Kuin rakkautta ensi silmäyksellä

Henry Mintzberg on käsitellyt päätöksentekoa, yhtä johtajan keskeisimmistä toiminnoista viime viikon blogissaan. Kun vertaa hänen kirjoihinsa 80-luvulta, täytyy sanoa, että umpikuivasta oppikirjojen kirjoittajasta on tullut vanhemmiten hauska mies tai sitten ajat ovat muuttuneet. Joka viikko on tarjolla kivoja tarinoita arkielämästä. Sellaisia, joihin aina liittyy pieni opetuksen tai hetken miettimisen poikanen.
Viime viikkoina on tapahtunut myös toinen kiva asia. Facebookiin on ilmestynyt sivusto, joka julkaisee Obaman molempien kausien kuvakavalkadia viitteellä tulemme kaipaamaan sinua presidentti Barack Obama ja tietysti koko perhettä. Ei voi mitenkään välttyä ajatukselta, että ihan on sama tunne kuin John F. Kennedyn kauden traagisesti päättyessä. Oli aivan mahdotonta kuvitella, että tulee aika, jolloin Kennedyjen hohto haihtuu tai saadaan edes hieman samaa säteilyä omaava pariskunta Valkoiseen taloon. No, Obama on ainakin hohdokkuuden ja miksi ei asioidenkin suhteen täyttänyt monen toiveet.

Kuva Facebookista 

Perinteisesti päätöksenteko tapahtuu prosessina ja sitä tietysti opetetaan johtajakouluissa. Ensimmäisessä vaiheessa hahmotetaan ongelma, identifioidaan erilaiset ja mahdolliset ratkaisut, arvioidaan eri päätösten hyvät ja huonot puolet, vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja valitaan paras, tehdään päätös. Prosessi voi kestää kauan ja ennenkuin kyetään tekemään päätös, tilanne voi olla ohi tai maailma muuttunut niin, ettei koko juttua enää tarvita. Kuinka käy meidän soten kanssa? Tätä päätöksentekomallia voi luonnehtia myös niin, että ajatellaan ensin ja toimitaan vasta sitten. Mintzberg kirjoittaa, että jos puolison etsinnässäkin noudattaisi aina tätä "ajatellaan ensin"- metodia, voisi luu jäädä käteen.  Linkki

Jokainen meistä tuntee pariskuntia, jotka ovat lyöneet hynttyyt yhteen ensi silmäyksellä. Tyyliin se on siinä! Ja onnistuneet paremmin kuin monet kauan katselleet. Elämässä ja organisaatioissa on paikka myös tällaiselle päätöksenteolle. Tehdään ensin ja ajatellaan sitten. Ei siinäkään päätöksenteossa ole kysymys ajattelemattomuudesta vaan siitä, että tulee tunne, että nyt on oikea hetki ja paikka tehdä päätös. Se on enemmänkin näkemistä, jossa yht'äkkiä avautuu koko maisema ja mahdollisuus silmien eteen. On aivan upea tunne, kun huomaa, että tätähän minä vain olen odottanut, kaikki nämä vuodet.

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta Tallinnasta.
Täällä rakennetaan taloja. Joku on varmaan nähnyt, että niitä tarvitaan. Meerhof oikealla ja vasemmalle nousemassa. Kiva tarkkailla norjalaisten, ruotsalaisten, moskovalaisten, pietarilaisten, virolaisten ja suomalaistenkin elämää. Naapurista.

Johtamispuhe

Johtajan puheella, niin pienessä kuin suuressakin organisaatiossa, on iso merkitys. Kun puhe saa viralliset puitteet, siitä ilmoitetaan etukäteen ja ihmiset kokoontuvat sitä kuulemaan, ilmassa on arvokkuuden ja merkityksen tuntu. Odotukset ovat korkealla, samoin myös kynät teroitettu löytämään kaikki negatiiviset vivahteet ja nykytermein haukkumaan sekä puheen että pitäjän.

