Strateginen opintomatka Helsinkiin

Strategisen johtamisen opintomatka päivä Helsinkiin alkoi varhain torstaiaamuna kuudes päivä maaliskuuta.  Iloisella ja avoimella mielellä varustautunut joukko sosiaali- ja terveyspalvelualan kehittämisen ja johtamisen opiskelijoita (TAMK) suuntasi kohti Helsinkiä.

Entinen sotilassairaala "lumipuvussa"

Matkamme ensimmäinen etappi oli entisen Sotilassairaala Tilkan kulttuurihistoriallisiin tiloihin toimitilansa saneerannut Laser Tilkka Oy.  Kirurgian professori Tom Schröderin perustama Laser Tilkka Oy on yksityinen suomalaisomistuksessa oleva terveydenhoitoalan yritys, jonka sairaalakokonaisuuteen kuuluvat Laser Tilkan lisäksi Sairaala Tilkka, Silmä Tilkka sekä Rintasyöpä- ja melanoomakeskus. Laser Tilkassa toimii jo yli 40 erikoislääkäriä ja henkilökuntaan kuuluu 35 terveydenhuollon ammattilaista. Laser Tilkka on saanut tunnustusta menestymällä Kauppalehden Menestyjä -yritys analyysissä vuosina 2012 ja 2013. Kauppalehti palkitsee taloudellisen suorituskykynsä perusteella oman toimialansa parhaimmistoon kuuluvat yritykset vuosittain.

Laser Tilkassa meidät vastaanotti Ylihoitaja Riia Siivikko, joka innostuneesti kertoi yrityksen toiminnasta, asiakasryhmistä ja henkilöstönjohtamisesta. Erityisesti positiivinen kuva jäi yrityksen henkilöstöjohtamisen painopistealueista: työhyvinvointi, työhyvinvointi ja työhyvinvointi.

Hoitohenkilökunnan vaihtuvuus on pientä. Siitä huolimatta, että toiminta oli laajentunut viimevuosienaikana merkittävästi. Siivikko nosti esiin, että vuonna 2012 läpi käytiin organisaatiomuutos, jossa hoitohenkilökunnan työkuvia muutettiin ns. tiimiajattelumallista osastoajattelumalliin. Muutoksella pyrittiin luomaan joustavampi työyhteisö, jossa työnkierto ei ole välttämätön paha vaan vahva toiminnan tukipilari. Työyhteisössä nimikkeiden muuttumiset ja vastuutehtävien siirtämiset oli viety onnistuneesti läpi. Muutoksen avulla luotiin selkeät kokonaisuudet, joita on helpompi hallita. Vaikka Siivikko kuvasi vuotta raskaaksi ja kuluttavaksi. Jälkeenpäin katsottuna muutos näyttäytyy onnistuneena ja toimintaa tehostava, joustavuus työtehtävien välillä on lisääntynyt ja töissä on hyvä olla. Ylihoitaja nostaa menestystekijäksi työntekijät. Jokainen työntekijä on oman erikoisalansa avainhenkilö ja osaamista hyödynnetään läpi koko laajan työkentän.

Laser Tilkan moderni leikkaussali

Näin ulkopuolisena asiaa tarkasteltuna toiminnasta jäi kuva, että tässä työyhteisössä välitetään työntekijästä suurella sydämellä. Henkilökunnasta pidetään huolta, siitä kertoo lukuisat eri palkitsemisjärjestelmät ja muistamiset erilaisia juhlia unohtamatta. Nostaisin tässä kohtaa esille vielä työnohjauksen, josta Siivikko myös mainitsi. Työyhteisö oli ottanut arkityöhön, kokeilu muotoisesti, johdon ja työntekijöidenkin tueksi työnohjauksen. Ei siis tarvitse kärjistää tilannetta kriisiin asti ennen työnohjauksen hyödyntämistä, näkisin että työnohjauksen hyöty on suurempi, kun sitä käytetään jokapäiväisessä työssä tukemassa.

Uskoisin, että vierailun päätteeksi lähes jokainen ellei jokainen meistä kuuntelijoista oli valmis astumaan Laser Tilkan palvelukseen.

Kirjoittanut:  Sini Korhonen

Lähteet:

Riia Siivikko Ylihoitaja esittely 6.3.2014.

