Tiimityöllä eduskuntaan

Kansanedustaja Hanna Tainio kirjoitti TAMKin julkaisuun "Johtamisen näkökulmat" (2010) artikkelin otsikolla "Asiakkaana äänestäjä". Hän on  ollut ääniharava monta kertaa Tampereella ja myös eduskuntavaaleissa. Hän kirjoittaa, että ehdokkaan, joka kerää ääniä, on erotuttava myönteisellä tavalla muista ehdokkaista. Tärkeitä kriteereitä valinnalle ovat ikä, sukupuoli, sopiva koulutus, työkokemus, poliittinen kokemus, sujuva esiintyminen ja ulkoinen olemus. Viimemainittu voi monille olla tärkein kriteeri sekä hyvässä että pahassa. Jos kuvista välittyy avoimuus, luotettavuus sekä tuttuus, ollaan jo pitkällä. Toisaalta liika näkyvyys alkaa ärsyttää, kuten jo nyt on joidenkin ehdokkaiden kohdalla käynyt. Mikään ei korvaa henkilökohtaista keskustelua, joka tapahtuu äänestäjän ehdoilla. On mentävä toreille, tapahtumiin ja markettien pihoille. Sen lisäksi, että on huolella tehdyt nettisivut tarvitaan myös aktiivista keskustelua sosiaalisessa mediassa, blogeja, lehtimainoksia ja julisteita.
On selvää, että ehdokas ei pärjää yksin. Hänen on koottava tukiryhmä, jolla on yhteinen tavoite ja  strategia. Mitä monipuolisempaa osaamista tukiryhmästä löytyy, sen parempi on tulos.

Katja Luojus on kansanedustajaehdokas

TtT Katja Luojus on nyt ensimmäistä kertaa ehdokkaana ensi kevään eduskuntavaaleissa. Hän on koonnut tiimiinsä joukon vapaaehtoisia viemään projektin toivottuun lopputulokseen. Tiimiin kuuluvat Mira Perämäki, Outi Aalto, Juho Ojares, Satu Sepänniitty-Valkama ja Susanna Teuho.

Katjan tiimi

 Katja Luojus kertoo itse seuraavaa tiimin rakentamisesta ja sen toiminnasta:

"Kokemukseni kuntapolitiikasta on johtanut eduskuntavaaliehdokkuuteen Pirkanmaalla. Kansanedustajaehdokkaaksi pääseminen on jo sinällään saavutus paikallisella tasolla toimivalle kuntapäättäjälle. Ehdokkaaksi valinta ja koko kampanja-aika on suuri mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tavoite on päästä oikeasti töihin eduskuntaan. Siksi kampanjointi on päämäärätietoista eikä pelkkää puuhastelua."

"Keräsin ympärilleni vaalitiimin, jonka tehtävä on pitää kampanjan langat käsissään yhteisvastuullisesti. Kampanjapäällikön paikan täytti nuori ja energinen kaupunginvaltuutettu Juho Ojares Ylöjärveltä. Teknisen yliopiston neljännen vuoden opinnot joustavat tulevana keväänä siten, että vaalitiimin ainut mies on kampanjan kantavana voimana. Juhon mielestä on mukava tehdä tiimityötä yhdessä aktiivisten ihmisten kanssa. "

Hanna Tainio toteaa aiheesta artikkelissaan näin: "Yksi on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin vaalipäällikkö. Hän on se käytännön työrukkanen, joka on valmis uhraamaan kaiken vapaa-aikansa yhteisen päämäärän hyväksi. Hyvä vaalipäällikkö on siis kultaakin kalliimpi."

"Vaalitiimin muut jäsenet ovat naisia, koulutuksen ammattilaisia, joilla osalla on lisäksi vankka terveydenhuollon kokemus, kuten minulla itsellänikin. Ylöjärven Kokoomusnaisten puheenjohtaja Satu Sepänniity-Valkamalla on vankin puoluepoliittinen ja järjestötoiminnan osaaminen. Susanna Teuho puolestaan tuo tiimiin aktiivista ja energistä toimintavirtaa sekä henkistä selkärankaa minulle vaikeissa kampanjatilanteissa. 

