Johtamispuhe

Johtajan puheella, niin pienessä kuin suuressakin organisaatiossa, on iso merkitys. Kun puhe saa viralliset puitteet, siitä ilmoitetaan etukäteen ja ihmiset kokoontuvat sitä kuulemaan, ilmassa on arvokkuuden ja merkityksen tuntu. Odotukset ovat korkealla, samoin myös kynät teroitettu löytämään kaikki negatiiviset vivahteet ja nykytermein haukkumaan sekä puheen että pitäjän.

Johtaminen on pitkälti viestintää. Mitä paremmin johtaja hallitsee puhumisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen jalon taidon, sitä paremmaksi johtaminen koetaan. Viestinnän avulla johtaja kertoo koko yrityksen suunnan, tavoitteet, päämäärät ja miten tuloksia mitataan. Tämä sisältö ei enää riitä, vaan yhä tärkeämmäksi on tullut tiedottaminen muutoksista, kaikista niistä asioista, jotka koskevat työntekijöitä tässä ja nyt. Tärkeä sääntö on, että johtajan tiedotus kulkee puskaradion edellä. Kun henkilöstö on vajonnut huhujen maailmaan, työnteko hidastuu ja epätietoisuus kasvaa. Hyvä johtaja seuraa tarkasti myös organisaation ulkopuolista maailmaa ja oman organisaation suhdetta siihen. Näistä elementeistä löytyy tiedottamiselle ja johtamispuheelle oikea ajankohta.

Kuvattu Aamulehdestä 17.9

Viestinnässä on keskeistä selkeys, yksiselitteisyys ja vastaanottajan huomiointi. Se tarkoittaa, että puhutaan kielellä mitä kuulija ymmärtää ja luodaan katseella kontakti, joka saa kuulijan tuntemaan itsensä osalliseksi ja arvokkaaksi. Vaikeissa asioissa, kun ei ole hyvää jaettavaa, korostuu läheisyyden, myötätunnon ja yhteisyyden tunnelma.

Johtamispuhe on Suomessa viikon juttu. Yleensähän maan johto on puhunut uutena vuotena tai käyttänyt tiedotustilaisuutta, jolloin johtaja ei ole yksin suorassa kontaktissa kansan kanssa. Minusta pääministeri Sipilä onnistui hyvin. Hän oli määrätietoinen, mutta samalla rauhallinen ja suora, aito ja luottamusta herättävä. Puheessa oli selkeästi kaksi teemaa. Pakolaisteema oli lyhyempi ja napakka. Taloustilanteen olisi voinut "alaotsikoida" ainakin itselleen, jolloin rakenne olisi selkiytynyt. Parasta oli, että hän tuli suoraan koko kansan eteen, näkyviin ja kuuluviin. Ei lähtenyt lipettiin kun paha päivä tuli. Tästähän voisi hyvin käyttää kenraali Adolf Ehrnrootin kuuluisaa ohjetta, että suomalaisia on johdettava edestä ja esimerkillä.
Valtionjohtajien puheita arvioidaan tarkan analyyttisesti kaikkialla maailmassa. Kaikki me tunnemme  John F. Kennedyn loistavan virkaanastujaispuheen ja siitä ikuiseksi jääneen lauseen; "ei pidä kysyä mitä maasi voi tehdä sinulle, vaan miettiä mitä itse voi tehdä yhteiseksi hyväksi". Barack Obama on loistava puhuja. Puhetaidollaan hän hurmasi jo Harvardin aikana ja ansaitsi kannuksensa politiikassa. Ensimmäisessä virkaanastujaispuheessa oli jännitystä ilmassa, eikä Obama uskaltanut hehkuttaa tulevilla muutoksilla, koska jo silloin oli tiedossa voimakas vastarinta. Puhujanlahjoistaan on tunnettu myös Bill Clinton. Kerrotaan, että ensimmäisessä virkaanastujaispuheessaan hän yllättäen ei luottanutkaan itseensä vaan pyysi apua asiantuntijoilta. Pitäessään puhetta, jonka hän toki oli huolellisesti opetellut, hän kertoo tunteneensa itsensä vieraaksi ja epäaidoksi.

