lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulun odotus

Minulla on ollut onni kasvaa maalaistalossa lähellä sillanpääläisiä maisemia. Samalla seudulla olen nytkin sillä erotuksella, että ennen oli lunta, nyt sataa vettä. Lapsuudessa todentui joulussa juuri odotus. Meillä oli väkeä omasta takaa, mutta jouluun kuului myös yksinäisten sukulaisten ja tuttujen sekä erilaisten kulkijoiden kutsuminen yhteiseen joulun viettoon. Viisimetrinen kuusi naulattiin pirtin kattoon kiinni ja kukin toi omia koristeita. Kulkukauppias Löppönen toi karamellit, joita hän vahti tarkasti, ettei sisältöä syöty. Naisväki valmisti sisällä jouluateriaa, miehet huolehtivat mm. siitä, että kirkkoreki oli kunnossa ja hevoset huollettu.
Pari vuotta minua nuorempi veli ja minä odottelimme papan kanssa pirtissä illan hämärtymistä. Radiosta kuunneltiin Sillanpään joulutarinaa. Lapselle se oli maailman pisin jorina, mutta torkkuja ottaen se aina loppui.


Hirsistä suurta saunaa lämmitettiin koko päivä. Valtavia koivuhalkoja heitettiin pesään. Saunan ylisillä oli savustettu kinkut ja muut liharuoat. Olin atooppinen enkä pitänyt saunomisesta, joten olin ensimmäisellä kierroksella papan ja Oiva-sedän kanssa. Äiti kävi pesemässä minut saavissa, kuuraa oli nurkissa ja parvi nokinen mutta sopivan lämmin. Lumessa sitten juostiin sisälle pirttiin. Naisväki oli siirtynyt navettapuuhiin ja miehet tietyssä järjestyksessä saunomaan. Ja taas me odotettiin pirtissä papan kanssa, nyt jouluateriaa. Jossain vaiheessa isä tuli hakemaan minut talliin "hevosten jouluun". Sain pudottaa heinät ylhäältä pilttuisiin ja tehdä kaurajuomat ämpäreihin. Lyhty laitettiin valaisemaan tallia myöhään yöhön. Maailman ihanin tuoksu on heinien, kauran ja jouluisen tallin tuoksu. Vieläkin, kaikkien chanelien ja armanien jälkeen.

Jouluateria oli tosi myöhään, navettatöiden jälkeen oli naisten sauna ja vasta sitten ruoka. Siinäkin oli tarkka järjestys. Lipeäkalalla varmaan aloitettiin ja joulutorttuihin loppui.


Jossain vaiheessa oli lahjojen jako, yleensä saimme sukset tai kelkan. Siksi en koskaan ole välittänyt lahjoista enkä pitänyt sitä tärkeänä osana joulua. Tallin joulutunnelma on paras joulumuisto. Myös muut eläimet saivat "joulua", mutta hevosten joulu oli minun juttuni.
Jouluaattoon kuului usein myös se, että veljeni oli kuumeessa. Mäkinen lähti hevosella hakemaan kirkolta lääkäriä. Kun huumeissa oleva Sveitsissä opiskellut lääkäri sitten tuli taloon, pappakin nousi ja huusi äidille "Minne, älä anna lääkärin koskea Juhaan". Menin sitten vanhempana siskona valvomaan tilannetta ja annoin tarkan selostuksen papalle. Yleensä lääkäri antoi luvan viedä saunaan tai kylvettää saavissa yläkerrassa.


Aamulla varhain oli lähtö  joulukirkkoon vällyjen peitossa hevosreessä. Papalla oli upea kettu-sisäturkki. Myöhemmin teetin siitä itselleni lakin. Kirkosta palattiin 12 kilometrin matka kilpaa ajaen. Tietysti meidän hevoset voitti.
Toivotan kaikille Hyvää Joulua, omannäköistä ja arvojen mukaista.

Kuvat otin viime viikolla Tukholman kuninkaanlinnassa.

