Johtamisoppia joulukirkosta

Viljakkalan kirkossa jouluaaton saarnassa, jonka piti Johannes Riuttala, oli teemana myös johtajuus. Kun kerran vuodessa käy kirkossa, ei ole oikein käsitystä, missä siellä mennään. Mutta aihe kolahti minuun hyvin samoinkuin se, että pappi käsitteli sitä todella ansiokkaasti.

Jouluaattona Viljakkalan sankarihaudoilla

Vallalla  on ollut käsitys johtajasta suurmiehenä, Great Man Theory, jossa johtaja nähtiin valioyksilönä ja  hänellä oli hyviä ominaisuuksia enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Häntä katsottiin ylöspäin ja hänelle myös sallittiin "heikkouksia", joita muille ei. Heidän ympärillään oli hovi, joka sääteli julkisuutta ja ihmiskohtaloita. Arvostelijat vaiennettiin. Usein ajatellaan, että tämä koski vain valtionpäämiestasoa, mutta näinhän on ihan tavallisissakin organisaatioissa ollut, kun vähän muistellaan. Joulusaarnassa pappi toi esille sen, miten johtajat nykyään haluavat tuoda itsestään esille asioita, jotka näyttävät ihmisistä saavutettavissa olevilta, sellaisilta, joihin kuka hyvänsä voi samaistua. Johtaja haluaa näyttää siltä, että hän on yksi meistä, tavallinen ja helposti lähestyttävä. Näin joulun aikaan se on näkynyt myös Fb-päivityksissä. On joulukuusen koristelua, joulupöytiä ja kuvia perheiden joulunvietosta. Pääministerimme oli lapio kädessä istuttamassa koivua.

Hillary Clinton -vaalikuva

Virpi Koivisto ja Satu Mäkinen tutkivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteessään vuonna 2010 (TAMK) johtajien omia näkemyksiä tulevaisuuden haasteista ja osaamisesta. Johtajan työ tulosten mukaan vaatii palvelualttiutta, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, herkkyyttä, avoimuutta, yhteiskuntatietoisuutta ja tietoutta globaaleista markkinoista, sitoutuneisuutta sekä taitoa kuulla ja kuunnella kanssaihmisiä. Itse asiassa samoja ominaisuuksia, kuin yleisiin työtaitoihin organisaatiossa kuin organisaatiossa nyt kuuluu. Mikä sitten erottaa johtajan työntekijästä/asiantuntijasta, jos kaikki ovat yhtä hyviä ihmisiä?

Tontut toivat lahjoja Obaman perheelle

Johtaminen on ammatti sinänsä, jolla on oma tietoperusta. Monet tulevat esimiehiksi asiantuntijatehtävistä ja vaikein kamppailu käydäänkin silloin, kun on osittain luovuttava entisesta ja opeteltava uusi ammatti. Kun on ollut huippuosaaja, on vaikea huomata olevansakin noviisi ja ryhtyä rakentamaan identiteettiä johtajana. Asiantuntija on tottunut sanomaan "minä", johtajan on aina ajateltava miten "me" saamme työt tehtyä ja koko organisaation kulkemaan yhteisten tavoitteiden suunnassa. Johtaja on näkyvä, työyksikkönsä keulakuva ja esimerkki muille. Hän astuu esiin silloin, kun työt eivät etene, antaa avaimia ratkaisuihin ja tekee päätöksiä. Hän vastaanottaa tietoa enemmän kuin muut yhteensä, työstää sen selkeään muotoon ja jakaa  kaikille nykyaikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla kanavilla. Hän ylläpitää avointa ilmapiiriä ja keskustelukulttuuria. Hän tuntee ympäristönsä ja yhteistyökumppaninsa ja valvoo eettisyyttä, vastuullisuutta ja  toisten arvostamista.
 
Johtajan on katsottava samaan aikaan sekä eteenpäin että historiaan. Hänen on tarkkailtava organisaatiotaan ylhäältä ja ruohonjuuritasolta sekä nähtävä myös kaiken läpi ja vedettävä oikeat johtopäätökset. On oltava lähellä jokaista mutta kuitenkin pidettävä etäisyys. Johtaja ei ole yksi meistä  vaikka hän onkin kanssamme. Häneen voi samaistua, koska hän on ihminen siinä missä muutkin, hänellä vain on eri vastuu ja ammatti kuin muilla. On vain yksi johtaja.

Tapaninpäivän aurinko

Joulunkin ajan blogissa on ollut paljon lukijoita. Terveiset teille kaikille Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Tosi mukavaa, että johtaminen kiinnostaa. Minun joulumaisemani on yllä.
Seija Telaranta