torstai 31. tammikuuta 2013

Heikko johtaja pilaa koko organisaation

Monet tutkimukset aina keskiajalta saakka ovat nostaneet esille, että mitä vahvempi johtaja on, sen paremmin organisaatio voi. Sekä taloudellisen menestyksen että henkilöstön näkökulmasta. Vahva johtaja on kuin naarasleijona, joka antaa vapauden ja vastuun.  Vasta kun on todellinen aihe, hän puuttuu asioiden kulkuun.Sillä tavalla hän kasvattaa laumastaan vahvan, jossa yksilöt selviävät senkin jälkeen kun heillä ei ole emon turvaa. Kun johtaja taas on heikko, koko laumasta tulee epävarma. Mistä sitten tunnistaa kummasta on kysymys juuri minun kohdallani? Onko esimieheni vahva vai heikko?
Kauppalehdessä oli eilen artikkeli, jossa valotettiin elämää heikon johtajan organisaatiossa.
Linkki artikkeliin
Ongelma on usein siinä, että ei tunnisteta sitä, että nyt on kyse heikon johtajan syndroomasta. Heikko johtaja nimittäin ei itsekään  tiedosta sitä, että ei olekaan vahva vaan päinvastoin. Hän tietää itse mielestään kaiken paremmin kuin muut ja esiintyy "enempi osaajana". Hän ei ota neuvoja vastaan eikä tietenkään ymmärrä eriäviä mielipiteitä. Jos yrittää esittää jotain vastakkaista, varsin pian huomaa, ettei sitä noteerata millään tavalla. Tällaisen kaikkitietävän heikon johtajan vetämät kokoukset ovat hyvä esimerkki tästä. Esityslistat tulevat myöhään ja ovat epämääräisiä, juuri sillä tavalla, että henkilöstö ei ehdi joko perehtyä tai muodostaa kantaansa. Ollaan yksinpuhelun kulttuurisssa.

Niccolo Macchiavelli 1469-1527
Jo Macchiavelli keskiajalla kehotti hallitsijoita olemaan vahvoja joukkojensa edessä. Vaikka hallitsija näyttäisikin "pahalta", voi hän johtaa maansa ja kansalaiset turvallisuuden ja hyvinvoinnin tilaan. Hänen tulee aina toimia maltillisesti, viisaasti ja ihmisiä arvostavasti. Heikko johtaja ei juuri kykene kohtaamaan henkilöstöään arvostavasti.
Heikon johtajan toinen tunnuspiirre on, että hän on aina kiireinen. Se osoittaa paitsi sen, että hän ei osaa johtaa itseään myös, että sillä tavalla hänen ei tarvitse pysähtyä henkilöstönsä kanssa keskustelemaan. Hän ei koskaan tule spontaanisti kysymään, mitä teille kuuluu, kuinka voitte eikä häntä nähdä työympäristössä rauhallisesti kulkemassa.
Heikon johtajan kolmas piirre on, että hän näkee muissa huonoa, ei sitä hyvää, mitä meistä kaikista ainakin joskus löytyy. Hän etenee uhkakuvien ja epäonnistumisten kautta ja hänelle tuottaa suurta hämennystä, jos joku näyttävästi onnistuu. Sosiaalista mediaa seuranneena olen usein lukenut sanoisinko uuden kulttuurin esimiesten juttuja, joissa he kehuvat henkilöstönsä saavutuksia.  Nostavat heidät esiin eivätkä itseään. Siis nämä vahvat johtajat, joiden ei tarvitse pönöttää.

Vahvoista johtajista voi ottaa oppia
Kaikilla asioilla on monta puolta, harvoin vain yksi oikea tapa. Heikolle johtajalle on tyypillistä, että hänelle elämä on vain joko tai, on-off, eikä mitään siltä väliltä. Bill Clintoninkin ohje hallinnossaan oli, että aina piti hakea sitä kolmatta vaihtoehtoa, ei tyytyä kahden vastakkaisen mielipiteen kompromissiin, sillä se pysäyttää kehityksen. Clintonhan oli vahva leijona-johtaja.

