Kommunikaatio on liimaa työyhteisössä

Kommunikaatiosta on toistasataa erilaista määritelmää. Yhteistä niille on, että jotta kommunikaatiota syntyisi, vaatii se ainakin kaksi ihmistä. Toinen on sanoman lähettäjä ja toinen vastaanottaja. Latinan sana communitas tarkoittaa yhteen liittämistä. Työyhteisössä kommunikaatio liittää yksilöt liiman tavoin toisiinsa, tai sitten ei, jos liima on huonoa. Kommunikaation päämääränä on saattaa lähetetty ja vastaanotettu sanoma niin lähelle toisiaan kuin mahdollista, jotta sanoma ymmärrettäisiin samalla tavalla. Juuri tähän "ymmärrettäisiin samalla tavalla" kiteytyy koko kommunkaation ydin. Molemmat osapuolet tuovat tilanteeseen mukaan paljon muutakin kuin itsensä fyysisesti. Mukaan tulee aikaisemmat kokemukset, asenteet, asian merkitys sekä tiedolliset ja taidolliset kyvyt.
Kommunikaatio esimiestyössä on eri asia kuin kommunikaatio ammatillisella tasolla. Siksi jokaisen esimiehen tulisi opetella viestintätaitoja, jotka kuuluvat esimiestyön osaamiseen. Näitä ovat kommunikaatio henkilöstön kanssa, kommunikaatio omien esimiesten kanssa, kommunikaatio ylimmän johdon kanssa, kommunikaatio eri ammattiryhmien kanssa, kommunikaatio oman organisaation ulkopuolelle, kommunikaatio konfliktitilanteissa ja kommunikaatio haastavien persoonien kanssa. Tämä lyhennettykin versio jo osoittaa, että paljon on opeteltavaa.

Avoimuus on päivän sana

Nyt peräänkuulutetaan avoimuutta. Peter Sengen mukaan avoimuutta organisaatioissa tulee analysoida suhteessa sen merkitykseen. Hänen mukaansa on avoimuutta, joka edistää osallistumista ja avoimuutta, joka toimii reflektiivisesti. Osallistumista tukeva avoimuus ymmärretään usein vapaudeksi puhua siten, kuinka oikeasti ajattelee, mitä mieltä on. Ihmiset ovat aidosti mukana organisaation sisäisessä päätöksenteossa ja heidän mielipiteillään on merkitystä ratkaisuihin. Erilaisten mielipiteiden tunnistaminen mahdollistaa paremmat päätökset. Osallistumista lisäävä avoimuus saa aikaan sen, että ihmiset puhuvat keskenään ja ovat vuorovaikutuksessa organisaation kaikilla tasoilla.
Reflektiivinen avoimuus perustuu taitoihin ja pyrkimykseen parempaan, ei vain hyviin aikomuksiin. Reflektiossa lähdetään olettamuksesta, että mielipiteeni voikin olla väärä ja työtoverini mielipide oikea. Näitä erilaisia näkemyksiä pohditaan aidon dialogin hengessä ja pyritään yhdessä parempaan. Ei oteta sinänsä yhden tai toisen näkemystä vaan luodaan uutta. Bill Clintonin prinsiippien mukaisesti ei tyydytä kompromisseihin vaan luodaan jotain ennen kuulumatonta, tuoretta, jonka varassa eletään eteenpäin.

Ihana marraskuu!

Luonto maaseudulla on nyt kauneimmillaan. Avoimena uudelle lumelle. Tyynenä, rauhallisena ja harmaana. Ota siitä kaikki irti!

Parempaa marraskuuta, terkuin Seija Telaranta

Inhimillinen pääoma

Katselin Björn Wahlroosin haatattelua, jossa hän mainitsi inhimillisen pääoman yhdeksi merkittävimmistä pääomista organisaatiossa. Mitä enemmän yrityksellä on inhimillistä pääomaa ja miten se pystyy sitä jatkuvasti uudistamaan ja lisäämään, sen parempi on tulevaisuus. Johtajan on työssään ja arjessaan aina välillä otettava perusasioista kiinni, mietittävä missä mennään ja onko tahti oikea. Kuten latinotunnilla ohjaajan on  muistutettava, että otetaan rytmistä kiinni, jotta kaikki pysyvät mukana.
Mikä on inhimillista pääomaa organisaatiossa? Inhimillisen pääoman käsite on tullut vahvasti esiin oppivan organisaation määrittelyn kautta. Oppivan organisaation luoja taas on Peter Senge, kaikkien johtamista opiskelleiden hyvin tuntema guru. Hänen mukaansa oppiva organisaatio on sellainen, jossa henkilöstö voi jatkuvasti laajentaa kykyään luoda sellaista, mihin uskoo ja mitä aidosti ihailee. Uudenlaiseen ajatteluun ja yhteistyöhön sekä yhdessä oppimiseen kannustetaan jatkuvasti.
Organisaatiossa on sekä aineellista että aineetonta pääomaa. Aineellista on luonnollisesti sellainen, minkä voi havaita, rakennukset, tavarat ja järjestelmät. Aineettomaan pääomaan kuuluu inhimillinen pääoma, informaatiopääoma ja organisaatiopääoma. Inhimillinen pääoma käsittää strategisen osaamisen eli sen käytettävissä olevan taidon ja tietämyksen, jonka avulla pystytään saavuttamaan tavoitteet ja pitämään asiakkaille annetut lupaukset. Informaatiopääomaan kuuluu käytettävissä olevat tietojärjestelmät ja sovellukset sekä infrastruktuuri, jota vaaditaan toiminnan tukemiseen. Organisaatiopääoma on organisaation kulttuuri, joka muodostuu missiosta, visiosta, arvoista ja niiden tiedostamisesta.

Ravitse osaamista kuin kukkia

Paitsi strategiaan kohdentuva osaaminen, inhimilliseen pääomaan kuuluu lisäksi henkilöominaisuudet, asenteet, koulutustaso, henkilökohtaiset verkostot, kokemustausta sekä hiljainen tieto. On selvää, että jos ihmisellä on tietoa vaikka kuinka paljon, mutta sellaiset ominaisuudet puuttuvat, jotka edesauttavat tiedon jakamista ja työstämistä yhdessä muiden kanssa, pääoma ei tuota mitään.
Inhimillisen pääoman kohdalla korostuvat esimiestaidot. Esimiehen tulisi toimia niin, että hän saa jokaisesta työntekijästään parhaan irti yhteiseen käyttöön. Ilmapiirin on oltava sellainen, että tiedon jakaminen ja jalostaminen on hyve, johon kaikki sitoutuvat. Jos osaaminen on yhden henkilön business, kauaa se ei organisaatiota hyödytä. Tiedosta tulee kauppatavaraa ja ilmapiiristä kyräilevä.
Hiljainen tieto (tacit knowledge) on arvokasta, mutta sinällään se ei lisää pääomaa. Esimiehen tehtävänä on  luoda puitteet oppimisen kehälle, jolla hiljainen tieto systemaattisesti muuttuu täsmälliseksi tiedoksi, sellaiseksi, jonka perusteella pystytään parantamaan prosesseja ja uudistamaan käytänteitä.

Iloitse tänään tulppaaneista

Viikonlopun virkistykseksi Barack Obaman ohjeita esimiehelle: "Kiitä, kehu ja palkitse niitä, jotka eivät osaa sitä odottaa. Huomio juuri ne henkilöt, jotka tekevät vähiten näyttävää mutta tärkeää työtä ja joille kiitokset eivät automaattisesti kuulu."
Jokaisen työntekijän tietopääoma on arvokas!
Terkuin Seija Telaranta