Ylennä talon sisältä

Sunnuntain Hesarissa konsultti Kari Kasanen arvioi Jim Collinsin johtamisen alan kirjaa "Good to Great" (2001), suomeksi "Hyvästä paras" vuodelta 2006, yhdeksi tärkeimmistä muutosjohtajan käsikirjoista. Olen samaa mieltä, se on hieno klassikko, jota lukemalla löytää aina jotain uutta.  Toistakymmentä vuotta myöhemminkin kirja tarjoaa vastauksia nykypäivään. Juuri tästä kirjasta on peräisin myös paljon käytetty "siiliajattelu", jolla Collins tarkoittaa sitä, että organisaatiossa tulisi keskittyä omaan vahvuuteen, tärkeimpään osaamiseensa eikä hajottaa voimavaroja rönsyihin. Tässä verrataan siiliä kettuun, joka ottaa kaikki mahdolliset asiat huomioon. Siiliajattelu ei suinkaan ole jäänyt vaille kritiikkiä. Kaikkia munia ei pidä panna yhteen koriin, ei yksittäisen ihmisen eikä yrityksenkään. Siinä yksi kriittinen toteamus.

Talentum 2004

Samaan genreen kuuluu pari vuotta aikaisemmin Suomessa julkaistu Jim Collinsin yhdessä Jerry I. Porras'in kanssa kirjoittama kirja "Pysy parhaana. Kestäväksi kehitetty". Nimensä mukaisesti jo tässäkin kirjassa vahvistetaan sitä, että jokaisessa yrityksessä tulisi vaalia ja vahvistaa ydinarvoja ja perustehtävää, mutta samanaikaisesti johtaa muutosta ja hakea uusia toimintamalleja.

Samassa hengessä kirjan mukaan tulisi myös suunnitella ja tehdä ratkaisuja johtajia valittaessa. Ylin johto vaikuttaa merkittävästi jokaisen työntekijän arkeen, vaikka  johtaja olisi etäällä. Johtajaa on siksi tarkkailtava ja arvioitava; onko hänen vaikutuksensa oikeanlainen suhteessa vaalittavaan ytimeen ja muutokseen. Mielenkiintoinen havainto kirjoittajien tutkimuksissa on, että visionääriset, menestyvät organisaatiot valitsevat toimitusjohtajan talon sisältä kuusi kertaa todenäköisemmin kuin verrokkiyritykset.Visionääristen yritysten ja verrokkien välinen suuri ero ei ole johtajuuden laadussa vaan johtajuuden jatkuvuudessa. Jos on pakko hakea johtaja ulkopuolelta, pitäisi keskittyä löytämään sellainen, joka sopii perusideologiaan. Merkityksellistä ei ole johtamistyyli eikä tietynlainen johtajatyyppi.

Joulun tulo etenee ikkunalla 

Visionäärisenä organisaationa tai yrityksenä on vaikea pysyä, yhtä vaikeaa kuin päästä siihen statukseen. Pysymistä helpottaa, kun johtajat palkataan talon sisältä. Rekrytointi on pitkäjänteinen prosessi, joka edellyttää suunnittelua ja valmistautumista. Tukholman suurissa sairaaloissa esimerkiksi oli jo yli kymmenen vuotta sitten systemaattinen johtajien koulutusohjelma, johon valittiin potentiaaliset tulevat johtajat kouluttautumaan tuleviin johtotehtäviin. Ympyrä pyöri myös toisinpäin. Kun sinut valittiin johtajaksi, samalla alkoi myös valmistautuminen johtajapestin jälkeiseen elämään. Johtaminen on niin raskas tehtävä, että sitä ei voi tehdä koko elämäänsä vaan välillä on haettava motivaatiota ja osaamisen syventämistä muissa tehtävissä myös omassa organisaatiossa. Kliininen työ, opetus ja  tutkimus nähtiin mahdollisina vaihtoehtoina.
Missään organisaatiossa ei ole kyse vain tästä päivästä ja miten selvitään muutoksessa. Ratkaisevaa menestyksen kannalta on, miten onnistutaan  seuraavien sukupolvien aikana. Tärkeän sillan muodostavat johtajat ja heidän osuva valinta.