Terkut Karhelta, Seija Telaranta

torstai 15. joulukuuta 2016

Sophiahemmet vaalii arvojaan ja uudistuu


Kun vierailee Tukholmassa Sophiahemmetin sairaalassa ja sen yhteydessä toimivassa Vårdhögskolassa, astuu rauhan tyyssijaan. Arvokkaat rakennukset, kauniisti vaalittu ympäristö ja vanhoin huonekaluin kalustetut upeat aulatilat pysäyttävät kiireen. Menneiden aikojen sairaanhoitajan puvussa oleva aulaemäntä ottaa ihmiset vastaan ystävällisesti hymyillen. Sairaala on perustettu 1889 ja edelleen se toimii alkuperäisissä tiloissa. Toki uusia rakennuksiakin on tullut, mutta menneisyys on hyvin saatu yhteistyöhön ja harmoniaan uuden kanssa.

Nykyisen galleriamalliin perustuvan osakeyhtiön taustalla on aatteellinen yhdistys, joka toimii aktiivisesti prinsessa Sofia kunniapuheenjohtajanaan. Hän peri tehtävän vuosi sitten kuninkaan sisarelta prinsessa Christinalta ja on ottanut Sophiahemmetin sydämenasiakseen vierailemalla siellä usein. Hän osallistui hiljan esimerkiksi valmistuvien opiskelijoiden todistusten jakoon. Kuningatar Silvia on myös näyttävästi mukana omaa nimeään kantavassa koulutusohjelmassa, Silviasystereissä. Se on apuhoitajille tarkoitettu 60 opintopisteen lisäkoulutus, jossa erikoistutaan dementiapotilaiden hoitoon. Aihe on Silvialle erityisen tärkeä, sillä hänen äitinsä sairasti dementiaa viimeiset vuotensa.


Sairaalan yhteydessä toimiva ja korkealle arvostettu Vårdhögskola tarjoaa sairaanhoitajakoulutuksen lisäksi laajat mahdollisuudet erikoistua peruskoulutuksen jälkeen eri alojen asiantuntijahoitajiksi. Tutkimus on olennainen osa sekä koulutuksen että sairaalan arkea. Potilaslähtöinen tutkimus onkin Sophiahemmetin vahvuus.

Hoitogalleria muodostuu noin viidestäkymmenestä tarkkaan valitusta yhtiöstä, joista kukin vastaa omasta alueestaan hoitokokonaisuuksissa. Kaikki hoitoa antavat ammattilaiset sitoutuvat noudattamaan Sophiahemmetin menettelytapoja ja ohjelmia arvopohjan, hoidon ja huolenpidon laadun, ympäristön, kulttuurin, tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen suhteen. Päämääränä on tarjota hyvää ja laadukasta hoitoa sekä optimaalinen kokemus. Ylimpänä toimijana on konsernin johto, jonka tehtävänä on jatkuvasti työskennellä strategisten valintojen ja yhteistyökysymysten parissa vahvistaakseen kuvaa sairaalasta ja korkeakoulusta vahvana yksikkönä potilaiden parhaaksi.



Sophiahemmetin sairaala kuuluu yksityisiin terveydenhuollon yrityksiin. Kuningatar Sophia on perustanut sekä sairaalan että hoitajakoulutuksen 1800-luvulla ja luonut sille auttamisen, aatteellisuuden ja korkean laadun kulttuurin. Keskustelu yksityisten terveysalan yritysten olemassaolon oikeutuksesta ja voittojen maksimoinnista ei ole ohittanut Sophiahemmetiäkään. Sophianytt-lehden viimeisimmässä numerossa toimitusjohtaja Peter Seger toteaa, että keskustelu voitoista sokaisee päättäjät. Yksityisten yritysten on vaikea kehittää ja tehdä uusia investointeja, jos ne eivät saa tuottaa voittoa tai se rajataan minimiin. Raportissa ehdotetaan voittojen rajaamista. On myös mahdotonta tehdä pitkäaikaista suunnittelua, jos pääomia ei muodostu. Segerin kannanotot perustuvat hallituksen asettamaan selvitystyöhön, joka koski voittoja yksityisessä terveydenhuollossa. Selvitystyöstä vastasi Ilmar Reepalu. Sehän on vasta selvitys, mutta jo nyt herättänyt voimakkaita tunteita, myös pelkoa. Yksityiset terveysyritykset on monissa tutkimuksissa todettu laadukkaiksi sekä potilaiden että henkilöstön arvioimina. Valinnanvapaus koskien perusterveydenhuoltoa tuli Ruotsissa voimaan 2009.

