Selviytyjä Maribel

Roomassa Collina Flemingillä asuessamme oli luotettavista ihmisistä pulaa. Jos italialainen teki jotain pientä huoltoa, korjausta, siivousta tai vastaavaa, lasku oli ylimitoitettu. Alakerran portieri piti  huolen, että hän informoi tulijan laskuttamaan ruhtinaallisesti. Ilmeisesti hän myös otti osinkoja. Kyseessä kun oli ulkomaalainen. Kahdessa naapuritalossa oli portierina selvästi tummemmat kaverit kuin paikalliset ja kysyin heiltä, olisiko tiedossa siivoojaa, joka joskus siivoaisi ja huolehtisi pidempien poissaolojen ajan terassin kukista. Heillä oli heti antaa maannaisensa, equadorilaisen Maribelin numero. Sovitusti paikalle tuli nuorehko kaunis nainen, joka tutustui tehtävään huolella. Hänellä oli pieni vihko, missä hänellä oli siivottavien kohteiden aikataulu siististi lyikynällä kirjoitettuna. Hän myös näytti suosittelijoiden nimet ja yhteystiedot.
En tunne hänen taustaansa, mutta kun myöhemmin tapasin hänen miehensä, kertoi hän olleensa sotilas. He olivat paenneet Equadorista, eikä mies ainakaan voinut virallisesti työskennellä Italiassa. Hampaatkin puuttuivat.

Terassilta on huikea näköala Pietarin kirkolle saakka

Maribel teki työnsä hyvin ja luotettavasti. Kun muuton aika tuli ja jäi valtavasti tavaraa, vaatteita, astioita, huonekaluja, Maribelille kelpasi kaikki ja miehensä kanssa hän hoiti loppusiivoukset. Heillä oli lukiota käyvä poika. Maribel halusi kouluttautua ja mennä elämässä eteenpäin. Pari vuotta sitten Maribel oli päässyt opiskelemaan keittiöalaa, mies oli saanut tilapäisiä töitä rakennuksilla ja hampaat oli korjattu.
Nyt kun tämä viimeinenkin asunto piti myyntiä varten kokonaan tyhjentää, muistin Maribelin. Italialaisia en halunnut missään nimessä säätämään. Tapasimme keskustan hotellilla. Ovesta astui aurinkoinen, ihana Maribel. Itsevarma ja paikkansa löytänyt entinen pakolainen. Hänellä oli vakituinen työ, jossa hän oli jo edennyt. Mies oli myös saanut pysyvän työpaikan. Superuutinen oli, että heidän poikansa oli saanut koulunsa suoritettua ja päässyt yliopistoon Equadoriin opiskelemaan arkkitehtuuria. Oli ilo antaa heille viimeisetkin huonekalut ja muut tykötarpeet. Iloisempaa pariskuntaa harvoin näkee. Jos joku tavara ei heille sopisi, maanmiehillä on tarvetta. Kiinteistövälittäjä ilmoitti heti seuraavana päivänä, että asunto on tyhjä.

Maribel ja hänen pieni perheensä on iloinen esimerkki siitä, miten ihan nollasta täysin vieraassa kulttuurissa voi rakentaa  elämän. Sellaisen, josta pystyy nauttimaan ja vielä jakamaan hyvää oloa ympäristöönsä. Sitä äidin ja isän ylpeyttä kun he näyttivät pojan tenttituloksia kännykästä.
Ei tullut tukea mistään, jokainen sentti oli Maribelin itse ansaittava, kun mieskään ei voinut aluksi tehdä työtä. Equadorilainen yhteisö ilmeisesti kantoi vaikeimman yli ja kaikki auttoivat toisiaan.
Minulle parasta Roomassa oli tuttavuus Maribelin kanssa.

Rooman pölyt on putsattu raikkaissa Karhen vesissä

Mukavaa alkukesää, terkuin Seija Telaranta

Asennetta jouluun Roomasta

Kun käy entisellä työpaikalla tai entisen kodin liepeillä lähdön jälkeen, kokee tietysti monenlaisia tunteita. Rooman kohdalla ihmettelin,  miten ihmeessä täällä on voinut asua ja pitää kotia senkin aikaa mitä oli. Tiberin rannan sauvakävelymaisema oli jo silloin haiseva, mutainen ja surullinen, mutta nyt vesisateessa entistäkin ikävämpi. Aperitiivipaikka kotikadulla  Collina Flemingillä oli edelleen viehättävä, ylellinenkin, mutta mihin  ihminen tarvitsee kaikkea sitä makeaa?

Kuvassa tuttu paikka joulukoreudessaan. Joulun väri oli turkoosi. Piazza del Popololta lähtevä Via del Corso oli niin ruuhkainen, että oli ihan mahdotonta kävellä se päästä päähän. Lama on nostanut hintoja ja se näkyi siinä, että ostoskasseitta ihmiset siellä vaelsivat. Jos naisilla oli jokin ostos, se oli useimmilla Zarasta. Johtajanaisten ostospaikka on Via Condotti. Useimmat meistä ovat  ikkunaostoksilla. Ikävältä  tuntui, kun jäljitelmäkauppiaat olivat aivan muotiliikeiden ovilla ja poliisiautot pienen matkan päässä ilman, että kumpikaan osapuoli välitti. Ei ole helppoa yrittäjilläkään.

Dolcen ja  Gabbanan luomus joulun juhliin

Elämistä kohottavat joka puolella upeat patsaat. Niitä on hotellien auloissa ja rappukäytävissä, kaduilla ja puistoissa.  Tässä pari esimerkkiä, toinen piazzalta Cola di Rienzolla.

         

Ja tämä hotellin aulasta. Patsaista sai nauttia ihan ilmaiseksi ja saada esteettisiä kokemuksia kaiken krääsän keskellä.

Villa Borghesen puisto

Muutama rappu Popololta ylös, niin saavut suurkaupungin keitaaseen, Borghesen puistoon. Siellä voi istuskella, lenkkeillä, ajella kaupunkipyörillä, rullaluistella ja vain rauhoittua ikivanhojen puiden katveessa. Siellä myös sijaitsee yksi kaupungin parhaista taidemuseoista, Galleria Borghese.

Ota joulunalus-aika tyylillä, joka sinulle parhaiten sopii ja luonnistuu. Kaikkien naisten ei tarvitse leipoa eikä paistaa kinkkua ja laatikoita. Jouluna ei tarvitse suorittaa ainakaan niiden, jotka tekevät pitkää työpäivää tai elämä on muuten kiireistä.

Terveiset kaikille Roomasta,
Seija Telaranta