Neuvottelu Roomassa

Neuvottelutaito on puhumisen ja kirjoittamisen ohella yksi johtajan jaloja osaamisen alueita. Ihan riittävästi on haastetta ja paikka mielenkiintoisille analyyseille, kun neuvottelemassa on eri enneagrammi-tyyppien edustajat tai vaikka nyt kotoisesti pohjalaiset, savolaiset ja hämäläiset. Eilen minulla oli täällä Roomassa, jossa nyt kirjoitan ihanassa iltaauringossa Piazza del Popolon vieressä olevassa hotellissa, ikkuna Villa Borghesen puistoon, tilaisuus olla läsnä roomalaisessa neuvottelussa. 

Hetki sitten "Popololla"

Aiheena oli asunnon remontoidulta kattoterassilta tullut kosteus alakerran dottoressan asuntoon. Kyseessä ei ollut mikään akuutti tilanne, vaan kolmen vuoden ajan kytenyt prosessi. Nyt kahden suomalaisen asianosaisen ja alakerran dottoressan lisäksi paikalla oli kummankin osapuolen juristit, vakuutusyhtiön edustaja, kaksi arkkitehtia, talon isännöitsijä, joka oli myös juristi sekä pari insinööriä asiantuntijoina. Kokoonkutsujana oli Saksassa työskentelevä roomalais-kroatialainen arkkitehti. Draaman huipun muodosti dottoressan asuntoon meno. Hän ei ollut suostunut asunnon tarkistukseen aikaisemmin. Olohuoneen katossa ja seinässä oli hometta, ihan selvästi, eikä sitä mitenkään ollut sinne voitu maalata. Asunto oli kuitenkin pölyinen, jääkylmä ja asumattoman oloinen. Dottoressa halusi rahaa, ei asunnon korjausta. Vakuutusyhtiö toisinpäin. Siinä yksinkertaistaen asetelma.

Tiberin vesi on vihreätä

Kaikki asettuivat ympyrän muotoon, dottoressa sivummalle. Kokoonkutsuja esitteli tilanteen. Isännöitsijä, joka oli nainen, käytti heti reippaan puheenvuoron dottoressan puolesta. Siinä oli kärsimysten ja homeen aiheuttamien sairauksien kuvausta kotitarpeiksi. Sitten ympyrästä kehän keskelle astui vastapuolen keski-ikäinen roomalaisjuristi Alessandro. Hänellä oli elegantti pikkuruutuinen takki ja samanväriset kengät. Mieleen tuli heti Al Pacino elokuvassa "Naisen tuoksu". Tiukka katse kulki kuulijasta toiseen ja pieni liikehdintä tehosti sanomaa, jota riitti. Silloin tällöin isännöitsijä pääsi keskeyttämään, mutta neuvottelu jatkui hänen tahdissaan huipentuen kolmeen mahdollisuuteen, joista piti valita. Asioiden yksityiskohtia lainkaan ymmärtämättä oli kiintoisaa seurata vuorovaikutusta ja tilanteen johtamista. Karisma kantoi ja sen turvin Alessandro vei neuvottelun päätökseen. Jos oltaisiin Suomessa, voisi olettaa, että ratkaisu oli löytynyt. Kun ollaan Roomassa, tämä oli vasta ensimmäinen näytös, jonka jälkeen aletaan selvittää, mitä tämä käytännössä merkitsee.

Patsaat kohdallaan

Jokunen vuosi sitten olin toista kuukautta italian kielen ja kulttuurin intensiivikurssilla, täysipäiväisesti. Ikävä kyllä motivaatio ei ollut kohdallaan, eikä hyvästä opetuksesta huolimatta paljoa taitoa kertynyt. Oli niin kivaa jutella englanniksi kahden kalifornialaisen jenkkimimmin kanssa, jotka ottivat kaiken irti Roomasta. Täällä eletään ja esirippu vedetään alas kun lähdetään. Mottona "blondi näyttää hyvältä mustassa avomersussa Lossissa". Tästä syystä neuvottelussa oli aikaa tarkkailla body languagea.