Heikon johtajan johdolla organisaatio pysähtyy, taantuu ja henkilöstö uupuu.  Jim Collins toteaa kirjassaan Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin (Talentum 2010) seuraavasti: "Organisaation taantuminen on kuin vähitellen etenevä sairaus: alussa vaikea tunnistaa mutta helpompi parantaa - myöhemmin diagnoosi on helppo mutta parantaminen työlästä. Myös yritykset ja instituutiot voivat näyttää vahvoilta vaikka ovat jo sisältä sairaita ja alkavan kriisin partaalla."

Johtajan kannattaa analysoida itseään myös heikkouden näkökulmasta vaikka peilistä katsoisikin kova kundi/leidi.
Seija Telaranta

lauantai 26. tammikuuta 2013

Osastonhoitajapäivät 2013, aidosti johtamisen ytimessä

Vuoden 2013 Osastonhoitajapäiville oli kokoontunut 2-päiväiseen koulutukseen alamme osastonhoitajat kautta Suomen. Väkeä oli niin paljon, yli 500, että nimien ja työpaikkojen listoja ei ehtinyt edes lukea.

Tapahtuma oli Helsingin Messukeskuksessa 23.-24.1.Minulle oli kuin musiikkia korville, kun päivän puheenjohtaja alusta asti käytti termiä osastonjohtajat. Johtaminen ei ole hoitamista ja nyt jos koskaan on aika siirtyä menneisyydestä nykyisyyteen myös käytettyjen nimikkeiden osalta. Aivan selvästi saattoi todeta, että vain nimikkeet laahaavaat, johtamisen osaaminen alallamme on tosiasia ja hoitotyön johtamisesta on siirrytty asiakkaiden/potilaiden, toiminnan/prosessien, henkilöstön ja talouden johtamiseen organisaation strategia punaisena lankana. Hoitotyötä johtavat hoitotyön asiantuntijat ja osastoa/yksikköä kokonaisvaltaisesti osastonjohtajat.

Osastonjohtajat ovat  middle management -johtajia, keskitason johtajia, joiden toimialue on henkilöstön ja ylimmän johdon välissä. Se on tuulinen ja haastava paikka, joka vaatii kykyä johtaa verkostoja ja kumppanuuksia yli organisaatiorajojen ja ottaa toimintaympäristö haltuun, jotta elämä työyksikössä on asiakaslähtöistä ja henkilöstö voi hyvin, tapahtuu mitä tapahtuu.  Koko ajan on muutoksia, katolla voi olla uuden omistajan lippu minä aamuna hyvänsä. Osastonjohtajan on kuitenkin hallittava tilanteet ja johdettava niitä, jotta henkilöstö kykenee tekemään työtään parhaalla mahdollisella tavalla muuttuvissakin oloissa ja ympäristön paineissa.
Osastonhoitajapäivien 2013 esite
Olin ensimmäistä kertaa paikalla ja oikein ihmettelin, missä olen ollut kaikki ne vuodet, jolloin päiviä on järjestetty. Ohjelma oli laadittu osastonjohtajan ydintehtävien ja -osaamisen hengessä. Harvoin näkee näin täysipainoista ohjelmaa, jossa keskitytään tähän päivään ja huomiseen kohderyhmä keskiönä. Kuitenkaan unohtamatta mahdollisuutta keskustella, luoda kumppanuuksia ja vähän nauttia elämästä, ruokailla kauniisti koristellussa ympäristössä ja siitä, että kaikki toimi, saattoi keskittyä olennaiseen.

Minna Tervamäen on kuvannut Esa Kyyrö
Juristien ja muiden asiantuntijoiden luentoja kevensi ensimmäisenä päivänä aivan ihanalla tavalla tanssija Minna Tervamäen esitys. Siinä oli sitä kuuluisaa asiapitoisuutta johon oli lisätty tunnetta nautittavalla tavalla. Luento alkoi lyhyellä tanssiesityksellä ja jatkui pohdinnoilla mm. siitä, millaista on, kun eläköityy nelikymppisenä. Hyvissä ajoin jo työyhteisössä keskusteltiin eläkeelle siirtymisestä. Minna Tervamäki kertoi myös keinoistaan suhtautua positiivisesti muutoksiin ja tavoistaan kääntää haasteelliset asiat voitokseen.