Markkinoinnilla ja näkyvyydellä sosiaalisessa mediassa on iso merkitys. Vaalitiimiin tuovat tämän alueen osaamisensa Outi Aalto ja Mira Perämäki.  Mira on todellinen some-osaaja ja taitava valokuvaaja, joka huolehtii pysäyttävistä ja intensiivisistä vaalikuvista. Hänellä on taitoa tarkkailla käymääni keskustelua ihmisten ja ympäristön kanssa ja ennen kaikkea vangita nämä hetket digikameralleen. Miran mielestä tämä on parhaimmilaan yhteiskunnallista vaikuttamista kampanjanmittaisessa projektissa. Outi haluaa olla tuomassa korulauseiden ja kuvien lisäksi esille ihmisen projektin takaa. 

Katja ja Outi Aalto

Hanna Tainio ilmaisee asian näin artikkelissaan: " Tukiryhmässä tulee olla sekä konkareita että ensikertalaisia. Konkareita tarvitaan,  jotta voidaan hyödyntää aikaisempien vaalien hyviä ja välttää huonoja kokemuksia. Konkarit myös tietävät, minkälaista työtä ehdokkaan hyväksi tarvitaan ja miten se toteutetaan. Uudet voimat taas tuovat uusia ja raikkaita näkemyksiä."

Tiiminsä avulla Katja Luojus haluaa  päästä koko Pirkanmaan tietoisuuteen. "Hyvän kampanjan tulee matkallaan näkyä, kuulua, tuntua ja maistua elämänmakuiselta. Tavoitteellinen kampanjointi on yhteispeliä, ehdokkaana en sitä omista vaan tiimi omistaa minut ja jakaa sen omistajuuden pirkanmaalaisten kanssa. Projektin mittainen vaalikampanja tuo potkua arkeemme, jossa kaikille halukkaille löytyy tilaa." Katja Luojus (KOK) on Ylöjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kansanedustaja Hanna Tainion mukaan äänestäjiä ei tule koskaan aliarvioida.Voi olla eduksi, jos näkyy naistenlehdissä tai lööpeissä, mutta varovaisesti ja harkiten. Viime aikoina on ollut kiitettävästi negatiivista julkisuutta. Vanha ja viisas neuvo on, että parasta on aina pysyä totuudessa, jottei joudu jälkikäteen paikkailemaan.

Aikaisempi artikkeli Katja Luojuksesta

Onnea molemmille ehdokkaille.

Terkuin Seija Telaranta

Tylytettiin Putinia, hellittiin koalaa

Päivän lehdistä on saanut lukea Australian Brisbanessa järjestetystä G20-kokouksesta. Pojat ja Angela käyttäytyivät Vladimir Putinia kohtaan jäisesti ja yhteiskuvassa hänet laitettiin vähän rannalle ruikuttamaan, eli laitimmaiseksi, mihin paikkaan Putin ei varmaankaan ollut tyytyväinen. Putinia vastaanottamassa kokoukseen oli varapuolustusministeri valtiojohdon sijasta. Jokainen, joka suinkin pystyi, vältteli Putinin kättelyä ja hänen seuraansa. Kohtelu oli varmasti odotettavissa Australiassa, olihan MH17 -lentokoneen alasampumisessa menehtynyt myös 28 australialaista.

Kuva kuvattu päivän Hesarista, sivu B5

"Kiusattu" reagoi kohteluunsa poistumalla paikalta etuajassa. En mitenkään puolustele Putinia, vaan käytän tätä esimerkkinä siitä, että juuri vastaavanlaista tapahtuu muuallakin kuin G20 -kokouksessa.  Syystä tai toisesta joku otetaan syntipukiksi, hänen seuraansa vältellään ja hänet ohitetaan  aina kun voidaan. Putin toki tietää syyn, mutta työpaikalla tapahtuvassa kiusaamisessa asianomainen ei aina edes tiedä, miksi häntä kohdellan huonosti ja vältellen. Kun hän tulee kahvihuoneeseen kaikki häipyvät kuka minkin tekosyyn varjolla. Usein  käy myös niin, että joku toinen huomioidaan ällistyttävän pienestä asiasta ja selvästi pätemättömämpi valitaan mielenkiintoisiin tehtäviin. Kiusattu ympäröidään hiljaisuudella ja vaietaan kuoliaaksi.

