sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tampereen pelastuslaitoksen historia antaa voimaa nykypäivään

Tampereen aluepelastuslaitos on keskellä "kirkonkylää", Wivi Lönnin suunnittelemassa ja 1907 valmistuneessa rakennuksessa. Wivi Lönn oli aikansa uranuurtajia, ensimmäinen suomalainen nainen, jolla oli oma arkkitehtitoimisto.Talo toimii hyvin vielä tänäkin päivänä ja antaa hienot puitteet toteuttaa vaativaa palo- ja pelastustointa. Viime vuonna sairaankuljetuksen ambulanssit lähtivät tehtävään keskimäärin 105 kertaa vuorokaudessa.
Ei siis ihme, että Pelastuslaitoksen ambulanssi on tuttu näky kaupungilla ja  myös laajasti muualla Pirkanmaalla. Jos on talo maineikas ja sen historia tutustumisen arvoinen, myös  henkilöstö on ansiokas ja sen ammattitaitoon voi luottaa hädän hetkellä. Lääkintäesimiehet ja ensihoitajat ovat hyvin ja laajasti  koulutettuja ammattilaisia, jotka hallitsevat tilanteet. Monet lääkintäesimiehet ovat suorittaneet sairaanhoitajan tutkinnon ensihoitajakoulutuksen lisäksi ja jotkut myös Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot osatakseen paremmin vuorokohtaisen johtamisen. Johdettavana on monien Pirkanmaan alueella toimivien sivupisteiden henkilöstö ja toiminta myös. Vaativia tehtäviä ei opi pelkästään koulunpenkillä, vaan monilla on kokemus rauhanturvajoukoista maailman eri kriisipisteissä ja monia muita henkilökohtaisia saavutuksia, jotka laajentavat osaamista.
Matti Välikoski, Ari Kannisto, Ari Laine ja opiskelija Janne Hietaniemi
Pelastuslaitos on ollut ja on monien ansiokkaiden urheilijoiden kotipesä, Tapparan ja Ilveksen miehet sulassa sovussa kautta historian?? Monitaituruuden lisäksi pelastushenkilöstöllä on erinomaiset sosiaaliset taidot, herkkyyttä ja auttamisen halua aidosti ja suurella sydämellä. Aikanaan opettajakoulutuksessa tein tutkimustyöni potilaan kokemuksesta silloin, kun hän ensiavun kautta jäi sairaalaan hoidettavaksi. Erityisen positiivinen kokemus oli potilailla sairaankuljetuksesta. Heillä oli kyky lohduttaa ja pitää lähellä sairasta ja vanhaa ihmistä, sai vaikka halata all stars-jääkiekkotähteä Pekka Marjamäkeä!
Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisopinnoissa ryhmässä 27 opiskelee nyt lääkintäesimiehen tehtäviä hoitava Matti Välikoski. Hän pääsi lapsuutensa toiveammattiin jo nuorena suoritettuaan palomiehen ammattiopinnot Kuopion Pelastuskoulussa. Palomiehen uran hän aloitti Tampereella vuonna 1995 ja suoritti sairaanhoitajan (amk) tutkinnon töiden ohessa vuonna 2002. Yhden harjoittelujaksoistaan hän suoritti Shanghain yliopistollisessa sairaalassa. Hän on toiminut myös YK:n rauhanturvajoukoissa Etelä-Libanonissa.
Hän toimii myös Tampereen Palomiesyhdistyksen talouspäällikkönä ja Ilveksen miehenä osallistuu monenlaisiin palomiesten urheilukisoihin eri puolilla maailmaa. Viimeksi Vancouverissa ja seuraavaksi on matka kisoihin New Yorkiin.

Matti Välikoski työnsä ääressä
Opiskelijat ovat kautta aikojen tuoneet johtajakoulutukseen oman persoonallisen osaamisensa ja laajentaneet siten kaikkien osaamista ja edesauttaneet tavoitteiden saavuttamista. Meillä on monia kansainvälisissä tehtävissä työskennelleitä opiskelijoita, jotka vahvistavat TAMKin kansainvälistymistavoitteita aidosti. Opiskelijat ovat sosiaali- ja terveysalan kentältä monipuolisesti, joten se avartaa jokaista. Jokainen opiskelija edustaa omaa alaansa ja omaa "taloaan" ylpeänä, kuten tässä esimerkissä Matti.
Seija Telaranta


