Arkiston aarre: Oppivan organisaation johtaminen

Huono kesä on sopivaa aikaa tyhjentää autotallien takahuoneita, asuntojen varastoja ja kaappeja. Vuosi sitten tapahtuneen Helsinkiin muuton jäljiltä on kiitettävästi tavaroita monessa osoitteessa. Ne ovat jääneet odottamaan "bättre tider" eli käytännössä sitä, että kärrätään jätepisteisiin. Yritin kyllä markkinoita ja kirpparia, mutta Suomi on täynnä turhaa tavaraa, laadukastakin, joka ei kelpaa ilmankaan. Käteeni sattui laatikon pohjalta yhdessä kollegani Seppo Lehtovuoren kanssa toimittamani TAMKin julkaisu "Avautuvat ovet -avaimia työyksikön ja henkilöstön johtamiseen". Kirjoittajat olivat sosiaali- ja terveydenhuollon johtajakurssilaisia. Oppivasta organisaatiosta olivat kirjoittaneet Satu Haapsaari, Pirkko Huhtanen, Mariitta Lehtonen ja Leena Pentti.
Olin iloinen lukiessani vuonna 2001 työstettyä artikkelia. Sen sanoma on edelleen täyttä asiaa.
Perustehtävästä huolehtiminen on oppivassa organisaatiossa johtajuuteen kuuluvista tehtävistä tärkein. Johtaja raamittaa vision organisaatiolle siten, että jokainen haluaa sitoutua siihen ja sen toteuttamiseen ja kykenee saavuttamaan myös omia tavoitteitaan.Työntekijälle ei riitä oman työnsä tunteminen vaan hänen on tiedostettava koko organisaation tehtävä ja oman roolinsa merkitys kokonaisuuteen.

Satoi tai paistoi, puulämmitys toimii

Oppivassa organisaatiossa työ tulee organisoida niin, että työntekijöille mahdollistuu oppiminen ja kehittyminen työn lomassa. Ne kuuluvat yhteen eivätkä toimi niin, että ensin tehdään ja sitten kehitetään. Työnjaolla on merkitystä. Vanha sananlasku sanoo, että ei sokea voi toista sokeata auttaa.Sopiva osaamisen ero auttaa heikompaa. Katselin eilen kahta sisarusta, joista toinen on neljä ja toinen yhdeksän. Pienempi siinä oikein ahmi isomman taitoja ja yritti pysyä tahdissa. Malliopimalla.
Jokaisella ei ole motivaatio kohdillaan sisäsyntyisesti. Onkin tärkeätä luoda edellytyksiä motivoitua. Mietitty työnjako on yksi keino. Ei pidä myöskään unohtaa, että ihmiset ovat erilaisia. Se, mikä motivoi yhtä, ei kiinnosta toista. Joku tekee työtä rahasta, toinen motivoituu itsenäisyydestä ja mahdollisuudesta ratkaista asioita, kolmas haluaa oppia ja nauttii uusista tehtävistä ja onnistumisista.

Pirkanmaalaista sademetsää

Motivaatioedelletysten luominen organisaatiossa edellyttää esimieheltä ihmiskeskeistä lähestymistapaa sekä hyviä ihmissuhdetaitoja; kykyä olla läsnä, kuunnella ja keskustella, kykyä asettua työntekijän asemaan siten, että hänen toiveensa, odotuksensa ja arvostuksensa tulevat ymmärretyksi. Hyvä taito kommunikoida sisältää kyvyn kohdata toinen aidosti vuorovaikutuksessa; kyvyn esittää asiat ymmärrettävästi sekä kyvyn kuulla ja kuunnella toista. Esimiehet sekä luovat että muokkaavat oman organisaation keskustelukulttuuria. Esimies voi katsoa peiliin, keskustelukulttuuri on hänen näköisensä.
Johtajalla on useita rooleja oppivassa organisaatiossa. Hän kannustaa henkilökuntaansa jatkuvaan oppimiseen, sitoutumaan yhteiseen visioon sekä työskentelemään sen puolesta. Hän hallitsee epävarmuutta ja jännitystä sekä pyrkii estämään ristiriitojen paisumista liian suuriksi. Esimies toimii roolimallina kehittäessään itseään. Hän oppii itsekin henkilöstöltään ja hänen esimiestaitonsa jalostuvat jokaisesta onnistuneesta vuorovaikutustilanteesta. Auktoriteetti kasvaa paitsi tiedon lisääntymisestä, myös nöyryydestä kysyä ja ihmetellä oppiakseen. Todellinen oppiminen organisaatiossa alkaa niiden oppimisesta, joilla on valta toimia ja vaikuttaa asioihin.