Obama helli koalaa

Ikävä ilmapiiri voi vallita muuallakin kuin huippujohtajien kokoontumisessa. Työpaikan palaverit voivat tuntua  ahdistavilta, jos joukossa on sellaisia, jotka eivät halua tai pysty osallistumaan tai tuomaan esiin mielipiteitään. Pelätään puhua, jos kukaan ei tule mukaan ja työntekijä tuntee, että hän jää yksin. Yksikin negatiivinen kokemus hylätyksi tulemisesta voi lukita ihmisen vuosikausiksi. Ajaudutaan puhumattomuuden kulttuuriin. Pekka Järvisen kirjassa "Esimiestyö ongelmatilanteissa" on tästä esimerkkejä. Hänen mukaansa puhumattomuus työyhteisössä on merkki jäsenten aikuisuuden katoamisesta ja vajoamisesta lapsenomaiseen tilaan. Ihmiset eivät pysty keskustelemaan normaalisti, vaan tilalle tulevat erilaiset sanattomat viestit. Ne ovat ilmeitä, eleitä ja katseiden vaihtoa, joilla sivuraiteelle valtavirrasta ajautuneelle työntekijälle osoitetaan että hän ei kuulu joukkoon.

Esimiehelle on päivittäinen haaste seurata työyhteisössä tapahtuvaa viestintää, sanatonta ja sanallista sekä tarkkailla henkilöstön kykyä kommunikoida positiivisesti ja kaikki mukaan ottaen. Jos hän huomaa, että joku työntekijä ei osallistu keskusteluihin, hänen pitää analysoida tilanne ja etsiä ratkaisu. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua, mikä avaa silmät näkemään työyhteisön tilanteen. Esimiehen tulee myös johtaa esimerkillä. Hänen pitää huomioida työntekijänsä yksilöinä ja löytää jokaiselle onnistumisen kokemuksia. Kaikilla ei ole rohkeutta tuoda mielipiteitään esiin, silloin esimiehen tulee kysyä ja auttaa työntekijää ilmaisemaan itseään tavalla, joka on hänelle luontaista.
Älä ota oppia suurista johtajista, vaan nosta kissa pöydälle, puhu asioista niiden oikeilla nimillä ja huomioi maan hiljaiset. Älä missään nimessä osoita kohtuutonta hellyyttä jollekin ja kohtele toista kuin ilmaa. Jokaisen työpanos on kallis ja tärkeä. Huonossa ilmapiirissä ihmiset eivät käytä koko kapasiteettiaan vaan ovat vain osittain mukana.

Käy lukemassa mikä tuo elämään hohtoa!

"Bloggaaja sydämestään"

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta

"Sisäisen maailman" taannuttava mukavuus

Työyhteisössä voidaan Pekka Järvisen mukaan elää työn maailmassa tai  sisäisessä maailmassa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan tilaa, jossa työntekijät eivät ole niinkään kiinnostuneita työstään, vaan työkavereistaan, heidän perhe-elämästään tai sen puutteesta. Juoruillaan, vellotaan ihmissuhteissa ja ilmassa on suurta yhteisyyden tunnetta, koska äkkiseltään katsottuna kaikki viihtyvät toistensa seurassa ja puhumista riittää. Oma kokemukseni on, että jos työyhteisössä on paljon ihmisiä, joilla ei ole perhettä, heille työyhteisöstä muodostuu työperhe, jossa eletään sitä elämää, mitä normaalisti perheissä tai työyhteisön ulkopuolisten ystävien kanssa. Voi myös olla perhe, mutta siellä on vaikeaa ja raskasta, niin elämää eletään töissä. Sisäisessä maailmassa on helppo elää, koska sinne ajaudutaan usein myös silloin, kun  ihmiset kokevat voimattomuutta, osaamattomuuttakin tehtäviensä edessä. Sisäiseen maailmaan paetaan myös ristiriitoja ja ikäviä asioita, jotka odottavat ratkaisuaan. Jos esimies on heikko, antaa se mahdollisuuden viipyä siellä pitkään.

