Punaiset jouluporsaat

Kitarinoja jouluasussa

Syksyn kasvaneista luomusioista oli tullut joulukinkkuja. Lähdin vanhan isoisäni kanssa sukulaistaloon Pohjankylän Pietilään hakemaan porsaita joulun alla. Matkarekeen oli pakattu iso pärekori pehmusteineen ja pakkassuojineen porsaita varten ja minut vällyjen alle. Hiljoksiin sodankäyneen vanhan Helyn vetäminä matkattiin toistakymmentä kilometriä. Jokaiseen taloon liittyi oma tarinansa. Päivä kului sukuloidessa ja kun pääsimme kotiin, otettiin porsaat isoon pirttiin lämmittelemään kylmän matkan jälkeen. Järkytys oli melkoinen, kun porsaat olivat tasaisen kirkkaan punaisia jokainen. Väristä huolimatta ne juoksivat iloisina ympäriinsä. Siinä sitä pohdittiin ja ihmeteltiin, mitä niille oli matkan aikana tapahtunut. Hilja, joka työskenteli navetassa ratkaisi arvoituksen. Pärekopan pohjalle oli jäänyt punamultaa ja porsaat olivat siinä kieriskellessään värjäytyneet.

Muistelin tätä tapahtumaa lenkillä samoissa maisemissa. Ihan tuli sillanpääläinen olo, samaa seutua kun on. Jouluna on mukava ajatella muuta kuin johtamista ja vapautua arjesta.

Tämän joulumaisemastani ottamani kuusikuvan myötä kiitän kaikkia lukijoitani lähellä ja kaukana kiinnostuksestanne blogiani kohtaan.

On kiva kirjoittaa kun on lukijoita. Hyvää Joulua!

Terkuin Seija Telaranta

Ylennä talon sisältä

Sunnuntain Hesarissa konsultti Kari Kasanen arvioi Jim Collinsin johtamisen alan kirjaa "Good to Great" (2001), suomeksi "Hyvästä paras" vuodelta 2006, yhdeksi tärkeimmistä muutosjohtajan käsikirjoista. Olen samaa mieltä, se on hieno klassikko, jota lukemalla löytää aina jotain uutta.  Toistakymmentä vuotta myöhemminkin kirja tarjoaa vastauksia nykypäivään. Juuri tästä kirjasta on peräisin myös paljon käytetty "siiliajattelu", jolla Collins tarkoittaa sitä, että organisaatiossa tulisi keskittyä omaan vahvuuteen, tärkeimpään osaamiseensa eikä hajottaa voimavaroja rönsyihin. Tässä verrataan siiliä kettuun, joka ottaa kaikki mahdolliset asiat huomioon. Siiliajattelu ei suinkaan ole jäänyt vaille kritiikkiä. Kaikkia munia ei pidä panna yhteen koriin, ei yksittäisen ihmisen eikä yrityksenkään. Siinä yksi kriittinen toteamus.

Talentum 2004

Samaan genreen kuuluu pari vuotta aikaisemmin Suomessa julkaistu Jim Collinsin yhdessä Jerry I. Porras'in kanssa kirjoittama kirja "Pysy parhaana. Kestäväksi kehitetty". Nimensä mukaisesti jo tässäkin kirjassa vahvistetaan sitä, että jokaisessa yrityksessä tulisi vaalia ja vahvistaa ydinarvoja ja perustehtävää, mutta samanaikaisesti johtaa muutosta ja hakea uusia toimintamalleja.

Samassa hengessä kirjan mukaan tulisi myös suunnitella ja tehdä ratkaisuja johtajia valittaessa. Ylin johto vaikuttaa merkittävästi jokaisen työntekijän arkeen, vaikka  johtaja olisi etäällä. Johtajaa on siksi tarkkailtava ja arvioitava; onko hänen vaikutuksensa oikeanlainen suhteessa vaalittavaan ytimeen ja muutokseen. Mielenkiintoinen havainto kirjoittajien tutkimuksissa on, että visionääriset, menestyvät organisaatiot valitsevat toimitusjohtajan talon sisältä kuusi kertaa todenäköisemmin kuin verrokkiyritykset.Visionääristen yritysten ja verrokkien välinen suuri ero ei ole johtajuuden laadussa vaan johtajuuden jatkuvuudessa. Jos on pakko hakea johtaja ulkopuolelta, pitäisi keskittyä löytämään sellainen, joka sopii perusideologiaan. Merkityksellistä ei ole johtamistyyli eikä tietynlainen johtajatyyppi.

Joulun tulo etenee ikkunalla 

Visionäärisenä organisaationa tai yrityksenä on vaikea pysyä, yhtä vaikeaa kuin päästä siihen statukseen. Pysymistä helpottaa, kun johtajat palkataan talon sisältä. Rekrytointi on pitkäjänteinen prosessi, joka edellyttää suunnittelua ja valmistautumista. Tukholman suurissa sairaaloissa esimerkiksi oli jo yli kymmenen vuotta sitten systemaattinen johtajien koulutusohjelma, johon valittiin potentiaaliset tulevat johtajat kouluttautumaan tuleviin johtotehtäviin. Ympyrä pyöri myös toisinpäin. Kun sinut valittiin johtajaksi, samalla alkoi myös valmistautuminen johtajapestin jälkeiseen elämään. Johtaminen on niin raskas tehtävä, että sitä ei voi tehdä koko elämäänsä vaan välillä on haettava motivaatiota ja osaamisen syventämistä muissa tehtävissä myös omassa organisaatiossa. Kliininen työ, opetus ja  tutkimus nähtiin mahdollisina vaihtoehtoina.
Missään organisaatiossa ei ole kyse vain tästä päivästä ja miten selvitään muutoksessa. Ratkaisevaa menestyksen kannalta on, miten onnistutaan  seuraavien sukupolvien aikana. Tärkeän sillan muodostavat johtajat ja heidän osuva valinta.

