Naisjohtajankin voi valta sokaista

Viisi vuotta sitten kirjoitin innostuneeseen sävyyn, kun 204-miljoonaisen Brasilian johtoon nousi hohdokas, taloustieteissä ja energiataloudessa pätevöitynyt nainen, Dilma Rousseff. Hän oli kasvattanut karismaansa sekä vankilassa että syöpähoidoissa ja nousi valkoiseen asuun pukeutuneena pitämään virkaanastujaispuhettaan. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä, sillä vähin erin alkoivat negatiiviset asiat ylittää uutiskynnystä saavuttaen merkittävän kulminaatiopisteen viime sunnuntaina, kun Brasilian kongressin alahuoneessa äänestettiin presidentin virkarikossyytteistä. Dilma Rousseff hävisi, vaikka asian eteenpäin meno vaati kaksikolmasosan enemmistön. Uran loppu on lähellä ja Rousseffin edustaman työväenpuolueen 13 vuoden mittainen valtakausi näyttäisi näin päättyvän ikävään mahalaskuun.
Monet johtamisen asiantuntijat ovat jo parin vuosikymmenen ajan pitäneet naisjohtajia kyvykkäinä ja valitsemisen arvoisina, jos asiantuntijuus on kunnossa. Heillä on kyky luoda ympärilleen hyvä ilmapiiri ja saada tuloksia aikaan. Muistan myös laajan tutkimuksen, jossa tuloksena oli, että naisjohtajuus sataa laariin myös taloudellisena menestyksenä. Monissa artikkeleissa oli usein ikäänkuin sivuhuomautuksena, että kyllä nainenkin osaa käyttää valtaa väärin ja pahimmillaan hän on kova, kylmä ja vain uraansa ajatteleva pyrkyri, tasatahtia vastaavan miesjohtajan kanssa. Dilma Rousseffin ansiona oli kyvykkyys talousasioissa ja sen taitonsa hän nyt on käyttänyt ikävällä tavalla. Häntä syytetään valtion budjettitietojen manipuloinnista itselleen ja puolueelleen edulliseen suuntaan.  Toki on toisenlaistakin tietoa ilmassa, kyseessä saattaa olla  myös raju valtataistelu varapresidentin kanssa. Brasilaiset ovat kiihkeä kansa, tunnelma on katossa sekä presidenttiä puolustavien että vastustavien joukkojen leireissä. Jäämme odottamaan seuraavaa vaihetta, joka on virkarikossyytteen käsittely senaatissa.

Dilma Rousseff

Merkittävät johtajanaiset herättävät aina intohimoja puolesta ja vastaan. Patricia Pitcher on todennut, että päästäkseen valtaan, naisella täytyy olla poikkeuksellista kunnianhimoa ja miesmäisiä piirteitä, varsinkin, kun hänellä on usein raskas lasikatto puhkaistavanaan. Tärkeätä olisi miettiä, että jos reippain ottein on vallan kahvaan päässyt, miten kannattaa edetä, jotta suosio säilyy. Vaalikampanjoissa vaaditaan erilaista säteilyä kuin arjen työssä ja lupausten täytäntöönsaattamisessa. Johtamisessa onkin keskityttävä henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja hyvinvointiin, ei niinkään itseensä. On osattava palkata oikeat ihmiset oikeille paikoille ja tuettava heitä käyttämään voimavaransa oikein. Minkäänlaiseen suhmurointiin ei pidä sortua, se tulee ilmi aina, joskus vasta viiveellä, mutta kuitenkin. Naisen vahvuutena johtajana on pidetty eettisyyttä, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja osaamista hyvän ilmapiirin luomisessa. Jos nämä eivät toteudu, ihmiset pettyvät ja aletaan tarkkailla toimintaa suurennuslasilla.
Jännityksellä nyt odotamme miten Dilman käy!

Kevättä kotikadulla

Terkuin Seija Telaranta

Jalkapallo tarvitsee naisjohtajia

Sepp Blatterin toimille FIFAssa ei ole vielä pöly laskeutunut. Selvää on, että takapiha on törkyä täynnä, jos ei ole ehditty siivota. Mitä nyt mediasta olen lukenut ja katsellut kuvia, jalkapalloa johtavat tukevassa vanhuudessa olevat miehet. Herrojen käsipuolessa viihtyvät kaunottaret merkkivaatteissaan. Sellainen kohotus on Blatterillakin. Kauniit naiset ovat vaativia varsinkin silloin, kun oma ura on jäänyt taustalle ja on siirrytty jalkapallovaimojen kastiin. Rahaa palaa ja mitä enemmän sitä on, sitä makeammalta elämä maistuu. Ilmaista lounasta ei ole millään osapuolella.
Olisiko kuva rahan ja vallan kammareissa toisenlainen, jos siellä olisi muutama topakka naisjohtaja mukana?