Johtaminen on pitkälti viestintää. Mitä paremmin johtaja hallitsee puhumisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen jalon taidon, sitä paremmaksi johtaminen koetaan. Viestinnän avulla johtaja kertoo koko yrityksen suunnan, tavoitteet, päämäärät ja miten tuloksia mitataan. Tämä sisältö ei enää riitä, vaan yhä tärkeämmäksi on tullut tiedottaminen muutoksista, kaikista niistä asioista, jotka koskevat työntekijöitä tässä ja nyt. Tärkeä sääntö on, että johtajan tiedotus kulkee puskaradion edellä. Kun henkilöstö on vajonnut huhujen maailmaan, työnteko hidastuu ja epätietoisuus kasvaa. Hyvä johtaja seuraa tarkasti myös organisaation ulkopuolista maailmaa ja oman organisaation suhdetta siihen. Näistä elementeistä löytyy tiedottamiselle ja johtamispuheelle oikea ajankohta.

Kuvattu Aamulehdestä 17.9

Viestinnässä on keskeistä selkeys, yksiselitteisyys ja vastaanottajan huomiointi. Se tarkoittaa, että puhutaan kielellä mitä kuulija ymmärtää ja luodaan katseella kontakti, joka saa kuulijan tuntemaan itsensä osalliseksi ja arvokkaaksi. Vaikeissa asioissa, kun ei ole hyvää jaettavaa, korostuu läheisyyden, myötätunnon ja yhteisyyden tunnelma.

Johtamispuhe on Suomessa viikon juttu. Yleensähän maan johto on puhunut uutena vuotena tai käyttänyt tiedotustilaisuutta, jolloin johtaja ei ole yksin suorassa kontaktissa kansan kanssa. Minusta pääministeri Sipilä onnistui hyvin. Hän oli määrätietoinen, mutta samalla rauhallinen ja suora, aito ja luottamusta herättävä. Puheessa oli selkeästi kaksi teemaa. Pakolaisteema oli lyhyempi ja napakka. Taloustilanteen olisi voinut "alaotsikoida" ainakin itselleen, jolloin rakenne olisi selkiytynyt. Parasta oli, että hän tuli suoraan koko kansan eteen, näkyviin ja kuuluviin. Ei lähtenyt lipettiin kun paha päivä tuli. Tästähän voisi hyvin käyttää kenraali Adolf Ehrnrootin kuuluisaa ohjetta, että suomalaisia on johdettava edestä ja esimerkillä.
Valtionjohtajien puheita arvioidaan tarkan analyyttisesti kaikkialla maailmassa. Kaikki me tunnemme  John F. Kennedyn loistavan virkaanastujaispuheen ja siitä ikuiseksi jääneen lauseen; "ei pidä kysyä mitä maasi voi tehdä sinulle, vaan miettiä mitä itse voi tehdä yhteiseksi hyväksi". Barack Obama on loistava puhuja. Puhetaidollaan hän hurmasi jo Harvardin aikana ja ansaitsi kannuksensa politiikassa. Ensimmäisessä virkaanastujaispuheessa oli jännitystä ilmassa, eikä Obama uskaltanut hehkuttaa tulevilla muutoksilla, koska jo silloin oli tiedossa voimakas vastarinta. Puhujanlahjoistaan on tunnettu myös Bill Clinton. Kerrotaan, että ensimmäisessä virkaanastujaispuheessaan hän yllättäen ei luottanutkaan itseensä vaan pyysi apua asiantuntijoilta. Pitäessään puhetta, jonka hän toki oli huolellisesti opetellut, hän kertoo tunteneensa itsensä vieraaksi ja epäaidoksi.

Johtamispuheiden taitajat

Mikä tekee puheesta ainutlaatuisen ja koskettavan? Ensinnäkään ei pidä katsoa ulos ja hakea apua sieltä. On katsottava itseään syvälle silmiin ja oltava aidosti sitä mitä on. Rehellisyys, aitous ja läsnäolo. Siinä on kaikki. Naisena lisäisin tähän vielä, että pukeutumiseen on myös kiinnitettävä huomiota. Asun tulee olla kuulijoita arvostava ja sellainen, jossa tuntee itsensä varmaksi. On myös huomioitava valaistus. Jos on tehokas näyttämövalaistus taustalla, jokin kangas voi muuttua läpinäkyväksi. Huh!
Mukavaa viikonloppua, sieniä nousee! Terkuin Seija Telaranta

Visiostako viis?

