Esimerkillisyys vuoden 2015 teema

Aarrelipas

Ostin tämän lippaan eilen Tallinnan Telliskiven putiikista. Minusta se on ihana uuden vuoden lipas. Mahdollisuuksia täynnä. Ja pieniä salaisuuksia. Kukaan ei tiedä, mitä minulla siellä on! Tietysti se voi olla tyhjää täynnä ja täyttyy vuoden kuluessa äärimmilleen. Jokainen on oman onnensa seppä ja kun sen vuoden kuluttua avaan näen, onko minusta ollut unelmieni toteuttajaksi. Ikuisena optimistina kyllä voin kääntää epäonnen onneksikin. Ainakin on hyvät enteet. Minulla on jo kaksi kertaa lähipäivinä ollut nuttu nurinpäin. Tullessa oli villapuserossa selkäpuoli edessä ja rintarossi selässä! Ja eilen tungin takkini väärin päin päälleni.

Vuosi 2012 oli blogissani "Ammattimaisen esimiestyön vuosi". Siinä korostin edelleenkin ajankohtaista asiaa. Johtaja tarvitsee koulutuksen johtamiseen. Johtaja on aika heikoilla, jos johtamisen tietoperusta puuttuu. Johtajakoulutuksissa oppii myös tekemään työtä ryhmässä, sillä nyt vaaditaan niitä taitoja, ei yksin puurtamista. Mitä paremman ryhmän pystyt lähellesi organisoimaan, sitä paremmin myös itse onnistut.

Vuosi 2013 oli "Kauniin työympäristön vuosi". Toivottavasti edes jokunen otti siitä onkeensa ja ajatteli työhyvinvointia myös kauneuden kokemuksen kautta. Mieleeni tulee Sairaala Orton Helsingissä ja tältä vuodelta Lempäälän terveyskeskus, missä oli niin harmoninen ja kaunis väritys sekä potilaiden että henkilöstön tiloissa. Kauniin ympäristön kruunaa aina tietysti ihmiset, jotka noudattavat työssään  esteettisyyttä, elegantteja työtapoja ja ihmisen kunnioittamista ja arvostusta.

Vuosi 2014 oli "Verkostoitumisen ja kumppanuuksien vuosi". Aihe on jo vanha, mutta kun nostin sen vuoden teemaksi ajattelin, että kumppanuuksia voisi solmia entistä rohkeammin ja totuttuja rajoja rikkoen. Toki lähiympäristö on tärkeä, mutta nyt kun EU:ssa ollaan, ihmisillä ja yrityksillä on vapaa liikkuvuus, joka kannattaisi hyödyntää.

Vuosi 2015 on "Esimerkillisyyden vuosi". Johtajan työssä se tarkoittaa sitä, että johtajuus otetaan hallintaan sen täysin valtuuksin. Mitä enemmän on valtaa ja vastuuta, sitä enemmän johtajuuteen kuuluu esimerkkinä oleminen. Saku Koivusta käytettiin jääkiekko-uran päättyessä juuri sanaa esimerkillisyys kapteenina, johtajana. Hän oli johtaja, johon oli helppo samaistua, helposti lähestyttävä arvojohtaja. Häntä kuvattiin myös niin, että hän vaati aina itseltään yhtä paljon kuin muilta. Esimerkillisyys ei tarkoita mitään yli-ihmisyyttä. Kun on oma itsensä kaikissa tilanteissa, on helppo kohdata vaikeatkin asiat rakentavalla tavalla.
Jos nyt et tiedä, miten rakennat itsesi johtajana esimerkkijohtajaksi, ota käteen Stephen R. Coveyn kirja, jossa on yksinkertaiset ohjeet siihen, miten hyvä johtajan elämä löytyy. Huolehdi fyysisestä kunnostasi liikkumalla ja lisää notkeutta vaikka tanssimalla. Estä aivojen näivettyminen lukemalla monipuolista kirjallisuutta, klassikkoja, elämäkertoja ja periaatteessa mitä hyvänsä, mikä laajentaa näköpiiriäsi. Nauti luonnon rauhasta ja kauneudesta ja kuuntele musiikkia mikä rentouttaa ja tuottaa elämyksiä. Aika edullisia suosituksia. 
HYVÄÄ ESIMERKILLISEN JOHTAMISEN VUOTTA 2015.

