Takana loistava ura

Ensin loma

Päivän kuva tulee British Virgin Islandilta, jossa Obamat nyt lomailevat. Barack Obama oli laittanut lippiksensä lipan taaksepäin, jota pidettiin merkkinä siitä, että entinen elämä on jäänyt eikä paluuta politiikkaan ole. Vaikea olisi tietysti palatakin, koska takana on maailman tärkein virka. Hän ei ole ainoa, jonka on mietittävä, mistä löytyy itseä ja ahnasta yleisöä tyydyttävä ulospääsy ja asettautuminen uuteen elämään.Jos on eläkeiässä, silloin ratkaisu on paljon helpompi, mutta kun mies tai nainen on parhaassa vedossaan ja paljon työvuosia edessä, pohdittavaa on. Hillary Clintonin esimerkki ei houkuttele Michelleä, hän on sanonut ehdottoman ein. Viisas ratkaisu, sillä aika on sellainen, että hohto häviää ja kasvot kuluvat politiikassa vauhdilla. Kaivataan uusia ja entisestä poikkeavia persoonia, meni syteen tai saveen.

Ruotsissa monissa suurissa sairaaloissa ainakin Tukholman alueella oli esimiehillä määräaikainen johtajuus, toimessa sai olla 3-4 vuotta. Jo ennen systeemiin ryhtymistä oli mietitty, mitä tehdä johtajan tehtävät lopettavilla ammattilaisilla. Protokolla toimi niin, että heti johtajan pestin alettua alettiin suunnata ajatuksia tulevaisuuteen. Mottona kunniallinen poistuminen tärkeästä ja näkyvästä asemasta, horisontaalinen ura. Valmennuksessa oli valittavana suuntautuminen oman kliinisen alan syventämiseeen, eli takaisin lääkäriksi, sairaanhoitajaksi, fysioterapeutiksi jne. Toki ei tarvinnut siirtyä kylmiltään, vaan jokainen sai kunnon perehdytyksen ja mahdollisuudet edetä ja suuntautua myös uudelle alueelle. Toinen vaihtoehto on valita opetus ja ohjaus. Siihenkin oli tarjolla pedagogiset opinnot ja useita vaihtoehtoja, kuten opiskelijaohjaus ja -opetus tai potilasohjaus sekä työtovereiden perehdytys. Tutkimustyö oli kolmas vaihtoehto. Tutkijaksikaan ei voi ryhtyä ilman koulutusta, mutta terveydenhuollossa on toki matalammankin kynnyksen työtä tutkimuksen saralla. Asiakastyytyväisyyskyselyt, henkilöstön hyvinvointi-tutkimukset esimerkkeinä.  Johtajan työssäkin pystyi jatkamaan, mutta eri yksikössä.

Päivän Michelle sosiaalisessa mediassa

Yhdysvalloissa on entisiä presidenttejä useampia elossa. Busheja on isä ja poika, joista isä on jo huonossa hapessa. George W. Bush oli Donald Trumpin virkaanastujaisissa, mutta muuten hänestä ei ole paljoa kuulunut. Hän oli toisen presidenttikautensa jälkeen suosion aallonpohjassa parinkymmenen prosentin kannatuksella ja maa ajautui pahaan talouslamaan, jonka Barack Obama peri. Molemmat Bush-perheet ovat viettäneet presidenttiyden jälkeistä elämää Teksasissa. Jimmy Carter palasi Georgiaan Valkoisesta talosta. Hän oli maanviljelijä ja upseeri siviiliammatiltaan. Presidenttikauden jälkeen hän on ollut mukana ihmisoikeus- ja hyväntekeväisyystyössä. Hän on  saanut Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2002.
Bill Clinton on kahden kauden ja vapaan jakson jälkeen still going strong. Hän on loistava puhuja ja pidetty luennoitsija ympäri maailman ja tehnyt myös mittavan omaisuuden kausiensa jälkeen. Hillary Clintonin vaalityössä on mennyt viime vuodet samoinkuin isoisän roolissa. Ainoalla tyttärellä Chelsealla on nyt kaksi pientä lasta. Clintonit asuvat New Yorkin seudulla. Bill Clinton on edelleen yksi minun suosikkejani. Hänen kirjansa on loistava.
Jännityksellä siis odotamme mihin Barack ja Michelle Obama ryhtyvät. Washingtonin talo on vuokrattu kahdeksi vuodeksi nuoremman tyttären Sashan koulunkäynnin vuoksi. Chicagossa heillä on edelleen talo ja sinne perustetaan Obama Foundation. Maailma on avoinna supersuositulle pariskunnalle monella alueella. Toivon, että he eivät roiku politiikassa, vaan suuntaavat uusille urille ja ottavat koko osaamisensa käyttöön uudessa kontekstissa.

