Esimies hoitaa kuntoaan ja samalla mieltään

Aurinkoinen syksyinen sunnuntaipäivä. Pitäisi istua koneella viimeistelemässä henkilöstönäkökulman ryhmätehtävää. Ajatus ei kulje, rivit pysyvät muuttumattomina näytöllä. Päätän lähteä lenkille, ehkä sen jälkeen on jotain uutta sanottavaa. Juoksen monen viikon tauon jälkeen, viime viikot olen harrastanut muita lajeja, fiiliksen mukaan. Ensimmäiset pari kilometria vain nautin, kuullostellen itseäni ja jouksemisen tunnetta. Kun maisema on vaihtunut riittävästi, huomaan, että ajatukseni viipyilevät opiskelutehtävissä ja vilahtavat vähän työasioissakin. Eniten jään kuitenkin pohtimaan erilaisten liikuntamuotojen vaikutusta itseeni, ei niinkään fyysisesti vaan mentaalisesti. Ajatus linkittyy esimiestyöhön ja liikunnan tarjoamin mahdollisuuksin yltää entistä parempiin suorituksiin työelämässäkin. Usein johtajakurssillammekin on puhuttu, ainakin kahvipöydässä, liikuntaharrastuksista ja sen mukanaan tuomasta hyvästä olosta ja itsensä voittamisesta.

Lenkin aikana ymmärrän, miten eri aikoina kaipaan erilaista liikuntaa. Itseään ja omia olotilojaan kuuntelemalla löytyy eri tilanteisiin sopiva liikuntamuoto.Välillä tarvitsee liikuntaa, jossa voi nollata ajatuksiaan, liikuntaa jossa ei voi keskittyä muuhun  kuin itse suoritukseen tai tekeminen kärsii. Tällaisia lajeja itselleni ovat golf ja pilates. Rauhallisia lajeja, joissa tekemisellä ei ole kiirettä, mutta jos et keskity tekemiseesi, tulos tuskin on toivottu. Näistä lajeista huomaan itselleni olevan hyötyä esimerkiksi silloin, kun esimiestyön lisäksi  hoidettavanani on paljon asiakastyötä. Asiakastyöstä irrottautumiseksi tarvitsen aikaa vain olla, liialla kiireellä asiat jäävät helpommin mielen päälle ja vaikuttavat taas muihin työsuorituksiin. Toisaalta jonkin yksittäisen rankan asiakaskohtaamisen jälkeen myös "sykkeet huippuun ja ajatukset narikkaan"  -tyyppinen treeni, kuten spinning tai kahvakuula voi olla paikallaan. Tämän nollaustreenin jälkeen on kuitenkin yleensä myös tarve hetken vain olla ja rauhoittaa itsensä.

Rauhallisen ja keskittymistä vaativan treenin vastapainoksi tarvitsen myös liikuntaa, jossa hiki saa virrata ilman, että tekemiseen täytyy kovasti keskittyä. Tähän itselleni sopivat esim. juoksu ja pyöräily, sisällä ja ulkona. Näitä liikuntamuotoja harrastaessa yleensä käy kuten sunnuntailenkillä, ajatukset lähtevät jäsentymään kuin itsestään, vaikkei aktiivisesti huomaa edes pohtivansa mitään tiettyä asiaa aloittaessaan suoritusta. Kroppa tekee työn lähes automaattisesti ja aivoille jää aikaa tuottaa uusia ideoita. Monet kerrat lenkin jälkeen kirjoittaminen on sujunut kuin itsestään ja tuotos vain "tulee jostain".

Katri valmiina kierrokselle

Jäin pohtimaan myös sitä, että usein huippujohtajien vapaamuotoisemmissa haastatteluissa he kertovat, mitä liikuntaa harrastavat. En muista lukeneen haastattelua johtajasta, jossa ei olisi edes jollakin tavalla sivuttu jotain liikuntaharrastusta. Jollakin laji on sauvakävely, toisella maraton ja kolmannella jooga. Mikäli liikunnan saralla on menestytty ja juostu esim. maratoneja, mainitaan se lähes poikkeuksetta.

Jostain kumpuaa tarve liikkua ja antaa aikaa itselleen. Toki esimieheen kohdistuu ulkonäköpaineita ja joillakin on puhdas halu kehittyä jossain lajissa. Uskon silti, että monelle pääsyy on oma aika, vailla paineita muusta, oli se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta. Ja onhan urheilu toisinaan myös keino hoitaa liike-elämän suhteita. Ensin kokousteteaan ja sitten otetaan kierros golfia tai erä tennistä.

Katrin avaussvingi

 Liikunta voi näin myös yhdistää ja poistaa jännitteitä muodollisista tilanteista. Onpa omassa tiimissämme kokeiltu joskus lenkkipalaveriakin. Kävelyn lomassa tuli puhuttua huomaamatta paljon enemmän kuin usein
pöydän ääressä. Liikunnasta on siis esimiestyön tueksi sekä yksin että yhdessä.

Katri Autio, johtajakurssi 27