sunnuntai 20. helmikuuta 2011

HUS:n korvasairaalan osastolla K6 on lämmin tunnelma

HUS on suuri sairaala

HUS:n silmä- ja korvasairaalan rakennuksen respaan tullessani oli heti hyvä vastaanotto, hyvä ettei virkailija saattanut minua ylös asti.
Pienillä asioilla voi luoda hyvän käsityksen. Osasto K6 on vasta remontoitu
yksikkö tässä 1951 valmistuneessa rakennuksessa.Osastolla hoidetaan sekä elektiivisiä leikkauspotilaita että päivystyksenä tulleita potilaita, jotka tarvistevat vuodeosastohoitoa. Potilaat ovat kaikenikäisiä, vauvasta vaariin.Osastolla toimii myös poliklinikka ja syöpähoitajan vastaanotto.Vuodepaikkoja   on 26, huoneet  pääosin 2 hengen huoneita.

Oh Anneli Huupponen ja aoh Riitta Takkinen
Kuvassa osastonhoitaja Anneli Huupponen ja apulaisosastonhoitaja Riitta Takkinen, joka parhaillaan opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulun Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnoissa, ryhmässä 27. Opettajalle on aina palkitsevaa ja avartavaa tavata johtajaopiskelijat heidän omassa miljöössään. Kuten jo tuli mainittua, tunnelma talossa ja osastolla oli hyvä ja positiivinen. Erityisen hieno asia on, että opiskelijan esimies on läsnä. Opiskelijan ei tarvitse olla yksin opintojensa kanssa, vaan  hänellä on keskustelukumppani omassa yksikössään, joka on kiinnostunut opinnoista. Johtajakoulutuksen yksi tavoite on, että kun opiskelija valmistuttuaan on muuttunut, katsoo johtamista ja omaa työtään eri näkökulmasta ja syvällisemmin, myös hänen edustamansa organisaatio on liikahtanut parempaan suuntaan.

Iso laiva kuten HUS uudistuu hitaasti, mutta johtaminen voi profiloitua edistykselliseksi ilman seinien uudelleenrakentamistakin.Hyvän työpaikan tekevät ihmiset, muu on kuitenkin vain rekvisiittaa. Koulutus on avainsana uudistusten läpivientiin ja muutoksen johtamiseen. Jukka Helander on apulaisosastonhoitajana saman klinikan leikkausosastolla ja suorittanut johtamisen opintonsa vuosi sitten. Oli todella mielenkiintoista kun hän tulla tupsahti osastolle kertomaan kuulumisensa ja johtamisen näkökulmansa.

Riitta Takkinen, Anneli Huupponen ja Jukka Helander
Leikkausosaston johtamisessa on monta liikkuvaa muuttujaa, ihan arkisessa työsuunnittelussa. Yhteistyön lääkäreiden ja muun henkilöstön ja lähettävien yksiköiden kanssa on oltava saumatonta ja sujuvaa. On luotava luottamukselliset suhteet, jotka rakentuvat avointen tapaamisten ja kohtaamisten avulla. Kauniit puitteet kohottavat tunnelmaa kuten tässä osasto K6:n henkilöstön taukotilassa, jossa on myös parveke ja aivan upea näköala. Osastonhoitajan kertoman mukaan elegantti taukotila toimii rentouttavasti, koska nyt jo on tullut palautetta, että tuntuu kuin siirtyisi aivan muualle, pois työn äärestä. Seija Telaranta

perjantai 18. helmikuuta 2011

Sosiaalinen media johtajakoulutuksen tukena

Internet on muuttanut opetuksen työtapoja ja työvälineitä enemmän kuin mikään muu opetuksen historiassa. Sähköpostin ja korkeakoulujen oppimisympäristöjen avulla tietoa voi siirtää, muokata ja käyttää hyödykseen paikasta riippumatta. Facebook on muutamassa vuodessa noussut pienestä opiskelijapalvelusta verkon sosiaaliseksi suurvallaksi, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen säätyyn katsomatta, mutta myös tiedon, sisältöjen ja palveluiden jakamisen.

