Keskijohdon paikka on tuulinen

Talouselämä -lehdessä 30.9.2011  Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtaja Markku Sotarauta sanoo näin: "Tutkimusten mukaan yritysten ylin johto nauttii työstään, paineista huolimatta. Samat tutkimukset kertovat, että eniten työssään kuormittuvat ja ahdistuvat pienemmät pomot, niin kutsuttu keskijohto."
Keskijohdon asema ei ole kadehdittava. Heille kuuluu ihmissuhdeongelmien selvittely ja ratkominen, mistä on tullut entistä monimutkaisempaa ja vaikeampaa. Nykyään puhutaan paljon narsismista, kiusaajista ja luonnehäiriöisistä, joita on ujuttautunut työpaikoille erilaisista testeistä huolimatta. Toisaalta taas sosiaali- ja terveysalalla ei keskijohdolla, esim. osastonhoitajilla  ole riiittävästi valtaa, mitä kuvastaa todella jälkeenjäänyt nimikkeistö. Ei johtaja ole hoitaja. Sama epämääräisyys liittyy nyt viljeltyyn "vastaava hoitaja" -nimikkeeseen.  Hänellä on paljon vastuuta, mutta ei valtaa.
Pakko taas sanoa, että Ruotsissa on tämäkin hoidettu. Osastonhoitaja on avdelningschef. Johtajilla on myös riittävästi valtaa, joka on kirjattu johtajasopimukseen sekä vastuun mukainen palkka. Johtaja saa koulutuksen, mentorin ja hänellä on monipuolinen tuki henkilöstöjohtamiseen erillisen henkilöstöosaston ja sen monipuolisen asiantuntijaryhmän kautta. Luottamusmiehet myös ovat osastonhoitajan käytettävissä ihan tavallisissakin henkilöstöasoissa.

Mintzbergin organisaatiokuva

Ylläolevasta Minzbergin kuvasta näkee helposti, miten Line Manageriin kohdistuu painetta joka suunnasta. Sosiaali- ja terveysalalla on lisäksi ongelmana se, että työntekijöiden joukko, kuvassa Operators on minimissä, jolloin paineet lisääntyvät. Alalla on tyypillistä myös työntekijöiden laaja kirjo. Sijaisia ja opiskelijoita on paljon, vuokratyövoimaa, vakinaisia, keikkalaisia, osa-aikaisia, eläkeläisiä, eri kulttuureista tulleita sekä hyvin laaja skaala myös ikärakenteessa. Toimintaympäristö elää jatkuvan muutoksen kourissa ja keskijohdolta odotetaan paljon.
Miten voisimme helpottaa keskijohdon taakkaa ja auttaa toimivia johtajia selviämään paremmin ja tuntemaan työn iloa johtamistyöstään?

Johtaako tätä kukaan?

 Edellä mainitussa Talouselämän artikkelissa korostetaan koulutuksen merkitystä ja sitä, että koulutusta on paljon tarjolla. Mikään koulutus ei tuota valmista pomoa, joka onnistuu heti. Erään hiljattain julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan tarvitaan yli 14 vuoden työkokemus ennenkuin on valmis johtamaan ihmisiä. Liika byrokratia hyydyttää kaikki ja tulee tunne, että mikään ei etene. Siksi onkin tärkeätä avata päätöksentekoketjuja ja miettiä miten päästä nopeammin ratkaisuihin. Varsinkin x- ja y- sukupolven edustajat kypsyvät nopeasti byrokratiaan, he haluavat vastaukset heti tai ottavat päätöksen omiin käsiinsä, äänestävät jaloillaan.

Älä jää yksin

Keskijohdossa johtaja tarvitsee verkoston ja mentorin, Ruotsissa se on tuottanut hyvää tulosta. Alallamme ei myöskään katsota hyvällä, jos johtaja istuu mentorinsa tai kollegojensa kanssa, kun "kentällä" on liian vähän tekijöitä. Johtajan rooli ei ole kirkastunut vaan usein nähdään johtajan hyveenä se, että hän auttaa ison osan ajastaan hoitotyössä. Se taas syö johtajuutta. Johtajuuden tulee olla päätyö ja sille on annettava resurssit. Johtajasopimus, mihin on kirjattu vastuut ja toimenkuva sekä sen sisällöstä kertominen henkilöstölle poistaa epäluuloja.
Erika Sauer toteaa edelleen samassa artikkelissa, että pomon paras henkivakuutus on ylläpitää asiantuntemustaan, ammattitaitoaaan ja työkuntoaan. Tutkimusten mukaan arvostus, turvallisuus, etenemismahdollisuudet ja palkka lisäävät johtajan hyvinvointia työssä. Ruotsissa jopa 67 prosenttia johtajista mietti vuoden 2010 aikana työpaikan vaihtoa. Moni myös ilmaisi halunsa elämän leppoistamisesta. Harva kuitenkaan toteuttaa muutoksia vapaaehtoisesti varsinkaan, jos ei ole haastavaa uutta työtä tarjolla.
Jotta voimaantuisi johtajana, kannattaa lukea Stephen R.Coveyn kirja, joka on juuri ilmestynyt uudistettuna. Gummerus 2011.

Artikkelin "Keskijohdon pinna kiristyy" on kirjoittanut Tiina Torppa, Talouselämä nro33, 50-51. Mainitun tutkimustiedon lähteet ovat Aalto yliopisto, Akademikerförbundet SSr, Jyväskylän yliopisto, Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto.
Seija Telaranta