Laser Tilkka Oy:n internet sivut. Lasertilkka.fi

Seuraava vierailukohteemme oli Pikku Huopalahdessa sijaitseva Omasairaala Oy. Omasairaala aloitti toimintansa 2013 ja Omasairaalan omistaa Pohjola Vakuutus Oy. Omistajuuden perusteella kyseessä on uudenlainen tapa toimia, eli että vakuutusyhtiö omistaa sairaalan. Näin ollen olikin mielenkiintoista päästä tutustumaan palvelukonseptillaan terveydenhoitokentässä erottuvaan sairaalaan.

Omasairaala on ortopediaan ja käsikirurgiaan erikoistunut ortopedinen yksityissairaala ja yksikössä tutkitaan, leikataan ja kuntoutetaan ortopedisiä vammoja. Omasairaalassa työskentelee myös vakuutusyhtiö Pohjolan korvauskäsittelijät, joten vakuutusasiat on mahdollista hoitaa sairaalakäynnillä. Asiakaskunnasta noin 80 prosessia on Pohjolan vakuutusasiakkaita, mutta sairaala on kuitenkin kaikille avoin päiväkirurginen sairaala. Omasairaala on ns. työväensairaala, eli tavoitteena on kuntouttaa asiakkaat mahdollisimman nopeasti työkykyiseksi ja hoitovastuu on Omasairaalassa kunnes asiakas palaa takaisin työhönsä.

Toimitusjohtaja Harri Aho puhui kovin ajatuksia herättävästi ja vaikuttaisi siltä, että hän on myös herätellyt aika monia tahoja. Eli aiemmin pahimmillaan yksityisellä puolella on hoidon arviointi tapaturman jälkeen saattanut kestää jopa 6 viikkoa. Ja pahimmillaan yksityiset sairaalat toimivat ”rahankiilto silmissä” ja laskuttavat epärealistisia summia. Tämän pohjalta Omasairaala alkoi pohtia, miten voisi tehdä jotakin uutta ja tehokkaasti. Eli onko hoitoketjujen lyhentäminen mahdollista?

Omasairaala on nyt jo lyhyen toimintansa aikana pystynyt lyhentämään erilaisten ortopedisten vammojen aiheuttamaa keskimääräistä työkyvyttömyysaikaa. Alla tilasto.

Lisäksi omasairaala on ”ravistellut” työtapoja, miettimällä mitä kenenkin on järkevää tehdä ammattitaitonsa puolesta. Lääkärin vastaanottoaikaa kellottamalla todettiin, että vain 6 minuuttia on sellaista, mihin tarvitaan ortopediä. 16 minuuttia vastaanottoajasta voi hoitaa joku muu. Lääkäriä tarvitaan oikeastaan vain päätöksentekoon vastaanotolla. Tämän vuoksi lääkäri ja hoitaja toimivat työparina yhdessä. Muutenkin toiminnan järkeistämistä ja tilojen suunnittelua on mietitty Lean-periaatteiden mukaisesti. Ideana on, että uuden toimintamallin ansiosta työnantajat, Kela ja vakuutusyhtiöt säästäisivät tehokkaan toiminnan ja lyhentyneiden työkyvyttömyysaikojen ansiosta merkittävän määrän rahaa. Omasairaalaan voi tulla ilman ajanvarausta ja ensimmäisellä käynnillä tehdään hoidon arviointi jatkosuunnitelmineen.

Omasairaala arvioi toimintaansa kahden mittarin avulla. Ensimmäinen mittari on asiakaskokemus. Eli kuinka halukas asiakas on suosittelemaan palvelua ystäville ja tuttaville ((NPS-indeksi). Asiakastyytyväisyys on nähtävissä reaaliaikaisesti Omasairaalan internetsivujen Palaute-kohdassa. Toinen käytössä oleva mittari on hoitoketjun pituus vahingosta työhön paluuseen.

Yksi mielenkiintoinen yksittäinen huomio on hoivamestari-toimenkuva. Hoivamestari-konsepti palkittiin 4/2013 graafisten suunnittelijoiden järjestön, Grafian, Vuoden Huiput-gaalassa. Kultahuippu-palkinto myönnettiin palvelumuotoilusarjassa viestintätoimisto Hill + Knowltonille, joka yhdessä Omasairaalan kanssa loi Hoivamestarin. Hoivamestarivastaan ottaa asiakkaan tulo-aulassa sekä yleensäkin huolehtii koko sairaalakäynnin ajan, että asiakkaan toiveet täytetään (http://www.omasairaala.fi/files/4244/Oma-lehti+2_2013.pdf).