Sitä odotellessa kannattaa sauvakävellä jos ladut puuttuvat. Luulen, että olen Kaivopuiston kovapalkkaisin nainen, sillä aamupäivällä hankin 11 250 pankkiini (askelpankki). Kun lähden tästä asioille, tulee viisitonnia lisää. Maksan itselleni osingot laskiaispullan ja teen muodossa Succesissa.

Hyvä kävelytie Eteläsatamasta Länsisatamaan

Terkuin Seija Telaranta

"Anteeksi kun kirjoitan pitkästi..."

Lause on lainattu Goethelta, joka sisarelleen kirjoittaessaan valitti aikapulaa ja joutui siksi kirjoittamaan mielestään liian pitkän kirjeen. Tämä tuli mieleeni, kun aamun pimeinä tunteina luin yhtä kokousmuistiota, joka oli 9-sivuinen. Oli kirjoitettu kuin näytelmän käsikirjoitus, jossa oli vuorosanat jo valmiina. Muistiossa kerrottiin kuka oli mitäkin mieltä ja ajauduttiin ilmaisuun, jossa asioiden moninaisuus peitti sanoman. Minulla on taipumus kiihtyä herkästi nollasta sataan ja päivän auettua otin kirjahyllystä kaikki kirjat, joissa opastettiin kokoustekniikkaan, kokousten johtamiseen ja kokouksesta muistion kirjoittamiseen. Käteen sattui sekä uusia että vanhoja, joukossa helmet Juhana Torkki, "Puhevalta" ja Sami Miettinen ja Juhana Torkki "Neuvotteluvalta". Ne ovat vuosilta 2006 ja 2008.

Valoa kohti...

Esimerkki: Churchilliä pyydettiin puhujaksi tilaisuuteen ja kysyttiin, kauanko hän tarvitsee aikaa  puheen valmisteluun. "Kuinka pitkään minun pitää puhua?" Vastaus oli, että kaksi tuntia, johon Churchill totesi: "No hyvä, ei sen valmisteluun mene kuin kymmenen minuuttia. Pelkäsin, että minulta odotetaan kymmenen minuutin mittaista puhetta - sitä pitäisi valmistella kaksi tuntia!" Puhujalle on tärkeätä ajantaju. Lisään tähän, että sama pätee kirjoittajaan. Lukijan ote herpaantuu jo kolmannen A-nelosen kohdalla. Mitä pidempi teksti, sen helpommin alkaa ajatella kirjoittajaa, mistä on kysymys.  Björn Wahlroosia lainaten tavoitteet ja ajattelu alkavat näkyä naamalta ja kirjoituksessa rivien välistä.

Aivan samalla tavalla asiapitoisen muistion kuin puheenkin pitämisessä on ajateltava lukijoita ja kuulijoilta. Heidän aikaansa ei pidä kohtuuttomasti kuluttaa eikä tylsistyttää, saada raivostumaan. Huomio ja kiinnostus on nostatettava kiinnostavalla ilmaisulla. Tekstin tulee vetää puoleensa. Se saa lukijan tarkkaavaiseksi, vastaanottavaiseksi ja hyväntahtoiseksi. Kirjoittajan ja lukijan välille muodostuu hyvä vuorovaikutus, lämmin yhteys. Liian täydellinenkään ei ilmaisussaan saisi olla, sillä se on luotaantyöntävää. Voi aina osoittaa hieman epävarmuutta ja kysyä, vai oliko näin. Se saa lukijan palaamaan tilanteeseen ja miettimään.