Tietojen ja taitojen nopea vanheneminen on uhka, joka voi tulla ongelmaksi missä tahansa työssä tai ikäryhmässä. Vanhentuneesta osaamisesta tulee organisaation ongelma, kun työtehtävissä, työvelvollisuuksissa ja vastuualueissa tapahtuu muutoksia, joihin osaaminen ei riitä. Ei riitä enää myöskään pelkkä ammattiosaaminen, vaan jokaisen on uudistuttava kokonaisosaamisessa ja kehityttävä ihmisenä.

En löytänyt pelkästään kellastuneita kirjoja, julkaisuja ja valokuvia. Haaviin tarttui ihania iltapukuja ja korkkareita, joiden olemassaolon olin kokonaan unohtanut. Elämä oli nuorempana hohdokkaampaa, tämäkin puku on nähnyt Tukholman ööklubit!

Those were the Days...

Oi niitä aikoja, terkuin Seija Telaranta

Saarijärveltä tuli postia

Harmaan syyspäivän iloksi sain kuulumiset kollegaltani Seppo Lehtovuorelta. Hän on TAMKissa Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisopinnot suorittaneiden mielissä edelleen, vaikka onkin jo viettänyt eläkepäiviä yli viisi vuotta. Joillakin ihmisillä vaan on positiivinen ja hyvä karma. Kun tällaisesta ihmisestä puhuu tai kirjoittaa, niin mielen valtaa lämpö ja kiitollisuus siitä, että on saanut olla lähellä. Minulla on moninkertainen onni, kun sain tehdä töitä yhdessä hänen kanssaan toistakymmentä vuotta ja olla "kämppäkaveri" vuosia. Minunkin levottomaan sieluun hän toi rauhaa ja oli ongelma iso tai pieni, Seppo osasi sen hoitaa tyylikkäästi ja varmasti. Minun on helppo sanoa, että "onnestain on puolet sinun", hän auttoi minua onnistumaan monissa asioissa.

"Kämppikset"

Seppo asuu siis nykyään Saarijärvellä vaimonsa kanssa ja kolme lasta ovat maailmalla. Vanhin poika on asunut niin kauan kuin muistan perheineen Wienissä ja tekee kansainvälistä työtä. Tytär ja nuorempi poika perheineen ovat Helsingissä. Kaikissa perheissä on kaksi lasta, jotka nyt ovat hyvässä kasvussa. Lapsille ja lapsenlapsille on iso onni isovanhemmista, jotka ovat heidän elämässään läsnä aktiivisesti. Viime kesä on mennyt urheilun merkeissä, sillä kaikki lapsenlapset ovat oppineet uimaan ja käyneet urheilukoulua lomillaan Saarijärvellä. Wienissä asuvien lastenlasten kanssa on käyty viime kesänäkin Venetsian Lidolla uimassa ja matkusteltu eri puolilla Eurooppaa. Talvisin hiihto on tärkeä laji ja syksyisin marjastaminen ja puutarhan sadon korjuu.

Kaikki tärkeät asiat kuten espanjan kielen opiskelu ja harjoittelu paikan päällä, kuorolaulu, kalastaminen, kirjallisuuspiiri, näkövammaisille paikallislehden luku ja tietysti keihäänheitto jatkuvat edelleen. Viime kesänä Seppo on osallistunut kuusiin keihäänheitto-kisoihin ja Jyväskylän Harjulla käydystä kisasta tuli SM-pronssi.