Kirjoittanut: Tiina Hult

Lähteet:

Harri Aho Toimitusjohtaja esittely 6.3.2014.

Omasairaala Oy:n internet sivut. omasairaala.fi

Omasairaala Oy:n asiakaslehti 1/14

Tiukasta aikataulusta huolimatta ehdimme hienosti ratikalla Omasairaalasta eduskuntatalolle. Yliopettaja Tiina Mäkinen oli sopinut meille opastetun kierroksen eduskuntatalolle, joka oli oikein mielenkiintoinen ainakin ensikertalaisen näkövinkkelistä. Kaikista kielloista huolimatta houkutus loikata eduskunnan paternosterhisseihin oli suuri! Hissien käyttö on sallittu vain kansanedustajille ja talon henkilöstölle, joten valmistumisen jälkeen alamme pohtia vaalikampanjaa seuraaviin eduskuntavaaleihin. Myös paikka istuntosalissa on jo katsottu valmiiksi. Eturivi vai mitä?

Eduskunta on jo puitteiltaankin vaikuttava

Kierroksen jälkeen peruspalveluministeri Susanna Huovinen otti meidät kokoustilassa vastaan ja saimme etukäteen lähetettyihin kysymyksiin vastauksia. Tärkein ja työhömme suuresti vaikuttava kysymys oli tietenkin tuleva sote-muutos ja missä sen suhteen mennään. Ministerin mukaan sote-uudistuksessa tulee huomioida erityisesti sosiaalialueen painotus sekä erva-alueiden koordinointi. Tavoitteena saada erva-alueiden koordinointi toimimaan aiempaa paremmin, jotta talouden paineista, väestön ikääntymisestä ja henkilöstön saatavuudesta selvittäisiin tulevina vuosina. Sote-uudistuksessa on myös tärkeää nähdä sen vaikutus erityisesti tuleviin vuosiin, ei vain tämän hetkiseen tilanteeseen.

Kyse sote-uudistuksessa on hallinnon kokoamisesta, ei palvelujen karkaamisesta kunnilta. Monissa kunnissa tehdään jo paljon yhteistyötä, mutta jatkossa on tavoite päästä vanhasta sektoriajattelusta poispäin, jotta turvataan sosiaali- ja terveysalan moniammatillisuus ja henkilöstön riittävyys. Moniammatillisuuden avulla on myös mahdollista saada ennaltaehkäisyä parempaan suuntaan.

Hallitusohjelmatasoisesti on velvoitettu ministeriötä laatimaan hyvän johtamisen kriteeristöä. Sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on tärkeää omata jatkuvan uudistamisen ja jatkuvan muutoksen hallinnan taidot. Tulevaisuuden johtajan tulee olla joustava, sopeutuva sekä osata hyödyntää verkostoitumista. Nämä asiat eivät koske toki pelkästään sosiaali- ja terveysalaa. Pysähtyneisyys tai paikalleen jämähtäminen ei ole eduksi pienelle yhteiskunnalle. Olisi myös tärkeää miettiä, mitä vahvuuksia yhteiskunnassamme on. Tulisi katsoa eteenpäin ja miettiä, löytäisimmekö sellaisia konsepteja, joita voisimme markkinoida laajemmaltikin.

Kirjoittajat vasemmalta oikealle Maarit Valkeejärvi, Sini Korhonen ja Tiina Hult

Vierailu eduskuntatalolle oli erittäin onnistunut. Istuntoa seuratessa ei käynyt peruspalveluministeriä kateeksi. Suurin osa kysymyksistä ja tiukasta vastarinnasta koski selkeästi tulevaa sote-uudistusta ja ylipäätään sosiaali- ja terveysalaa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä uudistus tuo sosiaali- ja terveysalalle ja miten se vaikuttaa työhömme tulevina johtajina.