Kuvaviesti Valkoisesta talosta
  Sosiaalinen media on myös edesauttanut opetuksen kansainvälistymistä ja ajankohtaisen materiaalin hyödyntämistä. Ei ole hullumpi juttu olla Obaman Facebook-ystävä. Se antaa mahdollisuuden reaaliajassa seurata tärkeitä tapahtumia ja Obaman vastauksia kulloinkin esillä oleviin asioihin. Kuka hyvänsä johtaja voi reflektoida omaa toimintaansa tähän maailman ykkösjohtajaan: Avoimuudessa, tiedottamisessa, tunteiden ilmaisemisessa ja jakamisessa sekä siinä, miten hän arvostaa toisten työtä. Hän myös puhuu tavallisen ihmisen kielellä, ei liturgiaa ja on aidosti läsnä kansalaistensa elämässä kuvin ja sanoin.

johtajakurssi 23 Tukholmassa
Johtajakoulutuksessa meillä on monipuolisia mahdollisuuksia erilaiseen vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa. Paitsi että meillä on elävien ja toimivien johtajien kannanottoja  johtamisen ilmiöihin, esikuvana olemiseen, muutoksen johtamiseen, henkilöstön hyvinvoinnin johtamiseen, prosessien ja asiakkuuksien johtamiseen sekä taloudellisiin asioihin, voimme havainnoida johtajan esiintymistä, pukeutumista, kielen käyttöä ja vaikkapa tapaa puhua henkilöstöstään.Oma johtajuus rakentuu myös hyviä esimerkkejä seuraamalla, analysoimalla ja vertaamalla omaan toimintaan.
Facebook on tarjonnut hyvän kanavan valmistuneille johtajakurssilaisille jatkaa ja jakaa opittua johtajuutta. Facebookin ryhmät ovat kunkin kurssin suljettuja huoneita, joiden puitteissa jaetaan kokemuksia, tapahtumia,  konsultoidaan sekä pidetään yllä hyvin tärkeätä verkostoa.Tämä johtamisen blogi tuo taas informaatiota kaikille johtajille ja auttaa johtajakoulutukseen hakeutuvia jo edeltäkäsin tutustumaan tuotteeseen "Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla". Blogissa voi myös seurata eri ryhmien tuotoksia ja saada tietoa opetuksen sisällöstä.

Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä iloa, joka syntyy lähiopetuspäivinä, kun saamme olla lähellä toisiamme ja vaihtaa kuulumisia ja tunteita toinen toistamme kuullen ja tukien.
Opintomatka on yhteisen taipaleen huipennus eikä sitä ainakaan vielä ole tehty virtuaalisesti. Tukholman reissu on hyvä kokemus turneekestävyydestä, sillä sitä johtaja tarvitsee päivittäin. Kuvassa Jukka Helanderin, Mari Pölkin ja Päivi Veramo-Leivon  juttutuokio Tukholman Söderissä aamukahvin jälkeen.
Johtajaksi opiskelu on iloista, kansainvälistä ja vuorovaikutteista kaikilla kanavilla! Seija Telaranta

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Teknokraatti johtajana

Viime päivinä on saatu lukea sivutolkulla Nokian kaatumisesta Microsoftin syliin, tuotteiden kilpailukyvyttömyydestä, trendikkyyden näivettymisestä ja teknokraattisesta ilmapiiristä. Teknokraatit ovat johtaneet ihmisiä, joiden olisi pitänyt saada luovuutensa kukkimaan, käyttämään innovatiivista osaamistaan ja tuottaaa tuotteita, joita jonotetaan.Yhtälö ei voi onnistua. Uutta luovat innovatiiviset ihmiset eivät taivu raskaaseen ja hierarkisesti johdettuun maailmaan, sillä heille on tyypillistä itsenäinen ajattelu. Eivät he toimi kuten kaikki muut, vaan omalla tavallaan. Heitä oikein leimaa epäsopu hierarkian kanssa, he nauttivat epävarmuudesta ja vaihtuvista toiminnoista. Luovalla asiantuntijalla on hyvä itsetunto, eikä hän helposti hyväksy esimiehekseen henkilöä, jota hän ei arvosta tai  jolla on heikko ammatillinen osaaminen. Motivoituessaan innovatiivinen työntekijä saa kyllä ihmeitä aikaan, varsinkin, jos hän arvostaa esimehensä osaamista ja taitoa johtaa.