Minut teki tosi iloiseksi myös se, että tapasin monia Tampereella Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot suorittaneita osastonjohtajia,  Nurmeksesta Helsinkiin saakka. Oli tietysti hienoa huomata, että osaamista syvennettiin osallistumalla koulutukseen.Vaikutuksen teki, miten iloisia, kauniita, elegantteja, itsevarmoja  asiantuntevia ja kriittisiä johtajia he olivat.

Ja puhetta riitti. Osastonhoitaja Maarit Majan (Hatanpään sairaala) kanssa mentiin ratikalla keskustaan. Asioita oli niin paljon, että olikin pakko kysyä kanssamatkustajilta, missä ollaan ja minne menossa. Onneksi meitä opastettiin, koska olimme Tampereelta.
Seija Telaranta


tiistai 22. tammikuuta 2013

Otsatukka!

Asiassa kuin asiassa tulisi olla järjen ja tunteen hyvä koostumus. Jos on oikein järkiperäistä, kannattaa lisätä tunnetta ja toisinpäin. Näinhän opetetaan Sinisen meren strategiassa. Jos tuote tai palvelu on ihan ok, jutun tekee ripaus positiivista tunnetta ja jos on kovin tunteiden täyttämää, järki käteen!
Minullakin kulkevat nämä asiat kuin vuorovesi. Oli tosi mielenkiintoista kuunnella ja katsella Barack Obaman puhetta, seurata analyyseja sekä maailmalta että suomalaisesta näkökulmasta, mutta kevään jutun teki Michellen ja perheen muun naisväen vaatteet ja värivalinnat.

Otsatukka!
Otsatukka ilmaantui joitakin päiviä ennen virkaanastujaisia ja Michelle kommentoi sitä halullaan piristää, virkistää ja uudistaa lookiaan. Takki on newyorkilaisen 1965-syntyneen suunnittelijan Thom Brownen. Harmaata väriä on kirkastettu aniliinin värisillä  käsineillä ja samalla terästetty  naisten vaatteiden yhteensopivuutta.Suunnittelijan ja värivalintojen on nähty viestittävän "tavallisuutta". Michelle ei halua enää samalla tavalla tulla esiin muotifriikkinä vaan edistämiensä asioiden kautta. Hyvä niin.
Vielä ei ole tullut tanssiaiskuvia, mutta televisiossa nähtiin kirkkaan punainen selästä auki oleva kevyt iltapuku. Ei myöskään näytetty vauhdittuiko hellä ja hidas tanssi pikkutunneilla latinomenoksi, tanssiksi, jossa Obamaperhe on omassa elementissään.
Miten olisi otsatukka kevään kunniaksi johtajanaisille, miksei miehillekin!
Seija Telaranta

Ps. Tulihan se sieltä, "First Dance"- kuva

Michellen puhe-video

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hyvä puhe profiloi johtajan

Luin eilen Newsweekistä (18.1.2013) artikkelin, jossa kerrottiin ja vertailtiin Yhdysvaltojen presidenttien virkaanastujaispuheita kautta aikojen. Yllättävää kyllä, harva on onnistunut, useimmat epäonnistuneet. Kuitenkin juuri  puheella, kun ottaa tehtävän vastaan ja kertoo kansalle/henkilöstölleen, mitä tuleman pitää, on suuri merkitys. Parhaimmillaan se luo perustan luottamukselle ja uskon siihen, että johtajassamme on poweria viedä meitä oikeaan suuntaan, myös rohkeutta kohdata haasteet.Monet ovat sortuneet siihen, että yrittävät liikaa, yrittävät sanoa jotain ainutlaatuista, omasta mielestään. Kansa ei ole  osannut vastaanottaa samalla intensiteetillä kuin puhuja on sen ajatellut. Tulisi osata asettua kuulijan asemaan. Ja ihan sama, johdatko kansakuntaa vai pienimuotoista organisaatiota, sinun tulee asettua asiakkaan/kuulijan/henkilöstön asemaan. Se mikä on sinusta kivaa, ei olekaan kuulijasta. Hän katsoo asioita eri kontekstista. Kirsi Pihan kirjoitus eilisessä (19.1.) Iltasanomassa on oiva vastaus tähän ilmiöön laajemminkin. Hän viittaa liikenneministeri Merja Kyllösen työhyvinvointivetoon, jossa hän käski virkamiesten tulla villasukissa töihin. Voi olla kivaa ministeristä, mutta aika lähellä on kyllä ajatus alistamisesta.