Jill-Janshuset säilyttää vanhan ja rakentaa supermodernin  "sisuksen".
Keskellä vanhaa "metsää", Sophiahemmetin takana on Lill-Janshuset. Rakennus on valmistunut vuonna 1913 ja moni tukholmalainen on nähnyt siellä ensimmäisen päivänvalon syntyessään. Se on ollut vuokrattuna Sophiahemmetin Vårdhögskolalle sekä Riksiddrottsförbundetille. Nyt sitä restauroidaan sairaalan käyttöön. Sinne tulee huippumoderni Ryggkirurgiskt Centrum, selkäkirugian keskus, kolme leikkaussalia ja 22-paikkainen osasto.
Projektipäällikkö kuvaa remontointia todella vaativaksi, koska kaikki kaunis vanha säilytetään niin pitkälle kuin mahdollista. Ylimpään vinttitilaan on sijoitettu kaikki leikkaussalien ym. putkitukset, jotta vanhoja seiniä ei ole tarvinnut rikkoa. "Huolimatta vaikeuksista rakentamisessa, lopputulokseen ollaan tyytyväisiä. Tämän rakennuksen yllä lepää rauha, tyyneys. Se auttaa positiiviseen kokonaiskäsitykseen hoidosta Sophiahemmetissä. Voi vain kuvitella, miten hienoa on maata sairaalavuoteella ja katsella komeita tammia, jotka kasvavat ikkunoiden ulkopuolella", toteaa Jonas Holmer.
Ympäristön vaaliminen on Sophiahemmetin prinsiippejä kaikessa toiminnassa. Se näkyy myös rakentamisessa. Suomessa on vielä paljon opittavaa.



Mitä muuta kohottavaa voi Tukholmassa tehdä kuin käydä Sophiahemmetissä? Poiketa vaikka Östermalmilla Richessä (www.riche.se) lounaalla ja saada kuninkaallinen palvelu!
Tukholmaterkuin Seija Telaranta


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ennätyksiä pukkaa

Vähän kuin Suomen itsenäisyyden 99-vuotispäivän kunniaksi tuli blogini historian lukijaennätys, 456 kävijää viime vuorokauden aikana. Kiitos kaikille lukijoilleni.



Sinivalkoinen kynttilä on Cafe Ursulan edessä meren rannassa. En siis lukenut enkä kirjoittanut vaan nautin hienosta säästä kotikulmilla meren rannassa.
Kiitollisena Seija Telaranta

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Sari Steniuksen kuulumiset Västeråsista





Vähän toistasataa kilometriä Tukholmasta, Västeråsin kaupungissa on Västmanlandin läänin ykkössairaala. Kaupungissa on 110 000 asukasta, koko alueella 254 000. Sari Stenius, joka Suomessa ollessaan toimi tekonivelsairaala Coxan osastonhoitajana, on TAMKissa johtajakoulutuksen saaneille sosiaali- ja terveyalan esimiehille tuttu, sillä todella moni ryhmä sai nauttia Sarin osaamisesta ja vieraanvaraisuudesta hänen toimiessa Eskiltunassa osastonhoitajana ja toimialajohtajana. Sarista tuli monelle johtajan esikuva.

Sarista tuli tunnettu Ruotsissa vuonna 2013, kun hän pääsi loppusuoralle "Årets kvinnliga ledare i vården" -kisassa ja sijoittui toiseksi  Lederskapsakademin järjestämässä ja paljon huomiota saaneessa "Framtidens ledare i sjukvården" -kilpailussa. Julkisuus ja sijoittuminen siivittivät uraa, mutta tarvittiin  myös paljon testejä ja haastatteluja, kun Sari valittiin urologian klinikan toimialajohtajaksi, jossa työssä hän edelleen toimii. Suomessahan toimialajohtajuus on käsittääkseni lääkäreiden aluetta. Urologian klinikassa, jota Sari johtaa, on 65 työntekijää, joista 14 on lääkäreitä. Toimintaa on hajautettu myös alueen kuntiin, Köpingiin ja Fagerstaan. Leikkaukset tehdään pääosin Västeråsissa ja siellä on käytössä robotit (Da Vinci), joiden avulla tehdään eturauhas- ja munuaissyöpäleikkaukset sekä muitakin toimenpiteitä.
Raha ei kasva puussa Ruotsissakaan, resurssit ovat niukat, mutta klinikka on kuitenkin selvinnyt mukavasti. Lääkäreistä ei ole pulaa, ei myöskään perushoitajista, mutta sairaanhoitajista on. Heti saa vakituisen paikan, jos ruotsin kieli sujuu.