Johtamispuheiden taitajat

Mikä tekee puheesta ainutlaatuisen ja koskettavan? Ensinnäkään ei pidä katsoa ulos ja hakea apua sieltä. On katsottava itseään syvälle silmiin ja oltava aidosti sitä mitä on. Rehellisyys, aitous ja läsnäolo. Siinä on kaikki. Naisena lisäisin tähän vielä, että pukeutumiseen on myös kiinnitettävä huomiota. Asun tulee olla kuulijoita arvostava ja sellainen, jossa tuntee itsensä varmaksi. On myös huomioitava valaistus. Jos on tehokas näyttämövalaistus taustalla, jokin kangas voi muuttua läpinäkyväksi. Huh!
Mukavaa viikonloppua, sieniä nousee! Terkuin Seija Telaranta

Kettu ja leijona esikuvina

Katselin aamulla tiedotustilaisuutta pääministerin asunnolta, aiheena pakolaiset. Jollain lailla kysymyksissä sivuttiin lupauksia, joita tuli annettua sekä ennen vaaleja, että hallitusta muodostettaessa. Tuli tuttuuden tunne ja ei muuta kuin Niccoló Machiavellin kirja esiin ja sieltähän löytyi viittauksia päivän teemoihin. (Machivelli. Ruhtinas. Alkuperäisteos vuodelta 1523. WSOY 1990). Kirjassa on kappale "Missä määrin ruhtinaiden on pidettävä lupauksensa". Siinä todetaan, että jokainen toki ymmärtää, että lupaukset tulisi pitää kun valtaan pääsee, mutta käytännössä asiat eivät vaan niin toimi. Suuriin tekoihin ja suosioon ovat päässeet juuri sellaiset ruhtinaat, jotka ovat piut paut välittäneet lupauksistaan. He ovat pystyneet pyörittämään sanan säilällään ja viekkaudellaan sellaiset, jotka ovat ottaneet rehellisyyden ohjenuorakseen ja hyveekseen.

Akhilleus ja muut muinaisten aikojen ruhtinaat uskottiin kentauri Kheironin ruokittaviksi ja kasvatettaviksi siksi, että tämä oli puoliksi eläin ja puoliksi ihminen. Kun tällainen toimi oppi-isänä, ruhtinas oppi sekä ihmisen että eläimen käyttäytymistapoja. Ruhtinaalle ei vain toinen riitä, tulee osata molemmat. Esikuvat ovat tärkeitä ja ruhtinaan kannattaa valita esikuvikseen sekä kettu että leijona. Leijona ei osaa yksin välttää ansoja eikä kettu ole yksin turvassa susilta. Ansojen välttämiseksi ruhtinaan on jäljiteltävä ovelaa kettua ja susien pelottelemiseksi vahvaa ja julmaa leijonaa. Machiavelli oli sitä mieltä, että viisas ruhtinas ei voi pitää lupauksiaan eikä ihmisten pidä sellaista vaatiakaan, jos se aiheuttaisi ruhtinaalle vahinkoa tai syyt, jotka lupauksiin ovat johtaneet ovat lakanneet vaikuttamasta. Sitä paitsi ruhtinailla on aina laillisia syitä, joihin he voivat vedota.

Kaikista kettumaisimmat johtajat ovat niitä, jotka ovat päässeet pisimmälle. He ovat onnistuneet verhoamaan asiat hyvin, ovat osanneet näytellä ja teeskennellä. Täydestä käy, jos osaa vetää armeliaan, uskollisen, lempeän, vilpittömän tai hurskaan roolia. Toivottavaa on, että kun ruhtinaalle tulee tosipaikka eteen eikä rooli onnistu, hänen luonteensa joustaa niin, että hän on valmis kääntymään sinne, minne onnen tuulet ja suhdanteiden vaihtelut osoittavat. Kun joutuu puhumaan kovia asioita, tärkeätä on aina muistaa, että viestiin sisältyy hyvää sopivassa määrin. Parhaiten toimii hurskaan rooli ikävän asian yhteydessä. Eli samalla kun ilmoitetaan suurista leikkauksista kerrotaan, että luovutan osan palkastani köyhien hyväksi tai annan kotini pakolaisille. HUH!
Uskomatonta, että maailma ei todellakaan ole muuttunut sitten Machiavellin aikojen. Hän eli Firenzessä 1469-1527.
Kansa Machiavellin mukaan pysyy tyytyväisenä, kun ruhtinas varoo kajoamasta ihmisten omaisuuteen ja naisiin. Palkka ja etuudet sopivat hyvin nykyaikaankin, mutta mitähän näillä naisilla tässä tarkoitetaan. Sitä voi miettiä viikonlopun aurinkoisina päivinä.
Mukavaa viikonloppua kaikille, terkuin Seija Telaranta