Työyhteisö ongelmakierteessä

Pekka Järvisen kirja Esimiestyö ongelmatilanteissa (Talentum 2014, uusittu painos) löytyy monen esimiehen kirjahyllystä. Se on ehdottomasti Peter Druckerin kirjojen ohella yksi sellainen, jota kannattaa lukea aika ajoin. Avaa sen mistä kohdasta hyvänsä, ällistyy. Ihan kuin puhuttaisiin meidän työyksiköstä.

Jokaisella työyhteisöllä on oma konfliktihistoriansa, myös niistä selviämisen vaiheet. Pekka Järvinen kuvaa kirjassaan ongelmakierteen vaiheita, jotka ovat auenneet hänelle käytännön havainnoinnin, työyhteisöjen konsultoinnin ja selvitysten kautta. Akuutissa vaiheessa on tietysti ongelma, uusi tai pitkään kypsynyt, jota ei kyetä selvittämään. Asiat henkilöityvät ja alkaa syyttely, jota seuraa klikkiytyminen. Syntyy taisteluita klikkien välillä. Konflikti laajenee ja koko organisaatio tulee siitä tietoiseksi. Asiaan ottavat kantaa sellaisetkin, joita asia ei lainkaan koske. Koko organisaatio alkaa vajota sisäiseen tunteiden maailmaan. Laineet käyvät niin syvinä, että rauhallinenkin ihminen löytää itsensä riehumasta.

70-luvulla lontoolaisessa Talk of the Town-yökerhossa esiintyi Tom Jones. Kun Green Green Grass of Homen alkutahdit kajahtivat yleisö alkoi huutaa täyttä kurkkua. Päätin, että en mene mukaan moiseen huumaan. Kun maestro sitten hyökkäsi tiikerin lailla lavalle, repäisi paitansa ja laulu kaikui, huomasin, että huusin kuin leijona! linkki esitykseen

Seuraava askel on luonnollisesti ongelman leviäminen tai levittäminen organisaation ulkopuolelle. Silloin ei keinoja kaihdeta. Ongelma irtautuu myös mittasuhteistaan ja skandaali on valmis. Kukaan ei säästy, eivät asiakkaat, omaiset, omistajat, tuottajat, voisi sanoa koko kansa. Sosiaali- ja tervydenhuollon yksikön ollessa kyseessä löydetään kaapeista mitä ihmeellisimpiä kokemuksia. Minullekin nousi mieleen isäni, joka vuosien vuodeosastohoidon loppumetreillä sanoi minulle, että mieluummin olisin sodassa kuin täällä. Ja maanviljelijä-veljeni kysymys, mitä hoitajat tekevät lasikaapissa tuntitolkulla eivätkä koskaan  satu huoneeseen. Hän hoitaa sikojaan paremmin kuin siinä paikassa hoidetaan ihmisiä. Julkisia organisaatioita molemmat. Oman pahan olon laajentaminen koko  alan tarinaksi saa meidät kaikki muistamaan vain sen negatiivisen. Ikävä kyllä se ei hyödytä ketään.
Pekka Järvinen kuvaa ongelmien ilmenemismuotoja seuraavasti: Yhteistyö- ja vuorovaikutusongelmat, huono ilmapiiri, pelisääntöjen rikkominen, myöhästely, työntekijöiden epäsosiaalinen käytös, runsaat sairauspoissaolot, heikot työsuoritukset tai huono asiakaspalvelu.

Siltoja tulisi rakentaa...

Konflikti luonnollisesti pitäisi pystyä ratkaisemaan ja hakemaan apua ennenkuin se laajenee. Aina se ei ole mahdollista vaikka mitä tehtäisiin. Esimiestyössä on siis tunnistettava ongelma, mutta analysoitava myös henkilöstö tietoisesti, kuka tai mikä tässä yhteisössä voi aiheuttaa ongelman. Työterveyshuolto ja luottamusmiehet ovat avainasemassa. Sarjassa arkiston aarteita etsin oman kirjani, jossa esittelin laajaa amerikkalaista tutkimusta, jossa on kartoitettu työyhteisössä tilastollisesti eniten ongelmia aiheuttavat työntekijät, ne, joihin esimiestyössä rauhankin aikana tulisi kiinnittää erityshuomio: vihamieliset työntekijät, valittajat ja kielteisesti asennoituvat, vaikenijat, aina samaa mieltä olevat ja kaikkitietävät.

Sammuta liekki ennenkuin se kiihtyy tulipaloksi

American Journal of Nursing (AJN/July 1995) esitteli Texasissa tehdyn laajan tutkimuksen, jonka perusteella on laadittu profiili sairaanhoitajasta, jolla on riski virhekäyttäytymiseen tai virhesuoritukseen.

• Kolme neljäsosaa virheen tehneistä oli toiminut ammatissa yli 6 vuotta. Vaarallinen on tilanne silloin, kun pitkään samaa työtä tehnyt hoitaja muuttaa uuteen organisaatioon.
• Naiset tekivät enemmän virheitä, mutta mieshoitajat pahimmat. Toisaalta miehet myös toimivat riskialttiimmissa työyksiköissä kuin naiset.
• Virheen tehneiden keski-ikä oli 44 vuotta tässä tutkimuksessa.
• Eniten virheitä sattui sisätauti-kirurgisilla vuodeosastoilla.
• Tyypillisin virhe oli lääkkeisiin liittyvä.
• Toiseksi eniten virheitä oli potilaan tilan arvioinnissa.
• Puutteellinen kirjaaminen johti myös virheisiin.
• Anestesiasairaanhoitajilla oli eniten huumeista ja alkoholin liikakäytöstä johtuvia virheitä.

Mielenkiintoista on, että kun oli tehnyt virheen, tekijä siirtyi useimmiten vanhustenhoitoon. Ruotsissa on myös tehty vastaavia tutkimuksia, tulokset ovat samansuuntaisia. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää hoitajiin, jotka hakeutuvat yksinomaan yötyöhön. Suositus on, että yötyötä tekevien on aika ajoin tehtävä päivätyötä, jolloin he ovat osana työyhteisöä. Yötyö on usein yksin tekemistä. 1990-luvulla, jolloin olin American Hospital of Paris'ssa tutustumassa usean kuukauden ajan, yötyössä käytettiin paljon opiskelijoita ja vähemmän koulutuksen saaneita. Perustui siihen, että päivisin on kaikilla potilailla niin paljon aktiviteettia, että he nukkuvat yönsä, jolloin hoidon tarve on vähäinen.

Ja lopuksi yksi neuvo: Tarkista kaikkien työntekijöidesi todistukset ja työhistoria. Tiedät enemmän ja osaat varautua.

Terkuin Seija Telaranta