Punaiset jouluporsaat

Kitarinoja jouluasussa

Syksyn kasvaneista luomusioista oli tullut joulukinkkuja. Lähdin vanhan isoisäni kanssa sukulaistaloon Pohjankylän Pietilään hakemaan porsaita joulun alla. Matkarekeen oli pakattu iso pärekori pehmusteineen ja pakkassuojineen porsaita varten ja minut vällyjen alle. Hiljoksiin sodankäyneen vanhan Helyn vetäminä matkattiin toistakymmentä kilometriä. Jokaiseen taloon liittyi oma tarinansa. Päivä kului sukuloidessa ja kun pääsimme kotiin, otettiin porsaat isoon pirttiin lämmittelemään kylmän matkan jälkeen. Järkytys oli melkoinen, kun porsaat olivat tasaisen kirkkaan punaisia jokainen. Väristä huolimatta ne juoksivat iloisina ympäriinsä. Siinä sitä pohdittiin ja ihmeteltiin, mitä niille oli matkan aikana tapahtunut. Hilja, joka työskenteli navetassa ratkaisi arvoituksen. Pärekopan pohjalle oli jäänyt punamultaa ja porsaat olivat siinä kieriskellessään värjäytyneet.

Muistelin tätä tapahtumaa lenkillä samoissa maisemissa. Ihan tuli sillanpääläinen olo, samaa seutua kun on. Jouluna on mukava ajatella muuta kuin johtamista ja vapautua arjesta.

Tämän joulumaisemastani ottamani kuusikuvan myötä kiitän kaikkia lukijoitani lähellä ja kaukana kiinnostuksestanne blogiani kohtaan.

On kiva kirjoittaa kun on lukijoita. Hyvää Joulua!

Terkuin Seija Telaranta

Ylennä talon sisältä

Sunnuntain Hesarissa konsultti Kari Kasanen arvioi Jim Collinsin johtamisen alan kirjaa "Good to Great" (2001), suomeksi "Hyvästä paras" vuodelta 2006, yhdeksi tärkeimmistä muutosjohtajan käsikirjoista. Olen samaa mieltä, se on hieno klassikko, jota lukemalla löytää aina jotain uutta.  Toistakymmentä vuotta myöhemminkin kirja tarjoaa vastauksia nykypäivään. Juuri tästä kirjasta on peräisin myös paljon käytetty "siiliajattelu", jolla Collins tarkoittaa sitä, että organisaatiossa tulisi keskittyä omaan vahvuuteen, tärkeimpään osaamiseensa eikä hajottaa voimavaroja rönsyihin. Tässä verrataan siiliä kettuun, joka ottaa kaikki mahdolliset asiat huomioon. Siiliajattelu ei suinkaan ole jäänyt vaille kritiikkiä. Kaikkia munia ei pidä panna yhteen koriin, ei yksittäisen ihmisen eikä yrityksenkään. Siinä yksi kriittinen toteamus.

Talentum 2004

Samaan genreen kuuluu pari vuotta aikaisemmin Suomessa julkaistu Jim Collinsin yhdessä Jerry I. Porras'in kanssa kirjoittama kirja "Pysy parhaana. Kestäväksi kehitetty". Nimensä mukaisesti jo tässäkin kirjassa vahvistetaan sitä, että jokaisessa yrityksessä tulisi vaalia ja vahvistaa ydinarvoja ja perustehtävää, mutta samanaikaisesti johtaa muutosta ja hakea uusia toimintamalleja.

Samassa hengessä kirjan mukaan tulisi myös suunnitella ja tehdä ratkaisuja johtajia valittaessa. Ylin johto vaikuttaa merkittävästi jokaisen työntekijän arkeen, vaikka  johtaja olisi etäällä. Johtajaa on siksi tarkkailtava ja arvioitava; onko hänen vaikutuksensa oikeanlainen suhteessa vaalittavaan ytimeen ja muutokseen. Mielenkiintoinen havainto kirjoittajien tutkimuksissa on, että visionääriset, menestyvät organisaatiot valitsevat toimitusjohtajan talon sisältä kuusi kertaa todenäköisemmin kuin verrokkiyritykset.Visionääristen yritysten ja verrokkien välinen suuri ero ei ole johtajuuden laadussa vaan johtajuuden jatkuvuudessa. Jos on pakko hakea johtaja ulkopuolelta, pitäisi keskittyä löytämään sellainen, joka sopii perusideologiaan. Merkityksellistä ei ole johtamistyyli eikä tietynlainen johtajatyyppi.

Joulun tulo etenee ikkunalla 

Visionäärisenä organisaationa tai yrityksenä on vaikea pysyä, yhtä vaikeaa kuin päästä siihen statukseen. Pysymistä helpottaa, kun johtajat palkataan talon sisältä. Rekrytointi on pitkäjänteinen prosessi, joka edellyttää suunnittelua ja valmistautumista. Tukholman suurissa sairaaloissa esimerkiksi oli jo yli kymmenen vuotta sitten systemaattinen johtajien koulutusohjelma, johon valittiin potentiaaliset tulevat johtajat kouluttautumaan tuleviin johtotehtäviin. Ympyrä pyöri myös toisinpäin. Kun sinut valittiin johtajaksi, samalla alkoi myös valmistautuminen johtajapestin jälkeiseen elämään. Johtaminen on niin raskas tehtävä, että sitä ei voi tehdä koko elämäänsä vaan välillä on haettava motivaatiota ja osaamisen syventämistä muissa tehtävissä myös omassa organisaatiossa. Kliininen työ, opetus ja  tutkimus nähtiin mahdollisina vaihtoehtoina.
Missään organisaatiossa ei ole kyse vain tästä päivästä ja miten selvitään muutoksessa. Ratkaisevaa menestyksen kannalta on, miten onnistutaan  seuraavien sukupolvien aikana. Tärkeän sillan muodostavat johtajat ja heidän osuva valinta.

