Turmeleeko valta?

Nyt olisi paikka irrotella Toimin toimista. Mikään ei ole niin makeaa kuin jonkin sortin vahingonilo, kun 65-vuotias uskovainen perheenisä jää juuri uudelleen Helsingin herraksi päässeenä kiinni naisille lähetetyistä seksiviesteistä. Vahingonilosta ei kyllä kannata ryhtyä nauttimaan, sillä jokaisella meistä on kaapissa asioita, joita ei halua päivänvaloon eikä julkiseen riepotukseen. Taviksena elämä on kuitenkin paljon armollisempaa kuin julkkiksena. Useimmille meistä on jo lapsena opetettu: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa hän itse siihen lankeaa".

Ilmiönä tässä on kyse arvovallasta, jonka kansanedustajuus tuo tullessaan. Valittu edustaja on selvittänyt tiensä poliittisen uran huippupaikkaan, eduskuntaan. Hän kuuluu asemansa vuoksi ihmisiin, joita ihaillen seurataan ja jonka edesottamuksia tarkkaillaan. Asema tuo tullessaan moitteettomuuden glorian, jota on yritettävä ylläpitää. Henkilökohtainen auktoriteettivalta syntyy osaamisesta, ammattitaidosta, asiantuntemuksesta, työn tuloksista, työ- ja elämänkokemuksista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Nämä viimemainitut ovat tunteisiin vetoavia asioita ja myös sellaisia, joihin halutaan samaistua. Hyvä perhe-elämä, vaimo, lapsia, lastenlapsia ja uskonnollinen vakaumus ovat arvostettuja ihanteita, jotka lisäävät arvovaltaa ja luottamusta. Kun niihin tulee särö, putoaa korkealta.

Kuva kuvattu Iltasanomien digilehdestä

Kun ihminen pääsee asemaan, missä on valtaa ja sen tuomaa ihailua, etukäteen ei voi tietää miten se kuhunkin vaikuttaa. Joka tapauksessa se kohottaa niin miestä kuin naistakin. Vallan kammareissa on aina viiniä ja laulua, makeampaa elämää kuin Piht'puttaalla. Normaalisti asemiin noussut ihminen osaa erottaa työn ja lieveilmiöt ja ottaa rytmistä kiinni. Jos joku hairahtuu, meidän kanssaihmisten pitäisi myös toimia aikuisella tavalla  eikä tehdä asiasta suurempaa  kuin mikä se oli. Uskaltaako sitä nainen sanoa, että seksiviesti eduskunnasta ei nyt ole maailman kamalin asia aikuiselle ihmiselle?
Vaikka olisi tullut pyytämättä.

Eteenpäin mennään kuten Clintonit

Lue edellinen artikkeli vallasta:
Hyvä, paha valta
Lue myös uusin juttu Clintonista:
The Magic of Bill Clinton

Kesä Karhella, terkuin Seija Telaranta

Onko Juha Sipilä teknokraatti?

Tom Peters aloitti 1990-luvulla johtajan persoonallisuuden ja ominaisuuksien tarkastelun suhteessa siihen, kuinka yritys menestyy ja miten henkilöstöstä saadaan paras irti. Analyysi on laajentunut moneen suuntaan ja syvyyteen. Asioiden yksinkertaisena pitäminen pätee edelleen. Varmaan juuri siitä syystä minua kiehtoi Patricia Pitcherin väitöskirjatyössään löytämät kolme johtajatyyppiä: teknokraatti, käsityöläinen ja artisti. Lyhyenkin kuvauksen perusteella johtajaopiskelijat pystyivät nopeasti tunnistamaan sekä oman esimiehensä että itsensä joksikin näistä. Katso edellinen artikkeli tästä aiheesta: Teknokraatti johtajana