Päivitin yhtä liiketoimintasuunnitelmaa ja mietin, että kannattaako siinä enää puhua visiosta, kun sitä sanaa ei enää kuule missään. Verrattuna ainakaan 2000-luvun alkuun, jolloin ei ollut mitään luentoa, kirjoitusta tai suunnitelmaa, joka ei alkanut vision määrittelyllä. Päädyin siihen, että käytin termiä yrityksen motto. Tärkeä lause, joka nousee mielikuvaksi kun katsoo yritystä ulkopuolisen silmin.

Vision määrittely-prosesseissa kritiikki aikoinaan kohdistui siihen, että luodaan turhia unelmia, höttöä, jonka ei ollut tarkoituskaan toteutua. Ne, jotka aidosti syventyivät ja keskittyivät organisaation/yrityksen tulevaisuudenkuvaan huomasivat, että visiointi ei ollut unelmointia vaan itsearviointia, johon kuului menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden analysointi. Visio oli päätepiste, joka lähetessään syventyi, täydentyi ja sai uusia sävyjä.

Jokainen, joka on käynyt Cape Kennedyn avaruuskeskuksessa Floridassa, on varmaan nähnyt ja kuullut yhden maailman kuuluisimmista visioista, joka sisältyi presidentti John F. Kennedyn puheeseen avaruusaseman henkilöstölle. Siinä hän maalasi kuvan amerikkalaisesta kuussa maan lippu kädessään. Vision kirkastuttua alkoi strategian määrittely, eli valittiin keinot, joiden avulla päämäärä savutetaan. Tom Peters on todennut, että ilman visiota organisaatio on kuin ajelehtiva laiva. Parhaimmat visiot ovat inspiroivia ja motivoivat henkilöstöä. Visiot ovat myös selkeitä ja yksinkertaisia mutta samalla haasteellisia. Tehokkaat visiot ovat järkeviä, niissä on mieli. Ne ovat kuin merkkitulia, majakoita, jotka valaisevat vaikka kaikki muu olisi hävinnyt.Vision luonteeseen kuului, että organisaatiolla on yhteinen visio,  jonka peruspilareita ovat jokaisen työntekijän henkilökohtaiset visiot. Yhteinen visio ei ole irrallinen suhteessa yksilöiden päämääriin, vaan siinä heijastuvat yksityiset tavoitteet.

Ruotsalaisten Segestenin ja Segestenin kirjaa "Planera din yrkeskarriär" mukaellen olen vuonna 1999 laatinut terveydenhuollon ammattilaisille pohjapaperin siitä, mihin kysymyksiin tulisi vastata suunnitellessaan omaa henkilökohtaista visiotaan.

• Vahvat puoleni
• Heikot puoleni
• Kahden vuoden kuluttua elämäni näyttää....
• Viiden vuoden kuluttua elämäni näyttää...
• Kymmenen vuoden kuluttua elämäni näyttää...
• Ammatilliseen verkostooni kuuluvat tällä hetkellä seuraavat henkilöt
• Näillä henkilöillä on seuraavanlainen rooli ammatillisessa kehityksessäni
• Verkostostani puuttuu tällä hetkellä seuraavanlaisia henkilöitä
• Etsin näitä osaajia verkostooni seuraavista organisaatioista
• Verkostooni yksityiselämässä kuuluvat seuraavat henkilöt
• Läheiseni ovat urakehitykseni tukena/esteenä
• Haluan muuttaa seuraavia asioita yksityiselämässäni, jotta saavutan itselleni asettamani tavoitteet
• Kuulun seuraavien henkilöiden verkostoon
• Haluaisin kuulua seuraavien henkilöiden verkostoon
• Miten verkostoni tukee tavoitteitani/estää niiden saavuttamista
• Aikataulu

Minusta tässä on mielenkiintoinen kokonaisuus. Siinä joutuu pohtimaan omaa ympäristöään ja verkostoaan ja tekemään ratkaisuja päästäkseen eteenpäin. Visiointi ei ole turhaa vieläkään. Ei myöskään järkevä unelmointi tyyliin mikä minusta oikein tulee.