Kirjoittanut: Maarit Valkeejärvi

Churchilleja on harvassa

Jokaiselle johtajalle on aikansa, kirjoittaa Peter Drucker. Esimerkiksi Winston Churchill ei välttämättä olisi jäänyt lainkaan maailmanhistoriaan suurena johtajana ja sankarina, jos olot olisivat olleet normaalit. Normandian maihinnousu toisen maailmansodan loppupuolella ja sen onnistuminen jakoi sankarirooleja monille muillekin kuin Churchillille. Hän oli johtaja, joka syttyi vasta kun haasteet olivat riittävän suuret. Joskus myöhemmin kun katsotaan meidän SoTe-uudistusta, voidaan myös siinä nostaa esiin johtajuutta ja kuka sen otti. Jotkut johtajat ovat erityisen hyviä tasaisessa menossa, rutiineissa eivätkä he kestä kovaa stressia. Jos koko ajan sanot hopi, hopi on kiire, mä lamaannun enkä tee mitään, vastasi 7-vuotias lapsenlapsenikin minulle. Kumpikaan ei ole hyvä johtaja, sellainen jonka adrenaliinin täytyy nousta että saa jotain aikaan tai sellainen, joka ei kestä painetta. Useimmiten tarvitaan johtaja, joka pystyy toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa, peruspätevä.

Kevään kunniaksi kuvat Roomasta, Umberto Primo-sairaala taustalla

Drucker pitää tärkeimpänä peruspätevyytenä halukkuutta, kykyä ja itsekuria kuunnella. Se on tosi helppo toteuttaa, sillä tarvitsee vain pitää suunsa kiinni. Halukkuuus kommunikoida on sitä, että saa itsensä ymmärretyksi. Tässä pätee erinomaisesti se, että osaa yksinkertaistaa ja puhuu sitä kieltä, jota ymmärretään.  Henry Minzberg kutsuu johtajan yhtä roolia informaatiokeskuksena olemiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että johtaja ei vain välitä vaan muokkaa saamansa tiedon henkilöstölle sopivaksi ja helpoksi.
Perusasioita pitää toistaa ja pitää esillä jatkuvasti. Sairaalamaailmassa niissä tapahtuu pahimmat virheetkin. On myös demonstroitava ja havainnollistettava.
Peruspätevyydeksi lasketaan myös, ettei esitä verukkeita eikä tekosyitä. Jos asiat eivät onnistu, se on myönnettävä ja haettava uusi alku ja vauhti. Ei pidä myöskään tehdä jatkuvasti kompromisseja vaan tehdä täydellisesti tai ei ollenkaan. Bill Clintonin periaatetta noudattaen tämä tarkoittaa, että jos ei jossain onnistu, se tie kannattaa hylätä ja edetä asioissa, jotka ovat mahdollista toteuttaa.

Peruspätevyyttä on myös kyky ja halukkuuus myöntää, kuinka paljon suurempi on johtajan tehtävä kuin hän itse. Hän alistuu tehtävälleen, mutta ei samaistu siihen. Kun johtaja jättää organisaation ja se "romahtaa", hän on imenyt sen kuiviin. Esimerkiksi sopii Aurinkokuningas Ludvig XIV ja hänen toteamuksensa "Valtio olen minä". Siihen sitten kaatuikin kuningaskunta ja päätyi vallankumoukseen.

...ja kotikatu Collina Flemingin kaupunginosassa..

Kun johtaja ei pidä itseään korvaamattomana, hän kykenee olemaan normaali myös työn ulkopuolella. Hän myös kykenee kannustamaan henkilöstöään ja olemaan tukena. Hänen jälkeensä ei jää valtatyhjiötä eikä katastrofia vaan organisaatio pysyy valitsemassaan suunnassa ja jatkaa toimintaansa normaalisti.
Ja mikä helpotus! Kaikki menestyvät johtajat eivät suinkaan ole synnynnäisiä johtajia eivätkä edes saaneet koulutusta johtajaksi. He ovat itseoppineita ja onnistuneita työssään.
Terkuin Seija Telaranta

Vastavuoroiset suhteet

Huomenta Tallinnan aamusta. Voi tuntua tosi kummalliselta, että tässä ihanassa auringonpaisteessa ja vapaan meren lainehtiessa, luen Peter Druckeria. Maisemien vaihtuessa elämässä ja muutoksissa työpaikalla, aina on hyvä pysähtyä sanan ääreen ja ottaa aerobic-ohjaajan sanoin rytmistä kiinni. Teen esitelmää ja minulla on mukana Druckerin "Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen" (Talentum 2008). Kun ei oikein saa rytmistä kiinni kirjojen ja ajatusten moninaisuudessa, paras lääke on klassikko-kirja. Peter Druckerin kirjat toimivat ja auttavat joka asiassa kun on kyse johtamisesta. 