Tallinnan tunnelmaa eilen

Terkuin Seija Telaranta
Huh! Aarrerasia alkoi jo soimaan: Aarrerasiasta

Johtamisoppia joulukirkosta

Viljakkalan kirkossa jouluaaton saarnassa, jonka piti Johannes Riuttala, oli teemana myös johtajuus. Kun kerran vuodessa käy kirkossa, ei ole oikein käsitystä, missä siellä mennään. Mutta aihe kolahti minuun hyvin samoinkuin se, että pappi käsitteli sitä todella ansiokkaasti.

Jouluaattona Viljakkalan sankarihaudoilla

Vallalla  on ollut käsitys johtajasta suurmiehenä, Great Man Theory, jossa johtaja nähtiin valioyksilönä ja  hänellä oli hyviä ominaisuuksia enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Häntä katsottiin ylöspäin ja hänelle myös sallittiin "heikkouksia", joita muille ei. Heidän ympärillään oli hovi, joka sääteli julkisuutta ja ihmiskohtaloita. Arvostelijat vaiennettiin. Usein ajatellaan, että tämä koski vain valtionpäämiestasoa, mutta näinhän on ihan tavallisissakin organisaatioissa ollut, kun vähän muistellaan. Joulusaarnassa pappi toi esille sen, miten johtajat nykyään haluavat tuoda itsestään esille asioita, jotka näyttävät ihmisistä saavutettavissa olevilta, sellaisilta, joihin kuka hyvänsä voi samaistua. Johtaja haluaa näyttää siltä, että hän on yksi meistä, tavallinen ja helposti lähestyttävä. Näin joulun aikaan se on näkynyt myös Fb-päivityksissä. On joulukuusen koristelua, joulupöytiä ja kuvia perheiden joulunvietosta. Pääministerimme oli lapio kädessä istuttamassa koivua.

Hillary Clinton -vaalikuva

Virpi Koivisto ja Satu Mäkinen tutkivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteessään vuonna 2010 (TAMK) johtajien omia näkemyksiä tulevaisuuden haasteista ja osaamisesta. Johtajan työ tulosten mukaan vaatii palvelualttiutta, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, herkkyyttä, avoimuutta, yhteiskuntatietoisuutta ja tietoutta globaaleista markkinoista, sitoutuneisuutta sekä taitoa kuulla ja kuunnella kanssaihmisiä. Itse asiassa samoja ominaisuuksia, kuin yleisiin työtaitoihin organisaatiossa kuin organisaatiossa nyt kuuluu. Mikä sitten erottaa johtajan työntekijästä/asiantuntijasta, jos kaikki ovat yhtä hyviä ihmisiä?

Tontut toivat lahjoja Obaman perheelle

Johtaminen on ammatti sinänsä, jolla on oma tietoperusta. Monet tulevat esimiehiksi asiantuntijatehtävistä ja vaikein kamppailu käydäänkin silloin, kun on osittain luovuttava entisesta ja opeteltava uusi ammatti. Kun on ollut huippuosaaja, on vaikea huomata olevansakin noviisi ja ryhtyä rakentamaan identiteettiä johtajana. Asiantuntija on tottunut sanomaan "minä", johtajan on aina ajateltava miten "me" saamme työt tehtyä ja koko organisaation kulkemaan yhteisten tavoitteiden suunnassa. Johtaja on näkyvä, työyksikkönsä keulakuva ja esimerkki muille. Hän astuu esiin silloin, kun työt eivät etene, antaa avaimia ratkaisuihin ja tekee päätöksiä. Hän vastaanottaa tietoa enemmän kuin muut yhteensä, työstää sen selkeään muotoon ja jakaa  kaikille nykyaikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla kanavilla. Hän ylläpitää avointa ilmapiiriä ja keskustelukulttuuria. Hän tuntee ympäristönsä ja yhteistyökumppaninsa ja valvoo eettisyyttä, vastuullisuutta ja  toisten arvostamista.
 