Mukavaa joulun odotusta, terkuin Seija Telaranta

Erehdyin kerran...puhujana

Nyt on liikkeellä monenlaisia julkisia ja suuren yleisön saavuttamia puheita, joista ei dramatiikkaa puutu. Puheelle on ominaista ainutkertaisuus ja tilannesidonnaisuus. Vaikka se pitää edelleen paikkansa, televisio ja netti tuovat julkiset puheet lukemattomina toistoina jokaisen olohuoneeseen. Ne alkavat elää omaa elämäänsä ja ovat koko kansakunnan arvostelun kohteina. Vaikutukset ovat valtavat. Aina silloin, kun kuohuu tai hämmästelee maailman menoa, on hyvä katsoa kirjasta. Erinomainen opas puheen pitäjälle on Juhana Torkkin Puhevalta. Otava 2007.
Kirjan mukaan puheeseen valmistautuminen korostuu erityisesti silloin, kun toinen osapuoli on passiivisesti kuuntelemassa. Kun taas yleisö on mukana keskustelussa korostuu puhujan tilannetaju. Nykyisten esimerkkien kokemuksella täytyy lisätä että osaaminen, syvällinen asioihin perehtyminen ja opetteleminen.
Jos puhuja ei osaa asiaansa, se on erityisen kiusallista myös kuulijoille. Hyvä puhe kuten niin monet muutkin asiat, luodaan raa'alla työllä. On ihan typerää ajatella, että karismani kestää ja kantaa yli tämänkin sillan.

Lenkin kirkastaa aina Pekka Jylhän patsas "Odotus"

Vaikka yleisö ei osallistuisikaan, puheen pitäjän on aina varauduttava kysymyksiin ja laajennettava osaamistaan myös puhetta sivuaviin asioihin. On myös analysoitava yleisö ja kuviteltava, mihin he voivat missäkin kohdassa tarttua. Kun on vuorovaikutteinen puhe, on varauduttava kaikkeen mahdolliseen. Hallittava asia joka suunnasta. Tilanteeseen on mentävä suurella intensiteetillä ja keskityttävä huolella sekä ennen että tilanteen aikana. Kun käsikirjoituksesta on poikettava, tilanteet vaihtelevat ja kysymyksiä satelee, on pidettävä tiukasti kiinni keskittymisestä ja "omasta pelistä" eikä päästää otteestaan. On myös uskallettava ottaa aikalisä ja pyytää mahdollisuutta tarkistaa jos ei ole vastaus valmiina.  Puhevalta -kirjassa on esimerkki Winston Churchillistä, joka piti puheen, mikä sisälsi valtavan määrän numerotietoa. "Miten ihmeessä olit saanut hankituksi kaikki nuo luvut? Siihen on täytynyt mennä kuukausia." Churchill vastasi: "Niin, ja vastustajaltani menee vielä enemmän kuukausia, jos hän aikoo todistaa ne vääriksi!" Maailma on muuttunut, jokainen eetteriin heitetty numero pystytään tarkistamaan hetkessä. Siksi sen on oltava kerrasta oikein.

Mainitussa kirjassa on arvioitu ja arvostettu puhujana mm. Esko Ahoa, joka paitsi rakensi puheensa huolellisesti, myös perehtyi syvällisesti. Pohjanmaan poikaa ei asiavirheistä kengitetty. Samoin on Björn Wahlroosin laita. Molemmat kuuluvat siihen valiojoukkoon, joka paitsi kirjoittaa myös puhuu hyvin. Ja lopuksi huumoria sivulta 97.

"Aleksander Stubb on EU-nörtti. EU:n hallinto on hänelle intohimo. Kun hän puhuu, hän pysyy tiukasti byrokratian tasolla. Stubb ei ole millään tavoin syvällinen ajattelija. Hän ei viritä isänmaallista tunnetta eikä kytke ajatuksiaan suuriin tarinoihin, kulttuuriin tai historiaan. Hän ei etsi sanottavalleen painoa moraalisista periaatteista tai arvoista. Mutta hän saattaa pitää antautuneen palopuheen siitä, kuinka monta jäsentä pitää olla EU:n komissiossa tai millaisia hallinnollisia ongelmia liittyy EU:n presidentin virkaan.
Stubb on kuitenkin suosittu puhuja. Hän saa mukaansa niin lukioluokan kuin eläkeläiskerhonkin. Miten? Eihän tavallinen kansa jaksa olla kiinnostunut EU-byrokratian yksityiskohdista. Syy on yksinkertainen: Stubb puhuu selvästi. Hän on omaksunut "kolmen kohdan säännön", hän jakaa kolmeen osaan melkein kaiken mistä puhuu. Hän käyttää helppoa kieltä, hän vääntää rautalangasta. Hän näkee vaivaa siinä, että asialle kuin asialle löytyy simppeli ilmaisu.

Näin lähes kymmenen vuotta sitten. Tuli mieleen takavuosien iskelmä "Erehdyin kerran.." Niinhän me kaikki tehdään eikä jää aina siihen yhteenkään kertaan, joten let it be!
Linkki

Seija Telaranta

"Anteeksi kun kirjoitan pitkästi..."

Lause on lainattu Goethelta, joka sisarelleen kirjoittaessaan valitti aikapulaa ja joutui siksi kirjoittamaan mielestään liian pitkän kirjeen. Tämä tuli mieleeni, kun aamun pimeinä tunteina luin yhtä kokousmuistiota, joka oli 9-sivuinen. Oli kirjoitettu kuin näytelmän käsikirjoitus, jossa oli vuorosanat jo valmiina. Muistiossa kerrottiin kuka oli mitäkin mieltä ja ajauduttiin ilmaisuun, jossa asioiden moninaisuus peitti sanoman. Minulla on taipumus kiihtyä herkästi nollasta sataan ja päivän auettua otin kirjahyllystä kaikki kirjat, joissa opastettiin kokoustekniikkaan, kokousten johtamiseen ja kokouksesta muistion kirjoittamiseen. Käteen sattui sekä uusia että vanhoja, joukossa helmet Juhana Torkki, "Puhevalta" ja Sami Miettinen ja Juhana Torkki "Neuvotteluvalta". Ne ovat vuosilta 2006 ja 2008.

