Tarkkaillaan tammikuussa, esittelyssä enneagrammiviitonen

Enneagrammiesittelyssä jatkona aikaisemmille seuraa enneagrammiviitosen esittely. Miksi viitosen esittely nyt? Enneagrammiviitonen on tarkkailija ja tarkka omista resursseistaan. Tammikuu sopii tähän toimintaan erittäin hyvin.

Kuten muistatte viitonen kuuluu kuutosen ja seiskan kanssa ajattelukeskuksen ”tyyppeihin”. Em. sisaruksistaan erottavana tekijänä voidaan pitää helpommin havaittavaa emotionaalista etäisyyttä ja asiapohjaisempaa yhteydenpitämistä meihin muihin. Small talk ei ole hänen juttunsa varsinkaan vähänkään vieraammissa yhteyksissä. Tieto viehättää ja se on valtaa. Tieto halutaan viedä aina viisauden tasolle saakka.

Viitonen viihtyy omassa ajatustyössään erinomaisesti. Eero Voutilainen kuvaakin osuvasti tätä tilaa ”ajatuslinnan” rakentamiseksi ja sen yhä täydellisemmäksi tekemiseksi. Viitonen arvostaa objektiivisuutta ja loogista, selkeää ajattelua. Enneagrammikahdeksikon ja -seiskan ohella kokonaiskuvan hahmottaminen on ytimessä. Tarkkaan valittuihin asioihin keskittyminen ja niissä tiedon syventäminen vievät kohti viisautta. Viisauden etsintä ja tiedon syventäminen rajaavat muut aikasyöpöt, kuten esim. sosiaaliset suhteet tai ylimääräiset työt helposti ulos. Haastavat vuorovaikutustapaamiset viitonen käy läpi etukäteen vuorosanoja myöten ja hämmästyy, jos se ei mennytkään niin kuin oli ”pelannut” mielessään. Ahdistettuna ja stressaantuneena viitosesta tulee piikittelevä, toisen yläpuolelle ”viisaudellaan” asettuva sekä itseään mitenkään jakamaton. Flown tilassa omaa osaamistaan on taas helppo jakaa.

Tähänastisesta saa sen kuvan, ettei viitosella olisi lainkaan tunnemaailmaa. Se ei pidä paikkaansa. Kaikilla on tunnemaailma, toisilla meistä se vain on näkyvämpi kuin viitosilla. Viitosen tunneilmaisu käy ajatusten kautta, jolloin se ei ehkä kuullosta yhtä ”rikkaalta” kuin enneagramminelosella tai -kakkosella. Parisuhdetunnemaailmaan viitatessa voidaan sanoa, että mitä kahdenvälisempi viitonen on, sitä enemmän hän etsii täysin luotettavaa ideaalirakkautta, kenen kanssa voisi jakaa kaikki ihanteensa. Ideaalista olisi myös, jos rakas ilmestyisi paikalle vain ajoittain ja lyhyille vierailuille, eikä viitosen itse tarvitsisi tehdä aloitetta tällaisiin tapaamisiin. Muihin ihmissuhteisiin sitoutumista kuvaa rajoittuneisuus, koska viitonen haluaa kaikessa olla omavarainen, eikä kenestäkään riippuvainen. Mitä tulee taas asioihin, varsinkin suunnitteluun syttyy intohimon palo. Toteutus tosin voi usein jäädä toiseksi ja toteutumatta. Mutta matkoilla mielenkiinto suuntautuu nenän pistämiseen mitä erilaisimpiin paikkoihin ja sopukoihin, joilla voi laajentaa omaa sisäistä viisauttaan.

Kirjoittaja Mervi Lepistö

Viitosen sokea piste on saituus, englanninkielisessä kirjallisuudessa ahneus - olla ahne omille resursseilleen. Oma energia ja motivaation suunta on viisauden etsimisessä, lisäämisessä ja saavuttamisessa. Siitä myös nousee erakkous, jolla viitonen puolustautuu ja ”vetäytyy”. Omassa päässä ei tunteet häiritse tai toiset ihmiset pääse apajille. Se mikä on mun on mun. Tammikuussa on siis hyvä tehdä analyysiä tulevan vuoden varalle, mihin kaikkeen omat resurssit pitää riittää.