Dekkareita kauniissa puutarhassa

Sosiaalityö on lähellä sydäntä edelleen, sekä teoriassa että käytännössä. Hiljattain Seppo piti veteraaniopettajille esitelmän edunvalvonnasta ja muitakin aiheita on suunnitteilla. Kirjallisuus on tärkeä osa elämää edelleen. Seppo on kova poika lukemaan dekkareita, Nesbön dekkarit on tullut luettua kaikki viimeistä lukuunottamatta. Dekkareiden ohella kuluvat kirjallisuuden klassikot, jotka Seppo tuntee hyvin. Itse asiassa hän noudattaa Coveyn oppeja elämässään; lukee kirjoja laidasta laitaan, urheilee ja kuntoilee, syö terveellisesti oman puutarhan ja lähimetsien tuotteita, huolehtii lähiympäristöstään ja jakaa "hyvää" monipuolisesti.

Kuva Saarijärven kunnan nettisivulta

Ja missä maisemassa! Saarijärvi on kyllä kappale kauneinta Suomea.

Hyvää syksyä Saarijärvelle,

terveisin Seija Telaranta

Keihäänheittäjä Seppo Saarijärveltä

Tamkin Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot on nyt kuopattu, joten on muisteluiden aika. Koulutuksen perustajajäsen Seppo Lehtovuori on jo  muutaman vuoden viettänyt eläkeläisen elämää.  Hän on edelleen satojen johtajakurssin käyneiden mielessä ja muistoissa Facebook-sivustollakin. Joulukuulumiset tulevat Saarijärveltä, minne Seppo vaimonsa kanssa muutti Parkanosta. Toki tuttuihin maisemiin, vaimon kotitaloon keskustan tuntumaan.
Saarijärven kaupunki sijaitsee 60 km Jyväskylästä pohjoiseen ja siellä on noin kymmenentuhatta asukasta.

Saarijärven keskusta kesällä

Saarijärvi on tosi vireä kulttuurikaupunki, joka onkin tarjonnut Sepolle mahdollisuuden jatkaa monipuolisia harrastuksiaan. Mieskuorolaulu, kirjallisuuspiiri, elokuvakerho ja englannin keskustelukerho ovat henkisiä harrastuksia. Ja tietysti lukeminen. Mielenkiintoista on, että meillä on paljon samoja mielidekkaristeja. Niistä mainittakoon Camilla Läckberg, Hjorthin ja Rosenfeldin sekä Roslundin ja Hellströmin kirjat. Seppo lukee kyllä paljon monipuolisempaa kirjallisuutta kuin minä. Mainittakoon sekin, että kirjallisuuskerhossa pidetään esitelmiä, Sepon syksyn esitys oli Ingrid Frimanssonin psykologisesta jännäristä "Hyvää yötä rakkaani".
Kalastus ja marjastus jatkuvat täydellä teholla, samoin puutarhanhoito ja erilaiset remontit. Oma lukunsa on tietysti keihäänheitto. Remonttihomissa sattunut pieni tapaturma haittasi viime kauden kilpailuja, mutta pronssia tuli kaikesta huolimatta kesällä Norjan Mossissa pidetyissä Pohjoismaiden mestaruuskisoissa.

Vetaraanikilpailuissa Pukinmäessä

Lapset perheineen ovat todella tärkeitä Sepon elämässä. Muistan kuin eilisen päivän kun vanhimman pojan perheeseen Wieniin syntyi tyttö ja poika, sitten tyttären ja nuoremman pojan lapset. Nyt ovat kaikki koulussa yhtä lukuunottamatta. Omena ei ole pudonnut kauas puusta kilpaurheilussakaan, sillä 12-vuotias pojan tytär on sarjansa Itävallan mestari ja pronssimitalisti Euroopanmestaruuskisoissa irlantilaisessa tanssissa.
Sepon eläkepäivät kuluvat siis monipuolisten harrastusten ja perheen parissa aktiiviseti ja positiivisesti. Joulu vietetään Wienissä. Lämmin Joulutervehdys työtovereilta ja entisiltä johtajakurssilaisilta. Ja kiitos kun sain jakaa kuulumiset!
Terkuin Seija Telaranta