Pienten purojen merkitys ...

Naisjohtajan vallankäyttö ainakin tutkimusten mukaan on erilaista kuin miesten. Nainen näkee vallan johtajan työssään välineenä, energiana, jonka avulla asiat saadaan sujumaan. Nainen on paljon hanakampi jakamaan valtaa kuin kahmimaan kaiken itselleen. Nainen haluaa viestiä asioista niiden edetessä ja hän haluaa toimia avoimin kortein suhteessa vertaisiinsa ja henkilöstöönsä. Hän ei viihdy kabineteissa yhtä hyvin kuin vallan miehet, varsinkaan vanhemmat. Nainen ei käytä pelkästään vertikaalisia tai horisontaalisia yhteyksiä, vaan hän valitsee miestä useammin epävirallisia ja epämuodollisia yhteydenpitotapoja. Naisella on hyvä silmä havaitsemaan alakulttuureja ja pieniä signaaleja, joilla on merkitystä  joskus enemmänkin kuin perinteisellä tiedolla. Jalkapallopomon prosessia seuratessa ei voi kuin ihmetellä, miten silmät oli ummistettu ympäröivältä maailmalta. Eropuheessaan Blatter joutuikin toteamaan, että vaikka jalkapallojohtajat kaikkialta maailmasta hänet valitsivat, jalkapalloa rakastavat ihmiset eivät häntä halunneet. Naisjohtajan etu onkin, että hän ei tyydy pelkästään  valtavirtojen seuraamiseen vaan yrittää löytää pienet purot ja tunnistaa niiden merkityksen virran kulkuun.

Omin avuin

Naisen johtamassa organisaatiossa tehdään paljon kysymyksiä, ihmetellään ja kyseenalaistetaan. Asioilla on monia ulottuvuuksia samoin kuin oikeita vastauksia kysymyksiin. Naisten sanotaan suosivan ja löytävän helpommin kompromisseja kuin miesten. Kykyä kompromissien tekoon on pidetty hyveenä. Vihdoin myös Suomessa aletaan nähdä, että kompromissi on usein huonoin vaihtoehto, se vesittää kaiken. Toivottavasti naisjohtajamme siirtyvät etunenässä kulttuuriin, jossa lopetetaan vastakkainasettelu ja niistä väännetyt kompromissit. Tulisi  hakea  uusia vaihtoehtoja ja ratkaissuja.
Sepp Blatter on 79-vuotias sveitsiläinen kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn 2. kesäkuuta eronnut puheenjohtaja, joka aloitti toimessaan vuonna 1998. Puheenjohtajakauden merkittäväksi asiaksi mainitaan hänen huolensa jalkapallon moraalista. Osoituksena tästä on, että jalkapalloilija saa nykyään keltaisen kortin, jos hän heittää paitansa pois juhlistaakseen maaliaan. Mahtavaa moraalin kohotusta.
Kesäterveisin Seija Telaranta

Oikea työpaikka, oikea esimies ja oikea tyyppi mieheksi, sanoo Annika Falkengren

49-vuotias ruotsalainen Annika Falkengren, Skandinaviska Enskilda Bankenin (SEB) johtaja loistaa talouslehtien listojen kärkipaikoilla arvioitaessa maailman vaikutusvaltaisimpia johtajia. Fortune Magazinen listalla hän oli viime vuonna yhdeksäs, 2011 kymmenes ja 2010 kahdeksas. Timessa March 17/2014 hän on 50 vaikutusvaltaisimman naisten listassa sijalla 23, ainoa pohjoismaalainen.

Annika Falkengrenin kuva on wikipediasta

Annika Falkengren on SEB:n kasvatti ja työskenneltyään Tukholman yliopistossa suoritetun taloustieteen tutkinnon jälkeen lähes 18 vuotta pankissa, hänestä tuli pääjohtaja. Omaa uraansa tarkastellessaan hän mainitsee, että ulkonäkö oli suurin este. "Du är så liten, så liten".  Pituudelleen kun ei voi mitään, Annika päätti, että hän suuntaa toimintansa asioihin, jotka huomataan ja pituus unohtuu. Hänen mielestään tulosvastuun ottaminen ja tuloksen tekeminen on se, mikä puhuu objektiivista kieltään työntekijän ammattitaidosta. Hänelle suurta tyydytystä tuotti se, kun hän päivän päätteeksi katseli saldoaan, paljonko hän oli kasvattanut asiakkaidensa ja pankkinsa tiliä.