Työn maailmassa kaiken keskipisteenä on yhteinen työtehtävä. Sen voi havaita jo pelkästään kuuntelemalla puhetta ja keskustelua, mitä käydään. Työn maailmassa puhutaan asiakkaista, tuotteista, palveluista, niiden parantamisesta, palautteista ja tulevaisuuden tavoitteista. Kaplanin ja Nortonin strategiakirjoissa on esimerkki, jossa esimiestä kehotetaan kuuntelemaan keskustelua. Jos strategiakeskustelua ei kuule eikä strategiaan liittyvää kieltä ja reflektointia toimintaan tapahdu, organisaatio on ulkona strategiastaan, strategia ei ole jalkautunut arkeen. Samoin on sisäisessä maailmassa. Siellä ei puhuta työasioista.

Meillä Tampereella kävi talvi..

Työn maailmassa on ponnisteltava aikuisella ja tuottavalla tavalla, opittava koko ajan uutta, päivitettävä ja laajennettava osaamista vastaamaan tarpeita. Esimies on vahva ja johtaa toimintaa, luo yhteistyössä henkilöstön kanssa toimivan työnjaon siten, että kaikki tietävät tehtävänsä ja vastuunsa. Vahva esimies ei anna puskaradion olla koskaan askeleen edellä, vaan hän informoi henkilöstöään niin, että se saa sille harmonisoidun informaation, joka on luotettavaa ja oikea-aikaista.
Työn maailmasta voi toki poiketa sisäisessä maailmassa, siihen kahvitaot ja työvuorojen vaihdot sopivat hyvin samoinkuin erilaiset juhlat ja juhlistamiset. Sieltä on kuitenkin tultava ylös jottei taannuta yhteisönä eikä yksilöinä.
Katsoin tässä samalla, mitä Peter Drucker sanoo kirjassaan The Daily Drucker 9.11. kohdalla. Sopii hyvin myös työn maailmaa kuvaavaksi eli mitä on tehtävä, jotta päästään eteenpäin: ¨Tulevaisuus vaatii päätöksiä - nyt. Se aiheuttaa riskin - nyt. Se vaatii toimintaa - nyt. Se vaatii resurssien määrittelyä - nyt, ja ennenkaikkea inhimillisten resurssien määrittelyä - nyt. Se vaatii työntekoa - nyt." 

Maallakin kävi talvi...

Selasin myös jälleen kerran Saku Tuomisen kirjaa "Hyvä elämä". "Apua on myös siitä, jos ymmärtää mielen toimintaa. Kun esihistoriallinen luolamiehen mieli iskee päälle ja on jyräämässä logiikan, on hyvä ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Opetella ajattelemaan ajatteluaan, nimeämään tunteensa. Sillä jos näin ei tapahdu, jätämme suuren osan potentiaalistamme käyttämättä.¨
¨Jokaisessa on enemmän kuin mitä päällepäin näkyy.¨

Älä siis tuhlaa kapasitteettiasi jonnin joutavaan.
Isänpäiväterkuin Seija Telaranta

Saarijärveltä tuli postia

Harmaan syyspäivän iloksi sain kuulumiset kollegaltani Seppo Lehtovuorelta. Hän on TAMKissa Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisopinnot suorittaneiden mielissä edelleen, vaikka onkin jo viettänyt eläkepäiviä yli viisi vuotta. Joillakin ihmisillä vaan on positiivinen ja hyvä karma. Kun tällaisesta ihmisestä puhuu tai kirjoittaa, niin mielen valtaa lämpö ja kiitollisuus siitä, että on saanut olla lähellä. Minulla on moninkertainen onni, kun sain tehdä töitä yhdessä hänen kanssaan toistakymmentä vuotta ja olla "kämppäkaveri" vuosia. Minunkin levottomaan sieluun hän toi rauhaa ja oli ongelma iso tai pieni, Seppo osasi sen hoitaa tyylikkäästi ja varmasti. Minun on helppo sanoa, että "onnestain on puolet sinun", hän auttoi minua onnistumaan monissa asioissa.