Teknokraatti taas on Patricia Pitcherin väitöskirjatyönsä puitteissa löytämä yksi kolmesta johtajatyypistä. Muita ovat artisti ja käsityöläinen. Teknokraatti  samaistetaan usein byrokraattiin. Yhtäläistä byrokraateille ja teknokraateille on, että molemmille ovat tärkeitä säännöt ja pykälät, oikeat menettelytavat ja oikeudellisuus. Teknokraateille se on sisäinen vaade, byrokraateille ulkoinen pakko. Teknokraatin ajattelua ohjaavat aidosti pykälät ja säännöt, eikä työssä ole mitään, mihin ei ole olemassa ohjetta. Teknokraatti korostaa kaikessa ongelman ja asioiden teknistä puolta, ei sosiaalista eikä inhimillistä aspektia. Teknokraattia on vaikea oppia tuntemaan ihmisenä vuosienkaan kuluessa, koska hän ei yleensä työuransa aikana paljasta itsestään mitään. Hän ei näytä tunteitaan,  vaan ottaa kaiken kylmän viileästi. Hän ei halua tehdä kompromisseja eikä hevin luovu periaatteistaan. Hän on energinen ja päättäväinen työmyyrä. Sääntönä  on, että työtä tehdään lujasti ja hän ahdistuu heti, jos työtä on hetkellisesti vähemmän ja henkilökunnalla näyttää olevan hauskaa. Elämä on vakava juttu, mitä enemmän työtä, sen parempi. Teknokraatti on myös yhden asian ihminen, ja hänen on vaikea ymmärtää, että on jokin muukin tapa kuin hänen omansa.

Teknokraatti on hyvä kehittelemään toisten ideoita, mutta itse hän ei yleensä keksi mitään. Hän haluaa tehdä kaiken niin varman päälle, että aika on kulkenut ohi kun hän olisi riittävän varma. Teknokraatti on huono sietämään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tiukassa paikassa hän löytää aina pykälän tai vanhat muistiinpanot ja kokouspöytäkirjat. Teknokraateista myös sanotaan, että he pitävät itseään rehellisinä, mutteivat sitä aina kyllä olekaan. Hämmennyksiin joutuessaan he ovat heikoilla jäillä ja voivat tehdä uskomattomia vetoja, koska he pelkäävät kaikkea, mitä eivät ole loppuun saakka prosessoineet. Vanhetessaan heistä tulee kehityksen ja muutoksen jarruja.
Miksi sitten teknokraatteja niin paljon valitaan johtajiksi myös hyvinvointipalveluihin ja opetuksen alalle? Mihin heidän menestyksensä perustuu? He ovat loistavia strategeja näinä strategiakeskeisinä aikoina. Heillä on aina piirakat, käppyrät ja pylväät joita  he osaavat hyödyntää ja käyttää.
Esimiehenä teknokraatti käyttää  menestyksekkäästi  eristämistä ja huomaamatonta poistamista merkittävistä tehtävistä, jos työntekijä ei sovi hänen strategiaansa tai on jollain tavalla esimieskriittinen. Hän ei irtisano, mutta ennen pitkää ei-toivotulla henkilöllä ei ole elementtejä edistyä. Hänet vaietaan kuoliaaksi eikä häntä valita projekteihin, työryhmiin eikä merkityksellisiin tehtäviin. Teknokraatti rekrytoi juuri tästä syystä itsensä kopioita. Monet teoreetikot (Peters, Bennis, Nanus, Collins, Porras ja Senge) ovat jo kauan sitten 90-luvulla todenneet, että tulevaisuus ei ole teknokraattijohtajien, sillä heidän tapansa johtaa ei vaan sovi globaalien markkinoiden, nopeiden muutosten, avoimuuden vaateiden eikä työntekijöiden osaamisen ja yksilöllisyyden huomioimisen kulttuuriin.
Patricia Pitcherin mukaan on vain myytti, että nainen johtopaikalla merkitsee joustavuutta ja miellyttävää työpaikkaa. Hänen mielestään kaikki naiset eivät ole ihania eivätkä inhimillisiä artisti- tai käsityöläisjohtajia. "Naiset, jotka ovat saaneet huippujohtajien virkoja ja myös pysyneet niissä, ovat pahimman luokan teknokraatteja. He voivat ihmisinä ja johtajina olla jäätäviä, teräviä ja laskelmoivia." Eihän elämä teknokraatin johtamassa työpaikassa näin yksioikoisen kamalaa ole, mutta näitä ominaisuuksia voi tarkkailla ja parantaa jos aihetta on! Voihan tietysti olla niinkin, että päästäkseen merkittäviin asemiin nainen on tarvinnut kovia ominaisuuksia.
Yhtä kaikki, muutosten keskellä tarvitaan visionäärista ja luovaa johtamista. Vain iloisessa ja positiivisessa ilmapiirissä voi syntyä  puhelimia, joita kaikki haluavat. Myös sellaista hoitoa ja hoivaa, joka tuntuu mukavalta!
Seija Telaranta