Mervi Lepistö

Painonhallinta- ja hyvinvointiohjaaja, Enneagrammiopettaja

NLP-Practitioner ja Coach

Sh, TtT, ETNT

Weight Control and Wellness-trainer, 

Enneagram Teacher in Narrative Tradition

NLP-Practitioner and Coach

Lue aikaisemmat artikkelit enneagrammityypeistä:
Kuutonen
Seiska
Kasi

Naisjohtajille on tilaus

Raportin kansilehti

Kun sekä naisten että miesten tiedot ja taidot otetaan organisaatioissa ja yhteiskunnassa yhtäläisesti käyttöön, sen paremmin menee kaikilla. Sen osoittavat tilastot, jotka on koottu kaikkialta maailmasta  ILO:n eli International Labour Organization toimesta.Ylläoleva raportti on julkaistu viikko sitten ja sen löydät oheisesta linkistä:
ILO:n tutkimus
Talouden kasvulle ja kehitykselle kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja yrityselämässä on merkityksellistä, että naiset ovat mukana tasavertaisesti. He johtavat yrityksiä ja ovat merkittävässä roolissa myös ostajina ja kuluttajina, tekevät perheiden hankintapäätökset. Usein tämä rooli unohtuu kun asioita katsotaan vain tiedon ja teknologian näkökulmista. Edelliseen tutkimukseen verrattuna naiset ovat ottaneet tasavertaisesti haltuunsa keskitason (middle management) johtajien paikkoja, mutta ylimmällä johtamisen tasolla ei naisia vieläkään juuri näy, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tässäkin blogissa on kerrottu suomalaistaustaisesta insinööri Mary Barrasta, joka johtaa General Motorsia. Hän on harvinainen ilmiö siinäkin mielessä, että hän on insinööri. Tämän ILO:n tutkimuksen mukaan tekninen ala ja it-ala ovat niitä, joilla naiset ovat ylimmällä huipulla harvemmin. Pankkiirien huippua edustaa Fortune Magazinen maailman yhdeksänneksi vaikutusvaltaisimmista johtajista valittu Annika Falkengren, Skandinaviska Enskilda Bankenin johtaja Ruotsissa.

Ylimmässä kerroksessa ei naisia näy

40% maailman kaikista työpaikoista on naisten hallussa, kolmasosa liiketoiminnasta. Merkittävä ero naisten ja miesten välillä on siinä, että mitä isompi organisaatio on, sitä varmemmin sen ylin johtaja ja johtoryhmä on miesten. Pienet yritykset ovat naisten heiniä. Vain kolmessa maassa; Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on yli 20 prosenttia johtoryhmien jäsenistä naisia. Tilastoja on tässä tutkimuksessa kattavasti kaikista maanosista. Muuten Suomi ei erityisemmin loista näissä asioissa, joskaan ei mikään hännänhuippukaan ole.

Viimeiset neljä vuosikymmentä ovat olleet koulutuksen nousun vuosikymmenet kaikkialla maailmassa. Naiset ovat saaneet siitä hyvän siivun ja hyötyneet. Heidän elintasonsa on noussut samassa tahdissa kun koulutuksen taso on noussut. Mielenkiintoista on, että vaikka naiset ovat suorittaneet tohtoritasoisia opintoja, heitä ei samassa suhteessa näy tutkimus-alalla. Eniten naisia on tutkimustyössä Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella. Huipulla julkisissa viroissa vuonna 2014 oli nainen 21maassa. Yksitoista presidenttiä ja yhdeksän pääministeriä. Pääministereistä lähinnä meitä ovat Tanskan ja Norjan naispääministerit sekä Liettuan presidentti ja Saksan liittokansleri.

