Hakusessa dialoginen viestintä

Talentum 2014

Hiihtolomalla ei hiihtolenkin jälkeen paljon muuta jaksa kuin tarttua kirjaan. Jokaisella meistä on varmasti kirjoja, jotka ovat saaneet paikan hyllystä merkinnällä "kun on aikaa". Itsekin löysin Markus Neuvosen tuoreen teoksen Päätä viisaasti. Ihmettelin, miksi se oli joutunut kyseiseen osastoon. Selatessani sitä muistin heti. Kirja on 392-sivuinen täynnä tiukkaa tekstiä ilman yhtäkään kuvaa tai kohokohtaa. Elämä vaan on mennyt visuaalisempaan suuntaan ja viestintään, jolloin kuvattomasta tulee tylsä mielikuva.
Kirjoittaja Markus Neuvonen toimii filosofian tutkijana ja valmentajana Filosofian Akatemia Oy:ssa. Hän on kouluttanut ihmisiä sadoissa organisaatioissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kirjoittajalla on siis sekä teoreettinen että käytännössä koeteltu osaaminen filosofiaan, ajattelun psykologiaan ja biologiaan.
Kun seuraa suurvaltojen sota-rauha  -neuvotteluita ja kotoista työmarkkinakoreografiaa, tulee usein miettineeksi, onko taito keskustella, neuvotella, tehdä päätöksiä ja saada aikaan tuloksia hakusessa.
Dialoginen viestintä on kyseessä silloin, kun keskustelussa ei ole puolia vaan ainoastaan keskusta. Vastakohtana dialektinen viestintä, jonka tunnistaa siitä, että siinä on vastapuolet; minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Ydin on, että keskustelijat ovat kiinnostuneita siitä, mitä virheitä vastapuoli tekee huomioimatta omiaan. Kirjoittaja hyväksyy dialektisen viestinnän tilanteissa, joissa on järkevää suostutella vastapuoli pois ongelmia tuottavista päätöksistä, jotka eivät perustu tosiasioihin. Sovittelussa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle eikä varsinkaan silloin, jos se johtaa siihen, että yli kävellään.
Dialoginen viestintä tapahtuu aina avoimessa ja rehellisessä ilmapiirissä. Uteliaisuus on hyvä ominaisuus ja se voidaan pukea muotoon, että nyt olen epävarma, voisitko kertoa, mitä mieltä sinä olet. Dialogisessa ongelmanratkaisussa  ei mennä minä edellä eikä osapuolilla ole tarvetta olla oikeassa. Päämääränä on, että yhdessä löydetään ratkaisu ongelmaan ja siitä vallitsee yhteisymmärrys. Dialoginen keskustelu onnistuu, kun siitä puuttuu statuskamppailu. Osapuolilla ei ole tarvetta puolustaa omaa näkökulmaansa eikä myöskään nolata vastapuolta. Osallistujia yhdistää aito halu ymmärtää toisiaan ja toistensa näkökantoja, tasa-arvoisesti. Voisi tarkemmin ajattelematta saada käsityksen, että onpas auvoista. Todellisuudessa dialoginen keskustelu vaatii koko kapasiteetin ja osaamisen  peliin laittamista yhteiseksi hyväksi kyseenalaistamalla ja selkeästi argumentoiden asioiden eri puolia. Jokaisen velvollisuus on edesauttaa turvallisen ilmapiirin ylläpitoa ja sietää myös epävarmuutta.

Kukka jokaiselle tänään kympin hiihtäneelle!

Ja lopuksi lainaus kirjasta: "Väärässä oleminen on luonnollinen olotilamme - emme ole "oikeassa" juuri missään, parhaimmillammekin hieman sinne päin. Siksi erehtyminen missä hyvänsä asiassa on jotain täysin odotettavissa olevaa. Otan mielelläni motokseni tuon "hieman sinne päin"!

Hiihtolomaterkuin Seija Telaranta