 |
| Kitarinoja jouluasussa |
Syksyn kasvaneista luomusioista oli tullut joulukinkkuja. Lähdin vanhan isoisäni kanssa sukulaistaloon Pohjankylän Pietilään hakemaan porsaita joulun alla. Matkarekeen oli pakattu iso pärekori pehmusteineen ja pakkassuojineen porsaita varten ja minut vällyjen alle. Hiljoksiin sodankäyneen vanhan Helyn vetäminä matkattiin toistakymmentä kilometriä. Jokaiseen taloon liittyi oma tarinansa. Päivä kului sukuloidessa ja kun pääsimme kotiin, otettiin porsaat isoon pirttiin lämmittelemään kylmän matkan jälkeen. Järkytys oli melkoinen, kun porsaat olivat tasaisen kirkkaan punaisia jokainen. Väristä huolimatta ne juoksivat iloisina ympäriinsä. Siinä sitä pohdittiin ja ihmeteltiin, mitä niille oli matkan aikana tapahtunut. Hilja, joka työskenteli navetassa ratkaisi arvoituksen. Pärekopan pohjalle oli jäänyt punamultaa ja porsaat olivat siinä kieriskellessään värjäytyneet.
Muistelin tätä tapahtumaa lenkillä samoissa maisemissa. Ihan tuli sillanpääläinen olo, samaa seutua kun on. Jouluna on mukava ajatella muuta kuin johtamista ja vapautua arjesta.
Tämän joulumaisemastani ottamani kuusikuvan myötä kiitän kaikkia lukijoitani lähellä ja kaukana kiinnostuksestanne blogiani kohtaan.
On kiva kirjoittaa kun on lukijoita. Hyvää Joulua!
Terkuin Seija Telaranta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.