Työyhteisösovittelu avuksi hankaliin ristiriitatilanteisiin työyhteisössä

Tutkimusten mukaan Suomessa kiusataan työpaikoilla kaksi kertaa enemmän kuin muissa Euroopan maissa keskimäärin. Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla kuten terveydenhoidossa, sosiaali-alalla ja opetustoimessa. Vaikka monella suomalaisella työpaikalla on luotu hyvän kohtelun pelisäännöt työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi, kohennusta ei juuri ole tapahtunut. Työyhteisön konfliktit alkavat pienistä asioista ja perustuvat useimmiten väärinkäsityksiin ja virheellisiin tulkintoihin. Konfliktit kasvavat suuriksi ja elävät pitkään, koska niihin ei puututa riittävän ajoissa. Konfliktien synnyttämä ahdistus voi johtaa lopulta siihen, että joku sairastuu tai joutuu eroamaan työyhteisöstä ennenaikaisesti.

Timo Pehrman (2011) ehdottaa tuoreessa väitöskirjassaan työyhteisösovittelua ratkaisuksi työpaikkakiusaamiseen ja muihin pitkittyneisiin ristiriitatilanteisiin. Sovittelussa osapuolet kohtaavat kasvokkain ja osallistuvat itse konfliktin ratkaisuun. Sovittelijan tehtävänä ei ole pohtia ratkaisuvaihtoehtoja, vaan ohjata prosessia ja sen osapuolia löytämään itse ratkaisunsa. Osapuolten tavoitteena tulee olla työrauhan palauttaminen niin, että perustehtävän hoitaminen ja vuorovaikutus työyhteisön jäsenten kanssa onnistuu jälleen.
Aloitteen sovittelusta voi tehdä työyhteisössä ristiriidan osapuoli, esimies, luottamushenkilö, työsuojeluvaltuutettu- tai päällikkö, työterveyshuolto tai muu taho, joka on havainnut ristiriitatilanteen. Sovittelupalveluja tarjoavat monet työnohjaus- ja koulutuspalveluja tarjoavat henkilöt ja yritykset sekä usein myös työterveyshuolto. On tärkeää, että sovittelija on työyhteisön ulkopuolinen henkilö.

Taisi sovittelu onnistua

Sovittelija tutustuu konfliktiin ja tapaa sen osapuolet erikseen. Sovittelijan tehtävänä ei ole tutkia, kuulustella tai etsiä syyllisiä. Osapuolia rohkaistaan avoimeen keskusteluun ja kannustetaan tuomaan esiin oma näkemyksensä asiasta. Sovittelutapaamisessa osapuolet kokoontuvat sovittelijan kanssa saman pöydän ääreen. Sovittelija antaa osapuolten neuvotella ja keskustella. Myös tunteiden osoittaminen ja käsittely sallitaan ja koetaan tarpeellisiksi. Tapaamisia voi olla tarvittaessa useita. Mikäli yhteinen näkemys ongelman ratkaisemiseksi löytyy, siitä laaditaan kirjallinen sopimus. Useimmissa tapauksissa sopimuksen toteutumista myös seurataan.
Sovittelu on muutos- ja oppimisprosessi, joka voimaannuttaa työyhteisön jäseniä. Tällä hetkellä työyhteisösovittelu on käytössä muun muassa Valio Oy:ssä, Kuusamon kaupungissa ja Lindström Oy:ssä. Lisätietoa työyhteisösovittelusta löytyy runsaasti myös internetistä.

Timo Pehrman

Lähde: Pehrman Timo (2011). Paremmin puhumalla. Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä. Acta Universitatis Lapponiensis 212. Rovaniemi: Lapin Yliopistokustannus.


Artikkelin kirjoittaja Taru Herranen on johtava sosiaalityöntekijä Tampereen kaupungissa, Pirkanmaan sovittelutoimistossa. Hän opiskelee johtajakurssilla 27. Valmistumispäivä on 8.12.

Lastenklinikan päivystyspoliklinikka on hektinen johdettava

Johtajakurssilainen Anne Ikäheimo ryhmästä 28 toimii Lastenklinikan päivystyspoliklinikan apulaisosastonhoitajana.