Neljä vuotta sitten Barack Obamalla aloittaessaan 1. virkakautensa Yhdysvaltojen 44. presidenttinä, oli  puheelleen miljoonan liveyleisö; ilmassa jännitystä, onnea, toivoa, odotuksia ja kyyneleitä. Siksi puheen pitäminen olikin erityisen vaikeaa. Itse asiassa Obaman oli tyynnyteltävä liikoja muutosunelmia, koska jo silloin oli tiedossa, että vastarinta uudistuksille oli erityisen voimakas.Siksi onkin mielenkiintoista seurata hänen puhettaan huomenna, minkälaisia valintoja hän on tehnyt. Joka tapauksessa toiselle kaudelle astuu muuttunut mies. Hän on paitsi kovettunut jatkuvien paineiden alla, myös pakotettu kompromisesseihin saadakseen edes jotain liikettä tavoitteiden suunnassa.

Virallinen virkaanastujaiskuva
Parhaan virkaanastujaispuheen lehden mukaan on pitänyt Abraham Lincoln astuessaan toiselle kaudelle vuonna 1865. Ikävää tietysti on, että hänet murhattiin vain reilu kuukausi tuon puheen jälkeen. Puheen "juttu" oli kysymys " whose side is God on" . Elokuva, joka kertoo Abraham Lincolnin elämästä tulee elokuvateattereihin viikon kulutua. Ehkä siinä pääsemme arvioimaan tuota puhetta. Viiden parhaan puheen joukkoon pääsee  John F. Kennedyn puhe sata vuotta myöhemmin. Siitä puheesta on jäänyt meille jälkipolvillekin mieleen, että ei pidä aina kysyä mitä organisaatio voi tehdä sinulle, vaan miettiä mitä itse tekee yhteiseksi hyväksi.

Mikä tekee puheesta ainutlaatuisen on artikkelin mukaan rehellisyys, aitous ja läsnäolo.Ei siis tarvitse hakea apua ulkoapäin, vaan onkin katsottava itseään syvälle silmiin ja oltava aidosti sitä mitä on. Bill Clintonista, jota edelleenkin pidetään loistavana puhujana ja luennoitsijana kerrottiin, että valmistautuessaan virkaanastujaispuheeseensa hän yllättäen ei luottanutkaan itseensä vaan pyysi apua monilta arvostetuilta guruilta. Kun hän sitten piti puheen heidän oppiensa mukaan, se ei ollutkaan hänen oma puheensa vaan muiden tuotos, ei siis aito.

Ystävien häissä Chigacossa
Vaikka virkamies minussa odottaa Barack Obaman puhetta kuin kuuta nousevaa, naisena huomioni kyllä kiinnittyy ihanaan Michelleen, minkälainen puku, takki, kengät ja mikä on värikoodi. Parhaimmillaan nämä naiselliset asiat tukevat presidentin sanomaa, antavat siihen voimaa ja iloa. Huomiseen!
Seija Telaranta

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Johtajakurssin (YAMK) taidonnäyte: Tulevaisuusseminaari

Tupa oli viimeistä sijaa myöten täpötäynnä
Kehittämisen ja johtamisen (yamk)) ryhmä 11 toteutti asiakkuuksien osaamisen tehtävänään Tulevaisuusseminaarin eilen 15.1. Tampereen ammattikorkeakoululla. Yhdessä opiskelijoiden, yliopettaja  Ulla-Maija Koivulan, lehtori Tiina Mäkisen ja allekirjoittaneen kanssa ideoitiin tapahtuma ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoille, jotka ovat tällä viikolla aloittaneet opintonsa sekä myös perustutkinnon opiskelijoille. Meillä oli myös muutama kutsuvieras kumppaniorganisaatioista. Erityisen hienoa oli, että meillä oli tarjota hohdokkaat arpajaisvoitot osallistujille: Viking Grace -risteily kahdelle hengelle ja KC-Klinikan 250 € lahjakortti. Lisäksi lahjoittajana oli Talentum, joka paitsi kustansi aamukahvit, lahjoitti arpajaisiin neljä uusinta aiheeseen liittyvää kirjaa. Luennoitsija Timo Toikko lahjoitti kirjoittamansa kirjan"Sosiaalipalveluiden kehityssuunnat" ja kantoipa rakennusjätti YIT kortensa kekoon lahjoittamalla useita laadukkaita tuotteita.