Kansainvälistä opettajaliikkuvuutta...

TAMKissa kansainvälisen liikkuvuuden tavoitteena on henkilöstön ammatillisen pätevyyden lisääminen ja opetusmateriaalien, -sisältöjen sekä oppimisympäristöjen kansainvälistäminen. Sain mahdollisuuden osallistua tammikuussa vaihtoon, joka suuntautui Pariisiin, Ecole Superiéure du Commerce Extérieur, ESCEen, missä oli 6th International Week-tapahtuma. Tapahtumaan osallistui yli 50 opettajaa yli 40:stä eri maasta. Opettajavaihdolla tarkoitetaan etukäteen laadittuun työsuunnitelmaan pohjautuvaa ulkomaisessa korkeakoulussa suoritettavaa opetusvierailua. Vaihdon kesto on pääsääntöisesti EU/ETA-alueella yksi viikko (väh. 5 päivää). Opettajavaihdon periaatteisiin kuuluu, että annettavan opetuksen tulee olla osa vastaanottavan kohdekorkeakoulun opetussuunnitelman mukaista opetusohjelmaa.
Tein 'matkaraporttini' Smilebox-ohjelmistolla, joka oli minulle uusi tuttavuus, voin suositella näppärää ilmaisohjelmaa vastaavanlaisten ammatillisten matkojen tai koulutuspäivien raportointiin - kokeilkaa! Täytyy vaan muistaa matkalla ottaa innokkaasti valokuvia!

Click to play this Smilebox slideshow
Create your own slideshow - Powered by Smilebox
Customize your own free photo slideshow

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Karismaattinen johtaja

Karisma sana tulee kreikan kielestä ja sillä tarkoitetaan jumalaisesti innostusta tuottavaa lahjaa, kykyä saada aikaan ihmeitä ja ennustaa tulevaisuuden tapahtumia. Max Weberin, byrokratian luojan mielestä karismaattisuus on sellaista vaikuttamista, joka ei perustu traditioon eikä asemaan organisaatiossa. Karismaattisella johtajalla on hyvä itseluottamus, voimakas vakuuttamisen taito, varma ja rauhallinen kyky esiintyä, hyvä puhetaito ja tarkka vainu. Karismaattisuuteen liittyy usein myös edullinen ulkomuoto, komeus, seksikkyys ja vetovoima. Tai sitten ei. Ajatellaan vaikkapa Churchillia tai Mussolinia, joita pidetään esimerkkeinä karismaattisesta johtajasta.

John Kennedy
Karismaattiset johtajat tekevät vaikutuksen organisaatioidensa ulkopuolellakin, he nostattavat kokousten ja kutsujen henkeä ja kiinnostavuutta. Heidän seuraansa on tungosta, heidän ympärillään  on iloinen puheensorina. Vastakohtana teknokraattityyppinen johtaja. Häntä luonnehtii hyvin se, että kun teknokraatti tulee huoneeseen, iloinen puheensorina loppuu kuin seinään, ilmapiiri kylmenee ja jokainen yrittää päästä mahdollisimman nopeasti huoneesta ulos.
Karismaattisesta johtajasta puhutaan aina kun työntekijät kokoontuvat. Voi päätellä, että tällainen johtaja saa sanomansa leviämään luonnostaan, koska hänen tekemisistään ollaan kiinnostuneita ja hän on jatkuvasti kaikkien huulilla. Hänestä ollaan ylpeitä ja hänessä hyväksytään kielteisiä puolia, ikäänkuin hohdokkuuteen kuuluvina pikkuasioina.
Karismassa on myös vaaransa. Karismaattisella johtajalla on suuri vaikutus organisaatioon ja sen henkilöstöön, mutta se ei  aina ole positiivinen organisaation kehityksen ja tulevaisuuden kannalta. On monia esimerkkejä menestyvistä yrityksistä ja organisaatioista, joissa karismaattisena pidetyn johtajan tyrannimainen ja itsekeskeinen toimintatapa ovat olleet siemenenä tulevalle suurelle katastrofille.

