keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Intohimona kunnon menopelit, Mary Barra

Kansikuva
Time-lehti May 12/2014 tarjoaa johtamisesta ja sen eri ilmiöistä kiinnostuneille oikeata vappuherkkua. Lehdessä esitellään 100 vaikutusvaltaisinta ihmistä, jotka on luokiteltu viiteen kategoriaan, titaaneihin, jättiläisiin eri aloilla kuten Serena Williams, Hillary Clinton ja Beyoncé, pioneereihin, edelläkävijöihin kuten Edward Snowden, David Sinclair tai Mary Jo White, taiteilijoihin kuten Steve McQueen, Diane Paulus tai Barbara Brown-Taylor, johtajiin kuten Mary Barra, Vladimir Putin tai Angela Merkel sekä ikoneihin, joista mainittakoon Robert Redford, Christy Turlington Burns tai Marina Abramovic. Hienon tästä jutusta tekee se, että jokaista vaikutusvaltaista ihmistä kuvaa merkittävä henkilö. Esimerkiksi Vladimir Putinin kuvauksen on kirjoittanut Madeleine Albright.

Mary Barra
Johtajien tähtenä loistaa Mary Barra, köyliöläisen isoisän Reino Makelan ja töysäläisen isoäidin  Eva Pyykkösen lapsenlapsi. Hänet nimitettiin tämän vuoden alusta General Motorsin toimitusjohtajaksi. Hän on myös ensimmäinen naisjohtaja yhdessä maailman suurimmista autotehtaista. Kuinka ollakaan, kirjoituksen hänestä on tehnyt Fordin ja Chryslerin eläköitynyt johtajaikoni Lee Iaccocca. Lue Lee Iaccoccasta  Hän kuvaa kuinka hänellä ja Mary Barralla on samanlainen tausta. He ovat molemmat  siirtolaisten jälkeläisiä, työläisvanhemmista. Molemmat innostuivat autoista jo nuorella iällä. Siinä missä Lee Iaccocca tunnetaan Ford Mustangista, Mary Barran unelma oli Pontiac Firebird.


Pontiacin kuva Wikipediasta
Mary Barra nousi tälle kuumalle johtajanpallille GM:n omista riveistä työskenneltyään nousujohteisesti siellä  33 vuotta. Hän ei myöskään ole maineikkaiden yliopistojen kasvatti, vaan suoritti insinööriopintonsa GM:n Kettering Universityssa. Vielä on liian aikaista arvioida hänen onnistumistaan, mutta kuten Lee Iaccocca toteaa, hyviä signaaleja on ilmassa. Hän ei tule huoneeseen saranan puolelta, vaan ottaa paikkansa vahvasti missä tilanteessa onkin. Hänelle povataan pitkää menestyksekästä kautta GM:n johtajana.

Hillary Clinton, joka on vahvojen naisjohtajien symboli kaikkialla maailmassa toteaa Mary Barrasta, että  häntä voidaan kutsua naiseksi, joka mursi teräskaton. Mitä muuta Mary Barrasta tiedetään? Hän on syntynyt jouluaattona 1961, hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän osaa jonkun verran suomea ja tuntee juurensa, mutta muistan muusta yhteydestä lukeneeni, että hän ei ole käynyt Suomessa, mutta haluaisi kyllä tulla tutustumaan juuriinsa. Ja kuten sanottu, jo nuoresta pitäen hän on rakastanut kunnon menopelejä, niitä, joita amerikkalainen autoteollisuus tuottaa ja joiden valmistusta ja myyntiä hän nyt itse johtaa.

Ekaluokkalaisen Meimin vappupiirros Snellmanin koulun seinältä
Kaikille lukijoille HAUSKAA VAPPUA!
Terkuin Seija Telaranta

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kihniössä yhteisöllistä huolenpitoa, ei kipakkaa



Aaamulehti 17.4.2014
Olipas mukava avata Tallinnan aamussa päivän Aamulehti ja juttu Kihniön vanhuspalveluista. "Mitään muresta ei ole", sanoo 90-vuotias Iida Koskinen.  Kaikki muutkin, joita haastateltiin olivat elämäänsä tyytyväisiä. Sitähän ei  ole liikkeellä oikein missään, että joku olisi vanhuspalveluihin tai muihinkaan kunnan palveluihin tyytyväinen tai niistä kiitollinen. Johtava hoitaja Heli Yli-Kauhaluoma sanoi  artikkelissa todella kauniisti että Kihniössä ei ole odotusaikoja vaan hoitava yhteisö.  Siitä kannattaisi ottaa moton strategiaan  muuallekin ja ryhtyä toimiin. Minulla on ollut ilo käydä parikin kertaa Kihniössä tutustumassa asioihin omin silmin kun TAMKin sosiaali- ja terveysalan johtamisen erikoistumisopinnoissa oli Kihniöstä osastonhoitajat Helinä Luoma ja Leila Pusa vuoron perään koulutuksessa.
Kihniössä moni asia on onnekkaalla mallilla