"Kämppikset"

Seppo asuu siis nykyään Saarijärvellä vaimonsa kanssa ja kolme lasta ovat maailmalla. Vanhin poika on asunut niin kauan kuin muistan perheineen Wienissä ja tekee kansainvälistä työtä. Tytär ja nuorempi poika perheineen ovat Helsingissä. Kaikissa perheissä on kaksi lasta, jotka nyt ovat hyvässä kasvussa. Lapsille ja lapsenlapsille on iso onni isovanhemmista, jotka ovat heidän elämässään läsnä aktiivisesti. Viime kesä on mennyt urheilun merkeissä, sillä kaikki lapsenlapset ovat oppineet uimaan ja käyneet urheilukoulua lomillaan Saarijärvellä. Wienissä asuvien lastenlasten kanssa on käyty viime kesänäkin Venetsian Lidolla uimassa ja matkusteltu eri puolilla Eurooppaa. Talvisin hiihto on tärkeä laji ja syksyisin marjastaminen ja puutarhan sadon korjuu.

Kaikki tärkeät asiat kuten espanjan kielen opiskelu ja harjoittelu paikan päällä, kuorolaulu, kalastaminen, kirjallisuuspiiri, näkövammaisille paikallislehden luku ja tietysti keihäänheitto jatkuvat edelleen. Viime kesänä Seppo on osallistunut kuusiin keihäänheitto-kisoihin ja Jyväskylän Harjulla käydystä kisasta tuli SM-pronssi.

Dekkareita kauniissa puutarhassa

Sosiaalityö on lähellä sydäntä edelleen, sekä teoriassa että käytännössä. Hiljattain Seppo piti veteraaniopettajille esitelmän edunvalvonnasta ja muitakin aiheita on suunnitteilla. Kirjallisuus on tärkeä osa elämää edelleen. Seppo on kova poika lukemaan dekkareita, Nesbön dekkarit on tullut luettua kaikki viimeistä lukuunottamatta. Dekkareiden ohella kuluvat kirjallisuuden klassikot, jotka Seppo tuntee hyvin. Itse asiassa hän noudattaa Coveyn oppeja elämässään; lukee kirjoja laidasta laitaan, urheilee ja kuntoilee, syö terveellisesti oman puutarhan ja lähimetsien tuotteita, huolehtii lähiympäristöstään ja jakaa "hyvää" monipuolisesti.

Kuva Saarijärven kunnan nettisivulta

Ja missä maisemassa! Saarijärvi on kyllä kappale kauneinta Suomea.

Hyvää syksyä Saarijärvelle,

terveisin Seija Telaranta

"Viimeinen temppu" on palkata puoliso

Monet johtamisen asiantuntijat ovat jo ajat sitten esittäneet, että johtajan ei sovi eikä pidä palkata läheisiään samaan organisaatioon. Vaikka kaikki rekrytoinnissa menisikin oikein, se ei näytä eikä tunnu hyvältä. Ja vaikka puoliso ei suoraan alaisuudessa olisikaan. Sama koskee läheisiä sukulaisia ja ystäviä. Miksi? Kun johtajalla on läheisiä organisaatiossa, se tuo jännitteen henkilösuhteisiin monella tavalla. Oli tilanne miten normaali tahansa keskusteltaessa johtajasta tai ylipäänsä asioista, niinkuin aina tehdään, johtajan läheisen läsnäolo tuo tilanteeseen pelkoa ja peittelyä, koska ei voi olla varma, etteivätkö asiat mene suoraan keittiön kautta johtajan tietoon.