Mukavaa joulun odotusta, terkuin Seija Telaranta

Erehdyin kerran...puhujana

Nyt on liikkeellä monenlaisia julkisia ja suuren yleisön saavuttamia puheita, joista ei dramatiikkaa puutu. Puheelle on ominaista ainutkertaisuus ja tilannesidonnaisuus. Vaikka se pitää edelleen paikkansa, televisio ja netti tuovat julkiset puheet lukemattomina toistoina jokaisen olohuoneeseen. Ne alkavat elää omaa elämäänsä ja ovat koko kansakunnan arvostelun kohteina. Vaikutukset ovat valtavat. Aina silloin, kun kuohuu tai hämmästelee maailman menoa, on hyvä katsoa kirjasta. Erinomainen opas puheen pitäjälle on Juhana Torkkin Puhevalta. Otava 2007.
Kirjan mukaan puheeseen valmistautuminen korostuu erityisesti silloin, kun toinen osapuoli on passiivisesti kuuntelemassa. Kun taas yleisö on mukana keskustelussa korostuu puhujan tilannetaju. Nykyisten esimerkkien kokemuksella täytyy lisätä että osaaminen, syvällinen asioihin perehtyminen ja opetteleminen.
Jos puhuja ei osaa asiaansa, se on erityisen kiusallista myös kuulijoille. Hyvä puhe kuten niin monet muutkin asiat, luodaan raa'alla työllä. On ihan typerää ajatella, että karismani kestää ja kantaa yli tämänkin sillan.

Lenkin kirkastaa aina Pekka Jylhän patsas "Odotus"

Vaikka yleisö ei osallistuisikaan, puheen pitäjän on aina varauduttava kysymyksiin ja laajennettava osaamistaan myös puhetta sivuaviin asioihin. On myös analysoitava yleisö ja kuviteltava, mihin he voivat missäkin kohdassa tarttua. Kun on vuorovaikutteinen puhe, on varauduttava kaikkeen mahdolliseen. Hallittava asia joka suunnasta. Tilanteeseen on mentävä suurella intensiteetillä ja keskityttävä huolella sekä ennen että tilanteen aikana. Kun käsikirjoituksesta on poikettava, tilanteet vaihtelevat ja kysymyksiä satelee, on pidettävä tiukasti kiinni keskittymisestä ja "omasta pelistä" eikä päästää otteestaan. On myös uskallettava ottaa aikalisä ja pyytää mahdollisuutta tarkistaa jos ei ole vastaus valmiina.  Puhevalta -kirjassa on esimerkki Winston Churchillistä, joka piti puheen, mikä sisälsi valtavan määrän numerotietoa. "Miten ihmeessä olit saanut hankituksi kaikki nuo luvut? Siihen on täytynyt mennä kuukausia." Churchill vastasi: "Niin, ja vastustajaltani menee vielä enemmän kuukausia, jos hän aikoo todistaa ne vääriksi!" Maailma on muuttunut, jokainen eetteriin heitetty numero pystytään tarkistamaan hetkessä. Siksi sen on oltava kerrasta oikein.

Mainitussa kirjassa on arvioitu ja arvostettu puhujana mm. Esko Ahoa, joka paitsi rakensi puheensa huolellisesti, myös perehtyi syvällisesti. Pohjanmaan poikaa ei asiavirheistä kengitetty. Samoin on Björn Wahlroosin laita. Molemmat kuuluvat siihen valiojoukkoon, joka paitsi kirjoittaa myös puhuu hyvin. Ja lopuksi huumoria sivulta 97.

"Aleksander Stubb on EU-nörtti. EU:n hallinto on hänelle intohimo. Kun hän puhuu, hän pysyy tiukasti byrokratian tasolla. Stubb ei ole millään tavoin syvällinen ajattelija. Hän ei viritä isänmaallista tunnetta eikä kytke ajatuksiaan suuriin tarinoihin, kulttuuriin tai historiaan. Hän ei etsi sanottavalleen painoa moraalisista periaatteista tai arvoista. Mutta hän saattaa pitää antautuneen palopuheen siitä, kuinka monta jäsentä pitää olla EU:n komissiossa tai millaisia hallinnollisia ongelmia liittyy EU:n presidentin virkaan.
Stubb on kuitenkin suosittu puhuja. Hän saa mukaansa niin lukioluokan kuin eläkeläiskerhonkin. Miten? Eihän tavallinen kansa jaksa olla kiinnostunut EU-byrokratian yksityiskohdista. Syy on yksinkertainen: Stubb puhuu selvästi. Hän on omaksunut "kolmen kohdan säännön", hän jakaa kolmeen osaan melkein kaiken mistä puhuu. Hän käyttää helppoa kieltä, hän vääntää rautalangasta. Hän näkee vaivaa siinä, että asialle kuin asialle löytyy simppeli ilmaisu.

