Naisjohtajankin voi valta sokaista

Viisi vuotta sitten kirjoitin innostuneeseen sävyyn, kun 204-miljoonaisen Brasilian johtoon nousi hohdokas, taloustieteissä ja energiataloudessa pätevöitynyt nainen, Dilma Rousseff. Hän oli kasvattanut karismaansa sekä vankilassa että syöpähoidoissa ja nousi valkoiseen asuun pukeutuneena pitämään virkaanastujaispuhettaan. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä, sillä vähin erin alkoivat negatiiviset asiat ylittää uutiskynnystä saavuttaen merkittävän kulminaatiopisteen viime sunnuntaina, kun Brasilian kongressin alahuoneessa äänestettiin presidentin virkarikossyytteistä. Dilma Rousseff hävisi, vaikka asian eteenpäin meno vaati kaksikolmasosan enemmistön. Uran loppu on lähellä ja Rousseffin edustaman työväenpuolueen 13 vuoden mittainen valtakausi näyttäisi näin päättyvän ikävään mahalaskuun.
Monet johtamisen asiantuntijat ovat jo parin vuosikymmenen ajan pitäneet naisjohtajia kyvykkäinä ja valitsemisen arvoisina, jos asiantuntijuus on kunnossa. Heillä on kyky luoda ympärilleen hyvä ilmapiiri ja saada tuloksia aikaan. Muistan myös laajan tutkimuksen, jossa tuloksena oli, että naisjohtajuus sataa laariin myös taloudellisena menestyksenä. Monissa artikkeleissa oli usein ikäänkuin sivuhuomautuksena, että kyllä nainenkin osaa käyttää valtaa väärin ja pahimmillaan hän on kova, kylmä ja vain uraansa ajatteleva pyrkyri, tasatahtia vastaavan miesjohtajan kanssa. Dilma Rousseffin ansiona oli kyvykkyys talousasioissa ja sen taitonsa hän nyt on käyttänyt ikävällä tavalla. Häntä syytetään valtion budjettitietojen manipuloinnista itselleen ja puolueelleen edulliseen suuntaan.  Toki on toisenlaistakin tietoa ilmassa, kyseessä saattaa olla  myös raju valtataistelu varapresidentin kanssa. Brasilaiset ovat kiihkeä kansa, tunnelma on katossa sekä presidenttiä puolustavien että vastustavien joukkojen leireissä. Jäämme odottamaan seuraavaa vaihetta, joka on virkarikossyytteen käsittely senaatissa.

Dilma Rousseff

Merkittävät johtajanaiset herättävät aina intohimoja puolesta ja vastaan. Patricia Pitcher on todennut, että päästäkseen valtaan, naisella täytyy olla poikkeuksellista kunnianhimoa ja miesmäisiä piirteitä, varsinkin, kun hänellä on usein raskas lasikatto puhkaistavanaan. Tärkeätä olisi miettiä, että jos reippain ottein on vallan kahvaan päässyt, miten kannattaa edetä, jotta suosio säilyy. Vaalikampanjoissa vaaditaan erilaista säteilyä kuin arjen työssä ja lupausten täytäntöönsaattamisessa. Johtamisessa onkin keskityttävä henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja hyvinvointiin, ei niinkään itseensä. On osattava palkata oikeat ihmiset oikeille paikoille ja tuettava heitä käyttämään voimavaransa oikein. Minkäänlaiseen suhmurointiin ei pidä sortua, se tulee ilmi aina, joskus vasta viiveellä, mutta kuitenkin. Naisen vahvuutena johtajana on pidetty eettisyyttä, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja osaamista hyvän ilmapiirin luomisessa. Jos nämä eivät toteudu, ihmiset pettyvät ja aletaan tarkkailla toimintaa suurennuslasilla.
Jännityksellä nyt odotamme miten Dilman käy!

Kevättä kotikadulla

Terkuin Seija Telaranta

100 000 lukijaa!