Hillaryn rooli sekoitti Bill Clintonin hallintoa

Johtaja voi myös ajautua erilaisten valtapelien kohteeksi, kun toiset vaikuttavat puolison kautta ja toiset suoraan johtajan kanssa. Johtajan puoliso voidaan nähdä sanansaattajana ja toisaalta uhkana normaalille kanssakäymiselle. Hänellä on enemmän tietoa kuin muilla ja kenellä on eniten tietoa, hänellä on myös eniten valtaa. Jos  työyhteisön henkilösuhteet ovat jännittyneet, helppo rooli ei ole myöskään olla johtajan läheinen. Häneen kohdistuu paineita ja tarkkailua aivan eri tavalla kuin muihin. Pienetkin signaalit voidaan tulkita väärin. Hillary Clintonin rooli Bill Clintonin hallinnossa herätti ison myrskyn jo ennenkuin oli Valkoiseen taloon muutettukaan. Hänen työhuoneensa sijainti presidentin vieressä tulkittiin vallankäytöksi ohi muun hallintohenkilöstön.

8. uudistettu painos 2014

Juuri ilmestyneessä uudistetussa painoksessa suositussa Pekka Järvisen kirjassa "Esimiestyö ongelmatilanteissa" sivutaan myös tätä  päivänpolttavaa aihetta. Hän toteaa, että esimiehen ja hänen alaisensa välinen intiimi suhde luo työyhteisöön merkittävän epävirallisen valtakeskittymän. Esimiehelle voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, säilyttää työyhteisönsä silmissä luotettavuutensa, jota esimiehen tehtävän hoitaminen edellyttää.
Sukulaisten ja perheenjäsenten palkkaaminen organisatioon, jossa toimii esimiesasemassa, on väärää vallankäyttöä, joka hämmentää koko henkilöstön. Marjatta Jaben ja Sari Kuuselan "Hyvä paha valta" -kirjassa (Talentum 2013), on analysoitu nimensä mukaisesti vallankäyttöä monipuolisesti. Siitä voi saada tietoa ja kokemuksia erilaisesta vallankäytöstä, jota läheistenkin rekrytointi on varsinkin silloin, kun hän ohittaa pätevämmät hakijat tai hän tulee organisaatioon vaivihkaa. Kuten lehdistä on nyt luettu, kaikenlaiset kumminkaimat ja perhetutut kuuluvat samaan kategoriaan. Jo mainitussa Pekka Järvisen kirjassa on käsitelty myös sitä, miten vaaralliseksi peli menee, jos esimiehellä on suhde jonkun alaisensa kanssa. Järkikin sen sanoo, että työpaikkaromanssista syntyy sellainen soppa, josta kukaan ei kunnialla selviä. Näin pikkujoulukauden alkaessa on hyvä muistaa tämä varoitus!

Lähtiessäni tänään Tallinnasta jouduin laittamaan roskiin nämä ihanat liljat. Otin siis kuvan ja sen myötä hyvää alkavaa viikkoa!
Seija Telaranta

Lauantain toivotut: Sari Steniuksen kuulumiset

Lukijoiden esikuva Sari Stenius työskentelee nyt Västmanlandin maakunnassa, Västeråsin kaupungissa noin 100 kilometrin päässä Tukholmasta. Koti on edelleen Eskilstunassa, jonne Sari muutti Tampereelta jo vuosia sitten, toimittuaan Tekonivelsairaala Coxassa osastonhoitajana ja suoritettuaan Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot TAMKissa. Lukuisia kertoja olemme olleet hänen vieraanaan ja todistaneet hänen uralla etenemistään ja upeaa tapaansa johtaa ja menestyä työssään.

Sarin työpaikka

Vuosi 2013 oli todella huikea. Sari nimettiin ehdokkaaksi valtakunnalliseen kisaan "Årets kvinnliga ledare i vården" ja vuosi sitten syksyllä hän tuli toiseksi Sjukvårdens Lederskapsakademin  kilpailussa "Framtidens ledare i sjukvården". Kilpailu sai mittavaa julkisuutta ja Saria haastateltiin lehdissä ja julkaisuissa. Rekrytoijat ilmeisesti huomioivat tämän, sillä Sari valittiin Västeråsissa sijaitsevan keskussairaalan Urologian klinikan toimialajohtajaksi (verksamhetschef). Hänellä on kokonaisvaltainen vastuu klinikan johtamisesta, hallinnosta ja taloudesta. Sari kuvaa asemaansa toimitusjohtajan vastaavaan. Hänellä on alaisuudessaan myös lääkärit, joita tällä hetkellä on 11 ylilääkäreistä apulaislääkäreihin ja tietysti koko muu henkilöstö myös. Johtajuudesta, jossa hoitoalan koulutuksen saanut johtaa koko klinikkaa ei meillä voi edes nähdä unta.