Kirja ilmestyi vuonna 1997

Teknokraatti ei ole byrokraatti eivätkä kaikki diplomi-insinöörit teknokraatteja. Byrokraatista teknokraatin erottaa se, että vaikka molemmille säännöt, pykälät ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä, heille se on sisäinen vaade eikä ulkoapäin tullut pakko kuten byrokraateille. Juha Sipilä ilmoitti heti vaalivoiton jälkeen, että hänellä on prosessikaaviot ja excel-taulukot valmiina ja neuvottelut aikataulutettuina siitä, miten hallituksen muodostamisessa edetään.
Teknokraattia luonnehditaan tehokkaaksi ja energiseksi työmyyräksi. Työ on arvo sinänsä ja se pitää miehen kuin miehen tiellä. Teknokraatin oma elämä on aina hyvin organisoitu ja hän noudattaa mielellään samoja kaavoja ja totuttuja tapoja. Hän noudattaa aina järjen ääntä eikä alennu tunteilemaan. Siksi hän on paras saneeraaja, kun sellaiselle on tarvetta. Teknokraatti ei sorru hauskanpitoon, työ on hänelle vakava asia. Teknokraatti varmistelee ja noudattaa sääntöjä. Siksi hän onkin ihan hukassa, jos häneen kohdistuu kritiikkiä, koska hän tekee mielestään kaiken aina oikein. Hukassa teknokraatti on myös silloin, jos pitäisi tehdä päätös "ad hoc" eikä hän ole ehtinyt muodostamaan prosessikaavioitaan.

Vaikka monet johtamisen asiantuntijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että teknokraattien aika on ohi ja aika on  luovien ja inhimillisten ihmisten kanssa viihtyvien johtajien, teknokraatit yhä edelleen hallitsevat maailmaa. Sillä varmuudella, minkä lehtiä lukemalla ja televisiota katsomalla saa, Sipilä osin näyttäytyy teknokraattina systemaattisuutensa ja selkeytensä ansiosta. Teknokraattia on myös se, että asioista puhutaan suoraan kaunistelematta ja faktoilla mennään. Hänessä kyllä on paljon muutakin, sillä monesta lähteestä on tullut viestiä, että hän osaa luoda positiivisen, arvostavan ja kuuntelevan ilmapiirin, mikä ei ole tyypillistä teknokraatille. Hän vaikuttaa lämpimältä ja inhimilliseltä, katsoo silmiin ja herättää luottamusta. Pientä pilkettä on silmäkulmissa, varmaan teekkariajan tuotteita. Hän on nopea ja osaa delegoida eikä väännä yömyöhään, vaan inhimillisillä työajoilla edeten.
Veikkaan, että Juha Sipilä on sekä teoriassa että käytännössä kouliintunut moderni johtaja, joka menestyy. Hän on kirjansa lukenut muillakin johtamisen alueilla kuin prosessien ja toiminnan johtamisen. Avoin tiedottaminen ja selkokielellä puhuminen osoittaa sitä, että hän arvostaa asiakkaitaan, tässä tapauksessa kansaa. Hän osaa johtaa ihmisiä, sitouttaa heidät yhteiseen päämäärään ja olla itse hyvänä esimerkkinä. Talousjohtaminen onnistuu ja hän uskaltaa kertoa ikävätkin tosiasiat. Hänellä on siis johtamisen tasolla vanha kunnon BSC kaikkine osineen hyvin hallinnassa visiosta ja strategiasta lähtien. Vielä kun tähän lisää ilmeisen hyvän itsetunnon ja esiintymistaidon uskallan sanoa, että meillä on upea johtaja. Alexander Stubb kuvasi hallitusneuvotteluja äsken tiedotustilaisuudessa: "sydän, järki ja kädet, me-meininki"

Mukavaa helatorstai-vapaata kaikille,
terkuin Seija Telaranta

Coachingilla tuloksiin

Coachingilla tarkoitetaan tavoitteellista yksilö- tai ryhmävalmennusta, jonka avulla asiakas tai ryhmä ottaa käyttöönsä olemassa olevat voimavaransa, joita tarvitaan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Coachingilla voidaan tarkoittaa joko yleisemmällä tasolla olevaa elämänhallintaohjausta tai businesslähtöistä valmennusta. Ero on oikeastaan lähtökohdassa, mitä tavoitellaan; henkilökohtaisten yksityiselämän haasteiden eteenpäin viemistä vai yrityslähtöisten tavoitteiden saavuttamista. Tarkoitus on, että coachingin avulla coachattava voimaantuu, löytää motivaation uudelle päämäärälle ja sopivat ratkaisuvaihtoehdot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeinen piirre, oli coaching sitten elämänhallintaa yleisemmällä tasolla tai business-lähtöistä, on muutos.