Loma Roomassa, terkuin Seija Telaranta

Valta ja karisma

Johtamisesta, vallasta ja siitä, mikä on soveliasta johtajalle kirjoitetaan kaikissa medioissa joka päivä. Johtajilla ei ole puutetta reflektiopinnasta omille ajatuksilleen. Aamulehden kronikan otsikko on  tänään: "Äijät saavat mennä". 

Kaikki johtajan tekemiset ja sanomiset ovat läpinäkyviä  ja tulevat ihmisten tietoon pienemmässäkin mittakaavassa kuin Paperiliitossa. Jokainen kokous ja vuorovaikutus-tilanne on sellainen, että sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johtajan arvomaailmasta ja siitä, miten hän hallitsee johtajuuttaan ja käyttää valtaa. Jos käyttää henkilöstöstään termiä alainen, turha on sanoa arvostavansa henkilöstöään. Alainen on hyvä termi kun käsitellään aihetta teoreettisesti, luokkahuoneessa, mutta sinne se on jätettävä.

Valta on aina kiehtonut ihmismieltä. Filosofi Timo Airaksinen on todennut, että valta vetää puoleensa ja sen läheisyydessä on aina ruokaa, viiniä ja sikareita. Valta on hyvä polttoaine kun osaa  käyttää sitä viisaaasti, mutta valta myös turmelee.Jotta vallankäyttö tuottaa toivottua tulosta ja on oikeansuuntaista, esimiehen on tunnettava ja tunnistettava vallan lähteet, vallan olemus ja mahdollisuudet, jotta vallankäyttö koituu kaikkien parhaaksi.

Vallan keskeisyys ei ole vuosisatojen saatossa paljoakaan muuttunut. Samalla tavalla vallasta kirjoitti jo Niccolo Machiavelli 1500-luvulla.Tuoko sosiaalinen media tähän muutoksen? Artikkelissaan "Keskustelun jalo taito" Alex Nieminen toteaa, että verkon sosiaalistuminen on ensimmäinen asia, joka haastaa vallan  johtamisessa. Sosiaalisessa internetissä toimimisessa avainasemassa on vallasta ja kontrollista luopuminen. Vallan sijasta johtamisen uusiksi attribuuteiksi ovat nousseet inhimillisyys, luonnollisuus ja organisoimattomuus.
Ihmiset eivät luota vain viralliseen tietoon, vaan iso merkitys on verkkoyhteisöjen mielipiteillä ja arvostuksilla.

Mikään ei voimaannuta organisaatiota enempää kuin positiivisella tavalla karismaattinen johtaja.Hän tuntee omat vahvuutensa ja tunnistaa heikkoutensa, mutta työskentelee niiden vähentämiseksi. Henkilöstön ei tarvitse kannatella eikä mielistellä johtajaansa, vaan johtaja tukee henkilöstöään ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Ruotsissa myös sosiaali- ja terveysalalla on määräaikainen johtajuus. Johtaja voi olla vain 3 tai 4 vuotta esimiehenä ja sitten on suunnattava muualle. Toiseen paikkaan esimieheksi tai takaisin kliiniseen työhön, opetuksen ja ohjauksen asiantuntijaksi tai tutkimustyöhön, tietysti koulutuksen ja perehdytyksen jälkeen.

Johtajalla on myös oltava taito nähdä omat kykynsä suhteessa työn vaatimuksiin, olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Käytännössä se merkitsee oikeaa ajoitusta; taitoa olla lujasti kiinni ja hellittää kun aika on, valmiutta myös jättää organisaaatio, jos pätevyys ei enää kanna tai into ponnistella on laantunut. Yllä mainittu Alex Nieminen totesi Aamulehden haastattelussa 15.2.1999 seuraavasti: " Olen paras ihminen, jonka yritys voi palkata ensimmäiseksi kahdeksi vuodeksi, mutta sitten minusta on päästävä äkkiä eroon".
On siis tunnistettava omat kykynsä suhteessa organisaation tarpeisiin.

– Seija Telaranta