Sähkökatko pakottaa löytämään uusia ratkaisuja

Yksi syy liian pitkään kirjalliseen muistioon on epävarmuus. Se näkyy sidesanoina, joilla mitätöidään tai naamioidaan selvä kanta. Melkein, lähes yksimielisesti, voisi olla, melkein kaikki jne. Epävarmuus voi syntyä myös siitä, että taustalla on pyrkimys konsensukseen ja sitä yritetään ylläpitää myös muistiossa uskaltamatta tehdä johtopäätöksiä, jotka kuuluvat hyvään muistioon. Silloin siitä tulee liian pitkä auttamattomasti. Konsensuksen taustalla on tasa-arvoinen kulttuuri, joka ei suosi eikä rohkaistu erilaisista mielipiteistä, vaikka juuri ne ja niihin perehtyminen veisivät asiaa eteenpäin ja avaisivat erilaisia mahdollisuuksia. Vastarinnassa ja rohkeudessa on uudistumisen siemen.

Lopuksi ihailemani Bill Clintonin viisaudet jälleen kerran:

• Kompromissiin ei pidä tyytyä. Jos on kaksi eriävää mielipidettä, kannattaa hylätä molemmat ja etsiä uusi, kummastakin selkeästi eroava ihan uusi ratkaisu.
• Jos asia jää junnaamaan, hylkää se ja etene niissä asioissa, joilla on eteenpäinmenon edellytykset ja mahdollisuudet.

Eteenpäin mennään, terkuin Seija Telaranta

Johtamispuhe

Johtajan puheella, niin pienessä kuin suuressakin organisaatiossa, on iso merkitys. Kun puhe saa viralliset puitteet, siitä ilmoitetaan etukäteen ja ihmiset kokoontuvat sitä kuulemaan, ilmassa on arvokkuuden ja merkityksen tuntu. Odotukset ovat korkealla, samoin myös kynät teroitettu löytämään kaikki negatiiviset vivahteet ja nykytermein haukkumaan sekä puheen että pitäjän.

Johtaminen on pitkälti viestintää. Mitä paremmin johtaja hallitsee puhumisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen jalon taidon, sitä paremmaksi johtaminen koetaan. Viestinnän avulla johtaja kertoo koko yrityksen suunnan, tavoitteet, päämäärät ja miten tuloksia mitataan. Tämä sisältö ei enää riitä, vaan yhä tärkeämmäksi on tullut tiedottaminen muutoksista, kaikista niistä asioista, jotka koskevat työntekijöitä tässä ja nyt. Tärkeä sääntö on, että johtajan tiedotus kulkee puskaradion edellä. Kun henkilöstö on vajonnut huhujen maailmaan, työnteko hidastuu ja epätietoisuus kasvaa. Hyvä johtaja seuraa tarkasti myös organisaation ulkopuolista maailmaa ja oman organisaation suhdetta siihen. Näistä elementeistä löytyy tiedottamiselle ja johtamispuheelle oikea ajankohta.

Kuvattu Aamulehdestä 17.9

Viestinnässä on keskeistä selkeys, yksiselitteisyys ja vastaanottajan huomiointi. Se tarkoittaa, että puhutaan kielellä mitä kuulija ymmärtää ja luodaan katseella kontakti, joka saa kuulijan tuntemaan itsensä osalliseksi ja arvokkaaksi. Vaikeissa asioissa, kun ei ole hyvää jaettavaa, korostuu läheisyyden, myötätunnon ja yhteisyyden tunnelma.