Tänä aamuna klo 9 rikkoutui tässä blogissa 100 000 lukijan raja. Odottelin sen tapahtuvan vasta parin viikon kuluttua, mutta syksy on ollut vilkasta aikaa.
Sydämelliset kiitokset teille kaikille. Olisi tosi tylsää kirjoittaa vain itselleen. Blogia luetaan myös monissa muissakin maissa, suurimmat lukijamäärät tällä hetkellä ovat Saksassa, Virossa, Yhdysvalloissa, Irlannissa, Venäjällä, Serbiassa ja Puolassa. Usein olen ihmetellyt, että Ruotsissa ei ole paljoakaan lukijoita, vaikka ruotsalaisista on paljon juttuja.
Blogissa ei ole mainoksia eikä sponsoreita. Tekstejä on yhteensä 367 ja kaikki liittyvät tavalla tai toisella johtamiseen. Jäätyäni TAMKista eläkkeelle julkaisen nämä jutut myös toisessa blogissani www.puhutaanjohtamisesta.com. Siinä on eri kävijälaskuri ja lukijat ovat tasaisesti lisääntyneet myös siellä.
Blogiin liittyen olen kirjoittanut artikkelin "Kuinka johtamisen blogia käytetään sosiaali- ja terveysalan johtakoulutuksessa ja sen markkinoinnissa" Joanna Kalalahden toimittamassa Tampereen yliopiston Informaatiotieteen laitoksen julkaisussa  Tarinoita blogien käytöstä
Mitä artikkeleita luetaan eniten? Aina tietysti uusimpia, mutta hämmästyttävän paljon myös pari vuotta sitten ilmestyneitä. Minulla ei ole kuin päivittäinen "Top 5", mutta luulen, että kaikkein eniten luettu on: Luhatuuli on aito ja lämmin koti

Naisjohtajista olen tietysti kirjoittanut paljon. Ajankohtaisia ovat edelleen Brasilian presidenttikisaa uudelleen  käyvä Dilma Rousseff, ainakin Facebookissa vaalikampanjan aloittanut Hillary Clinton, josta on monta artikkelia sekä juuri työn alla oleva toinen juttu GM:n pääjohtajasta suomalaistaustaisesta Mary Barrasta. Lukemalla esikuvista ja menestyneistä, kolhujakin saaneista johtajista ihan tavallinen suomalainen sosiaali- ja terveysalan johtaja löytää reflektiopintaa ja huomaa, että ongelmat ja onnistumiset ovat samantapaisia tasolla kuin tasolla.

Omat suosikkini:
Näivettymisen estäminen
Ankanpojasta voikin kasvaa joutsen
Elämä ilman kompromisseja

Eikä unohdeta Barack ja Michelle Obamaa, heitä on aina mielenkiintoista seurata. Siksi kävinkin viikonloppuna Obaman "jäljillä" Tallinnassa katsomassa Kadriorgin puistossa hänen vierailunsa paikat; presidentin linnan ja Kadriorgin museon, jossa hän kävi neuvotteluja.

Kiitos lukijani!
Seija Telaranta

Naisjohtajalla ei mene ihan putkeen

Alla on kopio kirjoituksestani 3.1.2011 otsikolla "Tuore esikuva naisjohtajille". Lähestyin siinä aihetta naisjohtajuuden näkökulmasta ja innoissani myös siitä, että miehiseen latinomaailmaan oli valittu nainen presidentiksi, ensimmäistä kertaa Brasilian historiassa. Vieläpä oppinut ja paljon kokenut kaunis nainen.

Viime aikoina olen kirjoittanut naisjohtajista ja naisen tavasta johtaa. Teoreettisestikin miehen tapa johtaa ja naisen tapa johtaa on keskeneräinen, ei ole yhtä totuutta. Käytännössä meillä on monia naisia seurattavana, joiden johtamista voimme  reflektoida omaan tapaamme.
Olemme nyt vuodenvaihteessa saaneet tuoreen naisjohtajan, jonka etenemistä ja johtamistapaa on taas mielenkiintoista seurata. Brasilian vasta virkaansa astunut presidentti on naisellinen nainen, 62-vuotias Dilma Rousseff.

