Irti menneestä, Obamastakin

Kahdeksan vuotta olen ollut Barack Obaman ja hänen puolisonsa ihailija ja arvostanut heidän työtään. Läheisyys, lämpö, arvokkuus ja karisma edellä on johdettu ja eletty. Tarjolla on ollut monikulttuurisesti kasvaneen, maailmaa nähneen ja korkeasti koulutetun presidentin jalostunut käytös ja olemus. Häntä täydensi vahva Michelle, vasta kolmas akateemisesti koulutettu First lady. Sosiaalinen media on tuonut koko perheen jokaisen kotiin ympäri maailman. Esimerkilliset perhearvot ovat olleet kunniassa. Syystä onkin nostettu esiin kahdeksan vuotta presidenttiyttä ilman skandaaleja. Harvinaista herkkua.

Aamun kuva fb:sta. Lomalla

Tänä aamuna Obaman fb-sivustot olivat edelleen aktiivisesti eetterissä. Videoilla esitettiin laajasti eilisiä mielenosoituksia maailman laidalta toiselle. Obaman kerrottiin lähteneen lomalle Kaliforniaan, josta tämä kuva, mutta eilen illalla oli myös meren aaltoja Bahamalta. Hyvää ja ansaittua lomaa!

Naiset barrikaadeilla maailman joka kolkalla.

Olen vähän hämmentynyt. Puolin ja toisin olisi voinut olla pieni siirtymäaika. Trumpin ei olisi pitänyt ensi töikseen aloittaa Obamacaren purkua, eikä Obaman jatkaa "kansalaisena" super aktiivisesti, koska hän on lomalla. Obamacare on Obaman herkin kohta, vuosikymmenien kehittelyn tulos. Trumpille taas Obaman perheen huikea mediasuosio ja sen maksimointi sosiaalisessa mediassa yhdistettynä lähdön dramatiikkaan ei kohottanut juhlatunnelmaa.
Kansa on puhunut ja pulinat pois. Paradigma on vaihtunut ja siitä saa osansa koko maailma. On paljon asioita lähellä ja kaukana, Obamankin kaudella, jotka ovat polkeneet paikallaan yhteen totuuteen nojautuen. Siksi on tosi tärkeää, että jostain tulee pohjatuuli, joka puhaltaa yli menneen ja tekee tilaa uudelle, edistykselle ja kehitykselle. Ei maailman pyörää pysty kääntämään taaksepäin, vaikka kuinka yrittäisi, siksi olen ihan rauhallinen Trumpin suhteen.
Yksittäiselle kansalaiselle iso muutos ympäröivässä maailmassa tarjoaa mahdollisuuksia.

Minulle oli iso herätys, kun olin pari vuotta Tampereen kaupungin yhteistyöryhmässä, jonka tarkoitus oli löytää yhteinen näkemys Eteläpuiston rakentamiseen. Olin ollut aina kaukana politiikasta ja ilmeisen naiivi, kun uskoin, että kaupunkilaiset voivat vaikuttaa. Oli valtava pettymys huomata omin silmin, että olikin vain nappula näytelmässä, jonka loppukohtaus oli jo näytelty. En jäänyt siihen tuleen makaamaan, vaan muutin Helsinkiin. Aukesi ihan erilainen elämä kuin olin ajatellut sen menevän. Nyt olen keskellä "kirkonkylää", poikani perheen naapurissa lähellä putiikkeja, kahviloita ja Tallinnan laivan satamaa. Tukholman laiva seisoo päivät melkein meidän "pihassa". Pidän siitä fiiliksestä, avaran meren rannasta. Jokainen voi rakentaa elämäänsä Trumpin maailmassa oman näköisekseen. Ottaa hyvä ja hylätä huono.

Minni ja Aada Karhejärvellä

löydä oma tie
Hyvää sunnuntaita ja hyviä hiihtoja. Terkuin Seija Telaranta

Idioottikin voi johtaa....