Johtajan on katsottava samaan aikaan sekä eteenpäin että historiaan. Hänen on tarkkailtava organisaatiotaan ylhäältä ja ruohonjuuritasolta sekä nähtävä myös kaiken läpi ja vedettävä oikeat johtopäätökset. On oltava lähellä jokaista mutta kuitenkin pidettävä etäisyys. Johtaja ei ole yksi meistä  vaikka hän onkin kanssamme. Häneen voi samaistua, koska hän on ihminen siinä missä muutkin, hänellä vain on eri vastuu ja ammatti kuin muilla. On vain yksi johtaja.

Tapaninpäivän aurinko

Joulunkin ajan blogissa on ollut paljon lukijoita. Terveiset teille kaikille Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Tosi mukavaa, että johtaminen kiinnostaa. Minun joulumaisemani on yllä.
Seija Telaranta

Lukeminen kannattaa aina, joulunakin

Oikein mietin, onko syksyn johtamisen kirjoissa tai niissä, jotka olen ostanut aikaisemmin yhtään, joka olisi ylitse muiden tai edes "vau". Pakko todeta, että ei ole ollut. Liian monissa on jo monta vuotta pyörinyt sanoma, jossa korostetaan henkilöstöjohtamista, vuorovaikutusta, avoimuutta, luottamusta ja  eettisyyttä. Johtamista on myös tarkasteltu psykologian, sosiologian ja muiden vastaavien näkökulmista. Valitettavan monet kirjat ovat lisäksi  amerikkalaisten kirjojen toisintoja. Siksi olenkin tosi monta kertaa ottanut esiin Minzbergin, Druckerin ja  Petersin kirjat, jotta löytäisin asian ytimen.
Nyt olen kuljettanut mukanani paikasta toiseen Vesa Ristikankaan, Tapio Aaltosen ja Eeva Pitkäsen kirjaa "Asiantuntijasta esimies" (WSOYPro 2010).  En ole sitä lukenut, mutta takakannen teksti tuntui kiinnostavalta. "Esimiehen keskeinen tehtävä on ihmisten johtaminen, vuorovaikuttaminen. Olla esimies on jotain kokonaan muuta kuin olla asiantuntija. Tämä oivallus jää monilta esimiestehtävään päätyneiltä tekemättä. Tuloksena saattaa olla tilanne, jossa sekä esimies että alaiset voivat huonosti. Tai sitten käy onnellisemmin: esimies tunnistaa roolinsa ja löytää uuden identiteetin."

Kirjoittajat Ristikangas, Aaltonen ja Pitkänen

Asiantuntijasta esimieheksi siirtyminen on aina iso askel. Mitä arvostetumpi ihminen on ollut asiantuntijana, sitä isompi on muutos. Asiantuntijana on tottunut ajattelemaan omaa osaamistaan ja kokenut sen palkitsevaksi. Esimiehenä onkin ajateltava muita ja saatava heidän osaamisestaan paras irti organisaation käyttöön. Asiantuntijana on kokenut olevansa ihailtu, esimiehenä alkaakin tulla lunta tupaan. On kestettävä se, ettei minusta pidetäkään tai tavastani johtaa. Olla kaikkien arvostelun kohteena. Odotan innolla, mitä tämä joulukirjani tarjoaa.

Jouluna minulla on kaikki mahdollisuudet lukea, sillä maalaismaisema on joulu jo sinänsä. Ei tarvitse tuoda kuusta sisälle, koska ympärillä kasvaa uskomattoman upea kuusimetsä. Hieman ylpeänä sanon, että olen niitä kuusia ollut itse istuttamassa. Olisi jotenkin kreisiä sytyttää neonvalot luonnontuotteeseen.

Maalaismaisemaa....