Kevät...

Kappale vastavuoroiset suhteet on oikea helmi. 

"Vain vastavuoroiset suhteet toimivat. Jokainen organisaatio haluaa ja tarvitsee tähtiä. Hyvässä oopperaesityksessä tähti ei kuitenkaan ole erillään muiden roolien esittäjistä. Muut roolit tukevat tähteä, ja kun hieno laulaja suorittaa erinomaisen esityksen, myös sivuroolit nousevat keskinkertaisuuden yläpuolelle. Tämä on vastavuoroisen suhteen tulos."

Johtaja rakentaa tämän kaksisuuntaisen suhteen henkilökunnan, johtokunnan, yhteisön, tukijoiden ja vapaaehtoisten kanssa yhteistyössä aloittamalla siitä, mitä kerrottavaa heillä on hänelle eikä kertomalla itse.

Kun kysyy muilta saa selville myös mikä hiertää ja onko kiviä kengissä. Drucker sanoo, että suurin osa ongelmista on melko harmittomia, kun ottaa ne esille, nostaa pöydälle. Peittämällä ja salailemalla niistä tulee kaikkia syövä negatiivinen kierre. Jokaisessa työpaikassa ja kaikilla ihmisillä on ongelmia. Lähtökohtana se on vapauttava.  Eivät ongelmat muutu merkityksettömiksi vaikka ne tunnistetaan. Ydin on, että toimitaan ongelmista huolimatta niiden vaikutusta minimoiden.

Johtajan sisäisessä uudistumisessa on kolme keskeistä työkalua; opetus, organisaation ulkopuolella työskentely ja rivityöskentely. Drucker mainitsee yhden loistavaa tulosta tekevän sairaalan, jossa käytäntönä on, että koko johto ja hallintohenkilöstö viettää yhden viikon joka vuosi osastotyössä potilaiden parissa.

"Ne, joilla on parhaat sisäisen uudistumisen taidot, keskittävät ponnistuksensa johonkin. Tavallaan he ovat itsekeskeisiä ja näkevät koko maailman ravintoaineena omalle kasvulleen."

Mukavaa viikonloppua lukijoilleni. Jalkahoitoon, kampaajalle, sauvakävelylle, syömään....

Terveisin Seija Telaranta

Vanhustenhoidosta Ratinan suvannon kauniissa maisemassa

Arja Laitinen työpaikallaan

Tällä hetkellä jo työmatkakin on nautinto. Kuljen bussilla kohti Tamperetta kuunnellen musiikkia tai lukien kirjaa. Kolmen viikon aikana ovat jo bussipysäkillä alkaneet minua tervehtimään ja bussikuskille olen joka aamu toivottanut mukavaa päivää.  Aamulla odotan innolla sitä kun kuljen Takon tehtaan pääportin ohi, näen Ratinan stadionin valopylväät, Laukontorin rannan ja veneet siinä.

Korjaan ryhtiä ja käännyn kohti Kehräsaarta, työpaikkaani. Tunnen suurta ylpeyttä kun kävelen kohti alueen punatiilisiä rakennuksia ja tiedän, että saan olla siellä työssä. Sisällä kävelen rappuset neljänteen kerrokseen, ihan arkiliikunnan nimissä mutta nauttiakseni ikkunoista näkyvän sisäpihan muuttuessa joka kerroksessa.

Näkymä työhuoneen ikkunasta

Kerroksessa, jossa työskentelen, on aulassa kauniit, herkät mustavalkoiset pihlajanoksat seinissä. Tilaa hallitsee alkuperäinen punatiili, hillitty harmaa ja valkoinen. Ylpeys kasvaa edelleen kun tulen hallinnon tiloihin, kaunista, harmonista ja rauhallista. Kaikki on tarkkaan mietittyä yleisissä tiloissa samoin kuin työpisteissä. On mietitty värit, kalusteet aina mattoihin ja astioihin saakka.