Näin lähes kymmenen vuotta sitten. Tuli mieleen takavuosien iskelmä "Erehdyin kerran.." Niinhän me kaikki tehdään eikä jää aina siihen yhteenkään kertaan, joten let it be!
Linkki

Seija Telaranta

"Anteeksi kun kirjoitan pitkästi..."

Lause on lainattu Goethelta, joka sisarelleen kirjoittaessaan valitti aikapulaa ja joutui siksi kirjoittamaan mielestään liian pitkän kirjeen. Tämä tuli mieleeni, kun aamun pimeinä tunteina luin yhtä kokousmuistiota, joka oli 9-sivuinen. Oli kirjoitettu kuin näytelmän käsikirjoitus, jossa oli vuorosanat jo valmiina. Muistiossa kerrottiin kuka oli mitäkin mieltä ja ajauduttiin ilmaisuun, jossa asioiden moninaisuus peitti sanoman. Minulla on taipumus kiihtyä herkästi nollasta sataan ja päivän auettua otin kirjahyllystä kaikki kirjat, joissa opastettiin kokoustekniikkaan, kokousten johtamiseen ja kokouksesta muistion kirjoittamiseen. Käteen sattui sekä uusia että vanhoja, joukossa helmet Juhana Torkki, "Puhevalta" ja Sami Miettinen ja Juhana Torkki "Neuvotteluvalta". Ne ovat vuosilta 2006 ja 2008.

Valoa kohti...

Esimerkki: Churchilliä pyydettiin puhujaksi tilaisuuteen ja kysyttiin, kauanko hän tarvitsee aikaa  puheen valmisteluun. "Kuinka pitkään minun pitää puhua?" Vastaus oli, että kaksi tuntia, johon Churchill totesi: "No hyvä, ei sen valmisteluun mene kuin kymmenen minuuttia. Pelkäsin, että minulta odotetaan kymmenen minuutin mittaista puhetta - sitä pitäisi valmistella kaksi tuntia!" Puhujalle on tärkeätä ajantaju. Lisään tähän, että sama pätee kirjoittajaan. Lukijan ote herpaantuu jo kolmannen A-nelosen kohdalla. Mitä pidempi teksti, sen helpommin alkaa ajatella kirjoittajaa, mistä on kysymys.  Björn Wahlroosia lainaten tavoitteet ja ajattelu alkavat näkyä naamalta ja kirjoituksessa rivien välistä.

Aivan samalla tavalla asiapitoisen muistion kuin puheenkin pitämisessä on ajateltava lukijoita ja kuulijoilta. Heidän aikaansa ei pidä kohtuuttomasti kuluttaa eikä tylsistyttää, saada raivostumaan. Huomio ja kiinnostus on nostatettava kiinnostavalla ilmaisulla. Tekstin tulee vetää puoleensa. Se saa lukijan tarkkaavaiseksi, vastaanottavaiseksi ja hyväntahtoiseksi. Kirjoittajan ja lukijan välille muodostuu hyvä vuorovaikutus, lämmin yhteys. Liian täydellinenkään ei ilmaisussaan saisi olla, sillä se on luotaantyöntävää. Voi aina osoittaa hieman epävarmuutta ja kysyä, vai oliko näin. Se saa lukijan palaamaan tilanteeseen ja miettimään.

