Erehdyin kerran...puhujana

Nyt on liikkeellä monenlaisia julkisia ja suuren yleisön saavuttamia puheita, joista ei dramatiikkaa puutu. Puheelle on ominaista ainutkertaisuus ja tilannesidonnaisuus. Vaikka se pitää edelleen paikkansa, televisio ja netti tuovat julkiset puheet lukemattomina toistoina jokaisen olohuoneeseen. Ne alkavat elää omaa elämäänsä ja ovat koko kansakunnan arvostelun kohteina. Vaikutukset ovat valtavat. Aina silloin, kun kuohuu tai hämmästelee maailman menoa, on hyvä katsoa kirjasta. Erinomainen opas puheen pitäjälle on Juhana Torkkin Puhevalta. Otava 2007.
Kirjan mukaan puheeseen valmistautuminen korostuu erityisesti silloin, kun toinen osapuoli on passiivisesti kuuntelemassa. Kun taas yleisö on mukana keskustelussa korostuu puhujan tilannetaju. Nykyisten esimerkkien kokemuksella täytyy lisätä että osaaminen, syvällinen asioihin perehtyminen ja opetteleminen.
Jos puhuja ei osaa asiaansa, se on erityisen kiusallista myös kuulijoille. Hyvä puhe kuten niin monet muutkin asiat, luodaan raa'alla työllä. On ihan typerää ajatella, että karismani kestää ja kantaa yli tämänkin sillan.

Lenkin kirkastaa aina Pekka Jylhän patsas "Odotus"

Vaikka yleisö ei osallistuisikaan, puheen pitäjän on aina varauduttava kysymyksiin ja laajennettava osaamistaan myös puhetta sivuaviin asioihin. On myös analysoitava yleisö ja kuviteltava, mihin he voivat missäkin kohdassa tarttua. Kun on vuorovaikutteinen puhe, on varauduttava kaikkeen mahdolliseen. Hallittava asia joka suunnasta. Tilanteeseen on mentävä suurella intensiteetillä ja keskityttävä huolella sekä ennen että tilanteen aikana. Kun käsikirjoituksesta on poikettava, tilanteet vaihtelevat ja kysymyksiä satelee, on pidettävä tiukasti kiinni keskittymisestä ja "omasta pelistä" eikä päästää otteestaan. On myös uskallettava ottaa aikalisä ja pyytää mahdollisuutta tarkistaa jos ei ole vastaus valmiina.  Puhevalta -kirjassa on esimerkki Winston Churchillistä, joka piti puheen, mikä sisälsi valtavan määrän numerotietoa. "Miten ihmeessä olit saanut hankituksi kaikki nuo luvut? Siihen on täytynyt mennä kuukausia." Churchill vastasi: "Niin, ja vastustajaltani menee vielä enemmän kuukausia, jos hän aikoo todistaa ne vääriksi!" Maailma on muuttunut, jokainen eetteriin heitetty numero pystytään tarkistamaan hetkessä. Siksi sen on oltava kerrasta oikein.

Mainitussa kirjassa on arvioitu ja arvostettu puhujana mm. Esko Ahoa, joka paitsi rakensi puheensa huolellisesti, myös perehtyi syvällisesti. Pohjanmaan poikaa ei asiavirheistä kengitetty. Samoin on Björn Wahlroosin laita. Molemmat kuuluvat siihen valiojoukkoon, joka paitsi kirjoittaa myös puhuu hyvin. Ja lopuksi huumoria sivulta 97.

"Aleksander Stubb on EU-nörtti. EU:n hallinto on hänelle intohimo. Kun hän puhuu, hän pysyy tiukasti byrokratian tasolla. Stubb ei ole millään tavoin syvällinen ajattelija. Hän ei viritä isänmaallista tunnetta eikä kytke ajatuksiaan suuriin tarinoihin, kulttuuriin tai historiaan. Hän ei etsi sanottavalleen painoa moraalisista periaatteista tai arvoista. Mutta hän saattaa pitää antautuneen palopuheen siitä, kuinka monta jäsentä pitää olla EU:n komissiossa tai millaisia hallinnollisia ongelmia liittyy EU:n presidentin virkaan.
Stubb on kuitenkin suosittu puhuja. Hän saa mukaansa niin lukioluokan kuin eläkeläiskerhonkin. Miten? Eihän tavallinen kansa jaksa olla kiinnostunut EU-byrokratian yksityiskohdista. Syy on yksinkertainen: Stubb puhuu selvästi. Hän on omaksunut "kolmen kohdan säännön", hän jakaa kolmeen osaan melkein kaiken mistä puhuu. Hän käyttää helppoa kieltä, hän vääntää rautalangasta. Hän näkee vaivaa siinä, että asialle kuin asialle löytyy simppeli ilmaisu.

Näin lähes kymmenen vuotta sitten. Tuli mieleen takavuosien iskelmä "Erehdyin kerran.." Niinhän me kaikki tehdään eikä jää aina siihen yhteenkään kertaan, joten let it be!
Linkki

Seija Telaranta