Lastenklinikan päivystyspoliklinikka

HUS:ssa lasten ja nuorten  päivystyksiä on Lastenklinikalla, Jorvin sairaalassa, Porvoon sairaalassa ja Hyvinkään sairaalassa. Pääkaupunkiseudulla Lastenklinikan erikoisairaanhoidon päivystyksessä hoidetaan kaikki helsinkiläiset päivystystapaukset sekä vantaalaiset kirurgista hoitoa vaativat lapsipotilaat. Espoolaiset ja vantaalaiset erikoisairaanhoitoa vaativat lapset kuuluvat Jorvin lasten päivystyksen piiriin.
Lastenklinikan päivystyspoliklinikalle tuleva potilas tarvitsee lähetteen. Kuitenkin äkillisissä ja vaikeissa sairastumistapauksissa voi päivystyspoliklinikalle tulla myös ilman lähetettä. Potilaat tulevat sairaalaan kaikilta erikoisaloilta kaikkialta Suomesta, kuten esimerkiksi elinsiirto-, sydän- ja syöpäpotilaat. Lastenklinikan päivystyksessä on pediatrisia päivystystapauksia noin 30-50 ja kirurgisia 20-30 vuorokaudessa.

Lastenklinikan tiloissa toimii iltaisin  (16-22) ja viikonloppuisin (8-22) Helsingin kaupungin lasten terveyskeskuspäivystys.Terveyskeskuspäivystyksen lääkärit ovat Helsingin kaupungin terveyskeskuslääkäreitä. Öisin kiireellistä lääkärinapua tarvitsevat helsinkiläislapset (0-15v.) hoidetaan Lastenklinikan päivystyspoliklinikalla. Arkisin terveyskeskuspäivystyksessä käy noin 50-80 lasta ja viikonloppuisin 120-180.

Lastenklinikan ja Jorvin lasten päivystyksissä on yksi yhteinen osastonhoitaja ja kummassakin yksikössä toimii apulaisosastonhoitaja, Anne Ikäheimo on toinen heistä, vastuualueenaan tämä Lastenklinikan päivystyspoliklinikka.

Kummi Teemu Selänne on esillä

Apulaisosastonhoitaja on organisoija, joka  vastaa mm.  työvuorojen miehityksestä. Henkilöstöön kuuluu 35-40 sairaanhoitajaa, 2 lastenhoitajaa ja 2 lääkintävahtimestaria. Yksikössä on käytössä autonominen työvuorosuunnittelu, mutta näin isossa organisaatiossa on päivittäistä säätöä. Sijaisista ei ole pulaa. Lastenklinikan päivystys on monen unelmatyöpaikka. Eläkeläiset ovat käytettävissä, samoin muiden yksiköiden ja sairaankuljetusten työntekijät ottavat lisävuoroja täältä laajentaaksen osaamistaan. Opiskelijoista valikoituu tänne "parhaimmisto",  harjoittelun kautta Annekin pääsi tähän yksikköön. Myös toimiin on hyvin hakijoita. Opiskelijoista ja perehtyjistä vastaa nimetyt henkilöt, muutenkin hoitajilla on omat osaamis- ja vastuu-alueensa. Se tekee työstä mielekästä. Kaikilla on periaatteessa kolmivuorotyö, mutta yksilölliset toiveet pystytään hyvin huomioimaan työvuoro -suunnittelussa. Pääsääntöisesti käytössä on 12,5 tunnin työvuorot, ja ne toimivat täällä hyvin.

Anne Ikäheimo työnsä ääressä

Tilat ovat vanhat, "ylpönaikaiset". Mikä erityisesti kiinnitti huomiota keskellä tavallista arkipäivää oli, että jokainen kolo oli täynnä asiakkaita ja heidän omaisiaan. Kun lapsi sairastuu äkillisesti on aivan luonnollista, että koko perhe on mukana. Se näkyi odotustiloissa.

Anne kertoi pitävänsä työn hektisestä luonteesta ja hän koki olevansa oikealla paikalla juuri organisoidessaan tämän mielenkiintoisen ja haastavan yksikön arkea. Jokainen ihminen, johtaja tai työntekijä, on parhaimmillaan kun hän kokee tekevänsä itselleen parhaiten sopivaa työtä, siinä on joka hetki haasteita ja oppimista. Opettajallekin oli todella elämys kokea tämä Suomen "ykkösensiapupoliklinikka" ja olla hetki läsnä sen maailmassa. Kiitos Anne!