Lue tästä linkistä vierailustani Kihniössä. Artikkelissa kerrotaan myös tutkimuksesta, jossa todettiin, että Kihniössä asuvat Pirkanmaan onnellisimmat vanhukset. Onnellisuus tulee yhteisöllisestä huolenpidosta, joka luo turvallisuutta.

Monipuolinen koulutus avartaa näköaloja
Tästä linkistä löydät artikkelin, joka on julkaistu 30.8.2013, kun kollegani Mervi Lepistön kanssa kävimme Kihniössä. Tapasimme silloin hiljattain toimeensa tarttuneen johtavan hoitajan Heli Yli-Kauhaluoman. Hänellä on todella monipuolinen koulutus kuten artikkelin nimikin kertoo ja lämmin ote toimintaympäristöön, mikä siellä koettiin.
Kihniön kunnan verkkosivuja lukiessa jää varmaan jokaisen mieleen motto: Jos kärsit ruuhkista ja haluat elämääsi väljyyttä tai kotoisan vanhuuden, Kihniö on vaihtoehto.
Tähän lähtöön ei ole tuoreita kuvia Kihniöstä, mutta molemmissa mainituissa artikkeleissa on.


Tässä korvikkeeksi eilinen kevätkuva Tallinnasta. Kannattaa lukea myös Aamulehden artikkeli, niin tulee hyvälle mielelle.
Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille.
Terkuin Seija Telaranta

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Potilasturvallisuutta asenteella


Kuuntelin  viime viikolla aimo annoksen potilasturvallisuusasiaa valtakunnallisilla Potilasturvallisuuspäivillä Tampere-talossa.  Muistan hyvin ne ajat kun turvallisuuteen liittyviä asioita pidettiin sisään leivottuna taitoina terveydenhuoltoalojen ammatteihin. Asenteella mentiin; ”Kyllähän me nyt lääkitykseen liittyvät hommat hallitaan. Sairaalalaitteiden käyttöönhän saa aina koulutuksen. Leikkaukset tehdään aina todellisten ammattilaisten toimesta.” Näin uskottiin ja virheitä sattui, mutta niistä ei juurikaan puhuttu.

Tiina Runne vierailulla Sophiahemmetissa
Jonain päivänä ryhdyttiin käyttämään terveydenhuollossa termiä potilasturvallisuus. Olisikohan termi kantautunut korviini joskus kymmenisen vuotta sitten. Uuden termin voimin ryhdyttiin muuttamaan turvallisuuskulttuuria. Helppoa tämä työ ei ole ollut, eikä tule olemaan. Jutun juoni piilee siinä, ettei terveydenhuollossa syyllistä haluta paljastaan ja tunnetusti kukaan ei halua potilasturvallisuutta vaarantaa.  Asiasta voidaan onneksi silti keskustella. Hyvä väline lähestyä potilasturvallisuusasioita on Haipro-systeemi. Lähes kaikille terveydenhuollon ammattilaisille tuttu työkalu, jonka avulla voi ilmoittaa anonyymisti potilastyössä tapahtuneen vaara- tai haittatapahtuman. Näitä ilmoituksia keräämällä on päästy kirjaamaan onnahduksia, joita potilastyössä sattuu ja tapahtuu. Samalla kun tietoa karttuu, kehittyy ymmärrys asian tilasta ja havaitaan, että  potilasturvallisuusasioitten eteen voidaan tehdä systemaattista työtä ja parantaa turvallisuutta omalla toiminnalla. Eikä kenenkään tarvitse syyllistyä!