Business coaching tavoittelee vielä käyttämättömänä olevaa coachattavan potentiaalin hyödyntämistä ja olemassaolevan kehittämistä niin, että coachattava vähintäänkin saavuttaa omat tavoitteensa ja auttaa koko organisaatiota menemään eteenpäin ja menestymään. Tarkoitus on, ettei tämä tapahdu coachattavan voimavarojen kustannuksella, vaan niitä uudelleen suuntaamalla ja piilossa olevia aktivoimalla. Coaching on siis prosessi, jossa coachattava ottaa käyttöönsä resurssejaan saavuttaen hänelle asetetut tavoitteet.

TtT Mervi Lepistö 

Coaching on ehdottoman luottamuksellista. Coachin tehtävä on kuunnella ja kysyä aktiivisesti johdattaen coachattava pohtimaan, näkemään ja toimimaan aikaisempia näkökulmiaan laaja-alaisemmin. Coachingin suunta on siis vähintään tässä päivässä, pääsääntöisesti tulevaisuudessa erotuksena esim. terapiasta. Tulevaisuussuuntautuneisuutta tarvitaan esim. uudenlaisten toimenpiteiden tunnistamiseen ja valmistelemiseen. Coaching on siis prosessi, joka kestää yhdestä kerrasta joihinkin kuukausiin. Coahingissa keskeistä on ensimmäisellä tapaamisella asetettu tavoite, jota kohti mennään tapaamiskerralta toiselle usein erilaisten välitehtävien avulla.

Miten coaching sitten eroaa konsultoinnista, mentoroinnista tai työnohjauksesta?

Coach ei tuo asiakkaalleen valmiita ratkaisuja konsultin tavoin, eikä neuvo, kuten kokenut mentori, vaan erilaisilla kysymystekniikoilla ja erilaisilla harjoituksilla auttaa asiakastaan löytämään omat ratkaisunsa haasteena oleviin asioihin. Coaching tähtää tulevaisuussuuntautuneiseen muutokseen niin coachattavassa kuin itse busineksessa. Se ei siis niinkään työnohjauksen tavoin uudelleen jäsennä tai tutki työn herättämiä ajatuksia tai tunteita. Coach uskoo coachattavan ajatteluun ja oivaltamiseen selkiyttää, kohdata ja voittaa eteen tulevat haasteet.

Sertifioidun, luotettavan ja asiansa osaavan coahin tunnistat kansainvälisen coachingyhdistyksen (ICF) myöntämästä ACC tai PCC -lyhenteestä. Ko. coachit löydät mm. osoitteesta http://www.icffinland.fi/coachit/

Terkuin Mervi Lepistö

Mervi Lepistö, Care One Oy, on terveystieteiden tohtori, coach (ACC), enneagrammicoach ja enneagrammiopettaja. Mervi on toiminut esimiehenä  sote-alalla ja kehittämisen ja johtamisen YAMK:n vastuuyliopettajaana.
Hän on myös yksilöllisten ravinto- ja hyvinvointiohjauksien valmentaja funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta.

Kilpailu ratkesi ja voittaja on....

Päivän kuva Arjasta

Palvelupäällikkö Arja Laitinen Pihlajalinnasta. Arja on kaikille blogieni lukijoille tuttu jo vuosien takaa, ahkera kirjoittaja, sosiaali- ja terveysalan ansiokas johtaja sekä menestynyt poliitikko, Nokian kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Onneksi olkoon Arja tästäkin voitosta näiden Tallinnan torilla kuvaamieni ruusujen kera.

16.4. Mervi Lepistön artikkelin yhteydessä oli arvaustehtävä, jossa leikkimielisesti kysyttiin pesussa olevan auton merkkiä. Vastauksia tuli lähes 30. Yhtäkään täysin oikeata arvausta ei tullut, mutta lähimmäksi pääsi Arja Laitinen. Hän oli oikeassa automerkissä eli Audissa, johtajanaisen autossa, mutta malli oli väärä. Oikea vastaus on Audi A3.