Onnellinen voittaja pääsee Gracen retrobaariin!
Tulevaisuusseminaarin aloitti yliopettaja Timo Toikko Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Hän avasi termejä asiakas, kuluttaja ja palvelun käyttäjä muuttuvassa toimintaympäristössä. Olemme siirtyneet kohti paikallista päätöksentekoa, markkinoiden, tilaaja-tuottaja-mallin ja kuluttajuuden maailmaa. Asiakkaat valtaistuvat, mutta tapahtuuko se asiakkaan ehdoilla siten, että asiakas ihan oikeasti pystyy vaikuttamaan palveluun, onko hän aidosti osallinen häntä koskevassa palvelussa? Osallistuminen mahdollistuu, kun siirrytään keskustelevasta osallistamisesta konkreettiseen osallistumiseen, yksittäisistä kokeiluista kokonaisuuksiin, sarjoihin ja yksittäisitä aktiivisista osallistujista kohti monimuotoisuutta.

Timo Toikko luennoi
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin asiakaspalvelun kehittämispäällikkö Marika Järvisen aiheena oli Palvelumuotoilu asiakaskokemuksen kehittämisessä. Aihe sopi erinomaisesti Timo Toikon virittämään teemaan aidosti osallistuvasta asiakkaasta, sillä sairaanhoitopiirissä ollaan jo hyvää vauhtia kehitetty palveluita asiakkaiden ja heidän perheidensäkin kanssa.

Marika Järvinen
Keinona on palvelumuotoilu, johon on ryhdytty yhteistyössä Taikin  kanssa ja Sitran tuella. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen innovointia ja suunnittelua muotoiluajattelua hyödyntäen. Lähtökohtana on asiakkaan palvelukokemuksen kokonaisvaltainen selvittäminen mahdollisuuksineen ja ongelmineen palvelun käyttökontekstissa. Uusia tapoja testataan ja muotoillaan moneen kertaan kuin valmistettaisiin muotoilutuotetta. Palveluvirtakaavioista saatiin selkeämpiä ja yksinkertaisempia kuin prosessikaavioista ottamalla käyttöön "pelilautoja" ja potilaiden työpajoja. Tuntui todella mukavalta, että naapuritalossa on ryhdytty toimeen aidon asiakkaan osallistumisen hengessä ja jopa edelläkävijänä maassamme.

Tulevaisuusseminaarin toteutti Kehittämisen ja johtamisen (yamk) ryhmä 11 asiakkuuksien oppimisen tehtävänään. Opiskelijat itse suunnittelivat ja toteuttivat oman tapansa oppia uutta asiakkaan näkökulmasta ja kutsumalla mukaan muita ryhmiä he saivat hyvän harjoituksen siitä, miten tilaisuuksia järjestetään. Järjestelyt vastuutettiin tiimeittäin. Edellisenä iltana tehtiin 205 luentokansiota osallistujille ja siinä se tuli liukuhihnankin tehokkuus testattua. Tilan väriteema oli vihreä kuten myös ohjelman ja muidenkin materiaalien. Koulun tiloista löysimme upeat anopinkieli-viherkasvit, joilla koristelimme salin etuosan.

