Lukeminen kannattaa aina, joulunakin

Oikein mietin, onko syksyn johtamisen kirjoissa tai niissä, jotka olen ostanut aikaisemmin yhtään, joka olisi ylitse muiden tai edes "vau". Pakko todeta, että ei ole ollut. Liian monissa on jo monta vuotta pyörinyt sanoma, jossa korostetaan henkilöstöjohtamista, vuorovaikutusta, avoimuutta, luottamusta ja  eettisyyttä. Johtamista on myös tarkasteltu psykologian, sosiologian ja muiden vastaavien näkökulmista. Valitettavan monet kirjat ovat lisäksi  amerikkalaisten kirjojen toisintoja. Siksi olenkin tosi monta kertaa ottanut esiin Minzbergin, Druckerin ja  Petersin kirjat, jotta löytäisin asian ytimen.
Nyt olen kuljettanut mukanani paikasta toiseen Vesa Ristikankaan, Tapio Aaltosen ja Eeva Pitkäsen kirjaa "Asiantuntijasta esimies" (WSOYPro 2010).  En ole sitä lukenut, mutta takakannen teksti tuntui kiinnostavalta. "Esimiehen keskeinen tehtävä on ihmisten johtaminen, vuorovaikuttaminen. Olla esimies on jotain kokonaan muuta kuin olla asiantuntija. Tämä oivallus jää monilta esimiestehtävään päätyneiltä tekemättä. Tuloksena saattaa olla tilanne, jossa sekä esimies että alaiset voivat huonosti. Tai sitten käy onnellisemmin: esimies tunnistaa roolinsa ja löytää uuden identiteetin."

Kirjoittajat Ristikangas, Aaltonen ja Pitkänen

Asiantuntijasta esimieheksi siirtyminen on aina iso askel. Mitä arvostetumpi ihminen on ollut asiantuntijana, sitä isompi on muutos. Asiantuntijana on tottunut ajattelemaan omaa osaamistaan ja kokenut sen palkitsevaksi. Esimiehenä onkin ajateltava muita ja saatava heidän osaamisestaan paras irti organisaation käyttöön. Asiantuntijana on kokenut olevansa ihailtu, esimiehenä alkaakin tulla lunta tupaan. On kestettävä se, ettei minusta pidetäkään tai tavastani johtaa. Olla kaikkien arvostelun kohteena. Odotan innolla, mitä tämä joulukirjani tarjoaa.

Jouluna minulla on kaikki mahdollisuudet lukea, sillä maalaismaisema on joulu jo sinänsä. Ei tarvitse tuoda kuusta sisälle, koska ympärillä kasvaa uskomattoman upea kuusimetsä. Hieman ylpeänä sanon, että olen niitä kuusia ollut itse istuttamassa. Olisi jotenkin kreisiä sytyttää neonvalot luonnontuotteeseen.

Maalaismaisemaa....

Jos joulukirjat, muutkin kuin johtamisen eivät kiinnostakaan, minulla on vino pino Kennedyistä kertovia kirjoja ja dekkareita, jotka käyvät aina. Ja kaikille lukijoilleni, joista kauniisti koristeltu kuusi tuo joulun kotiin, kappale kauneinta historiaa Valkoisesta talosta.

John ja Jacqueline Kennedy

Rauhallista joulua!
Seija Telaranta