Valoa kohti...

Esimerkki: Churchilliä pyydettiin puhujaksi tilaisuuteen ja kysyttiin, kauanko hän tarvitsee aikaa  puheen valmisteluun. "Kuinka pitkään minun pitää puhua?" Vastaus oli, että kaksi tuntia, johon Churchill totesi: "No hyvä, ei sen valmisteluun mene kuin kymmenen minuuttia. Pelkäsin, että minulta odotetaan kymmenen minuutin mittaista puhetta - sitä pitäisi valmistella kaksi tuntia!" Puhujalle on tärkeätä ajantaju. Lisään tähän, että sama pätee kirjoittajaan. Lukijan ote herpaantuu jo kolmannen A-nelosen kohdalla. Mitä pidempi teksti, sen helpommin alkaa ajatella kirjoittajaa, mistä on kysymys.  Björn Wahlroosia lainaten tavoitteet ja ajattelu alkavat näkyä naamalta ja kirjoituksessa rivien välistä.

Aivan samalla tavalla asiapitoisen muistion kuin puheenkin pitämisessä on ajateltava lukijoita ja kuulijoilta. Heidän aikaansa ei pidä kohtuuttomasti kuluttaa eikä tylsistyttää, saada raivostumaan. Huomio ja kiinnostus on nostatettava kiinnostavalla ilmaisulla. Tekstin tulee vetää puoleensa. Se saa lukijan tarkkaavaiseksi, vastaanottavaiseksi ja hyväntahtoiseksi. Kirjoittajan ja lukijan välille muodostuu hyvä vuorovaikutus, lämmin yhteys. Liian täydellinenkään ei ilmaisussaan saisi olla, sillä se on luotaantyöntävää. Voi aina osoittaa hieman epävarmuutta ja kysyä, vai oliko näin. Se saa lukijan palaamaan tilanteeseen ja miettimään.

Sähkökatko pakottaa löytämään uusia ratkaisuja

Yksi syy liian pitkään kirjalliseen muistioon on epävarmuus. Se näkyy sidesanoina, joilla mitätöidään tai naamioidaan selvä kanta. Melkein, lähes yksimielisesti, voisi olla, melkein kaikki jne. Epävarmuus voi syntyä myös siitä, että taustalla on pyrkimys konsensukseen ja sitä yritetään ylläpitää myös muistiossa uskaltamatta tehdä johtopäätöksiä, jotka kuuluvat hyvään muistioon. Silloin siitä tulee liian pitkä auttamattomasti. Konsensuksen taustalla on tasa-arvoinen kulttuuri, joka ei suosi eikä rohkaistu erilaisista mielipiteistä, vaikka juuri ne ja niihin perehtyminen veisivät asiaa eteenpäin ja avaisivat erilaisia mahdollisuuksia. Vastarinnassa ja rohkeudessa on uudistumisen siemen.

Lopuksi ihailemani Bill Clintonin viisaudet jälleen kerran:

• Kompromissiin ei pidä tyytyä. Jos on kaksi eriävää mielipidettä, kannattaa hylätä molemmat ja etsiä uusi, kummastakin selkeästi eroava ihan uusi ratkaisu.
• Jos asia jää junnaamaan, hylkää se ja etene niissä asioissa, joilla on eteenpäinmenon edellytykset ja mahdollisuudet.

Eteenpäin mennään, terkuin Seija Telaranta

"Nyt ei luulla mitään"

Lainaus on Matti Alahuhdan kirjasta ”Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima (Docendo 2015). Sain kirjan luettua loppuun tänään ollessani erilaisissa hoidoissa tallinnalaisessa kylpylässä. Heti kun pääsin kotiin minun oli pakko hakea blogikirjoitusteni joukosta Jorma Ollilan vastaava johtamista käsitellyt artikkelini melkein tasan parin vuoden takaa. linkki artikkeliin Siinä missä olin suorastaan superihastunut Ollilan tapaan käsitellä asioita, olin jokseenkin pettynyt Alahuhdan ylistettyyn kirjaan. Samoinkuin Ollilakin, Alahuhta on johtamisopit lukenut ja tuonut ne käytännön tasolle, oppinut itse ja jalkauttanut. Viimeisen silauksen Alahuhta sai johtamistaidoilleen lausannelaisessa maailmankuulussa johtamiskoulussa Institute for Management Development (IMD), jossa hän teki myös väitöskirjansa työnsä ohella. 

Kirjasta tunnistaa hyvin johtamisen gurujen opetukset, Peter Sengen oppivan organisaation, Gary Hamelin ajatukset ja Peter Druckerin asioiden yksinkertaisena pitämisen, selkeyden ja kirkastamisen. Se, mikä Ollilan kirjassa sai minut vertaamaan sitä parhaimpiin ruotsalaisiin dekkareihin, draivi, puuttui Alahuhdan kirjasta. Alahuhdalta jäi  alamäki kokematta ja ilmeisesti verinen taistelu kilpailijoiden kanssa, joten dramatiikkaa oli turha hakea. Kone menestyi omilla avuillaan ja onnistuneella johtamisellaan suoraviivaisesti ja hallitusti. Kone oli rasvattu kaikilta osiltaan huippukuntoon. Se onnistui myös silloin, kun toimintaympäristössä tapahtui hallitsemattomiakin muutoksia. Syynä onnistumiseen oli se, että muutoksiin oltiin osattu varautua proaktiivisesti ja henkilöstö oli oppinut muutoksen voimaan ja sietämiseen.