En haluaisi käyttää "idiootti"- sanaa, kun puhutaan presidenteistä, mutta pakkohan se oli kirjoittaa, kun aamun kunniaksi virkistin itseäni lukemalla johtamisen gurun Gary Hamelin kirjaa Johtamisen tulevaisuus (Talentum 2007). Gary Hamel on yksi niitä teoreettikkoja, jonka kirjoja tentitään yliopistoissa, ja  joita käytetään johtamiskoulutuksissa varmaan kaikkialla maailmassa.
Gary Hamel toteaa kappaleessa johtamisen hajauttaminen, että Yhdysvaltojen hallintojärjestelmän keksimisessä on tarvittu neroutta, jotta siitä saatiin sellainen, että idiootit voivat olla sen johdossa. Tämä pätee myös muissa demokraattisissa valtioissa.
Kansanvaltaisen demokraattisen yhteiskunnan muutosvauhti on vähäistä ja vain vähän riippuvaista valtaan valittujen henkilöiden persoonallisuudesta ja aloitekyvystä. Hamel toteaa, että vaikka useimmat Yhdysvaltojen presidentit ovat olleet hyviä johtajia ja taitavia valtiomiehiä, kaikki heistä eivät ole yltäneet huippusuorituksiin. Johtajan toiminta ei vaikuta tilanneherkkyyteen eikä joustavuuteen, se on rakennettu itse järjestelmään, joka toimii omalla tavallaan. Vakaasti johtajavaihdoksista huolimatta. Monet analyytikot ovatkin jo todenneet, että suuria muutoksia eurooppalaisten arkielämään tuskin tulee, vaikka nyt näyttää siltä, että kaikki on menossa mullin mallin Valkoisessa talossa.
Isoin muutos sivustaseuraajille onkin, että tyyli muuttuu reippaasti ja Trump on ja tulee olemaan näkyvä ja kuuluva johtaja. Hän on aamujemme hämmästyttäjä ja iltojemme ihmetys. Trumpia on kiitelty selkeästä ja suorasta kansanomaisesta kielenkäytöstä. Kun on pyydetty tarkennuksia isojen linjojen heitoista, selkeää täsmennystä ei saadakaan. "Joskus tarvitaan tietynlaista retoriikkaa, jotta ihmiset saadaan motivoitumaan. En halua olla pieni, kiva monotoninen hahmo, mikä tulen kuitenkin monissa asioissa olemaan", oli vastaus kysymykseen jatkuuko vaalikampanjasta tuttu retoriikka Valkoisessa talossa.
Peter Drucker piti johtajan hyveenä sitä, että hän ei keskity itseensä, vaan tehtäväänsä. Johtaja on tehtävänsä renki. Rengiksi Trump tuskin ryhtyy, mutta tehtävä vaatii nöyryyttä ettei tule katastrofi, lähinnä hänelle itselleen. Tuskin Trump haluaa jäädä historiaan johtajana, joka epäonnistuu kansansa silmissä.

Michelle oli esikuva. Kuva joulukuun Voguen fb:kiin jaetuista

Demokratiassa ei näköjään ole pelkona, että edeltäjä valitsee seuraajansa, itsensä näköisen. Obamien loistavat esiintymiset Hillaryn puolesta ilmeisesti kääntyivät itseään vastaan, koska siinä oli jatkuvuuteen pakottamisen tunnelma. Peter Drucker pitää  yrityksissä tuhon tienä, jos uusi johtaja on edeltäjänsä kopio. Kansa on puhunut eikä seuraaja todellakaan ole kopio. Sillä on aina positiivinen ja virkistävä vaikutus organisaation elämään. Jokaisen tulee löytää itsestään uusi vaihde, tuore suhtautuminen muutokseen. Tuli mieleen, että olisiko tullut mitään pöhinää, jos Hillary olisi valittu. Se, että Donald Trump nimittää lapsensa merkittäviin tehtäviin hallinnossaan, ei ole johtamisen kirjallisuudessa hyväksyttävää. Johtajan perheenjäsenet tuovat jännitteitä organisaatioon ja ihmiset eivät voi työskennellä vapautuneesti, koska on tunne, että heistä voidaan raportoida ylimpään johtoon saakka. Toisaalta John Kennedyn veli Robert oli oikeusministeri veljensä hallinnossa, eikä sitä pahana pidetty. Päinvastoin, hän oli veljensä tuki monissa vaikeissa asioissa. Ikävä kyllä, ajanjakso jäi vain parin vuoden mittaiseksi.

Kotikatu

Meillä kävi talvi! Vaati uuden suhtautumisen aamun lähtöihin. Terkuin Seija Telaranta

Pakka sekaisin Donald Trumpista

Jos reilun vuoden kuluttua, marraskuussa 2016 Donald Trump voittaa presidentinvaalit Yhdysvalloissa, on hän presidentti, jonka olen nähnyt livenä. Muutama vuosi sitten olin Manhattanilla odottamassa suojatien laidalla liikennevalojen vaihtumista, kun aivan vierestä ajoi limu, takapenkillään Donald Trump. Miten sitten tunnistin hänet? Trump on superjulkkis ja multimiljonääri, jonka elämää ei vain ole voinut olla huomaamatta. Otsikoihin hän nousi rakennuttamalla Trump World Towerin, 72- kerroksisen pilvenpiirtäjän Central Parkin kulmaan ja tehdessään uutiskynnykset ylittäviä  siirtoja yksityiselämässään. 14.6.1946 syntyneen Trumpin ensimmäinen vaimo oli tsekki Ivana, joka kuului maansa hiihtojoukkueeseen. Trumpin tavattuaan Ivana jätti hiihdot ja ryhtyi valokuvamalliksi. Ero kymmenkunnan aviovuoden ja kolmen lapsen jälkeen oli kansainvälistä mutapainia. Vaimot ovat vaihtuneet, lapsia syntynyt, isot businekset ja konkurssi 1990-luvulla sekä tv-show The Apprentice (Suomessa Diili) ovat pitäneet miehen otsikoissa kautta maailman. Hän omistaa myös Miss Universum -organisaation.