Sähkökatko pakottaa löytämään uusia ratkaisuja

Yksi syy liian pitkään kirjalliseen muistioon on epävarmuus. Se näkyy sidesanoina, joilla mitätöidään tai naamioidaan selvä kanta. Melkein, lähes yksimielisesti, voisi olla, melkein kaikki jne. Epävarmuus voi syntyä myös siitä, että taustalla on pyrkimys konsensukseen ja sitä yritetään ylläpitää myös muistiossa uskaltamatta tehdä johtopäätöksiä, jotka kuuluvat hyvään muistioon. Silloin siitä tulee liian pitkä auttamattomasti. Konsensuksen taustalla on tasa-arvoinen kulttuuri, joka ei suosi eikä rohkaistu erilaisista mielipiteistä, vaikka juuri ne ja niihin perehtyminen veisivät asiaa eteenpäin ja avaisivat erilaisia mahdollisuuksia. Vastarinnassa ja rohkeudessa on uudistumisen siemen.

Lopuksi ihailemani Bill Clintonin viisaudet jälleen kerran:

• Kompromissiin ei pidä tyytyä. Jos on kaksi eriävää mielipidettä, kannattaa hylätä molemmat ja etsiä uusi, kummastakin selkeästi eroava ihan uusi ratkaisu.
• Jos asia jää junnaamaan, hylkää se ja etene niissä asioissa, joilla on eteenpäinmenon edellytykset ja mahdollisuudet.

Eteenpäin mennään, terkuin Seija Telaranta

"Nyt ei luulla mitään"

Lainaus on Matti Alahuhdan kirjasta ”Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima (Docendo 2015). Sain kirjan luettua loppuun tänään ollessani erilaisissa hoidoissa tallinnalaisessa kylpylässä. Heti kun pääsin kotiin minun oli pakko hakea blogikirjoitusteni joukosta Jorma Ollilan vastaava johtamista käsitellyt artikkelini melkein tasan parin vuoden takaa. linkki artikkeliin Siinä missä olin suorastaan superihastunut Ollilan tapaan käsitellä asioita, olin jokseenkin pettynyt Alahuhdan ylistettyyn kirjaan. Samoinkuin Ollilakin, Alahuhta on johtamisopit lukenut ja tuonut ne käytännön tasolle, oppinut itse ja jalkauttanut. Viimeisen silauksen Alahuhta sai johtamistaidoilleen lausannelaisessa maailmankuulussa johtamiskoulussa Institute for Management Development (IMD), jossa hän teki myös väitöskirjansa työnsä ohella. 

Kirjasta tunnistaa hyvin johtamisen gurujen opetukset, Peter Sengen oppivan organisaation, Gary Hamelin ajatukset ja Peter Druckerin asioiden yksinkertaisena pitämisen, selkeyden ja kirkastamisen. Se, mikä Ollilan kirjassa sai minut vertaamaan sitä parhaimpiin ruotsalaisiin dekkareihin, draivi, puuttui Alahuhdan kirjasta. Alahuhdalta jäi  alamäki kokematta ja ilmeisesti verinen taistelu kilpailijoiden kanssa, joten dramatiikkaa oli turha hakea. Kone menestyi omilla avuillaan ja onnistuneella johtamisellaan suoraviivaisesti ja hallitusti. Kone oli rasvattu kaikilta osiltaan huippukuntoon. Se onnistui myös silloin, kun toimintaympäristössä tapahtui hallitsemattomiakin muutoksia. Syynä onnistumiseen oli se, että muutoksiin oltiin osattu varautua proaktiivisesti ja henkilöstö oli oppinut muutoksen voimaan ja sietämiseen.

Koneessa oli kuten Nokiassakin tilaus nuorille diplomi-insinööreille, joiden kotikenttänä oli koko maailma. Johtajat toimivat esikuvina. Hieman Alahuhta arvioi juuri insinöörivoittoisuutta kuten omaakin uravalintaansa insinöörinä. Hän vannoo diversiteettiin, monista näkökulmista katsomiseen, monimuotoisuuteen. Sitä edesauttaa, jos työyhteisössä on eri-ikäisiä, eri sukupuolta olevia ja eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Myös eri koulutustaustan omaavia.Hän ei ota kantaa naisjohtajuuteen eikä naisten asemaan, mutta mielenkiintoista oli huomata, että kirjassa mainitut harvat naiset olivat sijoittuneet nimenomaan ”naistehtäviin”, henkilöstöhallintoon ja viestintään.