Naisen turva on hyvä matikkapää

Poliisien organisaatioissa on  ylin johtaja aina nainen. Siis jos katsoo ruotsalaisia tai tanskalaisia dekkarisarjoja. Heidät on useimmiten kuvattu sellaisiksi, jotka eivät kenttätyötä ymmärrä vaan jarruttavat reipasta menoa ja aiheuttavat hankaluuksia työntekijöilleen. Tätä ei kyllä kerrottu ILO:n tutkimuksessa!
Raportin lopussa on kattava lista niistä asioista, joiden avulla naisten johtajan uria ja pääsyä korkeimmalle tasolle organisaatioiden johdossa voidaan edistää. Yksi asia monien muiden joukossa on, että naiset tarvitsevat esikuvia. He tarvitsevat tarinoita naisista, jotka ovat onnistuneet pääsemään huipulle ja siitä, että nainen voi selvitä haastavista johtajan töistä siinä missä mieskin. Siitä huolimatta, että nainen edelleen mielletään perhe-elämästä eniten vastuussa olevaksi. Tarvitaan myös tarinoita menestyvistä yrityksistä, joita johtavat naiset ja informaatiota koulutusohjelmista, jotka valmistavat naisia yritysten huipulle. Naisjohtajien kannattaa verkostoitua ja tukea toisiaan. Heidän tulee ammattiliitoissa edistää joustavan työajan käyttöönottoa ja kodinhoitoa helpottavia ratkaisuja.
Onnistuakseen johtajana naista helpottaa merkittävästi, jos hän onnistuu löytämään lastensa isäksi oikeanlaisen miehen, sellaisen, joka ottaa vastuuta kodista ja lapsista tasavertaisesti. Edelleen Annika Falkengrenia lainaten sopivan miehen löytäminen ei  ole helppoa johtajanaiselle, sillä vaikka kodista ja lapsista huolehtiva aviomies on tavoite, kysymys kuuluu, että mitä nainen tekee miehellä, joka päivät pitkät imuroi ja hoitaa huushollia!

Lue raportti, se on mielenkiintoinen.
Eteenpäin mennään! Terkuin Seija Telaranta

"Jumalat näkevät molemmat puolet"

Peter Drucker kertoo tarinan kreikkalaisesta kuvanveistäjä Phidiaksesta, joka 2400 vuotta sitten teki veistokset Panthenonin temppeliin Ateenassa. Veistokset ovat siellä edelleen nähtävissä. Kun hän esitti kaupungille laskunsa, kaupunki kieltäytyi maksamasta, koska lasku oli liian suuri. Veistokset ovat temppelin katolla ja temppeli puolestaan Ateenan korkeimmalla mäellä, kukaan ei pysty näkemään niiden taka-osia. Olisi pitänyt työstää täydellisiksi vain etupuolet, jolloin olisi päästy puolet halvemmalla. Phidias oli toista mieltä, "jumalat näkevät molemmat puolet".

Patsas on roomalaisen hotellin baarissa

Nyt on alkanut esimerkillisyyden vuosi johtamisessa. Täydellisyys ja esimerkillisyys ovat sukua toisilleen johtamisen näkökulmasta. Esimies ei voi vain puoliksi olla esimerkillinen, sillä se näkyy kun selkänsä kääntää. Siksi onkin pyrittävä esimerkillisyyteen kaikissa tilanteissa ja kaikille työntekijöille yhtä lailla. Esimiehen tulee olla aidosti sitä mitä on, näytteleminen ei kannata. Esimerkillisyys sisältää myös sen, että aina on pyrittävä erinomaiseen suoritukseen. Kun tekee työnsä hyvin, se tuottaa tyydytystä ja lisää omanarvontuntoa, palkitsee. Se myös kasvattaa koko ajan ammattitaitoa, jolloin syntyy hyvää jälkeä.
Peter Drucker kysyi parhaalta hammaslääkäriltään, mistä hän haluaisi, että hänet muistetaan. Hän vastasi: "Kun sinä olet ruumiinavauspöydällä, haluan patologin toteavan, että tällä kaverilla on ollut ensiluokkainen hammaslääkäri!" Oppi tässä on, että jokaisen kannattaisi arvioida työtään, Druckerin mukaan kaksi kertaa vuodessa, analysoimalla minkälainen jälki tästä jää. Miltä tämä näyttää pitkässä juoksussa?