Koneessa oli kuten Nokiassakin tilaus nuorille diplomi-insinööreille, joiden kotikenttänä oli koko maailma. Johtajat toimivat esikuvina. Hieman Alahuhta arvioi juuri insinöörivoittoisuutta kuten omaakin uravalintaansa insinöörinä. Hän vannoo diversiteettiin, monista näkökulmista katsomiseen, monimuotoisuuteen. Sitä edesauttaa, jos työyhteisössä on eri-ikäisiä, eri sukupuolta olevia ja eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Myös eri koulutustaustan omaavia.Hän ei ota kantaa naisjohtajuuteen eikä naisten asemaan, mutta mielenkiintoista oli huomata, että kirjassa mainitut harvat naiset olivat sijoittuneet nimenomaan ”naistehtäviin”, henkilöstöhallintoon ja viestintään.

Alahuhta rakensi johtamisensa matriisiorganisaation mallilla ja prosessit hiottiin toimimaan yhdenmukaisesti kaikissa maanosissa. Prosessien omistajiksi valikoitui parhaimmisto. Erityisen tärkeätä oli, että kaikkea mitattiin ja mittarit mittasivat oikeita asioita, sitä, mikä kertoi asioiden aidosta tilasta. Prosesseissa tähdättiin yksinkertaisuuteen ja selkeyteen kuten muussakin toiminnassa. Sanomattakin on selvää, että laatu oli huippua ja sitä vaalittiin. Laadussa  pääpaino oli asiakkaan kokemassa laadussa. Alahuhta korostaa laadun kehittämisessä asiakkaan ilahduttamista, tavoitteisiin johtamista, laatukulttuuria ja osaamista. 

Minusta asiakkaan ilahduttaminen tässä insinöörin kirjassa oli kevennys, samalla myös koko kirjan mieleenjäävin asia. Alahuhdan mielestä asiakkaan ilahduttamisessa lähtökohtana on asiakkaan odotusten ja vaatimusten ymmärtäminen ja se, miten ne osataan kääntää yrityksen omalle kielelle.

Tunnelmaa Rataskaevu 16-ravintolassa Tallinnassa

Ja asiakkaan ilahduttamista samassa paikassa

Asiakkaan Ilahduttaminen onnistuu vain, jos henkilöstö voi hyvin. Hyvinvoiva henkilöstö pystyy toimimaan asiakasta ilahduttavalla tavalla. Asiakkaiden ja henkilöstön nostaminen ykkösasiaoiksi takasivat Koneen nousun ja pysymisen huipulla huonoinakin vuosina ja esimerkiksi Neuvostoliiton kaupan lähes täydellisesti romahtaessa. Henkilöstö koulutettiin sietämään muutosta ja tarttumaan siihen mahdollisuutena, ei uhkana. Johtajat koulutettiin henkilöstön ja muutoksen johtamiseen laajasti ja koulutus nähtiin vastauksena uhkiin ja niistä selviämiseen. Johtajat johtivat yhteisesti sovittujen arvojen ja tavoitteiden suunnassa. Minulle tuli tunne, että johtajilta edellytettiin esimerkillisyyttä ja Alahuhta itse johti tätä joukkuetta. Luottamus ansaittiin ja sitä ylläpidettiin systemaattisella ja oikeaaikaisella tiedottamisella. Asiakastyötä tekevät ihmiset ruohonjuuritasolla olivat arvossaan ja heihin luotettiin. Alahuhta luotti pääsääntöisesti omaan henkilöstöön myös silloin, kun haastaviin tehtäviin rekrytoitiin. Alahuhdan mukaan kolme vuotta on sopiva aika vaihtaa tehtäviä, jotta motivaatio säilyy ja työ tuntuu haastavalta. Myös johtajien on vaihdettava tehtäviä samasta syystä. Alahuhtakin on jo siirtynyt kolmanteen vaiheeseen työelämässään, hallitustyöskentelyyn, myös poikansa yrityksessä.

Alahuhta osoittaa, että kunnolliset suomalaiset Pohjanmaalla kasvaneet hyväitsetuntoiset miehet eivät ole kuolleet vielä sukupuuttoon. Erityisen ilahduttava lukukokemus tämä ei minulle ollut, koska asiat olivat liian monista kirjoista tuttuja. Ehkä minä olen liian kevyt lukemaan muistelmakirjaa, jossa ei ole yhtään kuvaa, ainoastaan yksi kamala prosessikaavio.  Olisin kaivannut kuvia kotialbumista kun tytärkin on julkisuuden henkilö Marimekon johtajana. Elämä Koneen johtajana oli liian hyvää ollakseen totta. Vai oliko?

Terkut Tallinnasta

Seija Telaranta

Aika aikaa kutakin

Hei kaikki lukijani! Kolme vuotta poissa TAMKista, aika katkaista napanuora. Olette jo kiitettävästi siirtyneetkin blogini kaksoiskappaleeseen linkki. Se on ollut olemassa jo kolme vuotta, lähes identtisellä sisällöllä. Tervetuloa!
Meneillään on Matti Alahuhdan "Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisten voima". Kun saan luettua Henning Mankellin "Ruotsalaiset saappaat" voitte lukea kommenttini Alahuhdan kirjasta.

Terkuin Seija Telaranta
seijatelaranta@gmail.com

Luotain luotsaa vahvistumaan

Klingendahlin historiallisessa tehdasmiljöössä Tampereella sijaitsee Luotain Consulting Oy:n päämaja. Yritys on perustettu vuonna 2007. Toimitusjohtaja Pia Vilanen on omistaja ja yrityksen johtaja. Omia työntekijöitä ei ole kuin pari, mutta sitäkin vankempi on alihankkijoina toimivien asiantuntijoiden verkosto. Pia Vilasen mielestä tämä on toimiva ratkaisu sekä työn tekijöille että yritykselle. Kukin voi ottaa itselleen sopivia työtehtäviä omaan tahtiinsa, toimia kokoaikaisesti tai osittain, myös taukoja pitäen. Yhdessä luodaan kalenterit ja täytetään toimeksiannot tekijöillä. Näin myös koulutuksen ja valmennuksen tilaajat saavat toivomansa asiantuntijan. Yritys toimii kattavasti koko Suomessa. Pirkanmaalla on kotipesä jo toimistonkin vuoksi.