Vai mitä sanotte siitä, kun aamun lehdissä oli juttu hänen virkaanastujaisistaan? Uutinen oli, että kun kaatosade yllätti ja tarkoitus oli ollut esiintyä avoautossa, autoon lisättiin lasikupu, koska uusi presidentti ei halunnut, että hänen upea valkoinen jakkupukunsa kastuu! Minusta se oli ihana uutinen. Ei kai kukaan nainen halua tärkeänä hetkenään  näyttää uitetulta koiralta.
Dilma Rousseff ei ole kevyen sarjan nainen. Hän on taustaltaan taloustieteilija ja toiminut aikaisemmin ministerinä juuri talous- ja energia-asioissa. Hän on nyt yksi maailman tärkeimmistä johtajista, koska Brasilian kansantalous on maailman 8. suurin ja bruttokansantuote nousee 7 prosenttia vuodessa. Eikä tässä kaikki. Hän on ehtinyt istua vankilassa 8 vuotta, hankkinut perheen ja eronnut. Ainoa tytär on nyt 29-vuotias. Pari vuotta sitten hän sairastui syöpään ja on läpikäynyt raskaat syöpähoidot. Hänen kerrotaan ajelleen hiuksensa kaljuksi jo ennen kuin hoidot sen tekivät ja todennut: "Tuntui hyvältä kun suihkuvesi valui pitkin päätä".
Dilma Rousseffin edeltäjä on todennut hänestä tärkeän energiakokouksen jälkeen  hänen silloin ollessa ministerinä: "Dilma loisti kokouksessa. Hän oli objektiivinen ja tunsi energiasektorin todella hyvin". Tässä on juuri tämän jutun pointti; nainen huomataan aina, naisena ja asiantuntijana, täällä Pohjolassakin! Kannattaa siis satsata molempiin!
Suosikkikirjastani Sinisen meren strategia (W.Chan Kim & Renèe Mauborgne. Talentum. 2009.) sopii aiheeseen myös kohta, missä tarkastellaan toimialaa sen toiminnallisuus - ja tunteisiin vetoavuuden akselilla. Vaikka asia ei liitykään kirjassa  nais- tai miesjohtajuuteen, sitä voi miettiä. Jos siis toiminta näyttää liian tunteisiin vetoavalta, uusia markkinoita voi aueta, jos lisää asiapuolta, toiminnalisuutta. Ja jos näyttää mekanistiselta, kylmältä, kannattaa lisätä tunnetta. Naisjohtaja voi  käyttää tätä hyödykseen. Jos on ihana valkoinen puku yllä, kannattaa näyttää tilastoja, numeroita ja pylväitä!
Näissä merkeissä kaikkea hyvää lukijoillemme Vuonna 2011.
Seija Telaranta

Virkaanastujaiskuva Agência Brasil

Tänään jalkapallon MM-kisojen aikaan ja uusien vaalien lähestyessä, kaikki on toisin. Sosialistiselta presidentiltä odotettiin paljon. Terveydenhuollon ja palveluiden kohentamista, viennin lisääntymistä ja taloudellista nousua tiukassa valtion ohjauksessa. Voi olla, että odotettiin liikaa. Dilma Rousseff oli entisen presidentin luottonainen, "kansakunnan äiti" vanhoilla eväillä. Nyt kansainvälinen media arvioi hänen asemansa pelastuvan vain, jos Brasilia voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden. Se antaisi paljon anteeksi.
Nelisen vuotta sitten pankeissakin oli Brasilia-buumi. Kannatti sijoittaa tähän nousevaan talouteen, johon ei enää uskota. Uudistukset eivät ole päässeet alkuunkaan eikä tulevaisuus näytä hyvältä, kun rahat menivät jalkapallostadioneiden rakentamiseen. Korruptio kukoistaa ja kisat  suurine rakennusprojekteineen  ovat vain syventäneet sitä. Kansa on jo noussut barrikadeille ja Dilma Rousseffin kannatus on pudonnut 70 prosentista alle neljäänkymmeneen.
Kuten miesjohtajan niin on  naisenkin  kyettävä vastaamaan haasteisiin ja katsottava ulos palatsin uumenista ja tehtävä hartiavoimin töitä ihmisten elämän parantamiseksi. Jäämme siis odottamaan, pelastaako menestys jalkapallossa yhden vaikutusvaltaisimmista naisista maailmassa. Olisiko vähän köyhää, jos johtajan menestys on jalkapallosta kiinni?
Kesäterkuin Seija Telaranta