Uraa veivät eteenpäin myös hyvät esimiehet, jotka luottivat, sparrasivat ja antoivat haasteita.
Skandinaviska Enskilda Banken on wallenbergilaista imperiumia alkuperältään, sen on jo vuonna 1856 perustanut Andrè Oscar Wallenberg ja yhdistyttyään vuonna 1972 Skandinaviska Bankenin kanssa, siitä tuli SEB. Annika arvostaa työpaikkaansa, sen perinteikästä menneisyyttä ja arvoja sekä sitä, että menneisyyteen ei ole jääty, vaan koko ajan ollaan ajassa mukana ja otetaan vastaan haasteet pää pystyssä.

Annika Falkengrenin mielestä naisjohtajien ongelma on heikko itsetunto. Naiset eivät nosta itseään esiin, vaan luulevat, että kyllä hyvä työ huomataan. Edetäkseen tarvitaan myös oman profiilin kohotusta kuten miehet tekevät. Kun ura on parhaassa vauhdissa 30-40 -vuotiailla, naisilla siihen saumaan tulee äitiys. Monet kokevat uran, perheen ja pienten lasten hoidon liian vaativaksi yhdistelmäksi. Annika Falkengrenin mielestä perheen ja uran hyvä harmonia on järjestelykysymys.

Aada Ruut, 8 kk

SEBissa satsataan tukemaan naisia, jotka ovat saaneet lapsia. He saavat kuukausittain pankin järjestämää kotiapua 10 tuntia, vuoden äitiysvapaan 90% palkalla ja mahdollisuuden myös työskennellä kotoa käsin. Joustavuus on avainsana! Annika itse sai tyttären viitisen  vuotta sitten. Ymmärtäväisen aviomiehen, kotiavun ja lastenhoitajan avulla kaikki toimii hyvin. Olennaista johtajanaiselle on löytää oikeanlainen mies. Se ei Annikan mielestä ole helppoa, sillä ei kai kukaan menestyvä nainen halua kotiinsa miestä, jonka aika kuluu imuroidessa ja ruokaa laittaessa.
Aftonbladetissa vuosi sitten Annika Falkengrenin kerrottiin elävän hulppeata luksuselämää samoin kuin kolmen muun miespuolisen vastaavan johtajan. Erona oli, että Annikan aviomies ei ole "lyxhustru" noin 100 000 euron vuosituloillaan. Avioehtokin on olemassa.  Sen  mukaan mahdollisessa erossa aviomies Ulf ei saa muuta kuin puolet vapaa-ajan asunnosta Skånessa. Vastaavasti kahden naisen avioliitossa, Eva Dahlgrenin ja Efva Attlingin, kumpikin saa avioliiton ajalta kaikki tulot ja hankitun omaisuuden puoliksi.
Naisjohtajista lukeminen on hauskaa ja ajatuksia herättävää. Vaikkei olisi muuta johdettavaa kuin itsensä.
Terkuin Seija Telaranta

Intohimona kunnon menopelit, Mary Barra

Kansikuva

Time-lehti May 12/2014 tarjoaa johtamisesta ja sen eri ilmiöistä kiinnostuneille oikeata vappuherkkua. Lehdessä esitellään 100 vaikutusvaltaisinta ihmistä, jotka on luokiteltu viiteen kategoriaan, titaaneihin, jättiläisiin eri aloilla kuten Serena Williams, Hillary Clinton ja Beyoncé, pioneereihin, edelläkävijöihin kuten Edward Snowden, David Sinclair tai Mary Jo White, taiteilijoihin kuten Steve McQueen, Diane Paulus tai Barbara Brown-Taylor, johtajiin kuten Mary Barra, Vladimir Putin tai Angela Merkel sekä ikoneihin, joista mainittakoon Robert Redford, Christy Turlington Burns tai Marina Abramovic. Hienon tästä jutusta tekee se, että jokaista vaikutusvaltaista ihmistä kuvaa merkittävä henkilö. Esimerkiksi Vladimir Putinin kuvauksen on kirjoittanut Madeleine Albright.

Mary Barra

Johtajien tähtenä loistaa Mary Barra, köyliöläisen isoisän Reino Makelan ja töysäläisen isoäidin  Eva Pyykkösen lapsenlapsi. Hänet nimitettiin tämän vuoden alusta General Motorsin toimitusjohtajaksi. Hän on myös ensimmäinen naisjohtaja yhdessä maailman suurimmista autotehtaista. Kuinka ollakaan, kirjoituksen hänestä on tehnyt Fordin ja Chryslerin eläköitynyt johtajaikoni Lee Iaccocca. Lue Lee Iaccoccasta  Hän kuvaa kuinka hänellä ja Mary Barralla on samanlainen tausta. He ovat molemmat  siirtolaisten jälkeläisiä, työläisvanhemmista. Molemmat innostuivat autoista jo nuorella iällä. Siinä missä Lee Iaccocca tunnetaan Ford Mustangista, Mary Barran unelma oli Pontiac Firebird.