Tänä päivänä suoritellaan passeja ja verkkokursseja aseptiikkaan, lääkehoitoon, turvallisuuteen ja monen muun potilasturvallisuuteen liittyvän asian hallitsemisen todentamiseksi ja tärkeyden korostamiseksi. Lisäksi toimintaa mittaroidaan ja saatujen tulosten perusteella parannetaan toimintaa jatkuen.  Kuulostaa hyvältä kun Potilasturvallisuuspäivillä puhutaan lento- turvallisuudesta, jonka kaikki mieltävät korkean tason toiminnaksi. Tästä maailmasta on otettu käyttöön terveydenhuoltoon esim. tsekkauslistoista, joilla varmistetaan, että kaikki turvallisuusasiat on huomioitu ennen potilaan leikkausta. Ilahduttavaa oli Potilasturvallisuuspäivillä lisäksi se, että potilas tuntuu löytyvät tämänkin ahkeran kehittämistyön keskeltä. Päivillä toimi puheenjohtajana potilasjärjestön edustaja ja ihan oikeaa potilastakin kuunneltiin.

Lyhyessä ajassa on siis tapahtunut tosi paljon potilasturvallisuusasioitten parantamiseksi. Nyt on pelit ja vehkeet luotuina  potilasturvallisuusasioiden parantamiseksi ja asiaa pidetään keskiössä koulutuksen- ja keskustelun avulla. Kuinka kauan tarvitaan asenteitten muokkaamiseen niin, että voidaan alkaa keskustella potilasturvallisuusomastatunnosta? Veikkaan, että johtajille riittää puuhaa.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Tiina Runne


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hyvinvointi- ja koulutuspalveluiden oligarkit

Aftonbladet 2.4.
Ei mene päivääkään, ettei Ruotsin lehdissä keskustella terveydenhuollon tai opetuksen liukumisesta yksityisten yritysten toteuttamiksi. Maakäräjät maksavat palvelun ja hoidon yrittäjälle sovitulla hinnalla verovaroista. Potilas/asiakas saa valita mistä hoivansa tai opetuksensa ostaa ja rahat tulevat hänen "mukanaan". Sehän on ihan ok myös enemmistön mielestä Ruotsissa. Uskoisin, että Suomessakin. Tuoreen Sifan tekemän tutkimuksen mukaan 46 % ruotsalaisista haluaa, että hoidon, opetuksen/koulutuksen ja hoivan tulee olla vapaasti valittavaa ja täytyy olla vaihtoehtoja. Samanaikaisesti ja edelleen Sifan tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä ruotsalaisesta haluaa kieltää voitot hyvinvointilan yrityksiltä. Heitä ärsyttävät kohtuuttomat voitot. Esimerkkinä mainitaan yritys, joka osti terveyskeskuksen 700 000 kruunulla ja jonkin ajan kuluttua myi sen 20 milj. kruunulla.

Tässä myllerryksessä on koulutus- ja hyvinvointialalle ilmestynyt uusi ihmisluokka, oligarkit. Tämä sana on käytössä kun puhutaan Venäjän ja diktatuurimaiden ökyrikkaista, poliittisesti sillä tarkoitetaan harvainvaltaa.
Hyvinvointi- ja koulutuspalveluiden oligarkit ovat paitsi näitä miljoonavoittajia, myös taustalla olevia konsultteja ja poliittisia vaikuttajia, jotka verkostonsa puitteissa junailevat valintoja ja päätöksiä. Suhmuroiden, kabineteissa. Hyvin lähellä ollaan myös korruptiota ja hyvä veli -järjestelmää. Academedia, joka on Ruotsin suurin yksityinen koulutusyritys, on  jälleen otsikoissa verosuunnittelun ja yritystensä ketjuttamisen vuoksi. Voittoja ohjaillaan yrityksestä toiseen eikä kukaan pysty selvittämään minne veroparatiisiin ne milloinkin päätyvät. Siis kansalaisten verorahat.  Varmaa on, että hyvin pieni joukko on rahastanut kuninkaalisesti vanhusten, heikkojen ja lasten koulutuksen tuottamilla rahoilla.

Aftonbladet 6.4.
Mitä sitten oikein halutaan? Ei ainakaan paluuta entiseen, pelkästään  julkishallinnon tuottamiin palveluihin eikä siihen, että ylhäältä ohjataan ja ihminen passiivisesti ajautuu minne käsketään. Ihminen on vapaa valitsija ja subjekti omissa asioissaan, mutta oligarkialle on pantava piste.
Ihmiset vaativat avoimuutta, läpinäkyvyyttä, osallisuutta ja  oikeutta päättää. Vaalien lähestyessä onkin tehty molemmissa puolueleireissä vasemmistoa lukuunottamatta"clintonit". Ei sanota ei yksityisille palveluille eikä vaihtoehdoille, vaan nostetaan kriteeriksi laatu. Huomio kiinnitetään siihen minkälaista ja -laatuista palvelua saa eikä niinkään siihen, kuka sen järjestää.