Jos joulukirjat, muutkin kuin johtamisen eivät kiinnostakaan, minulla on vino pino Kennedyistä kertovia kirjoja ja dekkareita, jotka käyvät aina. Ja kaikille lukijoilleni, joista kauniisti koristeltu kuusi tuo joulun kotiin, kappale kauneinta historiaa Valkoisesta talosta.

John ja Jacqueline Kennedy

Rauhallista joulua!
Seija Telaranta

Asennetta jouluun Roomasta

Kun käy entisellä työpaikalla tai entisen kodin liepeillä lähdön jälkeen, kokee tietysti monenlaisia tunteita. Rooman kohdalla ihmettelin,  miten ihmeessä täällä on voinut asua ja pitää kotia senkin aikaa mitä oli. Tiberin rannan sauvakävelymaisema oli jo silloin haiseva, mutainen ja surullinen, mutta nyt vesisateessa entistäkin ikävämpi. Aperitiivipaikka kotikadulla  Collina Flemingillä oli edelleen viehättävä, ylellinenkin, mutta mihin  ihminen tarvitsee kaikkea sitä makeaa?

Kuvassa tuttu paikka joulukoreudessaan. Joulun väri oli turkoosi. Piazza del Popololta lähtevä Via del Corso oli niin ruuhkainen, että oli ihan mahdotonta kävellä se päästä päähän. Lama on nostanut hintoja ja se näkyi siinä, että ostoskasseitta ihmiset siellä vaelsivat. Jos naisilla oli jokin ostos, se oli useimmilla Zarasta. Johtajanaisten ostospaikka on Via Condotti. Useimmat meistä ovat  ikkunaostoksilla. Ikävältä  tuntui, kun jäljitelmäkauppiaat olivat aivan muotiliikeiden ovilla ja poliisiautot pienen matkan päässä ilman, että kumpikaan osapuoli välitti. Ei ole helppoa yrittäjilläkään.

Dolcen ja  Gabbanan luomus joulun juhliin

Elämistä kohottavat joka puolella upeat patsaat. Niitä on hotellien auloissa ja rappukäytävissä, kaduilla ja puistoissa.  Tässä pari esimerkkiä, toinen piazzalta Cola di Rienzolla.

         

Ja tämä hotellin aulasta. Patsaista sai nauttia ihan ilmaiseksi ja saada esteettisiä kokemuksia kaiken krääsän keskellä.

Villa Borghesen puisto

Muutama rappu Popololta ylös, niin saavut suurkaupungin keitaaseen, Borghesen puistoon. Siellä voi istuskella, lenkkeillä, ajella kaupunkipyörillä, rullaluistella ja vain rauhoittua ikivanhojen puiden katveessa. Siellä myös sijaitsee yksi kaupungin parhaista taidemuseoista, Galleria Borghese.

Ota joulunalus-aika tyylillä, joka sinulle parhaiten sopii ja luonnistuu. Kaikkien naisten ei tarvitse leipoa eikä paistaa kinkkua ja laatikoita. Jouluna ei tarvitse suorittaa ainakaan niiden, jotka tekevät pitkää työpäivää tai elämä on muuten kiireistä.

Terveiset kaikille Roomasta,
Seija Telaranta

Miten saadaan Anna Kinberg Batra säteilemään?

Yht'äkkiä kuningaskunnassa ei kaikki olekaan hyvin. Stefan Löfven epäonnistui pääministerinä juuri vahvimmaksi luullulla alueellaan, kyvyllä neuvotella onnistuneesti. Oletus oli, että ay-taustaisena hänellä on valttikortit kädessään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja juuri, kun ruotsalaisperheissä tehdään piparkakkutaloja ja koristellaan kauniita koteja joulukuntoon, valtakunnassa on poliittinen kaaos. Maltillisen kokoomuksen pitkäaikainen johtaja Fredrik Reinfeldt on poistunut politiikasta ja seuraajan on otettava vastuu kolme vuotta etuajassa.