Tapasin Pia Vilasen täyden työpäivän päätteeksi. Minua kiinnosti heidän keinonsa kehittää työyhteisöjä. Fokus on yhtä lailla esimiehissä kuin työntekijöissäkin. Johtoajatuksena hyvä työyhteisö, meidän yhteinen hyvämme. Ihmisiä valmennetaan ja ohjataan  löytämään työstään se jyvä, kiinnostus, arvostus ja jaksaminen. Keinot eivät ole mitenkään ainutlaatuisia, mutta niihin mennään syvälle ammatiosaamisen ja laajan kokemuksen voimin ja tuloksia mitataan systemaattisesti. Valmennus, kehityskeskustelut, ohjaus ratkaisukeskeiseen toimintaan, mindfulness, eli keino stressin vähentämiseksi ja hyvän olon edistämiseksi, joitakin mainitakseni.

Luotain Consulting Oy tarjoaa palveluitaan lyhyt- ja pitkäkestoisina koulutuksina joko työyhteisöjen omissa tiloissa tai Luotaimen tiloissa Tampereella. Pääsääntöisesti työnantajat sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta tilaavat koulutukset ja valmennukset kehittääkseen toimintaansa, mutta asiakkaina on myös jonkin verran itsemaksavia ihmisiä, jotka haluavat tukea ja apua esim. työuran käännekohdissa. 

Luotain Consulting Oy:n johtaja Pia Vilanen  keskellä edessä

Johtajilla on kautta historian ollut isot haasteet. Heidän persoonallisuutensa ja osaamisensa on joka hetki kaikkien arvioinnin kohteena. On viisautta hakea tukea silloin, kun itsellä ovat keinot lopussa ja voimat vähissä. Järkevää ja tuloksellisempaa olisi toimia proaktiivisesti ja löytää omat vahvuutensa ennen kuin koko työyhteisö voi huonosti. Varsinkin, kun asiantuntevaa apua on monipuolisesti tarjolla kaikkialla Suomessa. Positiivista on myös se, että asiantuntijat tulevat työyhteisöihin ja henkilöstö saa tuen ja valmennuksen omalla työpaikallaan. Samalla myös kouluttaja saa ainutlaatuisen tilaisuuden kokea työpaikan ilmapiiri omin aistein ja mahdollisuuden löytää oikeat ja osuvat auttamiskeinot. Tuli mieleeni varhainen aamu ison organisaation johdon koulutuspäivästä. Kysyin aulassa siistijältä, missä tilassa johdon koulutus tänään on. ”Ei ole mitään käsitystä, missä ne taas päivän istuvat”. Luennoitsijana oli pakko hetki miettiä, miten alkaisin. Muistin presidentti John Kennedyn vierailun Cape Canaveralissa, jossa hän sisään tullessaan kysyi siistijältä, mikä hänen työtehtävänsä täällä on. Siistijä vastasi ”tehtäväni on lähettää amerikkaisia avaruuteen”. Työntekijä arvosti työtään, työpaikkaansa ja johtajiaan. Hän oli ylpeä työstään.

Luotain Consultingilla on keinovalikoimassaan myös erilaisia henkilöstökyselyjä ja esimiesarviointityökaluja. Luotaimessa pidetään hyvin tärkeänä löytää oikeat tavat kyselyjen tulosten lanseeraamiseen arvostavalla ja ymmärtävällä tavalla. Kuitenkin niin, että epäkohdat käsitellään ja eteenpäin suunnataan ratkaisuja yhdessä etsien. Pelon ilmapiiri kaataa isonkin laivan, kuten on saatu lukea Nokiaa koskevasta ilmapiiritutkimuksesta. Pelko myös tuottaa työyhteisöön ikäviä ihmiskohtaloita, surullisia tarinoita, jotka olisivat voineet olla aivan muuta. Luotain pyrkiikin vahvistamaan ihmisiä, sekä  esimiehiä että työntekijöitä löytämään yhdessä avaimet onnistumisen kierteeseen heidän omilla ehdoillaan.

Lama on aina kova paikka yrityksille. Luotaimessa eletään valoisasti omaan ja verkoston osaamiseen  ja kokemukseen luottaen. Hyvä kello kuuluu kauas. Kysyin Pialta, miten he markkinoivat tuotteitaan. Pia kertoi, että yleensä asiakkaat tulevat aikaisempien hyvien kokemusten perusteella, joskin uusilla toimeksiannoilla. Toki nyt on ollut nähtävissä myös supistuksia eikä avoimiin kursseihin ole riittävästi aina tulijoita, mutta siitä huolimatta kokonaisuutena Luotaimen liiketoiminta on kasvanut ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Myönteisyys ja kokonaisvaltaisuus ovat käypää kauppatavaraa, jolle on kysyntää sekä hyvinä että huonoina aikoina. Luotain on henkilöstön kehittämisen kumppani. Tartu käteen ja liikahda asiantuntijoiden avulla eteenpäin.

Merja Talkio-Vilanen kuuluu Luotaimen joukkueeseen

Merja Talkio-Vilasen keskeinen osaamisalue on  johdon valmennus. Hän on kokenut yritysjohtaja, esimies ja hallitus ammattilainen. Koulutusalalla Merja on toiminut pitkään ja tekee ansiokkaasti yritysten strategia valmennusta sekä pienissä että isoissa yrityksissä sekä tukee liiketoiminnan kehittämisessä monin tavoin. Esimiestyön ja johtamisen valmentaminen ja sparraaminen on Merjan vahvuuslaji.

Minulle jäi hyvä käsitys Luotain Consultingista. Päällimmäisenä ajatuksena oli asiallisuus ja luottamus, vakavuuskin vaativan työn ääressä. Vierailuni innoittamana ostin Mielenrauhaa -aikuisen värityskirjan, joka perustuu Mindfulness -ajatteluun, harjoitteluun löytää rennompi, stressittömämpi ja tietoisempi elämä.