Seija Telaranta

Esimies hoitaa kuntoaan ja samalla mieltään

Aurinkoinen syksyinen sunnuntaipäivä. Pitäisi istua koneella viimeistelemässä henkilöstönäkökulman ryhmätehtävää. Ajatus ei kulje, rivit pysyvät muuttumattomina näytöllä. Päätän lähteä lenkille, ehkä sen jälkeen on jotain uutta sanottavaa. Juoksen monen viikon tauon jälkeen, viime viikot olen harrastanut muita lajeja, fiiliksen mukaan. Ensimmäiset pari kilometria vain nautin, kuullostellen itseäni ja jouksemisen tunnetta. Kun maisema on vaihtunut riittävästi, huomaan, että ajatukseni viipyilevät opiskelutehtävissä ja vilahtavat vähän työasioissakin. Eniten jään kuitenkin pohtimaan erilaisten liikuntamuotojen vaikutusta itseeni, ei niinkään fyysisesti vaan mentaalisesti. Ajatus linkittyy esimiestyöhön ja liikunnan tarjoamin mahdollisuuksin yltää entistä parempiin suorituksiin työelämässäkin. Usein johtajakurssillammekin on puhuttu, ainakin kahvipöydässä, liikuntaharrastuksista ja sen mukanaan tuomasta hyvästä olosta ja itsensä voittamisesta.

Lenkin aikana ymmärrän, miten eri aikoina kaipaan erilaista liikuntaa. Itseään ja omia olotilojaan kuuntelemalla löytyy eri tilanteisiin sopiva liikuntamuoto.Välillä tarvitsee liikuntaa, jossa voi nollata ajatuksiaan, liikuntaa jossa ei voi keskittyä muuhun  kuin itse suoritukseen tai tekeminen kärsii. Tällaisia lajeja itselleni ovat golf ja pilates. Rauhallisia lajeja, joissa tekemisellä ei ole kiirettä, mutta jos et keskity tekemiseesi, tulos tuskin on toivottu. Näistä lajeista huomaan itselleni olevan hyötyä esimerkiksi silloin, kun esimiestyön lisäksi  hoidettavanani on paljon asiakastyötä. Asiakastyöstä irrottautumiseksi tarvitsen aikaa vain olla, liialla kiireellä asiat jäävät helpommin mielen päälle ja vaikuttavat taas muihin työsuorituksiin. Toisaalta jonkin yksittäisen rankan asiakaskohtaamisen jälkeen myös "sykkeet huippuun ja ajatukset narikkaan"  -tyyppinen treeni, kuten spinning tai kahvakuula voi olla paikallaan. Tämän nollaustreenin jälkeen on kuitenkin yleensä myös tarve hetken vain olla ja rauhoittaa itsensä.

Rauhallisen ja keskittymistä vaativan treenin vastapainoksi tarvitsen myös liikuntaa, jossa hiki saa virrata ilman, että tekemiseen täytyy kovasti keskittyä. Tähän itselleni sopivat esim. juoksu ja pyöräily, sisällä ja ulkona. Näitä liikuntamuotoja harrastaessa yleensä käy kuten sunnuntailenkillä, ajatukset lähtevät jäsentymään kuin itsestään, vaikkei aktiivisesti huomaa edes pohtivansa mitään tiettyä asiaa aloittaessaan suoritusta. Kroppa tekee työn lähes automaattisesti ja aivoille jää aikaa tuottaa uusia ideoita. Monet kerrat lenkin jälkeen kirjoittaminen on sujunut kuin itsestään ja tuotos vain "tulee jostain".

Katri valmiina kierrokselle

Jäin pohtimaan myös sitä, että usein huippujohtajien vapaamuotoisemmissa haastatteluissa he kertovat, mitä liikuntaa harrastavat. En muista lukeneen haastattelua johtajasta, jossa ei olisi edes jollakin tavalla sivuttu jotain liikuntaharrastusta. Jollakin laji on sauvakävely, toisella maraton ja kolmannella jooga. Mikäli liikunnan saralla on menestytty ja juostu esim. maratoneja, mainitaan se lähes poikkeuksetta.

Jostain kumpuaa tarve liikkua ja antaa aikaa itselleen. Toki esimieheen kohdistuu ulkonäköpaineita ja joillakin on puhdas halu kehittyä jossain lajissa. Uskon silti, että monelle pääsyy on oma aika, vailla paineita muusta, oli se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta. Ja onhan urheilu toisinaan myös keino hoitaa liike-elämän suhteita. Ensin kokousteteaan ja sitten otetaan kierros golfia tai erä tennistä.