44-vuotias Anna Kinberg Batra on nyt nousemassa maltillisen kokoomuksen johtajaksi ja porvarileirin pääministeriehdokkaaksi. Vaikka Kinberg Batra on ollut jo pitkään politiikassa, vuodesta 2006 lähtien ja ryhmänsä puheenjohtaja valtiopäivillä, nyt kysytään mikä ihmeen Batra.

Kuvattu Aftonbladetista

Hän on komea ja tasokas nainen, mutta ongelmana on, että hän ei ole ihmisenä tunnettu. Naispääministerille on nyt tilaus, ja Kinberg Batra täyttää vaatimukset hyvin. Hän on  tukholmalainen, syntynyt Skärholmenilla, kasvanut Djursholmenilla ja opiskellut Tukholman yliopistossa diplomiekonomiksi. Hänellä on myös ura politiikan ulkopuolella, hän on ollut yrittäjä ja Tukholman kauppakamarin viestintäjohtaja sekä Carl Bildtin neuvonantaja. Kansainvälisyyttäkin löytyy, hän on asunut Hollanissa ja osaa hollannin kielen sekä ranskan. Mies on stand up-koomikko ja heillä on yksi tytär. Mikä sitten mättää?  Hän on päästänyt suustaan sammakon jo vuonna 1998, jota katsotaan Youtubessa edelleen:"Tukholmalaiset ovat fiksumpia kuin landepaukut". Tätä lausetta hän saa edelleen selitellä ja siitä hänet tunnetaan. 

Kuvattu Aftonbladetin iPad-lehdestä

Menestyäkseen nyt uudessa tilanteessa, puheenjohtajavaalissa ja pääministeriehdokkaana, hänellä on toinenkin ongelma. Hän on varautunut ja antaa kylmän vaikutelman. Hän ei ole iloinen eikä hohdokas ja ajoittain hän vaikuttaa koppavalta. Tunnettu tosiasia on, että ikävä ihminen ei voita vaaleja. Mielenkiintoista on nyt nähdä, että kun ongelma tunnistetaan, voiko ihminen muuttua. Tuleeko tylsästä kiinnostava ja hymyttömästä avoin ja helposti lähestyttävä? Jotain virkistävää hänessä kuitenkin on, mies on stand up -koomikko. Lähtisin siitä.

Tai sitten ottaisin mallia John F. Kennedystä ja ensimmäisestä televisioväittelystä presidenttikandidaattien kesken. Syyskuun 26. päivänä vuonna 1960 suhteellisen tuntematon nuori senaattori John F. Kennedy ja paljon tunnetumpi varapresidentti Richard Nixon kohtasivat toisensa televisolamppujen loisteessa. Nixon oli ollut sairaalahoidossa, hän oli kalpea, väsynyt ja laihtunut. Kennedy taas merellä ruskettunut, komea, elinvoimainen, hurmaava ja seksikäs. Ja se oli siinä, voittaja oli Kennedy. 

Meillä naisjohtajilla on taas mielenkiintoinen seurattava, miten käy Anna Kinberg Batran!

Sunnuntaiterveisin Seija Telaranta

Ammattitaidolla ja asenteella KC Clinicassa

Nostin tammikuussa 2014 kirjoittamani jutun tähän "päivän sanaksi", sillä tänään 3.12 TV1:ssä A-studiossa keskustellaan plastiikkakirurgiasta ja ohjelma on tehty KC Clinicassa Tampereella. Tässä taustoja nuoresta yrittäjäpariskunnasta. 

Plastiikkakirurgi Heikki Kupilla ja hänen erikoissairaanhoitaja-vaimollaan Susanna Kupilla on perheyritys aivan Tampereen keskustassa, rautatieaseman aukiolla. Heikki Kupi on erittäin arvostettu ja taitava plastiikkakirurgi ja Susanna on luonut omaa uraansa määrätietoisesti ja monipuolisesti. Molempien osaaminen on nyt täydessä käytössä omassa yrityksessä, sen vahva perustus.

