Karismaattinen johtaja energisoi työyhteisönsä

Johtajakurssi 28:n kanssa on juuri käsitelty johtajan persoonallisuutta ja sen vaikutusta työyhteisöön. Tom Peters toi jo 80-luvulla keskusteluun "menestyjän profiilin", jossa tarkasteltiin yritysten menestystä johtajuuden kautta. Menestyvä johtaja on tavallaan erilainen kuin tavikset jo lapsena. Hän on utelias eikä tyydy annettuihin asioihin. Hän on kriittinen ja hakee itse omat ratkaisunsa. Nyt kun Applen menestykseen johtaneesta Steve Jobsista hänen kuoltuaan haimasyöpään viime viikolla on paljon kirjoituksia, nousee esiin hänen lapsuutensa ottolapsena ja oman elämänsä sankaruuden luominen kulkemalla omaa polkuaan. Juuri tähän piirteeseen myös Tom Peters aikanaan kiinnitti huomion menestyvän johtajan luonteenpiirteitä analysoidessaan.

Nuori Steve Jobs

Steve Jobsia kuvataan ailahtelevaksi, intohimoiseksi, karismaattiseksi esiintyjäksi, työnarkomaaniksi ja tinkimättömäksi johtajaksi. Juuri tällainen on Patricia Pitcherin kuvaama artistijohtaja. Hän osaa olla viehättävä, jopa imarteleva ja toisena hetkenä armoton, jopa julma. Kun Steve Jobsilta kysyttiin, miksi hän toisinaan on niin kova jopa läheisilleen, hän vastasi. "Tällainen minä olen etkä voi odottaa minun olevan toisenlainen". Steve Jobs ei kohdellut työntekijöitään silkkihansikkain, päinvastoin, mutta juuri tätä piirrettä myös arvostettiin. Hän oli oikeudenmukainen ja sanoi asiat suoraan. Hän myös analysoi, mikä tapa kuhunkin ihmiseen parhaiten tehosi ja oli hyväksi. Jollekin sopi suorat sanat ja toiselle sama asia pienen kuorrutuksen kera,.
Steve Jobs ei ollut nero, mutta hän toimi vaistonsa ohjaamana, useimmiten oikein. Hän näki pitkälle tulevaisuuteen paremmin kuin moni muu. Hän osasi yksinkertaistaa monimutkaiset asiat ja puhua oikeaa kieltä kussakin tilanteessa. Henry Mintzberg on myös korostanut yksinkertaistamisen jaloa taitoa yhtenä johtajan tärkeänä ominaisuutana. Kun puhuu ihmisten kieltä, tulee tuttuuden ilmapiiri ja ihmiset mieltävät asiat järkeviksi ja tulee tunne "näinhän minäkin olen ajatellut".
Steve Jobs oli intensiivinen ja intohimoinen. Hän uskoi asiaansa ja hänellä oli ainutlaatuinen kyky keskittyä. Hän pystyi halutessaan olemaan cool, vaikka sisällä oli jatkuva palo. Sanotaan, että hän oli usein kärsimätön ja jännittynyt kuin viulunkieli, eikä edes yrittänyt sitä peittää, kun se henki oli päällä.

Johtajan jos kenen on uskottava tuotteeseensa, oltava sen puolestapuhuja kaikissa tilanteissa ja mannekiini. Sen lisäksi että uskoo tuotteeseen tai palveluun mitä yrityksemme tuottaa ja millä se elää, tulee katse olla koko ajan uuden tuotteen kehittelyssä. Maailma ja toimintaympäristö muuttuvat, eilisen tuotteet eivät enää houkuta eivätkä ole käyttökelpoisia. Meidän sosiaali- ja terveysalan ihmistenkin kannattaisi ottaa Applesta oppia. x-, y- ja z-sukupolven ihmiset haluavat eri palveluita kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa.
Johtajuus tarvitsee edelleen esikuvia ja tarinoita lukien voi oppia ja verrata. Odottelemme nyt siis Walter Isaacsonin Steve Jobsista kirjoittamaa elämäkertaa, joka ilmestyy 24. lokakuuta. Kirjan kustantaja on Otava ja suomentaja Jyri Raivio.

Seija Telaranta