Miten juuri tänään ajauduin aiheeseen karismaattinen johtaja?
Aika ajoin minun on ihan pakko lukea vaihtoehtoiseti Mick Jaggerin, Keith Richardsin tai Lee Iacoccan muistelmia. Kaksi ensimmäistä eivät välttämättä kuulu otsikon alle perinteisesti, mutta  ovat kuitenkin esimerkkejä miten karismalla viedään yhteyettä eteenpäin halki vuosikymmenten. Viimeksimainittu on todella inspiroivaa ammatillista luettavaa. Lee Iacoccan tarina on todellinen amerikkalainen legenda, italialaisen siirtolaisperheen pojan nousu ja työ amerikkalaisessa autoteollisuudessa.

Karisma ei tullut syntymälahjana vaan rakentui ja kehittyi loistavien voittojen ja kirvelevien tappioiden tuloksena. Iacocca oli merkittävä johtaja sekä Fordilla että Chryslerilla. Hän kuvaa itse yhtä nousu-laskuvaihettaan seuraavasti:

Aloitin elämäni siirtolaisen poikana ja raivasin tieni Ford Motor Companyn toimitusjohtajaksi. Kun vihdoin saavutin tavoittelemani aseman, tunsin olevani maailman huipulla. Mutta kohtalo sanoi minulle: "Odota. Meidän tilimme eivät ole vielä selvät. Nyt saat havaita miltä tuntuu tulla potkaistuksi alas Mount Everestin huipulta. Sain potkut. Olin ollut Fordin toimitusjohtajana kahdeksan vuotta ja kolmekymmentäkaksi vuotta Fordin työntekijänä. En ollut koskaan tehnyt töitä missään muualla.Ja olin äkkiä työtön. Tunne tuntui repivän sisuskuntani kappaleiksi.

Lee Iacocca tunnetaan tietysti Ford Mustangista. Ensimmäinen tuli liukuhihnalta maaliskuun 9. päivänä 1964. Auton suunnittelu, valmistus ja lanseeraus oli yhtä jännitysnäytelmää ja Iacocca kirjoittaa, että hän luki jokaisen palautteen, mitä asiakkaat autosta kirjoittivat. Tässä kohdassa tulee mieleen, että samalla tavalla meidän kaikkien johtajien tulisi olla innoissamme ja ylpeitä  omista tuotteistamme ja vaikkapa sosiaali- ja terveysalan palveluista. Sitä on aito karisma!

Koko kirja, 353 sivua on elävää kuvausta johtajan työstä. Ei ihme, että se on monissa johtajakouluissa ympäri maailmaa "oppikirjana" ja monien johtajien iltalukemista. Suomalainen kirja on : Lee Iacocca. Iacocca auto-elämäkerta. WSOY. 1990.

Seija Telaranta

perjantai 4. helmikuuta 2011

Ansaitse hyvä johtaminen

Tuttavani piti luennon yhdelle johtajakurssille oman yrityksensä laatumatkasta. Esityksen pitäminen ei ollut hänelle jokapäiväistä ja hän sanoi jännittävänsä. Jälkeenpäin hän ihmetteli, miten jännitys hävisi ja esiintyminen tuntui helpolta. Hänen mielestään se johtui siitä, että johtajakurssilaiset ikäänkuin "kannattelivat" häntä. Olivat aktiivisia, positiivisia ja tunnelma oli lämmin.Näin hänkin pystyi parhaimpaansa ja kaikilla oli hyvä mieli.