Susanna Kupi

Susanna on kotoisin itä-Suomesta ja valmistunut leikkaussali- ja anestesiasairaanhoitajaksi Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1991. Hän sai heti vakituisen työn silloisen HYKSin Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikassa ja työskenteli sekä teho- että leikkausosastolla. Työ oli vaativaa, henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta loi vahvan pohjan ammatilliselle varmuudelle ja itsetunnolle sekä  jatkuvalle osaamisen kehittämiselle.

Muutto Lempäälään, kolme lasta kolmessa vuodessa ja kuuden vuoden kotiäitiys olivat seuraava etappi. Vuonna 2005 Pihlajalinnan lääkäriasema aloitteli yhteistoimintaa kuntien kanssa ostopalveluleikkausten muodossa ja Susanna lähti käynnistämään ja toteuttamaan sitä aluksi Nokian terveyskeskuksessa ja sittemmin Tampereella Kehräsaaren yksikössä. Tässä vaiheessa Susanna aloitti Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa työn ohella. Valmistumisvaiheessa hän jo lähtikin Terveystaloon, jossa osallistui leikkaustoiminnan tuotteistusprojektiin. Kun Terveystalo siirtyi ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen, Kupit päättivät molemmat lähteä ja perustivat oman yrityksen Terveystalon alakertaan vapautuneisiin tiloihin. He lähtivät yrittäjinä varovasti liikkeelle ja ostivat leikkauspalvelut sekä Terveystalosta että Koskisairaalasta. Vain vastaanottotoiminta toimi omissa tiloissa ja oman henkilökunnan turvin. Susanna kertoo, että hoitoprosessin hajanaisuus haittasi eikä oma yritys profiloitunut asiakkaalle kun kahden eri organisaation henkilöstö toteutti hoitoa.

KC Clinican henkilöstö. Plastiikkakirurgi Heikki Kupi edessä vasemmalla

Nyt eletään vuotta 2014 ja KC Clinic toimii vahvasti omillaan: omalla henkilöstöllä, omissa leikkaussaleissa, heräämössä ja vastaanottotiloissa. Välinehuoltokin tullaan ottamaan omaan hallintaan. On siis tultu palveluiden ostajista palveluiden tuottajiksi. Tällä hetkellä KC Clinicassa työskentelee kolme plastiikkakirurgia, kaksi sihteeriä, kolme sairaanhoitajaa ja kosmetologi.

Susanna Kupi toimii yksikönjohtajana ja esimiehenä henkilöstölle. Kun paikka on, hän tarttuu myös toimeen leikkaussalissa ja moniin muihinkin tehtäviin laidasta laitaan. Erityisen tärkeä rooli hänellä on asiakastyössä ja verkostojen ylläpidossa. Asiakashankinta ja markkinointi tapahtuu sähköisissä medioissa ja se vaatii jatkuvaa mukana ja näkyvänä oloa. KC Clinicassa asenne on sellainen, että asiakkaat hoidetaan niin hyvin ja ammattitaidolla, että sana kulkee suusta suuhun, tyytyväisten ihmisten kokemuksina. Paras mainos on hyvän hoidon saanut asiakas. Susanna on huomannut, että ihmiset ovat tulleet rohkeammiksi kertomaan plastiikkakirurgisista hoidoistaan. Ne ovat nykypäivää ja yhä useampien ihmisten saatavilla ja mahdollisuutena kohentaa ulkonäköään.

Työpäivät ovat pitkiä ja hektisiä, mutta aina on tilaa oppimiselle. Johtajien on oltava myös opettajia Henry Mintzbergiä lainaten. Opetettavaa kyllä riittää, sillä plastiikkakirurgia ja koko esteettisten hoitojen skaala kehittyvät huimaa vauhtia. KC Clinicassakin on juuri koulutettu sairaanhoitajat toteuttamaan injektiohoitoja ja täydentävät kosmetologipalvelut monipuolistuvat. Tarjolla on kokonaisvaltaisia palveluita ja tuotteita, jotka keventävät meidän naisten ja miesten elämää silloin, kun ei näytä eikä tunnu hyvältä. Hoidot tapahtuvat kauniissa ympäristössä, mikä on omiaan luomaan lämmintä tunnelmaa.