Terkuin Seija Telaranta 

Miten saadaan Anna Kinberg Batra säteilemään?

Yht'äkkiä kuningaskunnassa ei kaikki olekaan hyvin. Stefan Löfven epäonnistui pääministerinä juuri vahvimmaksi luullulla alueellaan, kyvyllä neuvotella onnistuneesti. Oletus oli, että ay-taustaisena hänellä on valttikortit kädessään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja juuri, kun ruotsalaisperheissä tehdään piparkakkutaloja ja koristellaan kauniita koteja joulukuntoon, valtakunnassa on poliittinen kaaos. Maltillisen kokoomuksen pitkäaikainen johtaja Fredrik Reinfeldt on poistunut politiikasta ja seuraajan on otettava vastuu kolme vuotta etuajassa.

44-vuotias Anna Kinberg Batra on nyt nousemassa maltillisen kokoomuksen johtajaksi ja porvarileirin pääministeriehdokkaaksi. Vaikka Kinberg Batra on ollut jo pitkään politiikassa, vuodesta 2006 lähtien ja ryhmänsä puheenjohtaja valtiopäivillä, nyt kysytään mikä ihmeen Batra.

Kuvattu Aftonbladetista

Hän on komea ja tasokas nainen, mutta ongelmana on, että hän ei ole ihmisenä tunnettu. Naispääministerille on nyt tilaus, ja Kinberg Batra täyttää vaatimukset hyvin. Hän on  tukholmalainen, syntynyt Skärholmenilla, kasvanut Djursholmenilla ja opiskellut Tukholman yliopistossa diplomiekonomiksi. Hänellä on myös ura politiikan ulkopuolella, hän on ollut yrittäjä ja Tukholman kauppakamarin viestintäjohtaja sekä Carl Bildtin neuvonantaja. Kansainvälisyyttäkin löytyy, hän on asunut Hollanissa ja osaa hollannin kielen sekä ranskan. Mies on stand up-koomikko ja heillä on yksi tytär. Mikä sitten mättää?  Hän on päästänyt suustaan sammakon jo vuonna 1998, jota katsotaan Youtubessa edelleen:"Tukholmalaiset ovat fiksumpia kuin landepaukut". Tätä lausetta hän saa edelleen selitellä ja siitä hänet tunnetaan. 

Kuvattu Aftonbladetin iPad-lehdestä

Menestyäkseen nyt uudessa tilanteessa, puheenjohtajavaalissa ja pääministeriehdokkaana, hänellä on toinenkin ongelma. Hän on varautunut ja antaa kylmän vaikutelman. Hän ei ole iloinen eikä hohdokas ja ajoittain hän vaikuttaa koppavalta. Tunnettu tosiasia on, että ikävä ihminen ei voita vaaleja. Mielenkiintoista on nyt nähdä, että kun ongelma tunnistetaan, voiko ihminen muuttua. Tuleeko tylsästä kiinnostava ja hymyttömästä avoin ja helposti lähestyttävä? Jotain virkistävää hänessä kuitenkin on, mies on stand up -koomikko. Lähtisin siitä.

Tai sitten ottaisin mallia John F. Kennedystä ja ensimmäisestä televisioväittelystä presidenttikandidaattien kesken. Syyskuun 26. päivänä vuonna 1960 suhteellisen tuntematon nuori senaattori John F. Kennedy ja paljon tunnetumpi varapresidentti Richard Nixon kohtasivat toisensa televisolamppujen loisteessa. Nixon oli ollut sairaalahoidossa, hän oli kalpea, väsynyt ja laihtunut. Kennedy taas merellä ruskettunut, komea, elinvoimainen, hurmaava ja seksikäs. Ja se oli siinä, voittaja oli Kennedy. 

Meillä naisjohtajilla on taas mielenkiintoinen seurattava, miten käy Anna Kinberg Batran!

Sunnuntaiterveisin Seija Telaranta