Pontiacin kuva Wikipediasta

Mary Barra nousi tälle kuumalle johtajanpallille GM:n omista riveistä työskenneltyään nousujohteisesti siellä  33 vuotta. Hän ei myöskään ole maineikkaiden yliopistojen kasvatti, vaan suoritti insinööriopintonsa GM:n Kettering Universityssa. Vielä on liian aikaista arvioida hänen onnistumistaan, mutta kuten Lee Iaccocca toteaa, hyviä signaaleja on ilmassa. Hän ei tule huoneeseen saranan puolelta, vaan ottaa paikkansa vahvasti missä tilanteessa onkin. Hänelle povataan pitkää menestyksekästä kautta GM:n johtajana.

Hillary Clinton, joka on vahvojen naisjohtajien symboli kaikkialla maailmassa toteaa Mary Barrasta, että  häntä voidaan kutsua naiseksi, joka mursi teräskaton. Mitä muuta Mary Barrasta tiedetään? Hän on syntynyt jouluaattona 1961, hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän osaa jonkun verran suomea ja tuntee juurensa, mutta muistan muusta yhteydestä lukeneeni, että hän ei ole käynyt Suomessa, mutta haluaisi kyllä tulla tutustumaan juuriinsa. Ja kuten sanottu, jo nuoresta pitäen hän on rakastanut kunnon menopelejä, niitä, joita amerikkalainen autoteollisuus tuottaa ja joiden valmistusta ja myyntiä hän nyt itse johtaa.

Ekaluokkalaisen Meimin vappupiirros Snellmanin koulun seinältä

Kaikille lukijoille HAUSKAA VAPPUA!
Terkuin Seija Telaranta

Aika naisten kypsien: Janet Yellen ja Hillary Clinton

Vuosien jälkeen ryhdyin uuden vuoden kunniaksi TIME-lehden tilaajaksi. Tammikuussa tulleissa numeroissa päärooleissa ovat olleet vahvat naiset, jotka ovat puhkaiseet sen kuuluisan lasikaton. Eikä siinä kaikki, molemmat ovat hyvää vauhtia lähestymässä seitsemääkymppiä, eikä iästä puhuta mitään erityistä.

Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana aloittaa helmikuun ensimmäisenä päivänä Janet Louise Yellen, juutalaisperheeseen New Yorkin Brooklynissä syntynyt pieni leijonanainen. Hän on 15. pääjohtaja ja ensimmäinen nainen tällä yhdellä maailman merkittävimmistä työpaikoista.

Janet Yellen

Ura on mennyt koko ajan eteenpäin ja yhä korkeampiin asemiin. Väitöskirjan nimi on "Employment, output and capital accumulation in an  open economy: an disequilibrium approach". Yliopistouran jälkeen hän toimi mm. Bill Clintonin hallinnossa ja nyt Obaman kaudella hän siis siirtyy varapääjohtajasta pääjohtajaksi Yhdysvaltojen keskuspankkiin. Johtajanaista tarkastellaan aina myös perheen näkökulmasta. Janet Yellenin aviomies on taloustieteen  Nobel -palkinnon vuonna 2001 saanut George Akerlof, joka toimii professorina Berkeleyn yliopistossa ja ainokainen poika, 32-vuotias Robert on niinikään taloustieteilijä, professori Warwickin yliopistossa Englannissa.

Janet Yellen on sitä mieltä, että nainen voi varsin hyvin onnistua luomaan huippu-uran, elämään onnellisessa avioliitossa ja kasvattamaan lapsia. Varsinkin, jos on onnistunut löytämään puolisokseen George Akerlofin kaltaisen miehen, jolta onnistuu kaikki: kodinhoito, vaipanvaihdot ja tiskit. Heiltä on onnistunut myös se, että he ovat työskennelleet aika ajoin todella etäällä toisistaan, toinen Englannissa ja toinen Amerikassa. Maailmahan tarvitsee esikuvia ja nyt meillä on taas uusi sellainen, Janet Yellen Yhdysvaltain keskuspankissa.

Hillary Clinton on taas tapetilla

Muste ei ollut vielä kuivunut laajasta Janet Yellen -artikkelista, kun oli Hillary Clintonin vuoro tulla esiin lyhyen tauon jälkeen. Häntä ei ole juuri nyt nimetty mihinkään huippuvirkaan, vaan hänet nähdään presidentti Obaman seuraajana kun hänen kautensa päättyy 2016. Hillary Clinton on nyt 66-vuotias. Lopetettuaan ulkoministerin työn Obaman ensimmäisen kauden päättyessä hän ilmoitti halunsa vetäytyä tavalliseksi aktiiviseksi kansalaiseksi. Ehkä toiveena oli myös isoäitiys, mutta en ole ainakaan mistään lukenut, että Chelsea (s.1980), joka on naimisissa, olisi saanut lapsen.