Kuvattu TIME-lehden artikkelista

Tunnettuus ja menestyvän miehen imago vievät kevyesti seuraavalle etapille. Kamppailuun republikaanien presidenttiehdokkuudesta lähenevissä vaaleissa. Trump on ollut iso vaikuttaja aikaisemmissakin presidentinvaaleissa, ei kuitenkaan ehdokkaana vaan kulloisenkin republikaaniehdokkaan merkittävänä tukijana. Hänellä on saksalaiset sukujuuret ja varakas perhetausta kiinteistöalalla. Omistuksia on ostettu ja myyty, lentoyhtiökin oli ja meni. Hän ei peittele rikkauksiaan, vaan saapuu vaalitilaisuuksiin helikopterilla kalvosinnappitimanttien häikäistessä kuulijat. Hän on suora ja osaa yksinkertaistaa asiat, puhuu kansan kieltä. Hänen mielestään nykyiset poliitikot, Obama mukaanlukien, eivät osaa johtaa eivätkä voittaa, he osaavat vain pitää puheita. Amerikka tarvitsee voittoja, voittajia ja presidentin, joka niitä pystyy edesauttamaan. Hän uskoo luovansa uuden infrastruktuurin korottamatta veroja, Obaman terveydenhuoltouudistus menee romukoppaan ja raja Meksikoon tehdään sellaiseksi, että läpi ei pääse. Kiina voitetaan ja Iranin öljyvarat otetaan amerikkalaisille, sinne mennään ja päästetään helvetti irti.

Kampanjan motto

Reipasta puhetta ja mutkat suoriksi. Hänen sanotaan puhuvan ulkopolitiikasta kuin kasinon johtamisesta ja muutenkin opit tulevat liikemaailmasta. Vastustajat ja arvostelijat lyödään sanan säilällä; bimbo, läski tai vertavuotavat silmät. Meksikosta tulevat ihmiset ovat narkomaaneja, raiskaajia ja rikollisia. Entä mitä tähän sanovat naiset? Trump sanoo tukevansa naisten mahdollisuuksia valita ja tehdä omia päätöksiä. Ehkäisy sallitaan, mutta aborttia ei. Republikaaninaiset kannattavat häntä, mutta demokraattinaiset eivät todellakaan. Missi- ja mallibisnekset luovat toisaalta kuvaa naiskauneutta arvostavasta miehestä, joka toiminnallaan antaa naisille mahdollisuuksia voittoihin ja menestykseen.
Näillä mennään nyt. Kampanja on ollut voitokas. Trumpilla on republikaaniehdokkaista eniten kannatusta. Pian alkavat näyttävät televisioväittelyt. Sillä areenalla Trump on vahvoilla. Politiikan ulkopuolelta tulevilla ehdokkailla näyttää olevan paikkansa. Showmiehen taidot ja reipas meninki vetoavat moniin. Amerikasta tehdään suuri ja ihmisistä voittajia. Politiikka on peliä siinä missä mikä muukin toiminta. Vihollisia ei pidä hankkia ja vanhoja ihmisiä tulee arvostaa. Mielenkiintoinen vuosi tulossa.
Sitä odotellessa kannattaa syödä ihanaa kasvisruokaa. Minäkin onnistuin tällä reseptillä, joka on VEGE-keittokirjasta. Kolmas painos on juuri tullut kauppoihin.
Kokkausterkuin Seija Telaranta

GRATINOIDUT RUUSUKAALIT

800 g – 1 kg ruusukaaleja 5 dl kasvislientä
2 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta timjamia 2 valkosipulinkynttä
2 tl sokeria
2 tl suolaa
voita vuokien voiteluun
Gratiini:
150 g voita notkeaksi pehmennettynä 
8 viipaletta paahtoleipää paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä keitettynä (ota talteen kasvisliemestä)
1⁄2 dl timjamia hienonnettuna 1 dl lehtipersiljaa hienonnettua 1 dl parmesaaniraastetta 

Kuori uloimmat ja kellastuneet lehdet pois ruusukaaleista. Lisää kasvisliemeen yrtit, kokonaiset valkosipulinkynnet, suola ja sokeri. Keitä ruusukaalit kypsiksi liemessä (noin 12–15 minuuttia), varmista hammastikulla että ruusukaalit ovat pehmenneet sisältä. Valuta ruusukaalit siivilässä ja ota valkosipulit talteen gratiinia varten. Kumoa ruusukaalit laakeaan voideltuun uunivuokaan.

Sekoita gratiiniainekset tehosekoittimessa. Painele tahna kahden kelmun väliin ohueksi, noin uunivuoan kokoiseksi laataksi. Laita tahna vähintään 15 minuutiksi jääkaappiin tai 5 minuutiksi pakastimeen, kunnes voi on jähmettynyt. (Voit valmistaa tahnan jo etukäteen.)
Poista kelmu gratiinista ja nosta se ruusukaalien päälle uunivuokaan. Gratinoi 250 °C:ssa 10–15 minuuttia, kunnes kuorrutus on sulanut ruusukaalien päälle ja saanut kauniin ruskean pintavärin.