Infotiskin vastuu oli Anna-Kaisa Sihvosella ja Tuija Ylä-Himangalla
 Paitsi järjestäjinä, opiskelijat toimivat myös luennoitsijoina. Heidän aiheensa teemalla tulevaisuuden asiakas olivat:
  • X, Y ja Z asiakkaana
  • Asiakkaan valinnanvapaus terveydenhuollossa - lähtökohtana uusi terveydenhuoltolaki
  • Monikulttuurinen asiakas ja monikulttuurinen henkilöstö esimiehen näkökulmasta
  • Nuorten mielenterveysongelmat, asiakaskokemus. Katsaus internetin keskustelupalstoilta
  • Terveysteknologian eettisyys iäkkään käyttäjän näkökulmasta
Opiskelijat ovat ammattikorkeakoulussa maksavia asiakkaita, heidän mukanaan tulee raha talolle. Aivan kuten hyvinvointipalveluissakin, opiskelijat eivät ole enää kuulijoina kun asiantuntijat kaatavat opit heidän "päälleen", vaan he osaavat itse luoda ja tuottaa oppimistilanteita ja  olla osallisia sisältöjen luonnissa.
Kaikki sujui, päivä oli joka suhteessa upea. Erityisesti haluan korostaa, miten opiskelijat onnistuivat läsnäolollaan ja toiminnallaan luomaan avoimen, iloisen ja positiivisen oppimisilmapiirin. Viime kädessä tunnelma on tärkein. Kaikilta se ei vaan onnistu mutta tällä ryhmällä oli kaikki kunnossa, huolellinen valmistautuminen ja oman vastuualueen hallinta. "Voittajan" on helppo hymyillä ja jakaa hyvää oloa muillekin.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan palaute-analyysia.
Tulevaisuus-seminaarin jälkeen rentouduttiin hyvän illallisen merkeissä, sillä päivä oli viimeinen yhteinen koulupäivä ryhmälle.
Seija Telaranta

torstai 10. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 ainoa johtajakurssi

Mervi Lepistö ja Johtajakurssi 31
Johtajakurssi 31 aloitti tänään opintonsa, jotka päättyvät 12.12. Ensimmäinen kerta todella moniin vuosiin, kun vain yksi ryhmä aloittaa vuodessa. Itse asiassa en edes muista, koska on aikaisemmin näin ollut. Mutta nyt ovat kovat taloudelliset ajat. 22 onnellista pääsi opiskelemaan 79  pätevän hakijan joukosta. Meillä opettajilla onkin ollut ikävä tehtävä kertoa niille, jotka eivät päässeet opiskelemaan, että syksylläkään ei ole toivoa. Monen esimiesura onkin tullut näin päätökseen. Sosiaali- ja terveysala tarvitsee koulutettuja johtajia ja moni nyt aloittaneista kertoikin, että koulutus on edellytys, jotta esimiesasema vakinaistuu.

....ja toinen puoli luokasta
Ensimmäisenä päivänä kun siirryttiin rakennuksesta toiseen ja kirjaudutttiin oppimisympäristö Tabulaan olivat ilmeet vähän "vaiheessa". Monia kontaktipintoja kuitenkin löytyi opettajien ja opiskelijoiden välille. Moni edusti jo kolmatta polvea TAMKin johtajakoulutuksessa opiskelleita ja edeltäjien eteneminen uralla koulutuksen jälkeen on motivoiva tekijä. Jääkiekkotermein "Eteenpäin mennään", joskaan ei nilkat turvoksissa.
Opintojen tuotos on muuttunut ihminen Peter Druckeria lainaten. Liikahdus tapahtuu johtamisen ammattitaidossa. Joulukuussa kaikkien osaaminen on lisääntynyt ja johtaminen on saanut rakenteen.Johtamisosaaminen muodostuu neljästä osa-alueesta; talouden johtamisesta, toiminnan johtamisesta, henkilöstöjohtamisesta ja asiakkuuksien johtamisesta.
Ja onhan meillä myös esikuvia, Facebook-ystävä Barack Obama, jota voimme seurata.

Hyvällä asenteella
Ihan ensimmäinen oppi Obamalta on, että ole avoin ja kerro ihmisille mitä mieltä olet. Kun menet kokoukseen, joka henkilöstöstä voi tuntua jopa kummalliselta, että esimies juoksee kokouksesta toiseen pysähtymättä henkilöstönsä asioihin, kerro heille, mistä asioista tänään päätetään ja mitä mieltä olet. Minkä asian puolesta taistelet ja kysy myös henkilöstösi mielipide.
Tervetuloa opiskelemaan johtamista, ryhmä 31.
Seija Telaranta

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kauniin työympäristön vuosi 2013