Palkintona 1 tunnin coaching, toteuttajana TtT Mervi Lepistö (CareOne Oy), joka on kouluttautunut coachiksi/valmentajaksi. Siitä seuraava blogiartikkeli. Pysy linjoilla!

Lue lisää palvelupäällikkö Arja Laitisesta edellisestä artikkelista, jossa käsiteltiin myös hänen työpaikkaansa Pihlajalinna Oy:tä, päivän "nousijaa" talousuutisissa.
Arja Laitinen on palvelupäällikkö Pihlajalinnassa

Sunnuntaiterveiset Tallinnasta, Seija Telaranta

Björn Wahlroos on loistava kirjoittaja

Hämeenkyrön yhteiskoulussa, nykyisessä F.E. Sillanpään lukiossa aikanaan opitut talouden peruskäsitteet  eivät täysimittaisesti auta ymmärtämään Björn Wahlroosin uusinta kirjaa, mutta kun sen on lukenut, tuntee, että on käynyt älyllisessä maailmassa, saanut virikkeitä ja upeita kokemuksia. Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle (Otava) antoi jo hyvän käsityksen Wahlroosin kyvyistä kirjoittajana.
Markkinat ja demokratia. 2012

Substanssin professorismies luonnollisesti hallitsee. Taito onkin se, että osaa kertoa asiat ymmärrettävällä ja selkokielisellä tavalla lukijoille, jotka kaikki eivät ole taloustieteen ammattilaisia. Pidän aina sellaisista kirjoista, joissa on mukana käsiteltävien aiheiden historiaa ja esimerkkejä elävästä elämästä. Wahlroos nostaa taitavasti esille "elämään" jääneitä lauseita ja viisauksia, jotka hän kytkee vaikeampaan teoreettiseen yhteyteen ja keventää tunnelmaa. Esimerkkinä Jean-Claude Junckerin lausahdus, joka erityisen hyvin osui meidän eduskuntavaaleihin. "Me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta jos teemme sen, emme tiedä, kuinka meidät valittaisiin uudelleen."

John Maynard Keynes (2.6.1883-21.4.1946) on englantilainen taloustieteen guru, jonka nimen olemme kuulleet. Wahlroos selvittää hänen ajatuksensa ja merkityksensä hienosti heti kirjan alkupuolella. Keynesin merkittävin kirja on Yleinen teoria.  Hänen ratkaisunsa kysymykseen kuinka nujerretaan 1930-luvun lama, jossa riskien karttelun ja riittämättömän kysynnän vuoksi talouskasvu oli hidasta ja työllisyys romahtanut, nosti hänet merkittävien taloustieteilijöiden joukkoon. Selkeän kuvan saa myös Rooseveltin New Deal -sääntelystä 1930-luvun laman ajoilta.
Vaalien aikaan puhuttiin paljon velkaelvytyksestä. Wahlroos antaa tähänkin vastauksen: "Talouskasvun hiipuessa kysynnän lisääminen velkaelvytyksellä näyttää kovin ilmeiseltä keinolta vähentää suhdannetyöttömyyttä. Ikävä kyllä se tehoaa harvoin. Neljältä viime vuosikymmeneltä on niukasti esimerkkejä velkaelvytyksen toimivuudesta, ja varhaisempienkin aikojen näyttö on epäselvää." Euroopan unionin alueella eikä Yhdysvalloissakaan nykyisen  työttömyyden syynä  ole elvytyksen puute eikä työttömyys johdu suhdanteista, vaan pikemminkin rakenteista, on Wahlroosin näkemys. Siksi jos työttömyys halutaan poistaa, rakenneuudistukset ovat välttämättömiä.