Esimerkkinä Luotain Consultingin koulutustapahtumista on Helena Åhmanin, johtamisen huippuasiantuntijan ja arvostetun johtoryhmien tutkijan luento 10.11. klo 9-12. Luennon teemana on ihmisten johtaminen. Helena Åhmanin kirja "Mielen johtaminen organisaatiossa" sai Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinnon Suomen parhaana yrityskirjana vuonna 2012.

Helena Åhman on tekniikan tohtori ja kasvatustieteen maisteri

Lue lisää tilaisuudesta ja Luotain Consulting Oy:n palveluista linkki

Rentouttavaa syksyistä viikonloppua, terkuin Seija Telaranta

Piikkinä pomojen lihassa, Harri Nykänen

Innostuin lukemaan toimittaja/kirjalija Harri Nykäsen kirjan "Likainen Harri" (Docendo 2015), kun näin hänen haastattelunsa parissa televisio-ohjelmassa viime viikolla. Rokkarin näköinen ex-rikostoimittaja seisoi sanojensa takana ja vaikutti muutenkin kiinnostavalta. Harri Nykänen oli Helsingin Sanomien rikostoimittaja vuosina 1981-2001.  Hän puhui maailmasta ja kulttuurista, jonka olin itsekin kokenut, jopa lehdistö- ja tiedotusoppia opiskellen. Minulla on aina tietty lukkarinrakkaus toimittajien kirjoittamia kirjoja kohtaan, niissä teksti kulkee. Niin kulki Nykäselläkin.

Kirja oli tietysti rikostoimittajan kokemusmaailmasta, mutta isoa roolia näyttelivät sen ajan näkyvät johtajat sekä tietysti omat esimiehet Helsingin Sanomista. Eli kirja on kiinnostava myös johtamisen etiikan ja kulttuurin näkökulmasta sekä tietysti siitä, miten vaikea pala intohimoinen työntekijä, joka tunkee nenänsä kiusallisiin paikkoihin, on esimiehilleen.

"Likainen Harri"

Tietysti jo silloin tiedettiin hyväveli -järjestelmästä, jossa lähiverkosto suojeli omiaan jopa oman maineensa tai kasvojen menetyksen uhalla. Ja suojelemista tarvittiin, koska iltapäivälehdet tulivat kansan tietoisuuteen ja paljastukset seurasivat toistaan. Kunniallisten päivälehtien, johtotähtenään  arvostettu Helsingin Sanomat, oli pyrittävä uskottavuuteen tasapainoillen uhkaavien paljastusten ja totuuden välillä. Surullisinta luettavaa oli ministeri Olavi J. Mattilan tarina. Harri Nykänen kuvaa tätä presidentti Kekkosen luottomiestä ja yhtäaikaa Valmetin ja Enso-Gutzeitin johtajaa seuraavasti: "Haastattelin Mattilaa hänen sukutilallaan Hyvinkäällä. Se oli kunnostettu rahaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Kun katselin kuivakkaan veretöntä ja änkyttävää Mattilaa, en voinut ymmärtää, millä lahjakkuudella ja karismalla hän oli asemaansa päässyt. Kummastakaan ei näkynyt jälkeäkään." Ylin johto oli niin korkealla organisaation huipulla, että sinne ei monikaan nähnyt. Jos näki, niin ymmärsi olla hiljaa, sillä siihen olisi loppunut uraputki. Ilmiö on tuttu pienemmissäkin organisaatioissa kuin mainitut. Nykyään sen ilmenemismuodot ovat vaan toisenlaiset.

Toinen voi aikoja, voi tapoja -johtaja on Matti Ahde. Hän jäi kiinni merkittävästä ja iljettävästä seksuaalisesta häirinnästä naistyöntekijöitään kohtaan Veikkaus Oy:ssä. Potkut sai myös Harri Nykänen Helsingin Sanomista tämän jupakan johdosta. Sähkömies Matti Ahteella oli isokenkäisiä  suojelijoita  aina arvostettuihin päätoimittajiin asti. He pystyivät  arvovallallaan  pitämään Ahteen nimen likaantumatta pitkän ajan, vaikka yleisesti tiedossa oli, että juuri hän oli toiminut asemalleen sopimattomalla tavalla. Lapin kelohonkamökkien suojissa täyttyivät kaikki vääristyneet vallan tunnusmerkit. Ikävintä oli lukea, miten eduskunnan entinen oikeusasiamies Pirkko K. Koskinen sortui selvityksessään puhumaan käpälöinnistä, vaikka ihan muusta näytti olleen kyse. Nainen siis toimi näin suhteessa vakavaan asiaan, josta oli näytöt ja asianosaisten lausunnot.
Korkeita pisteitä ei Nykäseltä saa myöskään juuri omat muistelmansa kirjoittanut päätoimittaja Reetta Meriläinen, nykyään TV:stä tuttu urheilukommentoija. Ahteen nimen julkituonnissa hänkin suhmuroi. Taisi olla sekä nais- että miesjohtajien kulttuuria.

Päivän kuva Kadriorgin puistosta

Sain tänään luettua Nykäsen kirjan loppuun, kun istuin neljä tuntia terveiden jalkojen ja käsien hoidossa Tallinnassa. Huh! Kävin sitten syömässä Restoran Kadriorgissa linkki ja mietiskelin puistossa kävellessäni Nykäsen kirjaa. Eihän siinä mitään uutta tai ihmeellistä ollut, olipahan pala kauheimpia suomalaisia johtajatarinoita. Onkohan näistä mitään opittu? Onko kulttuuri oikeasti muuttunut? Mikä ihmeen paikka on Keva? Kuka siitä kirjoittaisi johtajatarinan?
Terveiset lukijoilleni Tallinnasta. Mukavaa viikonloppua. Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko.
Seija Telaranta

Johtamispuhe

Johtajan puheella, niin pienessä kuin suuressakin organisaatiossa, on iso merkitys. Kun puhe saa viralliset puitteet, siitä ilmoitetaan etukäteen ja ihmiset kokoontuvat sitä kuulemaan, ilmassa on arvokkuuden ja merkityksen tuntu. Odotukset ovat korkealla, samoin myös kynät teroitettu löytämään kaikki negatiiviset vivahteet ja nykytermein haukkumaan sekä puheen että pitäjän.