Johtamispuhe on Suomessa viikon juttu. Yleensähän maan johto on puhunut uutena vuotena tai käyttänyt tiedotustilaisuutta, jolloin johtaja ei ole yksin suorassa kontaktissa kansan kanssa. Minusta pääministeri Sipilä onnistui hyvin. Hän oli määrätietoinen, mutta samalla rauhallinen ja suora, aito ja luottamusta herättävä. Puheessa oli selkeästi kaksi teemaa. Pakolaisteema oli lyhyempi ja napakka. Taloustilanteen olisi voinut "alaotsikoida" ainakin itselleen, jolloin rakenne olisi selkiytynyt. Parasta oli, että hän tuli suoraan koko kansan eteen, näkyviin ja kuuluviin. Ei lähtenyt lipettiin kun paha päivä tuli. Tästähän voisi hyvin käyttää kenraali Adolf Ehrnrootin kuuluisaa ohjetta, että suomalaisia on johdettava edestä ja esimerkillä.
Valtionjohtajien puheita arvioidaan tarkan analyyttisesti kaikkialla maailmassa. Kaikki me tunnemme  John F. Kennedyn loistavan virkaanastujaispuheen ja siitä ikuiseksi jääneen lauseen; "ei pidä kysyä mitä maasi voi tehdä sinulle, vaan miettiä mitä itse voi tehdä yhteiseksi hyväksi". Barack Obama on loistava puhuja. Puhetaidollaan hän hurmasi jo Harvardin aikana ja ansaitsi kannuksensa politiikassa. Ensimmäisessä virkaanastujaispuheessa oli jännitystä ilmassa, eikä Obama uskaltanut hehkuttaa tulevilla muutoksilla, koska jo silloin oli tiedossa voimakas vastarinta. Puhujanlahjoistaan on tunnettu myös Bill Clinton. Kerrotaan, että ensimmäisessä virkaanastujaispuheessaan hän yllättäen ei luottanutkaan itseensä vaan pyysi apua asiantuntijoilta. Pitäessään puhetta, jonka hän toki oli huolellisesti opetellut, hän kertoo tunteneensa itsensä vieraaksi ja epäaidoksi.

Johtamispuheiden taitajat

Mikä tekee puheesta ainutlaatuisen ja koskettavan? Ensinnäkään ei pidä katsoa ulos ja hakea apua sieltä. On katsottava itseään syvälle silmiin ja oltava aidosti sitä mitä on. Rehellisyys, aitous ja läsnäolo. Siinä on kaikki. Naisena lisäisin tähän vielä, että pukeutumiseen on myös kiinnitettävä huomiota. Asun tulee olla kuulijoita arvostava ja sellainen, jossa tuntee itsensä varmaksi. On myös huomioitava valaistus. Jos on tehokas näyttämövalaistus taustalla, jokin kangas voi muuttua läpinäkyväksi. Huh!
Mukavaa viikonloppua, sieniä nousee! Terkuin Seija Telaranta

Turmeleeko valta?

Nyt olisi paikka irrotella Toimin toimista. Mikään ei ole niin makeaa kuin jonkin sortin vahingonilo, kun 65-vuotias uskovainen perheenisä jää juuri uudelleen Helsingin herraksi päässeenä kiinni naisille lähetetyistä seksiviesteistä. Vahingonilosta ei kyllä kannata ryhtyä nauttimaan, sillä jokaisella meistä on kaapissa asioita, joita ei halua päivänvaloon eikä julkiseen riepotukseen. Taviksena elämä on kuitenkin paljon armollisempaa kuin julkkiksena. Useimmille meistä on jo lapsena opetettu: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa hän itse siihen lankeaa".

Ilmiönä tässä on kyse arvovallasta, jonka kansanedustajuus tuo tullessaan. Valittu edustaja on selvittänyt tiensä poliittisen uran huippupaikkaan, eduskuntaan. Hän kuuluu asemansa vuoksi ihmisiin, joita ihaillen seurataan ja jonka edesottamuksia tarkkaillaan. Asema tuo tullessaan moitteettomuuden glorian, jota on yritettävä ylläpitää. Henkilökohtainen auktoriteettivalta syntyy osaamisesta, ammattitaidosta, asiantuntemuksesta, työn tuloksista, työ- ja elämänkokemuksista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Nämä viimemainitut ovat tunteisiin vetoavia asioita ja myös sellaisia, joihin halutaan samaistua. Hyvä perhe-elämä, vaimo, lapsia, lastenlapsia ja uskonnollinen vakaumus ovat arvostettuja ihanteita, jotka lisäävät arvovaltaa ja luottamusta. Kun niihin tulee särö, putoaa korkealta.