Alahuhta rakensi johtamisensa matriisiorganisaation mallilla ja prosessit hiottiin toimimaan yhdenmukaisesti kaikissa maanosissa. Prosessien omistajiksi valikoitui parhaimmisto. Erityisen tärkeätä oli, että kaikkea mitattiin ja mittarit mittasivat oikeita asioita, sitä, mikä kertoi asioiden aidosta tilasta. Prosesseissa tähdättiin yksinkertaisuuteen ja selkeyteen kuten muussakin toiminnassa. Sanomattakin on selvää, että laatu oli huippua ja sitä vaalittiin. Laadussa  pääpaino oli asiakkaan kokemassa laadussa. Alahuhta korostaa laadun kehittämisessä asiakkaan ilahduttamista, tavoitteisiin johtamista, laatukulttuuria ja osaamista. 

Minusta asiakkaan ilahduttaminen tässä insinöörin kirjassa oli kevennys, samalla myös koko kirjan mieleenjäävin asia. Alahuhdan mielestä asiakkaan ilahduttamisessa lähtökohtana on asiakkaan odotusten ja vaatimusten ymmärtäminen ja se, miten ne osataan kääntää yrityksen omalle kielelle.

Tunnelmaa Rataskaevu 16-ravintolassa Tallinnassa

Ja asiakkaan ilahduttamista samassa paikassa

Asiakkaan Ilahduttaminen onnistuu vain, jos henkilöstö voi hyvin. Hyvinvoiva henkilöstö pystyy toimimaan asiakasta ilahduttavalla tavalla. Asiakkaiden ja henkilöstön nostaminen ykkösasiaoiksi takasivat Koneen nousun ja pysymisen huipulla huonoinakin vuosina ja esimerkiksi Neuvostoliiton kaupan lähes täydellisesti romahtaessa. Henkilöstö koulutettiin sietämään muutosta ja tarttumaan siihen mahdollisuutena, ei uhkana. Johtajat koulutettiin henkilöstön ja muutoksen johtamiseen laajasti ja koulutus nähtiin vastauksena uhkiin ja niistä selviämiseen. Johtajat johtivat yhteisesti sovittujen arvojen ja tavoitteiden suunnassa. Minulle tuli tunne, että johtajilta edellytettiin esimerkillisyyttä ja Alahuhta itse johti tätä joukkuetta. Luottamus ansaittiin ja sitä ylläpidettiin systemaattisella ja oikeaaikaisella tiedottamisella. Asiakastyötä tekevät ihmiset ruohonjuuritasolla olivat arvossaan ja heihin luotettiin. Alahuhta luotti pääsääntöisesti omaan henkilöstöön myös silloin, kun haastaviin tehtäviin rekrytoitiin. Alahuhdan mukaan kolme vuotta on sopiva aika vaihtaa tehtäviä, jotta motivaatio säilyy ja työ tuntuu haastavalta. Myös johtajien on vaihdettava tehtäviä samasta syystä. Alahuhtakin on jo siirtynyt kolmanteen vaiheeseen työelämässään, hallitustyöskentelyyn, myös poikansa yrityksessä.

Alahuhta osoittaa, että kunnolliset suomalaiset Pohjanmaalla kasvaneet hyväitsetuntoiset miehet eivät ole kuolleet vielä sukupuuttoon. Erityisen ilahduttava lukukokemus tämä ei minulle ollut, koska asiat olivat liian monista kirjoista tuttuja. Ehkä minä olen liian kevyt lukemaan muistelmakirjaa, jossa ei ole yhtään kuvaa, ainoastaan yksi kamala prosessikaavio.  Olisin kaivannut kuvia kotialbumista kun tytärkin on julkisuuden henkilö Marimekon johtajana. Elämä Koneen johtajana oli liian hyvää ollakseen totta. Vai oliko?

Terkut Tallinnasta

Seija Telaranta

Aika aikaa kutakin

Hei kaikki lukijani! Kolme vuotta poissa TAMKista, aika katkaista napanuora. Olette jo kiitettävästi siirtyneetkin blogini kaksoiskappaleeseen linkki. Se on ollut olemassa jo kolme vuotta, lähes identtisellä sisällöllä. Tervetuloa!
Meneillään on Matti Alahuhdan "Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisten voima". Kun saan luettua Henning Mankellin "Ruotsalaiset saappaat" voitte lukea kommenttini Alahuhdan kirjasta.