Kirja on vasta ilmestynyt

Viehättävä esimerkki löytyy kirjan toisesta kappaleesta, jossa Wahlroos kertoo venäläisen kaviaarin tarinan. Samassa kappaleessa hän myös valottaa omaa lapsuuttaan ja isän tuomia Moskovan tuliaisia, joihin kuuluivat  kaikkien tuntemat maatuska-puunuket. Hän myös muistelee lapsuutensa kirkkaita Suomenlahden vesiä, jotka ovat muuttuneet ranskalaiseksi hernekeitoksi. Björn Wahlroos on myös kartanon isäntä, maanviljelijä. Häneltä sujuu hyvin karjatalouden asiat ja viljelysmaat sekä niiden yhteisomistus ja sen tuomat ongelmat. Hienosti hän pääsee vertaamaan kala- ja riistamaita sekä laitumia terveydenhuoltoomme ja sosiaalipalveluihimme. Yhteistä lähes ilmaista resurssia oli helppo käyttää ennen, koska ylläpitoon rahat riittivät. Uudet kalliit lääkkeet ja hoitomenetelmät sekä tekninen kehitys ovat muuttaneet koko miljöön. Rahat eivät enää riitä siihen, että kaikille turvataan kalliit hoidot. Selviytysmiskeino on laadun heikentäminen, ikävä kyllä. Eikä pelkästään Suomessa, vaan kaikissa länsimaissa.

Erityisen nautittavaa lukemista on myös kappale "Kerskakulutusta". Siinä Wahlroos osoittaa hallitsevansa luksusbrandit ja niiden merkityksen. "Kun ihminen ostaa uuden käsilaukun, Tod'sin loaferit tai jopa Ferrarin, hän ostaa enemmän kuin pelkän tuotteen." Naisena minusta oli mukavaa, että tässä ei ollut vain miesten juttuja, vaan  Jimmy Choon ja Christian Louboutinin korkkarit mainitaan. Eihän tämä edellä kuvattu nyt ole mikään juttu sinänsä, vaan nostin sen esiin siksi, että kevennyksillä ja loistavalla taidolla kirjoittaa tällainenkin tiukka taloustieteen kirja tuntui romaanilta.
Kohota siis elämääsi ja tartu Björn Wahlroosin kirjaan kevään ja auringon kunniaksi. Se palkitsee monella tavalla. Kirjassa on 367 sivua.

Terkuin Seija Telaranta

Onko enneagrammikakkonen hyvä johtaja?

Huhtikuun aurinkoon aukeaa nyt enneagrammikakkonen. Kuten nelonen ja kolmonenkin ovat olleet, on kakkonenkin tunnekeskuksen tyyppi.

Useimmat kakkoset ajattelevat, että ihmisten väliset suhteet ovat kaikki kaikessa - itse asiassa kaikkein tärkein elämän osa-alue. Niinpä heidän ympärillään onkin useita heille hyvin läheisiä ihmisiä. He myös kokevat, että ystävät ovat riippuvaisia heistä (heidän tuestaan, neuvoistaan, jne.), mutta todellisuudessa kakkoset itse ovat tulleet riippuvaisiksi ystävyyssuhteistaan ja niiden tuomista vaikutusvallan ja omanarvon tunteista. Tunneihmisinä heille on kaikki kaikessa saada tunnustusta toisten tarpeiden ymmärtämisestä ja tyydyttämisestä sekä olla pidetty. Kolmosten tavoin huomio on oman itsen ulkopuolella, mutta kakkosilla toisten tarpeissa.

Kakkoset ovat siis loistavia tarve- ja tunnetutkia, siis meidän muiden osalta, ja keskittyvätkin niiden huomioonottamiseen ja niihin vastaamiseen. Tämä on seurausta siitä, etteivät kakkoset saa yhteyttä omiin tunteisiin ja tarpeisiin. He osaavat luoda turvallisen vuorovaikutussuhteen, jossa toisen osapuolen on helppo avautua ja osoittaa haavoittuvuutensa. Toisiin satsaaminen saattaakin työelämässä näkyä viivästymisinä. Onhan paljon tärkeämpää saada ”hoitaa” ensin projekteissa mukana olevien ihmisten tarpeet ennen varsinaiseen asiaan etenemistä.

Kirjoittaja Mervi Lepistö kevätpuuhissa

Kakkoset ovat hyvin tietoisia omasta imagostaan hyvänä ihmisenä ja pitävätkin siitä huolta erityisen tarkasti. He myös tuovat esiin sen, että tietävät muita paremmin, mitä toiset tarvitsevat. He ovatkin hyviä johtamaan kuten myös manipuloimaan meitä muita. Kun asiat menevät suunnitellusti, he suitsuttavat, mutta asioiden mennessä metsään, sisäinen viha ja suuttumus alkaa nostaa päätään. Kakkoset kuvaavatkin oloaan epämiellyttäväksi, jos heidän hyväksi tarkoitettua toimintaansa kritisoidaan, apu torjutaan tai heitä pidetään jotenkin epämiellyttävinä. Tämä ahdistus kuitenkin niellään, eikä näytetä ulospäin.