Odotusaula

Yrittäminen on kovaa työtä, mutta varmalla ammattitaidolla ja osaamisella se myös palkitsee tekijänsä. Työ tuntuu mielenkiintoiselta. Oikea asenne ja uudet edessä olevat mahdollisuudet kiehtovat ja auttavat jaksamaan.

Kun ovet sulkeutuvat Susanna ja Heikki Kupi ajavat kotiin Lempäälään. Siellä heitä odottaa kolme murkkuikäistä lasta, joita viedään ja haetaan kutakin omista harrastuksistaan (jääkiekko, koripallo, tanssi). Kun yhtenä pimeänä talvi-iltana näin Susannan ja Heikin tulevan töistään klinikalta, ajattelin, miten kaukana onkaan heidän yrittäjyytensä veroparatiiseista ja epärealistisesta maailmasta. Se tuntuu turvalliselta myös asiakkaasta.

KC Clinic

Terveisin Seija Telaranta

Hoivayritys kannattaa, voitoilla eletään

Näin on Aftonbladetin mukaan Ruotsissa. Kaikista tuottavinta on tukiasumispalvelun tarjoaminen psyykkisesti sairaille, ongelmaisille nuorille, päihteiden väärinkäyttäjille ja pakolaisille. Kärjessä on Bikärr AB -niminen yritys, jonka voittomarginaali oli maan korkein, 62%.

Hoivakoti Göteborgin lähellä

Omistaja Bengt-Erik Brandkärr on syystäkin iloinen, hän kuittasi osinkoina noin 250 000 €.  Seitsemän kymmenestä Ruotsin tuottoisimmista hoivayrityksistä on juuri tukiasumispalveluyrityksiä, joissa tarjotaan hoivaa nuorille ja aikuisille päihteiden käyttäjille, psyykkisesti sairaille ja pakolaisille. Näin kertovat tilastot. Voittomarginaali hoivayrityksissä on 30-60%, kun se muissa yrityksissä on 10-15 prosentin luokkaa.
Kärjessä on siis kuvassa oleva Bikärr AB, asukkainaan psykososiaalisista häiriöistä kärsivät ihmiset. Palvelut ostaa Göteborgin seudulla olevat kunnat.

Omistaja Bengt-Erik Brandkärr, 58v

Omistaja Bengt-Erik Brandkärr kertoo, että tulevaisuus näyttää hyvältä. Psykososiaalisista häiriöistä kärsivät ihmiset tarvitsevat yhä enemmän näitä palveluita. Brandkärrille oli yllätys, että hänen yrityksensä voitot ovat näin hyvät verrattuna muihin. "Tuntuu fantastiselta". Paikat ovat olleet koko ajan täynnä, mikä on tietysti edesauttanut hyvää menestystä. Kun omistajalta kysyttiin, käytetäänkö voittoja asukkaiden palvelun parantamiseksi, hän vastaa, että jo nyt heillä on korkea laatu ja kaikki on "toppenfint". Kaupungin edustajan mukaan palveluja tarvitaan yhä enemmän eivätkä kunnalliset tuottajat ole innokkaita kilpailuttamaan palvelujaan.
Ja tässä joulukuun ensimmäisen päivän jytky. Bikärr AB saa tasan saman vuorokausihinnan kuin kunnallisetkin tuottajat.
Tässä tämän päivän Aftonbladetin artikkelissa kerrotaan myös omistajien hienoista asunnoista ja omaisuuksista sekä yrityskaupasta, jossa toinen omistaja Marianne Bisjö myi osuutensa. Artikkelissa on tietysti hieman kateellinen sävy, mutta onko rikos, jos hoivapalvelu tuottaa ja omistajat rikastuu? Minusta yrittäjyys on aina mahdollisuus, myös Suomessa.
Näin alkoi joulukuu, mukavaa viikkoa kaikille lukijoille.

Terkuin Seija Telaranta