Terkuin Seija Telaranta
seijatelaranta@gmail.com

Luotain luotsaa vahvistumaan

Klingendahlin historiallisessa tehdasmiljöössä Tampereella sijaitsee Luotain Consulting Oy:n päämaja. Yritys on perustettu vuonna 2007. Toimitusjohtaja Pia Vilanen on omistaja ja yrityksen johtaja. Omia työntekijöitä ei ole kuin pari, mutta sitäkin vankempi on alihankkijoina toimivien asiantuntijoiden verkosto. Pia Vilasen mielestä tämä on toimiva ratkaisu sekä työn tekijöille että yritykselle. Kukin voi ottaa itselleen sopivia työtehtäviä omaan tahtiinsa, toimia kokoaikaisesti tai osittain, myös taukoja pitäen. Yhdessä luodaan kalenterit ja täytetään toimeksiannot tekijöillä. Näin myös koulutuksen ja valmennuksen tilaajat saavat toivomansa asiantuntijan. Yritys toimii kattavasti koko Suomessa. Pirkanmaalla on kotipesä jo toimistonkin vuoksi.

Tapasin Pia Vilasen täyden työpäivän päätteeksi. Minua kiinnosti heidän keinonsa kehittää työyhteisöjä. Fokus on yhtä lailla esimiehissä kuin työntekijöissäkin. Johtoajatuksena hyvä työyhteisö, meidän yhteinen hyvämme. Ihmisiä valmennetaan ja ohjataan  löytämään työstään se jyvä, kiinnostus, arvostus ja jaksaminen. Keinot eivät ole mitenkään ainutlaatuisia, mutta niihin mennään syvälle ammatiosaamisen ja laajan kokemuksen voimin ja tuloksia mitataan systemaattisesti. Valmennus, kehityskeskustelut, ohjaus ratkaisukeskeiseen toimintaan, mindfulness, eli keino stressin vähentämiseksi ja hyvän olon edistämiseksi, joitakin mainitakseni.

Luotain Consulting Oy tarjoaa palveluitaan lyhyt- ja pitkäkestoisina koulutuksina joko työyhteisöjen omissa tiloissa tai Luotaimen tiloissa Tampereella. Pääsääntöisesti työnantajat sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta tilaavat koulutukset ja valmennukset kehittääkseen toimintaansa, mutta asiakkaina on myös jonkin verran itsemaksavia ihmisiä, jotka haluavat tukea ja apua esim. työuran käännekohdissa. 

Luotain Consulting Oy:n johtaja Pia Vilanen  keskellä edessä

Johtajilla on kautta historian ollut isot haasteet. Heidän persoonallisuutensa ja osaamisensa on joka hetki kaikkien arvioinnin kohteena. On viisautta hakea tukea silloin, kun itsellä ovat keinot lopussa ja voimat vähissä. Järkevää ja tuloksellisempaa olisi toimia proaktiivisesti ja löytää omat vahvuutensa ennen kuin koko työyhteisö voi huonosti. Varsinkin, kun asiantuntevaa apua on monipuolisesti tarjolla kaikkialla Suomessa. Positiivista on myös se, että asiantuntijat tulevat työyhteisöihin ja henkilöstö saa tuen ja valmennuksen omalla työpaikallaan. Samalla myös kouluttaja saa ainutlaatuisen tilaisuuden kokea työpaikan ilmapiiri omin aistein ja mahdollisuuden löytää oikeat ja osuvat auttamiskeinot. Tuli mieleeni varhainen aamu ison organisaation johdon koulutuspäivästä. Kysyin aulassa siistijältä, missä tilassa johdon koulutus tänään on. ”Ei ole mitään käsitystä, missä ne taas päivän istuvat”. Luennoitsijana oli pakko hetki miettiä, miten alkaisin. Muistin presidentti John Kennedyn vierailun Cape Canaveralissa, jossa hän sisään tullessaan kysyi siistijältä, mikä hänen työtehtävänsä täällä on. Siistijä vastasi ”tehtäväni on lähettää amerikkaisia avaruuteen”. Työntekijä arvosti työtään, työpaikkaansa ja johtajiaan. Hän oli ylpeä työstään.