Sokea alue, ylpeys, vaikuttaa kakkosissa, vaikka he eivät sitä hevin tiedosta. Ylpeys nousee osaltaan meidän muiden osaamattomuudesta havaita kakkosten tarpeita yhtä suurella pieteetillä, kuin he havaitsevat meidän. Osaltaan puolestaan siitä, että avun antajahan ei voi olla samanaikaisesti tarvitsija. Kysyttäessä kakkosilta, mitä he itse tarvitsisivat, he usein hämmentyvät kysymyksestä ja saattavat vastata tarvitsevansa kokemuksen siitä, että ovat tarvittuja ja tärkeitä toisille. Meillä muilla ei valitettavasti ole tällaista lahjaa.

Kuvakisa

 Pienessä mittakaavassa toisiin reagoiminen estää kakkosia näkemästä tilanteiden kokonaiskuvaa ja keskittyminenkin helposti on puutteellista. Mutta johtajina he ovat erittäin kyvykkäitä saamaan työntekijänsä pysymään fokusoituneena ja oikeaan paikkaan asettuneena organisaation, tiimin ja työntekijän omien tavoitteiden leikkauspisteessä. He ovatkin loistavia auttamaan työntekijöitään löytämään omat vahvuutensa ja lahjakkuutensa, kuten myös kovina työihmisinä organisoimaan asioita niin, että projektit saadaan menestyksekkäästi loppuun saatettua. He reagoivat asiakkaisiin herkästi, kuuntelevat asiakaspalautteet ja valitukset herkällä korvalla ja tekevät sopivat korjaukset asiakkaiden tyytyväiseksi saamiseksi. Kakkosjohtajan kompastuskiveksi saattaa muodostua kaikkien yhteistyökumppanien miellyttäminen ja tarpeiden huomioiminen niin, että he ajavat itsensä väsyksiin kaikkien tarpeita tyydyttäessään. Kakkosjohtajille saattaa olla vaikeaa myös suoran palautteen antaminen. Fokusoiminen työhön yhtä paljon kuin ihmisiin, hankalista asioista puhuminen ja itsensä huomioiminen ovatkin kakkosen kehittymisalueita.

Oli miten oli, tämän pehmeämpää ”Leelian lepotuolia” ei meistä muista enneagrammityypeistä löydy.

Arvaa oikein kuvan pesun kohteena oleva automerkki ja voita itsellesi tunnin ilmainen coaching!  Lähetä vastauksesi osoitteeseen mervi.lepisto@careone.fi

Vastaukset 30.4. mennessä
Mervi Lepistö

Kevät sopii enneagrammikolmoselle

Enneagrammiesittelyt etenevät kevään kanssa kilpaa. Nyt vuorossa on enneagrammikolmonen. Kolmonen on nelosen tapaan tunnekeskuksen tyyppi. Voidaankin sanoa, että kolmoset ovat tulossuuntautuneita tunnekeskuksen tyyppejä. No, nyt tietysti heti kysytte, miten on mahdollista olla tulossuuntautunut ja tunnekeskuksesta operoiva, mutta se on erittäin hyvin mahdollista ja kolmoselle loistavasti onnistuvaa - miten? Kolmosista puhutaan myös enneagrammityyppien kameleontteina. Miksi? Lue lisää….

Menestyminen, optimistisuus, asioiden tekeminen tarmolla tulos- ja tavoiteohjautuvasti ovat asioita, jotka meille muille näkyvät selvästi kolmosista. He ovat miellyttäviä, suosiota puoleensa vetäviä ja ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. He näkevät heti toisten motivaatiotasot ja osaavatkin vetää meitä muita oikeista naruista. Mutta tämä on se, mikä näkyy, mutta miksi näkyy näin - on hyvä kysymys.