Tässä johtajakurssilaiset Mirkka ja Iris kannustavat lehtori Outi Wallinia (vas)
Talouselämä-lehdessä on artikkeli Kohtele esimiestäsi hyvin (Seies. Talouselämä nro 3. 28.1.2011,62). Helsingissä toimiva henkilöstöammattilaisten verkosto vastasi kysymykseen "Mitä itse työntekijänä voisin tehdä tullakseni hyvin johdetuksi". Tässä poimintoja:
  • Olen kiinnostunut tiimin, yksikön ja koko organisaation parhaasta ja kannan siitä vastuuta
  • Kerron mielipiteeni, mutta pystyn myös muuttamaan sitä. Kyseenalaistan kun paikka on ja otan vastuun sanomisistani
  • Pidän esimieheni ajan tasalla
  • Olen avoin, kuuntelen, kuulen ja kunnioitan muiden näkemyksiä
  • En etsi syyllisiä enkä pidä esimiestä syyllisenä kaikkeen, laulun sanoin "epäonnees en ole yksin syyllinen"
  • Arvioin omaa toimintaani. Hyvä olisi kysyä itseltään, mitä toin mukanani, kun tulin aamulla töihin
  • Kerron esimiehelleni toiveistani, mikä motivoi minua ja mikä saa minut tekemään parhaani, loistamaan
  • Autan esimiestäni: Kerron mitä häneltä odotan, annan hänelle palautetta, kiitän  häntä kun on aihetta, puhun hänestä hyvää muille
  • Olen itse luotettava ja luotan esimieheeni
Organisaatio tarvitsee erilaisen johtajan eri kehitysvaiheissaan. Joskus tarvitaan  enemmän toiminnan ja asioiden johtamisen taitoja, joskus taas korostuu henkilöstöjohtaminen. Luin juuri Huuhkan kirjaa Luovan asiantuntijaorganisaation johtaminen (Talentum 2010). Siinä oli mielestäni hyvä idea, jonka mukaan apulaisjohtajan ja johtajan rooleja ja työnkuvia tulisi tarkastella juuri tästä näkökulmasta. Varsinkin Suomessa, missä sosiaali- ja terveysalalla ei ole määräaikainen johtajuus.
Negatiivinen kierre työyhteisössä on saatava katkeamaan ja putoamisen välttely. Ellei, käy kuten Wallendalle. Karl Wallenda oli maailmankuulu nuorallakävelijä, joka yllättäen putosi ja kuoli  San Juanissa vuonna 1978. Miksi hän putosi, sitä tiedusteltiin hänen vaimoltaan. Oliko jotain erityistä valmistautumisessa? Vaimo kertoi siinä olleen ratkaisevan eron. Hän aina aikaisemmin valmistautui kävelemään rotkon yli, mutta tällä kertaa hän yritti välttää putoamisen.Ja juuri niin kävi.
Kaikilla meillä työyhteisössä on vastuu siitä, että esimiehemme ja työtoverimme onnistuvat.
Seija Telaranta

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Avoimuus tuntuu mukavalta

 Johtaminen tarvitsee esikuvia! Minusta ainakin tuntuisi mukavalta, jos esimies informoisi ajatuksistaan ja tekemisistään lyhyesti ja positiivisesti. Henkilöstö olisi aina ajan tasalla siitä, mitä johtaja ajattelee. Tämä tuli mieleeni kun tänä aamuna oli Facebookissa viisi  postia Obamalta. Parilla lauseella hän kertoo kansalleen oman kantansa päivän tapahtumiin ja  informoi mistä saa tietoa suojautumiseksi lumimyrskyssä, työpaikkojen lisäämisestä, kilpailukyvyn parantamisesta, terveydenhuolto-uudistuksen tiimoilta tulleista kommenteista ja afrikkalais-amerikkalaisen historin kuukaudesta.

Tämän kuvan kommenttina oli, että Obama keskustelee lumimyrskystä turvallisuuspäällikön kanssa
Tämän päivän esimiehet viettävät ison osan työajastaan kokouksissa. Usein niiden sisällöstä ei henkilöstö tiedä mitään ja siksi niitä vähätellään ja ihmetellään, varsinkin, jos esimies sanoo;" minulla on nyt kiire kokoukseen, kerro nopeasti mitä sinulla on asiaa". Onko kokous tärkeämpi kuin henkilöstön asiat? Kerro siis aamupalaverissa missä päiväsi vietät.Mihin kokouksiin osallistut, mikä on mielipiteesi esillä oleviin asioihin ja keitä tapaat päivän kuluessa. Ja vaikkapa puhelimitse tapahtuvasta asiakasneuvottelusta. Avoimuus tuottaa hyvää, keskustelua, vuorovaikutusta ja yhteishenkeä.
Seija Telaranta