Kansainvälisyys ja monikulttuurinen työyhteisö ovat Ruotsissa jo luonnollista arkipäivää. Katselin lääkäreiden nimiä ja vain yhden oli "ruotsalainen". Samoin oli Sarin entisessä työpaikassa Eskilstunassa. Koti on edelleen siellä, työmatkaa kertyy 48 kilometriä aamuin illoin. Sari kertoo, että hän herää varhain aamulla, ulkoiluttaa koirat ja samalla tulee tehtyä reipas lenkki. Lisäksi Sari harrastaa ratsastusta kerran viikossa ja toteuttaa Coveyn oppia vahvistamalla itseään ja parantamalla stressinsietokykyä mindfulness -menetelmän  avulla. 

Ratsastus on mieleinen harrastus

Sari ei olisi Sari, jos ei taas olisi tullut "voittoja" kotiin. Lokakuussa Urologia-päivien yhteydessä Västeråsin klinikka palkittiin "SPUR 1:a bästa ST-utbldningen 2014" -tittelillä. Palkinto jaetaan kerran vuodessa ja se tulee hyvin suunnitellusta ja toteutetusta erikoistuvien lääkäreiden koulutuksesta. Samoin on kiitoksia tullut potilailta, mikä on todella arvokasta. Tässä yksi esimerkki.

Hienoa on saada iloisen, reippaan, taitavan ja lämpimän Sarin kuulumiset. On kohottavaa, kun jokaisesta lauseesta välittyy työnilo. Arvostus omaa henkilöstöään ja itseään kohtaan. Ajat ovat tiukat Ruotsissakin ja rahaa ei ole sen paremmin kuin Suomessakaan. Kysyin, tuleeko muutoksia kun hallitus on vaihtunut, mutta Sari ei usko niin käyvän. Toiminta jatkuu kuten ennenkin.

Västerås on yksi Ruotsin vanhimmista kaupungeista, upean Mälaren-järven pohjoisrannalla. Siellä on yli 110 000 asukasta. Landstinget Västmanlandin tärkein tehtävä on antaa hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa sekä hammashoitoa kaikille asukkaille. Tahtotila on, että maakunnassa on hyvä asua ja elää. Maakunnalla on omaa henkilöstöä yli 6000, joista enemmistönä sairaanhoitajat, kätilöt, apuhoitajat, hoiva-apulaiset ja lääkärit. 

Sarin työmatka kulkee Mälaren järven rantoja, maisemana kappale kauneinta Ruotsia. Tänään täällä, huomenna en tiedä missä, sillä Sarin motto on: "Man ska aldrig säga aldrig. Sitä ei koskaan tiedä, mistä itsensä löytää".

Kiitos Sari kuulumisista ja hyvää syksyä täältä Suomesta!

Terkuin Seija Telaranta

Auttaisiko Sinisen meren strategia?

Sinisen meren strategia esiteltiin ensimmäisen kerran Harward Business Review -lehdessä vuonna 2004 ja samanniminen kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2009 (Talentum). Siitä lähtien se on ollut yksi tärkeimmistä johtamisen oppikirjoista. Kirjaa on myyty yli 3,5 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle. Se on voittanut arvostettuja palkintoja eri puolilla maailmaa, esimerkiksi  "The Best Business Book of 2005"-tittelin.