Katrin avaussvingi

 Liikunta voi näin myös yhdistää ja poistaa jännitteitä muodollisista tilanteista. Onpa omassa tiimissämme kokeiltu joskus lenkkipalaveriakin. Kävelyn lomassa tuli puhuttua huomaamatta paljon enemmän kuin usein
pöydän ääressä. Liikunnasta on siis esimiestyön tueksi sekä yksin että yhdessä.

Katri Autio, johtajakurssi 27

Johtajakurssilainen tapahtumien keskiössä Nykissä

Hurrikaani Irene ei meitä säikäyttänyt. Satoi hieman enemmän kuin nyt Tampereella ja tuuli hieman vihelsi. Manhattan lamaantui tunnelien, metrojen, bussien ja siltojen sulkemisen vuoksi.

Broadway tyhjeni myrskyn aikaan

 Kiekkoareenalta suli jää kun New Jersey sulki sähkön tuotannon eli pieniä mutkia oli urheilujoukkueemme matkassa. Kaikki oli suurta ja mahtavaa, ei voi muuta kuin todeta, että Amerikka on Amerikka. Kurssikaverini  Marjo Lento kertoi jokin aika sitten tässä blogissa kaupungista ja sen ihmeellisyyksistä. Minulle matka oli pelimatka, jääkiekossa voitettiin ja hävittiin ja lopulta pudottiiin jatkopeleistä. Toki Los Angelesin palokunta joutui nöyrtymään Tampereen brankkareiden käsittelyssä. Mutta tuli mitaleitakin. Painissa kultaa voitti palomies Petteri Meskanen. Kultaa toi myös palomies Juha Niinimäki suunnistuksessa. Lisäksi ylipalomies Pertti Seppälä saavutti hopeaa yli 55 -vuotiaiden keihäänheitossa.

Matti Välikoski ja paloesimies Harri Tanhuanpää

Matkamme sattui lähelle terrori-iskun 10-vuotispäivää. Moni kollegamme menetti henkensä pelastustyössä. Siksi olikin erityisen tärkeä hiljentyä Ground Zeron alueella.

Kokemus kisoista New Yorkissa jäi jokaiselle meistä muistoihimme ikiajoiksi.

Matti Välikoski, johtajakurssi 27

Johtajakurssi 28 on aloittanut opiskelun

Tervetuloa TAMKiin 22 uutta johtajaopiskelijaa.Opiskelu on alkanut perehtymisellä TAMKin tietojärjestelmään ja informaatiopalveluihin. Heti ensiesittelyssä on auennut laaja näkökulma sosiaali- ja terveysalan kokonaisuuteen, sillä meillä on ryhmässä osaamista todella kattavasti kaikilta sektoreilta. Alkaen lastensuojelusta vanhusten hoivapalveluihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Laajasti on myös eri Suomen kolkat edustettuina. Kirsi tulee Vaasasta, Anne HUSista, Pia Muuramesta, Leila Kihniöstä ja Aino Alajärveltä. Tässä siis vain muutama esimerkki.
Hovikuvaajamme Seppo Pajari kävi luokassa ottamassa kuvan. Samoin hän kuvasi oppimisympäristömme siiitä kuvakulmasta, missä rakennuksessa pääsääntöisesti opiskelemme.

Oppilaitos siis kuvassa vasemmalla, Taysin kainalossa. "Vielä on kesää jäljellä", tekisi mieli sanoa kun katsoo polkupyörien paljoutta.
Olette sydämellisesti tervetulleita, johtajat mallia 28!
Loppuun hieman nostalgiaa. Tässä kuvassa keskellä on luokanvalvojanne maaliskuun 1.pnä 1968 Helsingin sanomissa.

Artikkelin otsikko oli: Tampereen sairaanhoito-opiston uudet tilat epätyydyttävät. Artikkelissa kerrotaan, että vihdoinkin sairaanhoito-opisto on saanut omat tilat, kun uudisrakennus valmistui keskussairaalan viereiselle tontille. Rehtorimme Ulla Pasanen ei ollut tyytyväinen, sillä tilaa oli heti alkuunsa liian vähän, sillä maailma oli suunnittelun ja rakennusvaiheen aikana ehtinyt muuttua. Sairaanhoitajista oli pula ja koulutusmääriä lisättiin. Uudessa rakennuksessa opiskeli yhteensä 430 opiskelijaa.
Samoissa tiloissa ja luokissa ollaan edelleen!
Seija Telaranta