Luin näitä oligarkijuttuja rentoutuakseni uuden ruotsalaisdekkarin parista. Thomas Eriksonin "Pelonkylväjät" (Minerva 2014) on johtajillekin antoisa, sillä kirjoittaja on käyttäytymistieteisiin erikoistunut johtamisvalmentaja ja yrityskonsultti, joka päivätyönään valmentaa johtoryhmiä ja öisin kirjoittaa rikosromaaneja. Pelonkylväjissä käytetään hyödyksi väriteoriaa, jonka mukaan ihmiset on jaoteltavissa neljään ryhmään, joilla kullakin on omat erityispiirteensä. Punaisiin, sinisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Siniset ovat järki-ihmisiä, uskovat faktoja ja keskittyvät asioihin.Punaiset ovat kilpailuhenkisiä, nopeita ja suorasukaisia. Keltaiset ihmiskeskeisiä, suurpiirteisiä ja tykkäävät esiintyä. Vihreät ovat ymmärtäjiä ja säilyttäjiä, auttavat muita mielellään.
Hieno juttu, opin paljon lisää tästä mielenkiintoisesta ajattelusta. Olin aina ajatellut, että olen keltainen, mutta kyllä minusta löytyy punainenkin. Lue dekkari, opit myös uutta itsestäsi.

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Puuduitko aamun palaverissa?



Kun työpaikalla tuntuu siltä, että aika palaa turhaan kokouksissa ja palavereissa, asialle kannattaa tehdä jotain. Joissakin paikoissa kokoukset on lopetettu kokonaan, puolitettu tai ryhdytty ihan oikeasti muuttamaan niitä. 
Kokous on yleistermi, jolla tarkoitetaan erilaisia kommunikaatiota mahdollistavia tilaisuuksia. Palaverit ovat työtä ja toimintaa kohti selkeää tavoitetta. Palaveri on työn tekemistä, jossa jokaisella on saatavaa ja annettavaa. Esimiehen tulee valmistella se huolella; määritellä tarkoitus ja tavoite, valita käsiteltävät asiat, laatia asialista, ohjeistaa osallistujat valmistautumaan, valita käsittelytapa ja dokumentointitapa sekä miten viestintä toteutetaan. 
Monet tutkimukset osoittavat, että palavereja on yksiselitteisesti liikaa,ne ovat huonosti valmisteltuja eikä paikan päälläkään motivoiduta. Hoidetaan rästitöitä ja sähköposteja eikä edes toisella korvalla kuunnella. Ilmapiiri on kuitenkin usein sellainen, että niihin täytyy raahautua kun ei uskalla olla poiskaan. Professori Alf Rehn on ehdottanut, että kokous kannattaa sopia puolta lyhyemmäksi kuin yleensä. Se pakottaa valmistautumaan, kun paikan päällä ei ole luppoaikaa. 
Jos aikaa ei voi puolittaa, lyhentää voi. Aina on kuitenkin vältettävä kiireen tunne. Toiseksi esimiehen on vaan tehtävä palavereista kiinnostavia, vuorovaikutteisia, positiivisia, yksinkertaisesti sellaisia, joihin tullaan ilomielin ja osallistutaan. Sisältöä ja kielenkäyttöä kannattaa profiloida ja kehittää uusia konsepteja.

Pyöreä pöytä helpottaa vuorovaikutusta
Kiinnitä huomiota tilojen viihtyvyyteen ja siihen, että luonnollinen keskustelu mahdollistuu useamman kanssa. Pyöreä pöytä on parempi kuin suorakaide. Kevään tullen voi kokouksen pitää ulkona, kattaa pöydän kesäisin värein ja tarjota jotain kohottavaa. Pöytien ja tuolien sijoittelulla voi yhdistää ja erottaa ihmisiä haastamalla heidät tutustumaan toisiinsa, ottamaan kantaa.


Tunnelma on tärkeä
Kevät ei ole mitään ilman kunnon retkeä työkavereiden kanssa. Vielä kun voi yöpyä poissa kotoa, ihmisten luovuus puhkeaa kukkaan.

F-Hoone Tallinna
Kannattaa lukea:
Koski R. & Kortesuo K. Kokousten seitsemän kuolemansyntiä. Talentum. 2012.
Surakka T. & Laine N. Käsikirja ammattimaiseen esimiestyöhön. Taurus Media. 2011.
Tuominen S. & Pohjakallio P. Työkirja. Työelämän vallankumouksen perusteet. Talentum. 2012.
Kevätterveisin Seija Telaranta