Patsas Borghesen puistossa

Edelleen Druckeria: "Kaikki tuntemani johtajat, jotka ovat kyenneet kasvamaan, arvioivat kerran tai kahdesti vuodessa, mitä he oikeastaan ovat tehneet, mikä osa tehdystä työstä on ollut järkevää ja mihin kannattaisi jatkossa keskittyä." Huippujohtajan tulee myös ohjata henkilöstönsä tekemään samat kysymykset itselleen. Johdon on myös yhdessä kysyttävä nämä kysymykset ja keskusteltava niistä säännöllisesti.
Druckerin kolmas esimerkki: Orkesterinsa arvostama huippukapellimestari Bruno Walter kirjoitti jokaiselle orkesterinsa jäsenelle kauden päättyessä kirjeen. "Hyvä ensitrumpetisti, kun harjoittelimme Haydnin sinfoniaa, opetit minulle paljon selvittäessäsi sen vaikean juoksutuksen. Mitä sinä olet oppinut tällä kaudella yhteistyömme tuloksena?" Puolet lähettivät ylimalkaisen vastauksen, mutta toinen puolisko orkesterista paneutui huolellisesti asiaan ja kyseinen ensitrumpetisti vastasi näin: "Ymmärrän nyt äkkiä mitä minun 1900-luvun trumpetistina pitää tehdä, jotta kuulostaisin Haydnin sinfoniassa 1700-luvun trumpetistilta."
Esimerkkijohtajaksi voi kasvaa vain paneutumalla työhönsä perusteellisesti ja opettelemalla uusia tapoja viedä koko organisaatiota eteenpäin.
Lainaukset kirjasta Drucker P. Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen. Talentum. 2008.
Eteenpäin mennään, terkuin Seija Telaranta

Esimerkillisyys vuoden 2015 teema

Aarrelipas

Ostin tämän lippaan eilen Tallinnan Telliskiven putiikista. Minusta se on ihana uuden vuoden lipas. Mahdollisuuksia täynnä. Ja pieniä salaisuuksia. Kukaan ei tiedä, mitä minulla siellä on! Tietysti se voi olla tyhjää täynnä ja täyttyy vuoden kuluessa äärimmilleen. Jokainen on oman onnensa seppä ja kun sen vuoden kuluttua avaan näen, onko minusta ollut unelmieni toteuttajaksi. Ikuisena optimistina kyllä voin kääntää epäonnen onneksikin. Ainakin on hyvät enteet. Minulla on jo kaksi kertaa lähipäivinä ollut nuttu nurinpäin. Tullessa oli villapuserossa selkäpuoli edessä ja rintarossi selässä! Ja eilen tungin takkini väärin päin päälleni.

Vuosi 2012 oli blogissani "Ammattimaisen esimiestyön vuosi". Siinä korostin edelleenkin ajankohtaista asiaa. Johtaja tarvitsee koulutuksen johtamiseen. Johtaja on aika heikoilla, jos johtamisen tietoperusta puuttuu. Johtajakoulutuksissa oppii myös tekemään työtä ryhmässä, sillä nyt vaaditaan niitä taitoja, ei yksin puurtamista. Mitä paremman ryhmän pystyt lähellesi organisoimaan, sitä paremmin myös itse onnistut.

Vuosi 2013 oli "Kauniin työympäristön vuosi". Toivottavasti edes jokunen otti siitä onkeensa ja ajatteli työhyvinvointia myös kauneuden kokemuksen kautta. Mieleeni tulee Sairaala Orton Helsingissä ja tältä vuodelta Lempäälän terveyskeskus, missä oli niin harmoninen ja kaunis väritys sekä potilaiden että henkilöstön tiloissa. Kauniin ympäristön kruunaa aina tietysti ihmiset, jotka noudattavat työssään  esteettisyyttä, elegantteja työtapoja ja ihmisen kunnioittamista ja arvostusta.

Vuosi 2014 oli "Verkostoitumisen ja kumppanuuksien vuosi". Aihe on jo vanha, mutta kun nostin sen vuoden teemaksi ajattelin, että kumppanuuksia voisi solmia entistä rohkeammin ja totuttuja rajoja rikkoen. Toki lähiympäristö on tärkeä, mutta nyt kun EU:ssa ollaan, ihmisillä ja yrityksillä on vapaa liikkuvuus, joka kannattaisi hyödyntää.