Ryhtyykö hän taistoon presidenttiydestä, on vielä muiden spekulointia. Hillary on voimakastahtoinen nainen, joka tekee itse kalenterinsa,  artikkelissa todetaan. Joka tapauksessa valmiit kampanjateemat on jo löydetty, joissa Hillary toimii jo nyt aktiivisesti. Ensimmäisenä mainitaan satsaus nuoriin. Terveet lapset ja heistä hyvää huolta pitävät perheet ovat kulmakivi yhteiskunnan kehittymisessä parempaan suuntaan. Tasa-arvo, ihmisoikeudet, vakuutukset työttömyyden ja sairauden kohdatessa (Obamacare) ovat myös esiin nostettuja teemoja.
Toisin kuin Janet Yellen, jolla on tukea antava malliaviomies, Hillary on keitetty kovissa vesissä miehensä Billin toimesta. Mielenkiintoista seurata Clintonienkin seuraavia askelmia ja aukeavatko Valkoisen talon ovet vielä kerran.
Lue edellinen artikkeli Hillary Clintonista tästä:
Naisjohtajien superstar

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta

Naisjohtajuutta on taas tutkittu

Naisen uralla on edelleen lasikatto. Naisilta vaaditaan enemmän ja he myös joutuvat uhraamaan enemmän omaa persoonallista elämäänsä päästessään hallituspaikoille ja johtoryhmiin kuin miespuoliset kollegansa. Urheilu on molempien tärkein harrastus. Lue lisää blogistani osoitteessa:  Puhutaan johtamisesta
Kesäterkuin Seija Telaranta

Paras on hyvän pahin vihollinen, naisjohtajallekin

Sheryl Sandberg kuva

Eilinen Hesari oli oikein johtamisen ilotulitusta, siksi monta artikkelia oli luettavana, kevään kauneimpana sunnuntaina. Viime kesänä Obaman hallinnon korkea virkanainen, Ann-Marie Slaugner pääsi juuri sanomasta, että mitä enemmän naisia tuetaan, sen syvempää sudenkuoppaa heidän uralleen kaivetaan. Molempia ei voi saada, hyvää perhe-elämää ja nousujohteista uraa. Lue artikkeli ura ja perhe - molemmissa ei voi onnistua.
43-vuotias Sheryl Sandberg, Harvardin yliopiston kasvatti ja Facebookin operatiivinen johtaja, on juuri julkaissut kohun saattelemana kirjan Lean In, joka tarkoittaa etunojaa. Yksinkertaistaen, molemmat voi saada, uran ja perheen.Tarvitaan kuitenkin pohjoismaista mallia päivähoitoon ja äitiyslomiin edellytykseksi naisten urakehitykseen. Työnantajien tulee muuttaa asenteitaan ja ottaa jo uran alkuvaiheessa puheeksi lasten hankinta, keskustella äitiydesta, työn ja uran yhdistämisestä avoimesti ja ymmärtävällä asenteella. Nainen on kuitenkin itse subjekti ja tässä ohjeet miten hänen tulisi toimia työelämässä. (Tanja Aitamurto. Helsingin sanomat 17.3.2013, C3)

• Naisen ei pidä jäädä nurkkiin istumaan eikä tulla huoneeseen saranan puolelta, vaan joka työtilanteessa on otettava paikka pöydän äärestä.
• Kunnianhimoinen asenne on säilytettävä aina työelämässä. Ei pidä jarruttaa raskaudenkaan aikana, vaan on tehtävä töitä tiukasti viimeiseen työpäivään saakka.
• Puolison on tehtävä puolet kotitöistä. Se toimii myös esimerkkinä tuleville sukupolville, sillä lapset saavat tasa-arvon mallin parhaiten hyvän esimerkin avulla kotoaan.
• Nuku hyvin! Väsyneen työn jälki on huono. Viime viikolla olin kahdessakin tilaisuudessa täällä kotomaassa, ja molemmissa korostettiin hyvän unen merkitystä.
• Mieluimmin valmis kuin täydellinen. Tulee kestää vaillinaisuutta, sitä, ettei kaikki ole ihan kuten toivoisi. Ottaa mallia italialaisilta, joille paras on hyvän pahin vihollinen.
• Menestys ei suinkaan tarkoita pelkästään sitä, että etenee koko ajan urallaan ylöspäin.Tikapuiden tilalle on tullut kiipeilyteline, jossa voi pomppia ylös, alas ja ristiin rastiin.