Sari Stenius
Johtajan asema on keskeinen ja tärkeä. Toimintaa on koko ajan kehitettävä, henkilöstöä arvioitava ja annettava palautetta sekä otettava myös itse palautetta vastaan. Eri sukupolvet eroavat toisistaan, samoin myös eri kulttuureista tulevat. Tällä hetkellä henkilöstöä on 13 eri maasta, joista Sari on ainoa suomalainen. Sari näkee monikulttuurisuuden tietysti haastavana, mutta myös rikkautena.
Valinnan vapaus toimii niin, että potilas saa valita hoitopaikkansa avohoitoon mistä päin Ruotsia hyvänsä. Jos hän tulee leikkaushoitoon, siihen tarvitaan maksusitoumus maksavalta kunnalta.
Sari ei olisi Sari, ellei hänellä olisi toiveita edelleen noususta urallaan. Divisioonan johtajuus kiinnostaisi tulevaisuudessa. Kuluneet kolme vuotta toimialajohtajana ovat sujuneet menestyksekkäästi, sillä kehitystä toiminnassa on tapahtunut kaikissa kohteissa, josta Sari on saanut kiitosta sairaalan johtoa myöten. Urologian toimialalla on hyvä maine ja sinne halkeutuu hyviä työntekijöitä, joiden kanssa yhteistyössä kehitys jatkuu. Saria kosiskellaan myös muihin sairaaloihin, eikä ihme. Hyvä kello kuuluu kauas ja Ruotsissa osataan kannustaa menestyjiä.

Sari on hevosnaisia

Mitä muuta Sarille kuuluu? Perhe on ostanut tilan Kvicksundista, josta työmatkaa autolla on puolisen tuntia Västeråsiin. Koiria on kolme ja tallissa on komea hevonen, joka on koko perheen harrastus. Tytär tuo voittoja kotiin ratsastuksesta.
Vähän myöhästyneet synttärionnittelut ja hyvää jatkoa uralle vastedeskin.

Terkuin opettajasi Seija Telaranta, ylpeyttä rinnassa!


torstai 1. joulukuuta 2016

Kiitos lukijoille


Blogini on ollut olemassa vuodesta 2008 saakka. Kaikkiaan siinä on 445 artikkelia. Eilen 30.11. oli kaikkien aikojen ennätysyleisö, 310 lukijaa. Paljon Saksassa ja eniten Yhdysvalloissa kotomaan lisäksi. Juuri nyt Yhdysvalloissa on paljon aktiviteettia. Yksin kun tässä kirjoittelen, minulla ei ole oikein käsitystä, miksi niin on, mutta olen iloinen jokaisesta lukijasta.
Barack Obama ja hänen vaimonsa Michelle ovat olleet 8 vuoden ajan innoittajiani. Johtamisen näkökulmasta myös Bill Clintonin kausi oli inspiroiva.
Kirjoitin artikkelin Tampereen yliopiston julkaisuun sosiaalisen median käytöstä opetuksessa. Selasin silloin kirjoituksiani ja mietin, mitkä aiheet tai henkilöt ovat olleet minulle läheisiä ja innoittavia edellä mainittujen lisäksi. Zlatan Ibrahimovicin tarina ja nousu Rosengårdista tähdeksi jalkapallon taivaan on yksi niistä. Se oli kiinnostava johtamisen näkökulmasta myös siksi, että muistelmissaan hän kuvaa kulloisenkin valmentajansa merkitystä omalle uralleen.
Kun haluan kohottaa tunnelmaa, luen artikkelin  Näivettymisen estäminen
Ei se ole mikään ihmeellinen kirjoituksena, mutta sanoma on VAU!
Smokie
Tämän voi kuunnella myös näivettymisen estämiseksi.
Talvitunnelmissa Karhella
Seija Telaranta