Vuosi 2015 on "Esimerkillisyyden vuosi". Johtajan työssä se tarkoittaa sitä, että johtajuus otetaan hallintaan sen täysin valtuuksin. Mitä enemmän on valtaa ja vastuuta, sitä enemmän johtajuuteen kuuluu esimerkkinä oleminen. Saku Koivusta käytettiin jääkiekko-uran päättyessä juuri sanaa esimerkillisyys kapteenina, johtajana. Hän oli johtaja, johon oli helppo samaistua, helposti lähestyttävä arvojohtaja. Häntä kuvattiin myös niin, että hän vaati aina itseltään yhtä paljon kuin muilta. Esimerkillisyys ei tarkoita mitään yli-ihmisyyttä. Kun on oma itsensä kaikissa tilanteissa, on helppo kohdata vaikeatkin asiat rakentavalla tavalla.
Jos nyt et tiedä, miten rakennat itsesi johtajana esimerkkijohtajaksi, ota käteen Stephen R. Coveyn kirja, jossa on yksinkertaiset ohjeet siihen, miten hyvä johtajan elämä löytyy. Huolehdi fyysisestä kunnostasi liikkumalla ja lisää notkeutta vaikka tanssimalla. Estä aivojen näivettyminen lukemalla monipuolista kirjallisuutta, klassikkoja, elämäkertoja ja periaatteessa mitä hyvänsä, mikä laajentaa näköpiiriäsi. Nauti luonnon rauhasta ja kauneudesta ja kuuntele musiikkia mikä rentouttaa ja tuottaa elämyksiä. Aika edullisia suosituksia. 
HYVÄÄ ESIMERKILLISEN JOHTAMISEN VUOTTA 2015.

Tallinnan tunnelmaa eilen

Terkuin Seija Telaranta
Huh! Aarrerasia alkoi jo soimaan: Aarrerasiasta

Johtamisoppia joulukirkosta

Viljakkalan kirkossa jouluaaton saarnassa, jonka piti Johannes Riuttala, oli teemana myös johtajuus. Kun kerran vuodessa käy kirkossa, ei ole oikein käsitystä, missä siellä mennään. Mutta aihe kolahti minuun hyvin samoinkuin se, että pappi käsitteli sitä todella ansiokkaasti.

Jouluaattona Viljakkalan sankarihaudoilla

Vallalla  on ollut käsitys johtajasta suurmiehenä, Great Man Theory, jossa johtaja nähtiin valioyksilönä ja  hänellä oli hyviä ominaisuuksia enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Häntä katsottiin ylöspäin ja hänelle myös sallittiin "heikkouksia", joita muille ei. Heidän ympärillään oli hovi, joka sääteli julkisuutta ja ihmiskohtaloita. Arvostelijat vaiennettiin. Usein ajatellaan, että tämä koski vain valtionpäämiestasoa, mutta näinhän on ihan tavallisissakin organisaatioissa ollut, kun vähän muistellaan. Joulusaarnassa pappi toi esille sen, miten johtajat nykyään haluavat tuoda itsestään esille asioita, jotka näyttävät ihmisistä saavutettavissa olevilta, sellaisilta, joihin kuka hyvänsä voi samaistua. Johtaja haluaa näyttää siltä, että hän on yksi meistä, tavallinen ja helposti lähestyttävä. Näin joulun aikaan se on näkynyt myös Fb-päivityksissä. On joulukuusen koristelua, joulupöytiä ja kuvia perheiden joulunvietosta. Pääministerimme oli lapio kädessä istuttamassa koivua.

Hillary Clinton -vaalikuva

Virpi Koivisto ja Satu Mäkinen tutkivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteessään vuonna 2010 (TAMK) johtajien omia näkemyksiä tulevaisuuden haasteista ja osaamisesta. Johtajan työ tulosten mukaan vaatii palvelualttiutta, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, herkkyyttä, avoimuutta, yhteiskuntatietoisuutta ja tietoutta globaaleista markkinoista, sitoutuneisuutta sekä taitoa kuulla ja kuunnella kanssaihmisiä. Itse asiassa samoja ominaisuuksia, kuin yleisiin työtaitoihin organisaatiossa kuin organisaatiossa nyt kuuluu. Mikä sitten erottaa johtajan työntekijästä/asiantuntijasta, jos kaikki ovat yhtä hyviä ihmisiä?