Faina Kanervan otos

Kirjan sanomassa ei nyt äkkiseltään arvioiden mitään uutta ollut, mutta kaikesta voi oppia. Artikkelissa pohdittiin, miksi Sandberg, Facebookin johtaja, kirjoittaa yht'äkkiä naisjohtajuudesta. Ilmeisesti hän on tarttunut naisjohtajuus-aiheeseen pakon sanelemana, sillä nostettuaan sen esiin puheessaan, tuli lumivyöry.  Juttu ei  enää ollutkaan hänen johtajuutensa vaan kannanottonsa naisjohtajuuteen. Se ei tee hyvää johtajan uralle ja on ryhdyttävä kirjailijaksi tai poliitikoksi. Voi ei!  
Lean In ilmestyy 9.4. WSOY:n kustantamana.
Seija Telaranta

Johtajamme eivät ole mediaseksikkäitä

Kiinnostavaa kesälukemista tuli viime viikolla, kun heinäkuun 2012 Gloria ilmestyi. Otin tosi innolla lehden käsittelyyn, kun huomasin, että siinä oli aivan erillinen liite naisjohtajuudesta: Naisjohtajuus 2012. Pääkirjoituksen aiheesta oli kirjoittanut poliitikko Sirkka-Liisa Anttila.  Jo otsikossa hän toteaa, että meissä naisissa uinuu valtava johtajuuden voimavara. Nainen pystyy tutkitusti käsittelemään montaa asiaa yhtä aikaa, mistä on hyötyä johtajan työssä. Nainen myös tarkastelee asioita monelta kantilta, ihmissuhdeasioissa meillä on enemmän herkkyyttä ja tuomme työyhteisöön välittäjäosaamista, asioiden oikeaa suhteuttamista. Ihmiset työyhteisöissä ovat yksilöitä ja persoonia, joita on johdettava yksilöllisellä tavalla, erilaisuus hyväksyen ja voimavaraksi muuttaen.
Jatkossa esitellään monen mielenkiintoisen johtajanaisen ajatuksia ja käsityksiä naisesta johtajana ja johtamisen tulevaisuudesta. Culminatum Innovationin liiketoimintajohtaja Taina Tukiainen analysoi naisellisuutta johtamisen näkökulmasta ja toteaa, että nainen voi olla rohkeasti naisellinen myös vaativassa johtajan työssään ja naiset voivat hänen mielestään alalla kuin alalla nousta korkealle omana itsenään. Oriflamen toimitusjohtaja Rakel Lassila nostaa esiin johtajan vastuun yrityksen tunnetilan johtamisesta, sillä vain motivoitunut henkilöstö pystyy palvelemaan asiakkaita hyvin. Johtajalla tulee olla positiivinen ihmiskäsitys ja luottamus, jotta hyvä tunneilmasto syntyy ja kehittyy.

Sosiaali- ja terveysalan johtajia

Sivu sivulta pettymykseni nousi, ei taaskaan! Odotin niin kovasti, että mukana olisi ollut joku hyvinvointialankin johtaja, sillä ihan samaa osaamista heillä olisi esitellä. Ihmiset arvostavat todella korkealle sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän työn, ja heistä ja ainakin heidän puutteestaan on juttuja monissa lehdissä. Samoin on kuvattu sairaanhoitajien työtä erilaisissa työpisteissä, raskasta yötyötä ja haastavaa päivystyspoliklinikka-työtä sekä vanhusten ja vammaisten hoitotyötä. Paljon keskustellaan myös päiväkodeista ja lastensuojelusta.
Näitä kaikkia asiantuntijoita johtavat sosiaali- ja terveysalan johtamiseen koulutetut esimiehet. Heillä on todella vaativa työ saada ylikuormitettu henkilöstö voimaan työssä hyvin ja jaksamaan sairaiden, vammautuneiden ja monella tapaa vaurioituneiden potilaiden auttamistyössä. Kun siirryin päivystyspoliklinikalta opettajaksi, en koskaan unohda sitä, miten ihmeellinen tunne oli olla tekemisissä nuorten ja terveiden kanssa. Hyvinvointialan johtajilla olisi paljon annettavaa naisjohtajakeskusteluun, meidän voimavaramme eivät uinu, vaan ovat käytössä 24h/vrk.

Anne Ikäheimo toimii apulaisosastonhoitajana Lastenklinikan päivystyspoliklinikalla Helsingissä. Hän vastaa omalta osaltaan siitä, että maamme kaikista sairaimmat kiireellista huippuasiantuntija-apua vaativat pienokaisemme saavat turvallista ja luotettavaa hoitoa motivoituneelta henkilökunnalta. Lue juttu hänestä osoitteessa: http://tamk-johtaminen.blogspot.fi/2011/09/lastenklinikan-paivystyspoliklinikka-on.html

Tampereen ammattikorkeakoulussa on Johtamisen erikoistumisopinnot suorittanut kuutisensataa esimiestä ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon useampi kymmenen ja koko ajan valmistuu lisää. Olen kirjoittanut naistenlehtiin palautetta tästä meidän alamme johtajien merkityksestä ja toiveesta, että heidätkin nostettaisiin oikeiden johtajien joukkoon ja esiteltäisiin heidän näkemyksiään johtamisesta.