Viime vuosi oli blogissamme ammattimaisen esimiestyön vuosi. Lue artikkeli linkistä: Ammatillinen johtaminen
Paljon on positiivista tapahtunutkin sen suhteen. Artikkelissa puhuttiin kouluttautumisesta esimieheksi, eettisyydestä, sosiaalisesta vastuusta ja yhteiskunnallisesta vastuusta johtajan työssä. Nyt nämä asiat ovat arkipäivää yrityksissä. On mietittävä miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuntuu eikä vain sitä, että kaikki on tehty lain mukaan oikein. Yrityksiä ja organisaatioita tarkkaillaan herkällä silmällä ja korvalla, itse asiassa kaikilla aisteilla. Välitetäänkö siellä ihmisistä, omista ja vieraista,  ollaanko ystävällisiä ja huomaavaisia. Pidetäänkö ihmisistä huolta, osataanko parantaa ihmisten hyvinvointia työssä ja ennenkaikkea, osaako esimies johtaa henkilöstöään ammattimaisella tavalla eikä hoitaa sitä. Se vaatii sosiaalista älykkyyttä, empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan ja tietysti johtajakoulutuksen.

Miltä työympäristösi näyttää?
Työympäristön osuutta viihtymiseen on tarkasteltu lähinnä sen terveellisyyden, turvallisuuden ja toimivuuden näkökulmista.Harvemmin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa puhutaan esteettisestä ja kauniista työpaikasta, vaikka sen luulisi naisvaltaisella alalla olevan merkityksellistä. Käytävät ovat täynnä roinaa, taukotilat väritykseltään sekavia ja astiat, välineet ja huonekalut mitä milloinkin käteen on jäänyt. Ympäristön tulisi vahvistaa yrityksen esteettistä yhtenäisyyttä, jolla tarkoitetaan arvojen, tuotteiden, tuotannon, palveluiden ja toiminnan yhteensopivuutta. Jokaisen yksityiskohdan tulisi sopia yhteen ja täydennettävä sitä kuvaa, joka halutaan antaa. Harmonia tuottaa työntekijöille esteettisen kokemuksen ja innostaa.Sen tulisi alkaa jo saapumisesta työpaikalle, ohjekylteistä, opasteista, ulko-ovesta ja sisäänkäynnistä jatkuen viimeisimpään siivouskomeroon. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että tupakointipisteet eivät sijatse ovien läheisyydessä, sillä niin kummallista kuin se onkin, ne ovat melkein poikkeuksetta rumia ja sottaisia tilateoksia.

Rakennustyömaa
Epäsiisti rakennustyömaa saa tulijan pohtimaan, onko työskentely organisaatiossa samanlaista sisälläkin.Huomio tulee kiinnittää myös siihen, mitä materiaaleja tiloihin on valittu, ovatko ne ekologisia ja kestävää kehitystä edistäviä, siis  vastuullisia hankintoja.

Onneksi on jo monia yrityksiä, jotka ovat tarttuneet kauniin työympäristön haasteeseen.Kun astuu organisaatioon, voi havaita kauneuden ja sen miten positiivinen kuva luo hyvän tunnelman, lämmön ja läheisyyden. BSC:n luojat Kaplan ja Norton nostavat esiin tässä ensitunnelmassa organisaatiosta myös sen ihmiset. Miten nopeasti sinut havaitaan kun tulet ulko-ovesta sisään, toivotetaan tervetulleeksi ja vastaanotetaan siten, että tunnet olevasi joku, arvokas asiakas ja ihminen.

Sairaala Orton Helsingissä on kaunis työympäristö, Kain Tapperin teokset eivät jätä ketään kylmäksi. Lue artikkeli siitä osoitteessa:
Sairaala Orton on kaunis työympäristö

Kaunis työpaikka
Organisaation tulisi sisältäpäin aina näyttää siltä, kuin sinne odotettaisiin arvovieraita käymään. Tiloissa on tuoreita kukkia, huonekalut ovat elegantteja ja sopivat  värimaailmaan. Kirjasto, lehdet, kauniit astiat ja musiikki tekevät ympäristöstä inspiroivan. Nyt on myös aika poistaa himmelit katosta, kantaa joulukoristeet vintille ja antaa raikkaiden kevään tuulien puhaltaa sisään.

Vuoden motto meille kaikille johtajille on: Kaunis ei tule kalliimmaksi kuin rumakaan. Pienillä asioilla saa paljon aikaan, ihan tavallisessakin työpaikassa.
Olen saanut tämän artikkelin kuvat kollegaltani Jouko Suihkoselta. Kiitti Jouko!
Seija Telaranta