Onko muuttunut paremmaksi?

Löysin kirjahyllystäni graduni "Ihminen hoitopaikkansa valitsijana terveydenhuollossa". Se on vuodelta 1993. Ihan oikeasti minulla ei ole tapana lukea vanhoja kirjoituksiani, mutta kun vasta nyt jonkinmoinen valinnanvapaus hoitopaikan suhteen on vuoden alusta Suomeen tullut, niin ihan uteliaisuuttani katsoin, miten sitä olin käsitellyt 20 vuotta sitten. Ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleeni oli  prof. Risto Harisalo. Graduni toinen ohjaaja. Iloinen, kannustava ja asiantunteva. Voi kun kaikilla opiskelijoilla olisi hänenlaisensa ohjaaja!

Risto Harisalon kuva Facebookista

Gradussani olin viitannut mm. Jean Paul Sartreen, jonka käsityksen mukaan ihminen on itsekäs, oman itsensä ja valintojensa herra, l'homme est condamné á être libre eli ihminen on tuomittu olemaan vapaa. Vapaus ja vapaus valintaan on keskeistä ihmiselle. Sartre ei itse asiassa anna edes mahdollisuutta olla valitsematta, sillä "olla valitsematta on yhtä kuin valita valitsemattomuus". Olin jatkanut, että yhteiskuntamme mahdollistaa rinnakkaisilla palveluillaan tämän yksilön korkeimman unelman, kunhan valitsee päättäjiksi ja asiantuntijoiksi henkilöt, jotka edustavat ajattelua, joka itselläkin on. Valitessaan asiantuntijan ihminen aina tietoisesti tai  tiedostamattaan valitsee sellaisen, jonka uskoo tai aavistaa olevan samaa mieltä kuin itsekin on. Ihminen elää lopultakin itseään varten ja lopullisena tarkoituksena ihmisellä on valintojensa kautta tehdä oma elämänsä ja niin muodoin ihmisen on itse asetettava omat ihanteensa niin terveytensä kuin hyvinvointinsakin tavoitteiden suhteen. Siis tehdä näitä sartrelaisia vapaita valintoja tietoisesti ja itsenäisesti luottamiensa asiantuntijoiden välityksellä.

Tämä omakuva kirjojen kirjoittamisen ja julkaisujen toimittamisen ajoilta on "lavastus", mutta muistuttaa minua ajoista ensiavussa työskentelystä. Itse asiassa 6 vuotta meni Keski-Suomen keskussairaalan ensiavussa. Oppimista joka sekunti.

Lainaus Esimiestyö terveydenhuollossa -kirjasta vuodelta 1999. "Oikea ja väärä eivät valinnoista puhuttaessa ole toistensa vastakohtia, vaan oikeassa voi olla väärää ja väärässä oikeaa. Myös se, että henkilökunta tietää, mikä on potilaalle oikein on jo historiaa. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija potilaanakin, joskin tarvitsee apua ja asiantuntijan neuvoa ja ohjausta terveytensä edistämisessä ja sairauden ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutumisessa."
Jotenkin tuntui, että mikään ei ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa, vai onko?

Seija Telaranta

Taito unohtaa

Aamun kunniaksi selailin 1999 kirjoittamaani "Esimiestyö terveydenhuollossa" -kirjaani. Ihan alussa olen kirjoittanut ja siteerannut Tom Petersiä, suosikkiani, kyvystä unohtaa. Hänen mukaansa oppiminen ei ole mikään juttu, oppiahan on ikä kaikki. Todellinen taito esimiestyössä on kyky unohtaa. Tom Peters kehottaa meitä unohtamaan säännöt, soveliaisuuden, professionaalisuuden, tasapainon, oikean ja väärän sekä konsensuksen.Terveydenhuollon ja hoivapalveluiden asiakasta hoidettaessa on aina lähdettävä hänen ainutlaatuisuudestaan ja kokonaisuuden huomioinnista. Jos olemme tiukoissa kaavoissa, ihmisen yksilöllisyys hukkuu. Asiakkaan kanssa on toimittava yhteistyössä ja tarpeen mukaan, ei organisaation kaavojen mukaisesti.
Oikea ja väärä eivät ole vastakohtia, vaan oikeassa on väärää ja päinvastoin. Yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden huomioiminen ei toteudu ympäristössä, missä konsensus ja kompromissit ovat pelin henki. Ne tasapäistävät ja jarruttavat kehitystä.Kuten kaikessa, on konsensuksesta hyötyäkin. Jos on huolehdittu siitä, että henkilöstö rakentuu persoonallisuuksista ja erilaisista osaajista eikä kopioista, konsensuksen hakeminen voi olla raikas ja hedelmällinen prosessi.

Ennen kun puhuttiin monimuotoisista työyhteisöistä, tarkoitetiin sillä erilaisia persoonallisuuksia, monipuolista osaamista. Tänä päivänä se tarkoittaa  työyhteisöä, jossa on nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja työntekijöitä, vajaatyökykyisiä, maahanmuuttajia ja eri kansallisuuksien edustajia. Esimies tarvitsee monimuotoisen työyhteisön johtamisen taitoja.Johtajakurssi 25 vierailee kuun lopulla Tukholmassa, missä yhtenä kohteena on Kista-Rinkebyn kaupunginosien hallinto ja johtaminen.  Teemana monikulttuurisen työyhteisön ja asiakaskunnan johtaminen.

Telaranta, S., Lepistö, M. & Wickman-Viitala, T. (toim.) Johtamisen näkökulmat -julkaisu ilmestyy samannimisen seminaarin yhteydessä TAMKissa 11.11.2010.
Julkaisussa on kaksi tähän aiheeseen liittyvää artikkelia:
Sari Antikaisen ja Piritta Kartun artikkeli käsittelee miten  nuoria  (Y-sukupolvi) työntekijöitä johdetaan ja Arja Kemppaisen artikkeli Ruusan kahvilan työtoiminnan kehittämistä. Ruusan kahvilassa työskentelee mielentervyskuntoutujia.
Julkaisu menee tänään painoon.  Sitä voi tilata julkistamispäivän jälkeen osoitteesta:
julkaisut@tamk.fi

Seija Telaranta