Puhutaan naisten lasikatosta, joka nyt on murtunut monelta osin ja naiset päässeet huippujohtajiksi. Toivottavasti se lasikatto ei ole jäänyt meidän alamme johtajien päälle, kun missään heitä ei mediassa näy. Poikkeuksena ylin johtajamme, ministeri Paula Risikko. Lue juttu hänestä linkistä:
 http://tamk-johtaminen.blogspot.fi/2012/03/tahti-pohjanmaan-taivaalta.html

Seija Telaranta

Christine Lagarde, nainen vallan huipulla

55-vuotias ranskatar Christine Lagarde on IMF:n uusi pääjohtaja.Yksi vaikutusvaltaisimmista naisista maailmassa, Angela Merkerin, Hillary Clintonin ja Michelle Obaman jälkeen. Lagarde on toki ollut huipulla jo kauan, viimeksi Ranskan valtiovarainministerinä, mutta astuminen seksiskandaalissa ryvettyneen Dominique Strauss-Kahnin saappaisiin teki hänestä tunnetun kautta maailman.

Lagarde on koulutukseltaan juristi ja hän on asunut ja työskennellyt Yhdysvalloissa 25 vuotta ennen ministerinuraansa Ranskassa. Lagardea pidetään hyvin määrätietoisena ja kovana, erityisesti kovuus on tullut esiin hänen tavassaan neuvotella. Monilla huippujohtajiksi päässeillä naisillakin on urhelijatausta. Lagarde on kuulunut nuorena Ranskan taitouintijoukkueeseen.

Lenita Airisto on haastatellut jo aikaisemmin eleganttia Christine Lagardea. Hän kertoo haastattelussa (Gloria, syyskuu 2011, 31-32) ajatuksistaan johtamisesta ja siitä, mitä erityispiirteitä nainen tuo siihen. Hän kuvaa itseään johtajaksi, yhteistyöhakuiseksi ja  hakevansa ratkaisuissaan konsensusta. Hän myös haluaa muidenkin kuin itsensä loistavan.
                                                    

Entisenä uimarina hän kertoo edelleen pitävänsä itsestään  hyvää huolta ja on tarkka siitä, miten elää, syö ja nukkuu. Terve sielu terveessä ruumiissa voisi olla hänen mottonsa. Christine on kolmilapsisen opettajaperheen esikoinen ja joutui jo varhain ottamaan vastuuta perheessäänkin, koska hänen isänsä kuoli hänen ollessaan 15-vuotias.
Hänellä on hyvä itseluottamus ja hänet on aina otettu vakavasti työssään miesvaltaisilla työpaikoilla ja neuvotteluissa.Lagarden mukaan nainen otetaan tasavertaisena, jos hän osaa asiansa, tietää mistä puhuu eikä ryhdy flirttailemaan eikä mielistelemään vastapuolta, käytä naisellisia typeriä keinoja. Hän kuitenkin korostaa, että naisen on oltava nainen ja käyttäydyttävä  sukupuolensa mukaan, mutta ei hyödyntää väärin naiseuttaan.

Miksi sitten naiset niin harvoin puhkaisevat lasikaton ja pääsevät merkittäviin johtajan asemiin? Lagarden mukaan nainen asettaa perheen usein etusijalle, varsinkin, jos hän ei saa puolisoltaan täyttä tukea. Lagarde sai miehensä täyden tuen ja mies myös otti ison vastuun kahden pojan kasvatuksesta. Pojat, jotka jo nyt ovat täysi-ikäisiä, ovat ylpeitä äidistään ja heistä on kasvanut  itsenäisiä. Mies on kuitenkin vaihtunut menestyksen saatossa.Eikä tämän naisjohtajan urakaan ole ihan puhtoinen, vaan käynnissä on paraikaa selvitys liittyen hänen ministeriaikaansa Ranskassa.

Tyylistään hän on tarkka ja hän kokee edustavansa eleganttia ranskalaisuutta. Ei pelkästään pukeutumisessa vaan kodisaan ja työympäristössään. Christine valittiin kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtajaksi kesäkuussa. Hän on paljon esillä lehdistössä, sillä hän on ilmiselvästi ottanut asemansa käyttöön ja osallistuu keskusteluun oman alansa asioissa. Viimeksi toissapäivänä hän otti rohkeasti kantaa eurooppalaispankkien tilanteeseen ja suuntasi arvostelua toiselle  vaikutusvaltaiselle finanssijohtajalle, EKP:n Trichet'lle.
Kun juttuja vaikutusvaltaisista naisjohtajista lukee, usein puhutaan heidän tavastaan pukeutua ja sillä tavalla hahmotetaan myös persoonallisuutta, kuten tästä ja Michelle Obamasta kertovassa blogikirjoituksessakin oli.