Mukavaa joulun odotusta, terkuin Seija Telaranta

Erehdyin kerran...puhujana

Nyt on liikkeellä monenlaisia julkisia ja suuren yleisön saavuttamia puheita, joista ei dramatiikkaa puutu. Puheelle on ominaista ainutkertaisuus ja tilannesidonnaisuus. Vaikka se pitää edelleen paikkansa, televisio ja netti tuovat julkiset puheet lukemattomina toistoina jokaisen olohuoneeseen. Ne alkavat elää omaa elämäänsä ja ovat koko kansakunnan arvostelun kohteina. Vaikutukset ovat valtavat. Aina silloin, kun kuohuu tai hämmästelee maailman menoa, on hyvä katsoa kirjasta. Erinomainen opas puheen pitäjälle on Juhana Torkkin Puhevalta. Otava 2007.
Kirjan mukaan puheeseen valmistautuminen korostuu erityisesti silloin, kun toinen osapuoli on passiivisesti kuuntelemassa. Kun taas yleisö on mukana keskustelussa korostuu puhujan tilannetaju. Nykyisten esimerkkien kokemuksella täytyy lisätä että osaaminen, syvällinen asioihin perehtyminen ja opetteleminen.
Jos puhuja ei osaa asiaansa, se on erityisen kiusallista myös kuulijoille. Hyvä puhe kuten niin monet muutkin asiat, luodaan raa'alla työllä. On ihan typerää ajatella, että karismani kestää ja kantaa yli tämänkin sillan.

Lenkin kirkastaa aina Pekka Jylhän patsas "Odotus"

Vaikka yleisö ei osallistuisikaan, puheen pitäjän on aina varauduttava kysymyksiin ja laajennettava osaamistaan myös puhetta sivuaviin asioihin. On myös analysoitava yleisö ja kuviteltava, mihin he voivat missäkin kohdassa tarttua. Kun on vuorovaikutteinen puhe, on varauduttava kaikkeen mahdolliseen. Hallittava asia joka suunnasta. Tilanteeseen on mentävä suurella intensiteetillä ja keskityttävä huolella sekä ennen että tilanteen aikana. Kun käsikirjoituksesta on poikettava, tilanteet vaihtelevat ja kysymyksiä satelee, on pidettävä tiukasti kiinni keskittymisestä ja "omasta pelistä" eikä päästää otteestaan. On myös uskallettava ottaa aikalisä ja pyytää mahdollisuutta tarkistaa jos ei ole vastaus valmiina.  Puhevalta -kirjassa on esimerkki Winston Churchillistä, joka piti puheen, mikä sisälsi valtavan määrän numerotietoa. "Miten ihmeessä olit saanut hankituksi kaikki nuo luvut? Siihen on täytynyt mennä kuukausia." Churchill vastasi: "Niin, ja vastustajaltani menee vielä enemmän kuukausia, jos hän aikoo todistaa ne vääriksi!" Maailma on muuttunut, jokainen eetteriin heitetty numero pystytään tarkistamaan hetkessä. Siksi sen on oltava kerrasta oikein.

Mainitussa kirjassa on arvioitu ja arvostettu puhujana mm. Esko Ahoa, joka paitsi rakensi puheensa huolellisesti, myös perehtyi syvällisesti. Pohjanmaan poikaa ei asiavirheistä kengitetty. Samoin on Björn Wahlroosin laita. Molemmat kuuluvat siihen valiojoukkoon, joka paitsi kirjoittaa myös puhuu hyvin. Ja lopuksi huumoria sivulta 97.

"Aleksander Stubb on EU-nörtti. EU:n hallinto on hänelle intohimo. Kun hän puhuu, hän pysyy tiukasti byrokratian tasolla. Stubb ei ole millään tavoin syvällinen ajattelija. Hän ei viritä isänmaallista tunnetta eikä kytke ajatuksiaan suuriin tarinoihin, kulttuuriin tai historiaan. Hän ei etsi sanottavalleen painoa moraalisista periaatteista tai arvoista. Mutta hän saattaa pitää antautuneen palopuheen siitä, kuinka monta jäsentä pitää olla EU:n komissiossa tai millaisia hallinnollisia ongelmia liittyy EU:n presidentin virkaan.
Stubb on kuitenkin suosittu puhuja. Hän saa mukaansa niin lukioluokan kuin eläkeläiskerhonkin. Miten? Eihän tavallinen kansa jaksa olla kiinnostunut EU-byrokratian yksityiskohdista. Syy on yksinkertainen: Stubb puhuu selvästi. Hän on omaksunut "kolmen kohdan säännön", hän jakaa kolmeen osaan melkein kaiken mistä puhuu. Hän käyttää helppoa kieltä, hän vääntää rautalangasta. Hän näkee vaivaa siinä, että asialle kuin asialle löytyy simppeli ilmaisu.

Näin lähes kymmenen vuotta sitten. Tuli mieleen takavuosien iskelmä "Erehdyin kerran.." Niinhän me kaikki tehdään eikä jää aina siihen yhteenkään kertaan, joten let it be!
Linkki

Seija Telaranta