMKin johtamiskoulutuksesta jotakin uutta ja saikin sen kokonaisnäkemyksen muodossa. ”Opiskelun aikana opin mielestäni paremmin hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia, ja tämä kokonaisnäkemys on vaikuttanut omaankin työhöni. Esimerkiksi tuotteistamisharjoituksesta on ollut ihan käytännön hyötyä.”

Reko koki opiskelun työn ohessa antoisaksi ja mielekkääksi, vaikka varsinkin loppua kohden tahti tiivistyi melko rankaksi. Lopputyönsä Sirpa Reko teki perehdyttämisestä, koska Koskiklinikalta puuttui perehdytysohjelma erityisesti vastaavan hoitajan tai yksikön johtajan tasoisille ihmisille.

Yhtenäinen linja perehdyttämisessä ja kouluttautumisessa tukee myös yhteistyön sujumista Koskiklinikalla. ”Kun meidän kaikki esimiehet ovat käyneet saman koulutuksen, katsomme asioita jotenkin samalla tavalla. Tämä on tärkeää nyt kun alalla on kova kisa hyvistä työntekijöistä. On pidettävä entistä parempaa huolta henkilöstön hyvinvoinnista.” 


Koskiklinikka