Olen jäänyt miettimään, miksi sosiaali- ja terveysalan naiset eivät ota tähän kantaa tai miksi lehdissä ei kirjoiteta  miten pukeutuu naisjohtaja silloin, kun henkilökunta käyttää suojavaatteita. Miten hän korostaa persoonallisuuttaan vai voiko niin edes tehdä? Mitä värejä voi käyttää jos henkilöstöllä on valkoinen tai vihreä värikoodi? Ja miten työympäristössä näkyy se, että tätä johtaa nainen, jolle kauneus on tärkeätä myös ympäristössä. Viihtyisä ja harmoninen työympäristö edesauttaa henkilöstön viihtyvyyttä ja hyvää oloa  työssä.

Seija Telaranta

Nainen johtaa

Onko sukupuolella merkitystä, kun tarkastellaan johtajuutta. Kautta aikojen keskustelussa ja tutkimuksessakin on ollut kaksi ääripäätä. Sukupuolella ei ole merkitystä, kyse on vain ihmisestä ja erilaisista persoonallisuuksista, osaamisesta. Tai että nainen johtaa omalla tavallaan, naisen tavalla. Selailin jo 90-luvulla kirjoittamaani johtamisen oppikirjaa ja siinä oli sivutolkulla naisjohtajan erityispiirteitä:
Nainen suosii verkostoja eikä viihdy hierarkiassa, hän pyrkii vaikuttamaan ilman käskyjä ja määräyksiä, tiimin jäsenyys on merkittävämpää kuin asema ja valta byrokratiassa. Nainen jakaa valtaa enemmän kuin miesjohtaja vastaavassa tilanteessa, hän kommunikoi luovemmin ja käyttää useampia kanavia, myös epävirallisia.Naisen johtamassa organisaatiossa tehdään paljon kysymyksiä ja kyseenalaistetaan. Nainen löytää paljon ratkaisuja eikä eletä oikein-väärin akselilla.Nainen ei hajoita ja hallitse vaan yhdistää ja hallitsee. Hän näkee miestä paremmin heikot signaalit ja on lähempänä henkilöstöään.
Luin eilen naistenlehti Gloriasta Eläke-Tapiolan toimitusjohtaja Satu Huberin haastattelun. Tuntui tutulta kun vertaa tutkittuun tietoon naisen tavasta johtaa.

Huber on 52-vuotias nainen suomalaisen business-maailman huipulta. Hänen tavastaan kommunikoida todetaan: Pikkutarkka ja muodollinen hän ei tosiaankaan ole. Hänen sähköpostiviestinsä vilisevät hymiöitä, ja työpöytä avokonttorin kulmassa pursuaa papereita. Niistä yhden kulmaan on raapustettu jotain, joka näytää ostoslistalta".
Naisella vaativassa johtamistehtävässä on koti ja perhe hyvin likellä. Hän pystyy keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa.Huber kertoo lisäksi, että hänen johtamisfilosofiaansa kuuluu epämuodollisuus ja epätäydellisyys. Hänestä auktoriteetti rakentuu sille, että johtaja tunnistaa ja tunnustaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hän myös korostaa sitä, että johtaja ei ole paras organisaatiossaan, vaan menestys tulee, kun osaa hyödyntää muiden osaamisen täysimääräisesti.

Mielenkiintoinen asia myös oli, että Huber oli pannut merkille ainakin byrokratiassa tutun käytännön, että kaiken tekstin tulee olla loppuun asti viilattua ennenkuin se pannaan kiertoon. Paljon hedelmällisempää olisi, jos annettaisiin enemmän korjaus- ja täydennysmahdollisuuksia henkilöstölle.
Huberin mukaan yksi  johtajan tehtävä on tehdä kokonaisuuden kannalta tyhmiä kysymyksiä ja rohkaista henkilöstöä ottamaan asioita esille ja ajaa niitä parhaansa mukaan. Ihmisten on viihdyttävä työpaikalla, ei riitä, että työvälineet, ergonomia, työyhteisö ja työtehtävät ovat kunnossa. Työntekijät tulee kohdata yksilöinä, huomioiden heidän sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointinsa, osaamisensa, kokemuksensa ja tietonsa. "Pitää myös ottaa huomioon  hänen elämäntilanteensa, elämänhallintansa, arvot ja asenteet", sanoo Satu Huber.
Sosiaali- ja terveysalan koulutus taustalla meillä tämän alan johtajilla on etulyöntiasema hyvään ihmisten johtamiseen, koska koulutuksessamme on opetettu huomioimaan ihminen kokonaisvaltaisena yksilönä.
 Naisen johtamassa organisaatiossa henkilöstön on hyvä olla, vai mitä?
Näissä merkeissä Hauskaa Uuden Vuoden juhlaa!
Seija Telaranta