Luotain Consultingilla on keinovalikoimassaan myös erilaisia henkilöstökyselyjä ja esimiesarviointityökaluja. Luotaimessa pidetään hyvin tärkeänä löytää oikeat tavat kyselyjen tulosten lanseeraamiseen arvostavalla ja ymmärtävällä tavalla. Kuitenkin niin, että epäkohdat käsitellään ja eteenpäin suunnataan ratkaisuja yhdessä etsien. Pelon ilmapiiri kaataa isonkin laivan, kuten on saatu lukea Nokiaa koskevasta ilmapiiritutkimuksesta. Pelko myös tuottaa työyhteisöön ikäviä ihmiskohtaloita, surullisia tarinoita, jotka olisivat voineet olla aivan muuta. Luotain pyrkiikin vahvistamaan ihmisiä, sekä  esimiehiä että työntekijöitä löytämään yhdessä avaimet onnistumisen kierteeseen heidän omilla ehdoillaan.

Lama on aina kova paikka yrityksille. Luotaimessa eletään valoisasti omaan ja verkoston osaamiseen  ja kokemukseen luottaen. Hyvä kello kuuluu kauas. Kysyin Pialta, miten he markkinoivat tuotteitaan. Pia kertoi, että yleensä asiakkaat tulevat aikaisempien hyvien kokemusten perusteella, joskin uusilla toimeksiannoilla. Toki nyt on ollut nähtävissä myös supistuksia eikä avoimiin kursseihin ole riittävästi aina tulijoita, mutta siitä huolimatta kokonaisuutena Luotaimen liiketoiminta on kasvanut ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Myönteisyys ja kokonaisvaltaisuus ovat käypää kauppatavaraa, jolle on kysyntää sekä hyvinä että huonoina aikoina. Luotain on henkilöstön kehittämisen kumppani. Tartu käteen ja liikahda asiantuntijoiden avulla eteenpäin.

Merja Talkio-Vilanen kuuluu Luotaimen joukkueeseen

Merja Talkio-Vilasen keskeinen osaamisalue on  johdon valmennus. Hän on kokenut yritysjohtaja, esimies ja hallitus ammattilainen. Koulutusalalla Merja on toiminut pitkään ja tekee ansiokkaasti yritysten strategia valmennusta sekä pienissä että isoissa yrityksissä sekä tukee liiketoiminnan kehittämisessä monin tavoin. Esimiestyön ja johtamisen valmentaminen ja sparraaminen on Merjan vahvuuslaji.

Minulle jäi hyvä käsitys Luotain Consultingista. Päällimmäisenä ajatuksena oli asiallisuus ja luottamus, vakavuuskin vaativan työn ääressä. Vierailuni innoittamana ostin Mielenrauhaa -aikuisen värityskirjan, joka perustuu Mindfulness -ajatteluun, harjoitteluun löytää rennompi, stressittömämpi ja tietoisempi elämä.

Esimerkkinä Luotain Consultingin koulutustapahtumista on Helena Åhmanin, johtamisen huippuasiantuntijan ja arvostetun johtoryhmien tutkijan luento 10.11. klo 9-12. Luennon teemana on ihmisten johtaminen. Helena Åhmanin kirja "Mielen johtaminen organisaatiossa" sai Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinnon Suomen parhaana yrityskirjana vuonna 2012.

Helena Åhman on tekniikan tohtori ja kasvatustieteen maisteri

Lue lisää tilaisuudesta ja Luotain Consulting Oy:n palveluista linkki

Rentouttavaa syksyistä viikonloppua, terkuin Seija Telaranta

Piikkinä pomojen lihassa, Harri Nykänen

Innostuin lukemaan toimittaja/kirjalija Harri Nykäsen kirjan "Likainen Harri" (Docendo 2015), kun näin hänen haastattelunsa parissa televisio-ohjelmassa viime viikolla. Rokkarin näköinen ex-rikostoimittaja seisoi sanojensa takana ja vaikutti muutenkin kiinnostavalta. Harri Nykänen oli Helsingin Sanomien rikostoimittaja vuosina 1981-2001.  Hän puhui maailmasta ja kulttuurista, jonka olin itsekin kokenut, jopa lehdistö- ja tiedotusoppia opiskellen. Minulla on aina tietty lukkarinrakkaus toimittajien kirjoittamia kirjoja kohtaan, niissä teksti kulkee. Niin kulki Nykäselläkin.