Tontut toivat lahjoja Obaman perheelle

Johtaminen on ammatti sinänsä, jolla on oma tietoperusta. Monet tulevat esimiehiksi asiantuntijatehtävistä ja vaikein kamppailu käydäänkin silloin, kun on osittain luovuttava entisesta ja opeteltava uusi ammatti. Kun on ollut huippuosaaja, on vaikea huomata olevansakin noviisi ja ryhtyä rakentamaan identiteettiä johtajana. Asiantuntija on tottunut sanomaan "minä", johtajan on aina ajateltava miten "me" saamme työt tehtyä ja koko organisaation kulkemaan yhteisten tavoitteiden suunnassa. Johtaja on näkyvä, työyksikkönsä keulakuva ja esimerkki muille. Hän astuu esiin silloin, kun työt eivät etene, antaa avaimia ratkaisuihin ja tekee päätöksiä. Hän vastaanottaa tietoa enemmän kuin muut yhteensä, työstää sen selkeään muotoon ja jakaa  kaikille nykyaikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla kanavilla. Hän ylläpitää avointa ilmapiiriä ja keskustelukulttuuria. Hän tuntee ympäristönsä ja yhteistyökumppaninsa ja valvoo eettisyyttä, vastuullisuutta ja  toisten arvostamista.
 
Johtajan on katsottava samaan aikaan sekä eteenpäin että historiaan. Hänen on tarkkailtava organisaatiotaan ylhäältä ja ruohonjuuritasolta sekä nähtävä myös kaiken läpi ja vedettävä oikeat johtopäätökset. On oltava lähellä jokaista mutta kuitenkin pidettävä etäisyys. Johtaja ei ole yksi meistä  vaikka hän onkin kanssamme. Häneen voi samaistua, koska hän on ihminen siinä missä muutkin, hänellä vain on eri vastuu ja ammatti kuin muilla. On vain yksi johtaja.

Tapaninpäivän aurinko

Joulunkin ajan blogissa on ollut paljon lukijoita. Terveiset teille kaikille Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Tosi mukavaa, että johtaminen kiinnostaa. Minun joulumaisemani on yllä.
Seija Telaranta

Lukeminen kannattaa aina, joulunakin

Oikein mietin, onko syksyn johtamisen kirjoissa tai niissä, jotka olen ostanut aikaisemmin yhtään, joka olisi ylitse muiden tai edes "vau". Pakko todeta, että ei ole ollut. Liian monissa on jo monta vuotta pyörinyt sanoma, jossa korostetaan henkilöstöjohtamista, vuorovaikutusta, avoimuutta, luottamusta ja  eettisyyttä. Johtamista on myös tarkasteltu psykologian, sosiologian ja muiden vastaavien näkökulmista. Valitettavan monet kirjat ovat lisäksi  amerikkalaisten kirjojen toisintoja. Siksi olenkin tosi monta kertaa ottanut esiin Minzbergin, Druckerin ja  Petersin kirjat, jotta löytäisin asian ytimen.
Nyt olen kuljettanut mukanani paikasta toiseen Vesa Ristikankaan, Tapio Aaltosen ja Eeva Pitkäsen kirjaa "Asiantuntijasta esimies" (WSOYPro 2010).  En ole sitä lukenut, mutta takakannen teksti tuntui kiinnostavalta. "Esimiehen keskeinen tehtävä on ihmisten johtaminen, vuorovaikuttaminen. Olla esimies on jotain kokonaan muuta kuin olla asiantuntija. Tämä oivallus jää monilta esimiestehtävään päätyneiltä tekemättä. Tuloksena saattaa olla tilanne, jossa sekä esimies että alaiset voivat huonosti. Tai sitten käy onnellisemmin: esimies tunnistaa roolinsa ja löytää uuden identiteetin."