Johtaminen on pitkälti viestintää. Mitä paremmin johtaja hallitsee puhumisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen jalon taidon, sitä paremmaksi johtaminen koetaan. Viestinnän avulla johtaja kertoo koko yrityksen suunnan, tavoitteet, päämäärät ja miten tuloksia mitataan. Tämä sisältö ei enää riitä, vaan yhä tärkeämmäksi on tullut tiedottaminen muutoksista, kaikista niistä asioista, jotka koskevat työntekijöitä tässä ja nyt. Tärkeä sääntö on, että johtajan tiedotus kulkee puskaradion edellä. Kun henkilöstö on vajonnut huhujen maailmaan, työnteko hidastuu ja epätietoisuus kasvaa. Hyvä johtaja seuraa tarkasti myös organisaation ulkopuolista maailmaa ja oman organisaation suhdetta siihen. Näistä elementeistä löytyy tiedottamiselle ja johtamispuheelle oikea ajankohta.

Kuvattu Aamulehdestä 17.9

Viestinnässä on keskeistä selkeys, yksiselitteisyys ja vastaanottajan huomiointi. Se tarkoittaa, että puhutaan kielellä mitä kuulija ymmärtää ja luodaan katseella kontakti, joka saa kuulijan tuntemaan itsensä osalliseksi ja arvokkaaksi. Vaikeissa asioissa, kun ei ole hyvää jaettavaa, korostuu läheisyyden, myötätunnon ja yhteisyyden tunnelma.

Johtamispuhe on Suomessa viikon juttu. Yleensähän maan johto on puhunut uutena vuotena tai käyttänyt tiedotustilaisuutta, jolloin johtaja ei ole yksin suorassa kontaktissa kansan kanssa. Minusta pääministeri Sipilä onnistui hyvin. Hän oli määrätietoinen, mutta samalla rauhallinen ja suora, aito ja luottamusta herättävä. Puheessa oli selkeästi kaksi teemaa. Pakolaisteema oli lyhyempi ja napakka. Taloustilanteen olisi voinut "alaotsikoida" ainakin itselleen, jolloin rakenne olisi selkiytynyt. Parasta oli, että hän tuli suoraan koko kansan eteen, näkyviin ja kuuluviin. Ei lähtenyt lipettiin kun paha päivä tuli. Tästähän voisi hyvin käyttää kenraali Adolf Ehrnrootin kuuluisaa ohjetta, että suomalaisia on johdettava edestä ja esimerkillä.
Valtionjohtajien puheita arvioidaan tarkan analyyttisesti kaikkialla maailmassa. Kaikki me tunnemme  John F. Kennedyn loistavan virkaanastujaispuheen ja siitä ikuiseksi jääneen lauseen; "ei pidä kysyä mitä maasi voi tehdä sinulle, vaan miettiä mitä itse voi tehdä yhteiseksi hyväksi". Barack Obama on loistava puhuja. Puhetaidollaan hän hurmasi jo Harvardin aikana ja ansaitsi kannuksensa politiikassa. Ensimmäisessä virkaanastujaispuheessa oli jännitystä ilmassa, eikä Obama uskaltanut hehkuttaa tulevilla muutoksilla, koska jo silloin oli tiedossa voimakas vastarinta. Puhujanlahjoistaan on tunnettu myös Bill Clinton. Kerrotaan, että ensimmäisessä virkaanastujaispuheessaan hän yllättäen ei luottanutkaan itseensä vaan pyysi apua asiantuntijoilta. Pitäessään puhetta, jonka hän toki oli huolellisesti opetellut, hän kertoo tunteneensa itsensä vieraaksi ja epäaidoksi.

Johtamispuheiden taitajat

Mikä tekee puheesta ainutlaatuisen ja koskettavan? Ensinnäkään ei pidä katsoa ulos ja hakea apua sieltä. On katsottava itseään syvälle silmiin ja oltava aidosti sitä mitä on. Rehellisyys, aitous ja läsnäolo. Siinä on kaikki. Naisena lisäisin tähän vielä, että pukeutumiseen on myös kiinnitettävä huomiota. Asun tulee olla kuulijoita arvostava ja sellainen, jossa tuntee itsensä varmaksi. On myös huomioitava valaistus. Jos on tehokas näyttämövalaistus taustalla, jokin kangas voi muuttua läpinäkyväksi. Huh!
Mukavaa viikonloppua, sieniä nousee! Terkuin Seija Telaranta

Kettu ja leijona esikuvina

Katselin aamulla tiedotustilaisuutta pääministerin asunnolta, aiheena pakolaiset. Jollain lailla kysymyksissä sivuttiin lupauksia, joita tuli annettua sekä ennen vaaleja, että hallitusta muodostettaessa. Tuli tuttuuden tunne ja ei muuta kuin Niccoló Machiavellin kirja esiin ja sieltähän löytyi viittauksia päivän teemoihin. (Machivelli. Ruhtinas. Alkuperäisteos vuodelta 1523. WSOY 1990). Kirjassa on kappale "Missä määrin ruhtinaiden on pidettävä lupauksensa". Siinä todetaan, että jokainen toki ymmärtää, että lupaukset tulisi pitää kun valtaan pääsee, mutta käytännössä asiat eivät vaan niin toimi. Suuriin tekoihin ja suosioon ovat päässeet juuri sellaiset ruhtinaat, jotka ovat piut paut välittäneet lupauksistaan. He ovat pystyneet pyörittämään sanan säilällään ja viekkaudellaan sellaiset, jotka ovat ottaneet rehellisyyden ohjenuorakseen ja hyveekseen.