Kirja oli tietysti rikostoimittajan kokemusmaailmasta, mutta isoa roolia näyttelivät sen ajan näkyvät johtajat sekä tietysti omat esimiehet Helsingin Sanomista. Eli kirja on kiinnostava myös johtamisen etiikan ja kulttuurin näkökulmasta sekä tietysti siitä, miten vaikea pala intohimoinen työntekijä, joka tunkee nenänsä kiusallisiin paikkoihin, on esimiehilleen.

"Likainen Harri"

Tietysti jo silloin tiedettiin hyväveli -järjestelmästä, jossa lähiverkosto suojeli omiaan jopa oman maineensa tai kasvojen menetyksen uhalla. Ja suojelemista tarvittiin, koska iltapäivälehdet tulivat kansan tietoisuuteen ja paljastukset seurasivat toistaan. Kunniallisten päivälehtien, johtotähtenään  arvostettu Helsingin Sanomat, oli pyrittävä uskottavuuteen tasapainoillen uhkaavien paljastusten ja totuuden välillä. Surullisinta luettavaa oli ministeri Olavi J. Mattilan tarina. Harri Nykänen kuvaa tätä presidentti Kekkosen luottomiestä ja yhtäaikaa Valmetin ja Enso-Gutzeitin johtajaa seuraavasti: "Haastattelin Mattilaa hänen sukutilallaan Hyvinkäällä. Se oli kunnostettu rahaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Kun katselin kuivakkaan veretöntä ja änkyttävää Mattilaa, en voinut ymmärtää, millä lahjakkuudella ja karismalla hän oli asemaansa päässyt. Kummastakaan ei näkynyt jälkeäkään." Ylin johto oli niin korkealla organisaation huipulla, että sinne ei monikaan nähnyt. Jos näki, niin ymmärsi olla hiljaa, sillä siihen olisi loppunut uraputki. Ilmiö on tuttu pienemmissäkin organisaatioissa kuin mainitut. Nykyään sen ilmenemismuodot ovat vaan toisenlaiset.

Toinen voi aikoja, voi tapoja -johtaja on Matti Ahde. Hän jäi kiinni merkittävästä ja iljettävästä seksuaalisesta häirinnästä naistyöntekijöitään kohtaan Veikkaus Oy:ssä. Potkut sai myös Harri Nykänen Helsingin Sanomista tämän jupakan johdosta. Sähkömies Matti Ahteella oli isokenkäisiä  suojelijoita  aina arvostettuihin päätoimittajiin asti. He pystyivät  arvovallallaan  pitämään Ahteen nimen likaantumatta pitkän ajan, vaikka yleisesti tiedossa oli, että juuri hän oli toiminut asemalleen sopimattomalla tavalla. Lapin kelohonkamökkien suojissa täyttyivät kaikki vääristyneet vallan tunnusmerkit. Ikävintä oli lukea, miten eduskunnan entinen oikeusasiamies Pirkko K. Koskinen sortui selvityksessään puhumaan käpälöinnistä, vaikka ihan muusta näytti olleen kyse. Nainen siis toimi näin suhteessa vakavaan asiaan, josta oli näytöt ja asianosaisten lausunnot.
Korkeita pisteitä ei Nykäseltä saa myöskään juuri omat muistelmansa kirjoittanut päätoimittaja Reetta Meriläinen, nykyään TV:stä tuttu urheilukommentoija. Ahteen nimen julkituonnissa hänkin suhmuroi. Taisi olla sekä nais- että miesjohtajien kulttuuria.

Päivän kuva Kadriorgin puistosta

Sain tänään luettua Nykäsen kirjan loppuun, kun istuin neljä tuntia terveiden jalkojen ja käsien hoidossa Tallinnassa. Huh! Kävin sitten syömässä Restoran Kadriorgissa linkki ja mietiskelin puistossa kävellessäni Nykäsen kirjaa. Eihän siinä mitään uutta tai ihmeellistä ollut, olipahan pala kauheimpia suomalaisia johtajatarinoita. Onkohan näistä mitään opittu? Onko kulttuuri oikeasti muuttunut? Mikä ihmeen paikka on Keva? Kuka siitä kirjoittaisi johtajatarinan?
Terveiset lukijoilleni Tallinnasta. Mukavaa viikonloppua. Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko.
Seija Telaranta