Kirjoittajat Ristikangas, Aaltonen ja Pitkänen

Asiantuntijasta esimieheksi siirtyminen on aina iso askel. Mitä arvostetumpi ihminen on ollut asiantuntijana, sitä isompi on muutos. Asiantuntijana on tottunut ajattelemaan omaa osaamistaan ja kokenut sen palkitsevaksi. Esimiehenä onkin ajateltava muita ja saatava heidän osaamisestaan paras irti organisaation käyttöön. Asiantuntijana on kokenut olevansa ihailtu, esimiehenä alkaakin tulla lunta tupaan. On kestettävä se, ettei minusta pidetäkään tai tavastani johtaa. Olla kaikkien arvostelun kohteena. Odotan innolla, mitä tämä joulukirjani tarjoaa.

Jouluna minulla on kaikki mahdollisuudet lukea, sillä maalaismaisema on joulu jo sinänsä. Ei tarvitse tuoda kuusta sisälle, koska ympärillä kasvaa uskomattoman upea kuusimetsä. Hieman ylpeänä sanon, että olen niitä kuusia ollut itse istuttamassa. Olisi jotenkin kreisiä sytyttää neonvalot luonnontuotteeseen.

Maalaismaisemaa....

Jos joulukirjat, muutkin kuin johtamisen eivät kiinnostakaan, minulla on vino pino Kennedyistä kertovia kirjoja ja dekkareita, jotka käyvät aina. Ja kaikille lukijoilleni, joista kauniisti koristeltu kuusi tuo joulun kotiin, kappale kauneinta historiaa Valkoisesta talosta.

John ja Jacqueline Kennedy

Rauhallista joulua!
Seija Telaranta

Asennetta jouluun Roomasta

Kun käy entisellä työpaikalla tai entisen kodin liepeillä lähdön jälkeen, kokee tietysti monenlaisia tunteita. Rooman kohdalla ihmettelin,  miten ihmeessä täällä on voinut asua ja pitää kotia senkin aikaa mitä oli. Tiberin rannan sauvakävelymaisema oli jo silloin haiseva, mutainen ja surullinen, mutta nyt vesisateessa entistäkin ikävämpi. Aperitiivipaikka kotikadulla  Collina Flemingillä oli edelleen viehättävä, ylellinenkin, mutta mihin  ihminen tarvitsee kaikkea sitä makeaa?

Kuvassa tuttu paikka joulukoreudessaan. Joulun väri oli turkoosi. Piazza del Popololta lähtevä Via del Corso oli niin ruuhkainen, että oli ihan mahdotonta kävellä se päästä päähän. Lama on nostanut hintoja ja se näkyi siinä, että ostoskasseitta ihmiset siellä vaelsivat. Jos naisilla oli jokin ostos, se oli useimmilla Zarasta. Johtajanaisten ostospaikka on Via Condotti. Useimmat meistä ovat  ikkunaostoksilla. Ikävältä  tuntui, kun jäljitelmäkauppiaat olivat aivan muotiliikeiden ovilla ja poliisiautot pienen matkan päässä ilman, että kumpikaan osapuoli välitti. Ei ole helppoa yrittäjilläkään.

Dolcen ja  Gabbanan luomus joulun juhliin

Elämistä kohottavat joka puolella upeat patsaat. Niitä on hotellien auloissa ja rappukäytävissä, kaduilla ja puistoissa.  Tässä pari esimerkkiä, toinen piazzalta Cola di Rienzolla.

         

Ja tämä hotellin aulasta. Patsaista sai nauttia ihan ilmaiseksi ja saada esteettisiä kokemuksia kaiken krääsän keskellä.

Villa Borghesen puisto

Muutama rappu Popololta ylös, niin saavut suurkaupungin keitaaseen, Borghesen puistoon. Siellä voi istuskella, lenkkeillä, ajella kaupunkipyörillä, rullaluistella ja vain rauhoittua ikivanhojen puiden katveessa. Siellä myös sijaitsee yksi kaupungin parhaista taidemuseoista, Galleria Borghese.

Ota joulunalus-aika tyylillä, joka sinulle parhaiten sopii ja luonnistuu. Kaikkien naisten ei tarvitse leipoa eikä paistaa kinkkua ja laatikoita. Jouluna ei tarvitse suorittaa ainakaan niiden, jotka tekevät pitkää työpäivää tai elämä on muuten kiireistä.

Terveiset kaikille Roomasta,
Seija Telaranta