Useasti kuulee, että työ sujuu kun välineet, puitteet ovat kunnossa ja näinhän se on. Menneiden viikkojen aikana olen todennut, mikä merkitys on kauniilla työympäristöllä, sillä miltä näyttää sisällä ja mitä näkyy ikkunasta kun katsoo ulos. Esteettisesti kauniilla työympäristöllä on merkittävä vaikutus siihen miten sitä suhtautuu omaan työhönsä. Samalla esteettisesti kaunis työympäristö kuvastaa yrityksen arvoja, suhtautumista sekä asiakkaisiin että työtekijöihin.

Työskentelen nyt vahvasti tehostetun palveluasumisen parissa. Pääsen kehittämään sekä yksiköitä että niiden hoitotyötä. Haaste on iso, koska koko valtakunnassa on vahvasti pinnalla vanhustenhuollon negaatio ja yhtenä suurimpana lietsojana on media. En kiellä, ettei parannettavaa ole, mutta yhden tai kahden toimijan kautta on koko vanhustenhuollon ala leimattu huonoksi, epäonnistuneeksi. Yhdessäkään sensaatiokirjoituksessa, tv-ohjelmassa ei ole haluttu hakea ratkaisuja, ehdotuksia sille miten ja missä toimittaisiin toisin.

Henkilökohtaisesti toivoisin asiasta käytävään keskusteluun enemmän ratkaisukeskeisyyttä. Sillä jokainen meistä vanhenee ja tulee tarvitsemaan enemmän tai vähemmän palveluita ja hoitoa elämänsä loppupäässä. Haluaisin nähdä onnistumisia, hyviä esimerkkejä vanhustenhoidostamme, sillä niitä on. Kuvastaako sitten uutisoinnin näkökulma sitä, että hyvin hoidettu vanhus, onnellinen vanhuus ei ole uutisoinnin arvoista, harmi.

ja ovessa lukee....

Vielä muutamia ajatuksia vanhustenhoidosta. Ihan ensimmäisenä meidän pitää luopua sanasta kodinomainen. Onko meidän vanhus koditon ja asuu jossakin kodinomaisessa tilassa? Ei, tehostetussa palveluasumisessa vanhus asuu omassa kodissa, jossa hän saa hoitoa ja hoivaa tarvitsemansa määrän. Omassa kodissaan vanhus on osa sosiaalista ympäristöä, solmii uusia ystävyyssuhteita, jopa rakastuu uudelleen. Elää arkea ja juhlaa oman perheensä kanssa ja nauttien normaalista arjesta uusien ystäviensä kanssa, omien voimavarojensa mukaan.

Toinen asia, mikä meidän pitäisi ymmärtää, on se, että ei vanhusten hoitaminen ole rakettitiedettä. Se on juuri niin helppoa, kuin miettiä mitä itse haluaa omalta vanhuudeltaan tai miten haluaa, että omia vanhempia hoidetaan. Sitten pitää lähteä toimimaan vahvasti niiden ajatusten pohjalta. Miettiä ja ratkaista olemassa olevia raja-aitoja, kehittää hoitajien koulutusta pois tehtäväkeskeisyydestä ja temppujen tekemisestä ihmisen kohtaamiseen ja läsnäoloon. Sillä viime kädessä vanhus niin kuin jokainen meistä kaipaa seuraa, silittävää kättä, iloa ja naurua ympärilleen.

Kotimatka alkaa taas kävellen portaissa, maisema muuttuu Takon tehtaan piipuista sisäpihan sekamelskaan polkupyöriä, värivaloja ja pieniä kauppoja. Laukontorille päin kävellessäni odotan innolla kesää ja sitä kun tori herää henkiin, saan työpäivänä pehmistä ja mansikoita. Vilkaisen vielä Ratinan stadionille, heitän hyvästit rannassa lepääville veneille ja torille. Kun nousen mäkeä ylös, kohti Keskustoria on todettava, että työpaikkani on Tampereen kauneimmalla paikalla.

Arja Laitinen

Kuka saa johtaa lääkäriä?

Ihan hurjia uutisia oli Aamulehdessä, jossa etusivulla kerrottiin Taysin syöpälääkäreiden irtisanoutumisesta, kun toimialajohtajan sijaiseksi on nimetty ylihoitaja. Tuli mieleeni tapaus DI Juha Räsänen, Hatanpään sairaalan sairaalanjohtaja, joka yritti ihan tosissaan johtaa normaalisti ja ammattitaidolla sairaalaa. Oli vain yksi iso mutta: hän ei ollut lääkäri. Vähin äänin hän poistui takavasemmalle ilmeisen kovia kokeneena. Siksi luin  jälleen kerran hänen kirjoituksensa "Yhtiöittäminen ja muutosjohtamisen haasteet" julkaisusta Telaranta S., Lepistö M. & Wickman-Viitala T. (toim.) Johtamisen näkökulmat. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C. Oppimateriaaleja 14. 2010.

