Unohtaminen lähtökohtana

Tom Peters analysoidessaan menestyviä organisaatioita toteaa, että oppiminen ei ole mikään taito, se on itsestäänselvyys, oppiahan ikä kaikki. Oppimisen ja oppivan organisaation mantraa on nyt hoettu jo vuosia ja sen ympärille on rakentunut monenlaisia koulukuntia. Todellinen taito kohti menestyvää organisaatiota on unohtaminen. Mitä sitten pitäisi unohtaa?

• Unohda säännöt
• Unohda soveliaisuus
• Unohda professionaalisuus
• Unohda tasapaino
• Unohda oikea ja väärä
• Unohda konsensus

Yllä mainittujen rohkeiden unohtamisehdotusten sisältöä tarkemmin ajatellessa huomaa kuitenkin, että ilmassa on jo pitkään ollut näitä asioita. Terveydenhuoltoon tämä sopii erityisen hyvin. "Asiakas edellä" tarkoittaa juuri sitä, että lähdetään hänen ainutlaatuisesta tilanteestaan. On toimittava yhteistyössä hänen kanssaan, ei tiettyä koreografiaa noudattaen. Soveliaisuuden suhteenkin olisi tarkasteltava terveydenhuollon henkilöstöä monipuolisemmin kuin haettava keskivertoisesti saman kaavan työntekijöitä, persoonallisuuksille on kysyntää. Mottona on esimerkiksi vanhustenhoivassa "lisää elämää vuosiin". Ei se toteudu laitosmaisissa organisaatioissa. On kehitettävä erilaisia teemakoteja eri intressit ja taustat huomioiden.

Karhelainen Rolex

Oikea ja väärä eivät ole vastakohtia, vaan oikeassa voi olla väärää ja toisinpäin. Myös se, että henkilökunta tietää mikä on asiakkaalle/potilaalle oikein, on jo historiaa. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija vanhana ja sairaanakin vaikka tarvitseekin apua ja asiantuntijan neuvoja ja ohjausta terveytensä edistämiseksi, sairauden ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden huomioon ottaminen ei toteudu ympäristössä, missä konsensus on pelin henki. Konsensus tasapäistää ja pahimmillaan tuhoaa kehityksen ja jarruttaa välttämättömiäkin muutoksia. Viittaan tässä Bill Clintonin johtamisen prinsiippeihin, joka käytännössä toimi niin, että konsensukseen ei pyritty lainkaan, vaan haettiin aivan uusia ratkaisuja.

Tulppaanien aika

Näin kauniina lauantai-aamuna on syytä unohtaa ikävät asiat ja nauttia Suomen upeasta luonnosta.

Onneksi on puhdas maaseutu, joten hyviä hiihtoja.

Terkuin Seija Telaranta

Onko Juha Sipilä teknokraatti?

Tom Peters aloitti 1990-luvulla johtajan persoonallisuuden ja ominaisuuksien tarkastelun suhteessa siihen, kuinka yritys menestyy ja miten henkilöstöstä saadaan paras irti. Analyysi on laajentunut moneen suuntaan ja syvyyteen. Asioiden yksinkertaisena pitäminen pätee edelleen. Varmaan juuri siitä syystä minua kiehtoi Patricia Pitcherin väitöskirjatyössään löytämät kolme johtajatyyppiä: teknokraatti, käsityöläinen ja artisti. Lyhyenkin kuvauksen perusteella johtajaopiskelijat pystyivät nopeasti tunnistamaan sekä oman esimiehensä että itsensä joksikin näistä. Katso edellinen artikkeli tästä aiheesta: Teknokraatti johtajana

Kirja ilmestyi vuonna 1997

Teknokraatti ei ole byrokraatti eivätkä kaikki diplomi-insinöörit teknokraatteja. Byrokraatista teknokraatin erottaa se, että vaikka molemmille säännöt, pykälät ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä, heille se on sisäinen vaade eikä ulkoapäin tullut pakko kuten byrokraateille. Juha Sipilä ilmoitti heti vaalivoiton jälkeen, että hänellä on prosessikaaviot ja excel-taulukot valmiina ja neuvottelut aikataulutettuina siitä, miten hallituksen muodostamisessa edetään.
Teknokraattia luonnehditaan tehokkaaksi ja energiseksi työmyyräksi. Työ on arvo sinänsä ja se pitää miehen kuin miehen tiellä. Teknokraatin oma elämä on aina hyvin organisoitu ja hän noudattaa mielellään samoja kaavoja ja totuttuja tapoja. Hän noudattaa aina järjen ääntä eikä alennu tunteilemaan. Siksi hän on paras saneeraaja, kun sellaiselle on tarvetta. Teknokraatti ei sorru hauskanpitoon, työ on hänelle vakava asia. Teknokraatti varmistelee ja noudattaa sääntöjä. Siksi hän onkin ihan hukassa, jos häneen kohdistuu kritiikkiä, koska hän tekee mielestään kaiken aina oikein. Hukassa teknokraatti on myös silloin, jos pitäisi tehdä päätös "ad hoc" eikä hän ole ehtinyt muodostamaan prosessikaavioitaan.

Vaikka monet johtamisen asiantuntijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että teknokraattien aika on ohi ja aika on  luovien ja inhimillisten ihmisten kanssa viihtyvien johtajien, teknokraatit yhä edelleen hallitsevat maailmaa. Sillä varmuudella, minkä lehtiä lukemalla ja televisiota katsomalla saa, Sipilä osin näyttäytyy teknokraattina systemaattisuutensa ja selkeytensä ansiosta. Teknokraattia on myös se, että asioista puhutaan suoraan kaunistelematta ja faktoilla mennään. Hänessä kyllä on paljon muutakin, sillä monesta lähteestä on tullut viestiä, että hän osaa luoda positiivisen, arvostavan ja kuuntelevan ilmapiirin, mikä ei ole tyypillistä teknokraatille. Hän vaikuttaa lämpimältä ja inhimilliseltä, katsoo silmiin ja herättää luottamusta. Pientä pilkettä on silmäkulmissa, varmaan teekkariajan tuotteita. Hän on nopea ja osaa delegoida eikä väännä yömyöhään, vaan inhimillisillä työajoilla edeten.
Veikkaan, että Juha Sipilä on sekä teoriassa että käytännössä kouliintunut moderni johtaja, joka menestyy. Hän on kirjansa lukenut muillakin johtamisen alueilla kuin prosessien ja toiminnan johtamisen. Avoin tiedottaminen ja selkokielellä puhuminen osoittaa sitä, että hän arvostaa asiakkaitaan, tässä tapauksessa kansaa. Hän osaa johtaa ihmisiä, sitouttaa heidät yhteiseen päämäärään ja olla itse hyvänä esimerkkinä. Talousjohtaminen onnistuu ja hän uskaltaa kertoa ikävätkin tosiasiat. Hänellä on siis johtamisen tasolla vanha kunnon BSC kaikkine osineen hyvin hallinnassa visiosta ja strategiasta lähtien. Vielä kun tähän lisää ilmeisen hyvän itsetunnon ja esiintymistaidon uskallan sanoa, että meillä on upea johtaja. Alexander Stubb kuvasi hallitusneuvotteluja äsken tiedotustilaisuudessa: "sydän, järki ja kädet, me-meininki"

Mukavaa helatorstai-vapaata kaikille,
terkuin Seija Telaranta