Eikä suotta. Se on kirja, josta yhä uudelleen löytyy ammennettavaa ja josta saa konkreettisia vastauksia. Erityisen hyvin se osuu nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ja resurssien vähenemiseen. Kirja on loistava myös siksi, että sen oppeja voi  käyttää yksittäinen ihminen arkielämässä ja se antaa työkaluja suurten yritysten uudistamiselle. Kirjasta on apua myös silloin, kun asiakkaat vähenevät. Toki Sinisen meren strategiaa olisi pitänyt käyttää jo ennakoiden, sillä mikään toimiala, organisaatio, tuote eikä palvelu pysy haluttavana ja tuottavana elinkaartaan pidempään. Elinkaari on persoonallinen ja riippuu monesta tekijästä. Organisaatiossa on joka päivä tehtävä uudistumisen eteen töitä ja käytävä mukavuusalueen ulkopuolella. Lähtökohta on, että resurssit vähenevät. Mitä  pitäisi tehdä?

W.Chan Kim ja Renée Mauborgne

1. Poista rohkeasti kaikki sellaiset toiminnot, joita tehdään vain tottumuksesta ja rutiininomaisesti. Myös sellainen, joka ei kuulu saumattomasti ydinosaamiseen. Työkaluna prosessien kriittinen tarkastelu asiakkaan näkökulmasta. Tuottaako jokin vaihe lisäarvoa vai ei? Palvelumuotoilu, kun se tehdään aidossa vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja käyttäjien kanssa avaa merkityksettömät ja poistettavat kohteet. Mikään ei myöskään estä kokeilemasta. "Omin silmin näkemistä ei korvaa mikään".
2. Toiminnasta  on aina mahdollista supistaa. Kannattaa tehdä rönsyjen karsimista toiminnan eri vaiheista ilman, että poistaa kokonaan. Supistamista edesauttavat esimerkiksi uudet tutkimukset ja uudet tavat tehdä työtä. Tähystysleikkaukset ovat lyhentäneet hoitoaikoja merkittävästi ja  päiväkirurgia kokonaisuudessaan. Tietotekniikan avulla asiakkaan on mahdollista itse osallistua hoitonsa suunnitteluun ilman, että tarvitsee matkustaa paikan päälle. 
3. Samalla kun poistaa ja supistaa löytyy myös ne asiat, joita tulisi korostaa. Korostamalla löytyy myös tuotteen/palvelun "juttu". Tarina Yellow Tail -viineistä on kiehtova. Kaikki turha tavallisen viininkäyttäjän näkökulmasta poistettiin, tuote oli helppo valita; punaviini vai valkoviini. Korostettiin ostamisen ja valinnan helppoutta, sosiaalisuutta, yksinkertaisuutta ja sopivuutta joka lähtöön. Kahdessa vuodessa Yellow Tail teki nopeimman kasvun viinien myynnissä Yhdysvaltojen ja Australian markkinoilla.
4. Uutta pitää luoda sekä hyvinä että huonoina aikoina. Ei pidä katsella vain omaa toimintaympäristöä tai omaa alaa vaan avata silmät laajasti markkinoille. Yksi keino on tarkastella asiakkaita kolmessa tasossa. Asiakkaat, jotka meillä jo ovat, ne jotka eivät vielä ole, mutta on mahdollista saada ja myös niitä, jotka eivät ikinä ole ajatelleetkaan hankkia tuoteittamme. Hyvänä esimerkkinä hampaiden valkaisu, geelikynnet, hiusten pidennykset. Moni vannoi, ettei ikinä ja kun nyt katselee ympäristöään huomaa, että kaupaksi on käynyt.

Varsinaisesti Sinisen meren strategia on ohjaus uudenlaisen strategian luomiseen. Siinä on paljon  loistavia esimerkkejä, joista voi saada ahaa-elämyksiä. Muistan kun ensimmäisen kerran luin kirjan ja yritin Roomassa tehdä power point -esitelmää johtamisen opiskelijoille, tuotti se vaikeuksia. Mutta  mitä enemmän sitä lukee, sen selkeämmältä se tuntuu. Vuosien varrella sitä ovat käyttäneet monet kirjoittajat ja aina on löydetty uusia sovellusmahdollisuuksia. Yksinkertaisesti; Sinisen meren strategia voi auttaa sinuakin.

Mukavia syyspäiviä, terkuin Seija Telaranta