Kolmosten huomio on heidän itsensä ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmoset määrittelevät ikään kuin ulkoa päin, meidän muiden oletettujen odotusten kautta, mitä heiltä odotetaan. Siksi esim. imago itsestä on erittäin tärkeää, kuten myös kovien suorituspaineiden asettaminen. Sanotaankin, että kolmosilla on vain kolme kovaa T:tä, Tavoitteet, Työ ja Tulokset. Neljäs T voisi hyvin olla tulevaisuussuuntautuneisuus. Näillä päästään menestykseen ja toisten suosioon, joka näkyykin heistä ulospäin heidän olemuksessaan, kasvonilmeissään ja asennossaan. Menestyksen pitää olla näkyvää.

Enneagrammiohjaaja Mervi Lepistö työssään

 Vaikka tästä suorituskeskeisyydestä ei uskoisi, kolmoset suhtautuvat elämään kovin intohimoisesti ja heillä on voimakkaita tunteita monia asioita kohtaan. He eivät kuitenkaan missään tapauksessa paljasta tunteitaan ja ajatuksiaan yleisesti, sehän antaisi mahdollisuuden julkiseen teloitukseen. Kolmoset myötäilevätkin ääneen esitettyjä asioita juuri niin kauan kuin se on heidän imagonsa kannalta järkevää, mutta ”hiljastuvat”, jos asiat eivät etene heidän kannaltaan myönteisesti. Tunnepitoisia asioita on siis parempi esittää yksityisesti ja täysin turvallisessa piirissä, vaikkakin se johtaisi yksinäisyyteen. Epäonnistuminen kun ei missään määrin tai millään tavalla kuulu kolmosen ”sietovalikoimaan”. Jos kuitenkin jostakin syystä kolmonen epäonnistuu, he poistuvat paikalta, eivätkä katso taakseen.

Kirjoittaja kevätpuuhissa

Ihmissuhteissaan kolmoset ovat käyttävät paljon huumoria, joka onkin hyvä suojakilpi omiin todellisiin tunteisiin. Kolmoset hakeutuvatkin mielellään hauskaan, ei-vaativaan ja stressivapaaseen seuraan, jossa ei tarvitse paljastaa omaa haavoittuvuuttaan. Siksi kolmosen ihmissuhteet jäävätkin helposti hyvin pinnallisiksi. Lähipiirisäkin kestävään rakkauteen uskominen on heille haastavaa. Siksi sen korviketta haetaan heitä ihailevien ihmisten reaktioista. Ko. pelon ohjaamina kolmonen itse osoittaa rakkauttaan mielellään teoilla: harrastetaan lasten kanssa yhdessä, rakennetaan perheelle talo ja kesämökki, tehdään perheen kanssa unelmamatkoja, jne.

Tulosjohtajana kolmonen on paikallaan - kerta kaikkiaan loistava! Heidän persoonallisuutensa saavuttaa asetetut tavoitteet on kuin parhaimman arkkitehdin kynästä loihdittu. He osaavat valita tärkeimmät menetelmät ja parhaimmat ihmiset asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijät kunnioittavat kolmosjohtajia ja varsinkin heidän kykyään yksinkertaistaa menetelmät, joilla tavoitteet saavutetaan. Kolmosjohtajat ovat myös äärimmäisen herkkiä asiakaspalautteille (IMAGO) ja korjaavatkin toimintaa herkästi toivottuun suuntaan. Mm. tämän johdosta heillä on ilmiömäinen kyky luoda pitkäkestoisia asiakassuhteita.

Tavoitteiden saavuttamisen kiilto silmissään kolmosjohtajilta saattaa kuitenkin unohtua hyvät ja eettiset tavat toimia. Tämä harvoin kuitenkaan näkyy asiakkaille päin, mutta yhteistyökumppaneille, ylemmille esimiehille ja työntekijöille kylläkin. Mitä stressaantuneempi kolmonen on, sitä kilpailuhimoisempi hänestä tulee ja saattaa saada helposti esiin myös kolmosen sokean pisteen, petollisuuden. Siksipä kolmosen tulisikin muistaa kohdella yhteistyöhön osallistuvia kuten asiakkaitaan.

Terkuin Mervi Lepistö