Akhilleus ja muut muinaisten aikojen ruhtinaat uskottiin kentauri Kheironin ruokittaviksi ja kasvatettaviksi siksi, että tämä oli puoliksi eläin ja puoliksi ihminen. Kun tällainen toimi oppi-isänä, ruhtinas oppi sekä ihmisen että eläimen käyttäytymistapoja. Ruhtinaalle ei vain toinen riitä, tulee osata molemmat. Esikuvat ovat tärkeitä ja ruhtinaan kannattaa valita esikuvikseen sekä kettu että leijona. Leijona ei osaa yksin välttää ansoja eikä kettu ole yksin turvassa susilta. Ansojen välttämiseksi ruhtinaan on jäljiteltävä ovelaa kettua ja susien pelottelemiseksi vahvaa ja julmaa leijonaa. Machiavelli oli sitä mieltä, että viisas ruhtinas ei voi pitää lupauksiaan eikä ihmisten pidä sellaista vaatiakaan, jos se aiheuttaisi ruhtinaalle vahinkoa tai syyt, jotka lupauksiin ovat johtaneet ovat lakanneet vaikuttamasta. Sitä paitsi ruhtinailla on aina laillisia syitä, joihin he voivat vedota.

Kaikista kettumaisimmat johtajat ovat niitä, jotka ovat päässeet pisimmälle. He ovat onnistuneet verhoamaan asiat hyvin, ovat osanneet näytellä ja teeskennellä. Täydestä käy, jos osaa vetää armeliaan, uskollisen, lempeän, vilpittömän tai hurskaan roolia. Toivottavaa on, että kun ruhtinaalle tulee tosipaikka eteen eikä rooli onnistu, hänen luonteensa joustaa niin, että hän on valmis kääntymään sinne, minne onnen tuulet ja suhdanteiden vaihtelut osoittavat. Kun joutuu puhumaan kovia asioita, tärkeätä on aina muistaa, että viestiin sisältyy hyvää sopivassa määrin. Parhaiten toimii hurskaan rooli ikävän asian yhteydessä. Eli samalla kun ilmoitetaan suurista leikkauksista kerrotaan, että luovutan osan palkastani köyhien hyväksi tai annan kotini pakolaisille. HUH!
Uskomatonta, että maailma ei todellakaan ole muuttunut sitten Machiavellin aikojen. Hän eli Firenzessä 1469-1527.
Kansa Machiavellin mukaan pysyy tyytyväisenä, kun ruhtinas varoo kajoamasta ihmisten omaisuuteen ja naisiin. Palkka ja etuudet sopivat hyvin nykyaikaankin, mutta mitähän näillä naisilla tässä tarkoitetaan. Sitä voi miettiä viikonlopun aurinkoisina päivinä.
Mukavaa viikonloppua kaikille, terkuin Seija Telaranta

Muutoksen ja säilyttämisen sietämätön tasapaino

Kesäkauden viimeisen päivän sanassa Peter Druckerin kirjassa The Daily Drucker, 366 Days of Insight and Motivation for getting the Right Things Done (HarperBusiness 2004), pohditaan dynaamista tasapainoa organisaation tavoitteena. Johtajan tehtävänä on toimia niin, että dynaaminen tasapaino toimii muutoksen ja säilyttämisen välillä. Ellei siihen päästä, yhteiskuntaa, organisaatioita ja yksilöitä odottaa perikato. Druckerin mielestä yleishyödyllisissä organisaatioissa erityisen vaikeaa on löytää oikea suhde niin muutoksissa kuin pienten ja suurten asioiden kohdalla. Erityisen hyvin sen huomaa terveydenhuollossa. Miten löytää tasapaino kokonaisuuden ja yksittäisen avun tarpeessa olevan ihmisen välillä? Edelleen on pohdittava miten tasapainoilla keskittymisen ja hajauttamisen kanssa. Mitä enemmän keskitetään, sitä laadukkammaksi saadaan palvelu. Kun taas hajautetaan, kokonaisuus pirstaloituu ja tulokset heikkenevät. Jos valitaan vaikkapa huipputuotteen tuottaminen keskittymällä vain siihen, jonain päivänä voi tulla tilanne, jossa kyseistä tuotetta tai palvelua ei enää tarvitakaan eikä osteta. Silloin ollaan aika hukassa ja tulee ikäviä ihmiskohtaloita, kuten on nähty.

Sana vuoden jokaiselle päivälle

Muutos on päivän sana joka päivä. Se voi tarkoittaa arkisia elämänkulkuun kuuluvia asioita, kasvua ja kehitystä. Loman jälkeenkin katsomme toinen toisiamme, onko kesä tuonut muutoksen. Muutos kuuluu myös hallinnolliseen termistöön, organisaatioon ja johtamiseen. Muutos tapahtuu organisaatiossa ja johtamisella pyritään sitä suunnittelemaan, ohjaamaan, suuntaamaan, toteuttamaan ja arvioimaan. Muutos voi olla jatkuva prosessi, mutta voi se tapahtua yhtäkkiäkin; kuin räjäyttäisi pankin tai jytky politiikassa. Puhutaan inkrementalistisesta muutoksesta, pienin askelin tapahtuvasta taikka transformatiivisesta, kerralla tapahtuvasta muutoksesta. Inkrementalistinen muutos tapahtuu ohjattuna kasvuna vakaissa oloissa kun taas suuren luokan kertamuutoksen taustalla voi olla taloudellinen pakkotilanne tai vastaava. Jos muutosta ei tapahdu kuten järkevästi ajatellen pitäisi, jokin on esteenä. Mikähän lie esteenä siinä, että Viroon sähköinen resepti tuli kolmessa kuukaudessa kun Suomessa meni viisi vuotta.

Pelko on yksi merkittävä tekijä edelleen, vaikka Macchiavellin ajoista on jo satoja vuosia. Ruhtinas -teoksessaan hän toteaa, että mikään ei ole vaarallisempaa eikä vaikeampaa kuin luoda asioille uusi järjestys. Muutosta vastustavat kaikki ne, jotka ovat saavuttaneet aseman ja joille on hyötyä nykytilasta.

Vielä on kesää jäljellä, meidän pihassa ainakin. Terkuin Seija Telaranta