Kuva kuvattu Iltasanomien digilehdestä

Kun ihminen pääsee asemaan, missä on valtaa ja sen tuomaa ihailua, etukäteen ei voi tietää miten se kuhunkin vaikuttaa. Joka tapauksessa se kohottaa niin miestä kuin naistakin. Vallan kammareissa on aina viiniä ja laulua, makeampaa elämää kuin Piht'puttaalla. Normaalisti asemiin noussut ihminen osaa erottaa työn ja lieveilmiöt ja ottaa rytmistä kiinni. Jos joku hairahtuu, meidän kanssaihmisten pitäisi myös toimia aikuisella tavalla  eikä tehdä asiasta suurempaa  kuin mikä se oli. Uskaltaako sitä nainen sanoa, että seksiviesti eduskunnasta ei nyt ole maailman kamalin asia aikuiselle ihmiselle?
Vaikka olisi tullut pyytämättä.

Eteenpäin mennään kuten Clintonit

Lue edellinen artikkeli vallasta:
Hyvä, paha valta
Lue myös uusin juttu Clintonista:
The Magic of Bill Clinton

Kesä Karhella, terkuin Seija Telaranta

Johtamisen oppikurssi à la Jorma Ollila

Jorma Ollilan vastailmestynyt kirja on nyt luettu. Eilen illalla sain viikon urakan päätökseen. Kirja vei minut mukaansa samalla tavalla kuin parhaimmat ruotsalaiset dekkarit tai Bill Clintonin, Lee Iaccoccan ja Barack Obaman vastaavat teokset.
Kirja on upeasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Minulle se kuitenkin oli kiinnostava siksi, että oli mukava huomata, että ei ole Ollilalta jäänyt johtamisen kirjat lukematta. Hän myös otti uudet ajatukset Nokiassa käyttöön ja johti niiden mukaisesti.
Jotain kuitenkin meni pieleen, kun tämän päivän arvion mukaan hienoista prosesseista ja  tutkitusti hyvästä johtamistavasta huolimatta lopputulos on pannukakku.
Kyllä kirjasta löytää myös vastauksen. Henkilöstö ja johtajat alkoivat viihtyä liikaa mukavuusalueella, jolloin jäi huomaamatta toimintaympäristön muutos. Tai huomattiin kyllä, mutta ei tehty oikeita johtopäätöksiä oikeassa kohtaa. Pahin virhe kuitenkin oli, että asiakas unohtui, vaikka se oli korkealla arvohierarkiassa.

Lue koko juttu osoitteessa Blogi puhutaanjohtamisesta
Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta

Kirjeitä Clintonilta

Tuntui aika kohottavalta kun sain idoliltani sähköpostissa viestin "I can't wait to meet You." Lähettäjänä kukas muu kuin Bill Clinton.

Bill Clinton

Barack Obaman vaalikampanja on aika massiivista ja hänen tukijansakin ovat aktiivisesti mukana.

Mielenkiintoista, että viestejä tulee Suomeen saakka, vaikka en ole  äänestäjä. On kiinnostavaa seurata asioita johtamisen näkökulmasta ja tarkkailla miten tavoitteista ja toiveista  kerrotaan ja kuinka ihmisiä lähestytään. Olen jo saanut monta illalliskutsua, joko Michellen tai itsensä Barack Obaman kanssa. Näistä illallisista on myös paljon kuvia liikkeellä. Edellyttää tietysti rahallista tukea.

Barack Obama

Valmistunut johtajakurssi oli tässä Obama-asiassa hengessä mukana teemalla maailma tarvitsee esikuvia, johtamisessakin ja valmistujaisjuhlassa he olivat huolissaan, miten tämä Obama-juttu jatkuu, joten tässä taas uudet kuulumiset. Ohessa lyhyt lainaus Bill Clintonin sähköpostiviestistä:

If our opponent succeeds, so much of what we've fought so hard for will be rolled back. Health care reform -- which many presidents, including me, tried to pass and couldn't -- will be gone. Same goes for the opportunity for millions more Americans to afford to go to college, and a growing economy that works for middle-class families.



Seija Telaranta