Johtamisen näkökulmat 2010

Tuntui valaisevalta lukea artikkeli nyt kun taas ollaan saman ongelman edessä Tampereella. Toki johtajan ammatillinen tausta kuohuttaa muuallakin, ainakin Ruotsissa. Johtamisen guruilla, monillakin heistä,  on tähän kyllä selkeä vastaus Peter Druckeria myöten. Ja se kuuluu näin: mitä korkeammalle johtamisen hierarkiassa mennään, sitä vähemmän on merkitystä professiolla. Johtaminen ei ole sidoksissa siihen, minkä koulutuksen on aikanaan saanut, vaan johtaminen on oma ammattinsa. Johtaminen ei ole lääkärintyötä eikä hoitajantyötä. Juha Räsänen ilmaisee sen siten, että johtaminen on opittavissa ja siihen kasvaa. Sopivat persoonalliset ominaisuudet tukevat tätä prosessia.

Johtajatar

Artikkelissaan Juha Räsänen jatkaa, että hänen edeltäjänsä vaatekaappiin jäi valkoinen takki. Hän huomasi varsin pian ruokalassa, että pukeutumiskoodilla on merkitys pöytäseuran valinnassa. Oli vihreät pöydät, sinipaitaisten pöydät ja valkotakkien. Siviiliasuiset olivat vähemmistö, johon sairaalanjohtajakin kuului. Hän oli tottunut yritysmaailmassa siihen, että erilaisuutta ja moniammatillisuutta hyödynnettiin kaikilla tasoilla. Sairaalassa kaikki olivat poteroissaan ja ammattiliitoilla oli tässä vastakkainasettelussa vahva rooli. Lääkärit johtivat lääkäreitä ja hoitajat hoitajia. Kaikki omista siiloistaan.

"Johtaja ei johda oven takaa vaan avoimin ovin. Hänen pitää nähdä ja näkyä, kuulla ja kuulua: hyvä johtaja on läsnä. Johtaja rakastaa sitä mitä tekee ja niitä, jotka tekevät: hyvällä johtajalla on suuri sydän. Johtaja jakaa tietoa, on avoin ja rehellinen: hyvällä johtajalla on selkeä ääni ja hän katsoo suoraan sydämeen. Johtaja on roolimalli ja näyttää esimerkkiä: hyvä johtaja on läpinäkyvä joka suuntaan. Johtaja delegoi ja antaa tilaa: hyvä johtaja luottaa itseensä ja ihmisiin. Johtaja antaa palautetta: hyvä johtaja kiittää ja palkitsee. Johtaja lentää korkealla ja näkee kauas: hyvällä johtajalla on visio. Johtaja keskittyy vain niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa: hyvä johtaja proiorisoi." Näin päätti Juha Räsänen artikkelinsa.

Hyvässä johtamisessa ei puhuta mitään siitä, että johtajalla on sama tietopohja kuin henkilöstöllään ja hän on asiantuntija omassa perusammatissaan. Toki tämäkin vaatimus voidaan asettaa silloin, kun johdettavia on vähän ja johtaja osallistuu kliiniseen työhön. Mutta kun tullaan suurten yksiköiden johtamiseen, klinikoiden ja sairaaloiden, professiolla ei ole enää merkitystä.

"Palvelua elämän tähden" -visio ja Eila Hiltusen upea "Elämän liekki" -veistos pääoven edessä velvoittavat ratkaisemaan kiistat sivistyneesti eikä lehtien palstoilla. Kun kiinnittää huomion perusasiaan, potilaaseen ja ihmisten auttamiseen yhteisillä rahoilla, kyseinen kiista on energian tuhlausta.

Mukavaa viikonloppua, terveisin Seija Telaranta

Ota seiskaa jalasta, ettei hän nouse ilmapallon lailla korkeuksiin !

Jatketaan kevään kunniaksi tyypillä no. 7, Intosella

Vaikka toimintakeskuksen tyypillä, Voimasella aloitettiin jokin aikaa sitten tämä enneagrammikirjoittelu tässä blogissa, jatketaan kevään kunniaksi kuitenkin seiskojen kuvauksella eli Intosten ilmehdinnällä. Intosethan ovat ajatuskeskuksen tyyppejä, joten anteeksi, jos järjestelmällisimmät lukijat kokevat tämän epämiellyttävänä. Mutta eihän tällaisen päivän jälkeen oikein voi puhua kenestäkään muusta tyypistä !

Voitte jokainen katsastaa ympärillenne, sillä seiskat tunnistaa hyvin. He ovat täynnä elinvoimaa ja positiivisuutta varsinkin tällaisena ihanana auringonpaisteisena kevätpäivänä. Voi sitä innovatiivisuutta ja energiaa, joka heistä lähtee. Sen muuten huomasi FB:ssäkin. Useat tuntemamme seiskat intoutuivat jakamaan vaikka mitä. Kuka kirjoittaa kirjaa, kuka on onnellinen perheestään ja kuka on aloittanut uuden projektin uudessa maassa. Siis ei ollut turha kommentti, että pidä Intosta jalasta kiinni. Hänellä kun on nyt niin kepeä olo, että taivaisiin nouseminen ilmapallon lailla on tosi iisiä!

Intonen on seikkailija. Intosen elämäntehtävä on etsiä uusia seikkailuja. Ne tuovat valoa välillä pimeältäkin välähtävään elämään ja vievät kaiken ikävän mennessään. Heidän tapansa on visioida asioita ja maalata meille muille upeita keväänvihreitä maisemia tulevaisuudesta. Meidän on helppo yhtyä näihin kuviin ja nähdä itsemme osana niitä. Mutta totuus kuitenkin on se, kun lähdemme mukaan, on Intonen itse jo kaukana ja matkalla maineeseen jossain toisaalla. Nopeat matkat muualle vie huomion pois kivusta, joka saattaa syntyä eri elämän vaiheissa ja tilanteissa.

Intoset osaavat olla huumorintajuisia ja hauskoja sekä nauraa itselleen. Tämähän on piirre, johon me muut niin mielellämme yhdymme. Seiskan huumoriksi pukema rehellisyys omasta todellisuudestaan menee niin lähelle omaa todellisuuttamme, jota emme olisi kuitenkaan uskaltaneet sanoa ääneen. Emmekä ainakaan hymyillen. Johan sille olisi joku voinut jopa nauraa.

Iloinen nautiskelija

Vaikka seiska kuulostaa tässä vain iloiselta nautiskelijalta on totuus kuitenkin se, että hän on loistava kokonaisuuksien näkijä, suunnittelija ja eteenpäin menijä sekä kollegoitaan eteenpäin luotsaava. Intonen kommunikoi hyvin, saa meidät muut verkottumaan ja onnistuu meidän motivoimisessa. Kuten Voimasilla, myös Intosilla on siis innostunut ja eteenpäin ajava draivi. He ovat myös varmoja näkökulmastaan. Toisaalta Intosen erotta meistä muista alhainen itsekritiikki. Se lienee yksi syy siihen, että heitä pidetään innovatiivisina ja aikaansaavina, monessa mukana olevina. Se myös tuo mahdollisuuden sille, että asioiden rajapinnoilla syntyy jotain uutta.

Vapaana kuin Tammerkoski

Vapaus on Intosille elinehto. He tarvitsevat vuorovaikutussuhteissa vapautta ja tilaa nähdä haasteet mahdollisuuksina, uusina seikkailuina. Heidän kehittymiskohteensa on yksityiskohtaisemman suunnittelun harjoittamisessa ja innostuksen kohteiden syventämisessä sekä rajaamisessa. Anti meille muille on ehdottomasti Intosten innovatiivisuus, iloisuus ja joustavuus. Usein pääsemme myös osallisiksi Intosten toteutuksista, jotka tekevät heidän (ja samalla meidän muidenkin) elämästä helpompaa ja nautinnollisempaa.

Mervi Lepistö
Painonhallinta- ja hyvinvointiohjaaja, Enneagrammiopettaja,
NLP-Practitioner ja Coach

Sh, TtT, ETNT

Weight Control and Wellness-trainer, 

Enneagram Teacher in Narrative Tradition
NLP-Practitioner and Coach

R.N., PhD, ETNT

Care One Oy