Tom Peters aloitti 1990-luvulla johtajan persoonallisuuden ja ominaisuuksien tarkastelun suhteessa siihen, kuinka yritys menestyy ja miten henkilöstöstä saadaan paras irti. Analyysi on laajentunut moneen suuntaan ja syvyyteen. Asioiden yksinkertaisena pitäminen pätee edelleen. Varmaan juuri siitä syystä minua kiehtoi
Patricia Pitcherin väitöskirjatyössään löytämät kolme johtajatyyppiä: teknokraatti, käsityöläinen ja artisti. Lyhyenkin kuvauksen perusteella johtajaopiskelijat pystyivät nopeasti tunnistamaan sekä oman esimiehensä että itsensä joksikin näistä. Katso edellinen artikkeli tästä aiheesta:
Teknokraatti johtajana
 |
| Kirja ilmestyi vuonna 1997 |
Teknokraatti ei ole byrokraatti eivätkä kaikki diplomi-insinöörit teknokraatteja. Byrokraatista teknokraatin erottaa se, että vaikka molemmille säännöt, pykälät ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä, heille se on sisäinen vaade eikä ulkoapäin tullut pakko kuten byrokraateille.
Juha Sipilä ilmoitti heti vaalivoiton jälkeen, että hänellä on prosessikaaviot ja excel-taulukot valmiina ja neuvottelut aikataulutettuina siitä, miten hallituksen muodostamisessa edetään.
Teknokraattia luonnehditaan tehokkaaksi ja energiseksi työmyyräksi. Työ on arvo sinänsä ja se pitää miehen kuin miehen tiellä. Teknokraatin oma elämä on aina hyvin organisoitu ja hän noudattaa mielellään samoja kaavoja ja totuttuja tapoja. Hän noudattaa aina järjen ääntä eikä alennu tunteilemaan. Siksi hän on paras saneeraaja, kun sellaiselle on tarvetta. Teknokraatti ei sorru hauskanpitoon, työ on hänelle vakava asia. Teknokraatti varmistelee ja noudattaa sääntöjä. Siksi hän onkin ihan hukassa, jos häneen kohdistuu kritiikkiä, koska hän tekee mielestään kaiken aina oikein. Hukassa teknokraatti on myös silloin, jos pitäisi tehdä päätös "ad hoc" eikä hän ole ehtinyt muodostamaan prosessikaavioitaan.
Vaikka monet johtamisen asiantuntijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että teknokraattien aika on ohi ja aika on luovien ja inhimillisten ihmisten kanssa viihtyvien johtajien, teknokraatit yhä edelleen hallitsevat maailmaa. Sillä varmuudella, minkä lehtiä lukemalla ja televisiota katsomalla saa, Sipilä osin näyttäytyy teknokraattina systemaattisuutensa ja selkeytensä ansiosta. Teknokraattia on myös se, että asioista puhutaan suoraan kaunistelematta ja faktoilla mennään.
Hänessä kyllä on paljon muutakin, sillä monesta lähteestä on tullut viestiä, että hän osaa luoda positiivisen, arvostavan ja kuuntelevan ilmapiirin, mikä ei ole tyypillistä teknokraatille. Hän vaikuttaa lämpimältä ja inhimilliseltä, katsoo silmiin ja herättää luottamusta. Pientä pilkettä on silmäkulmissa, varmaan teekkariajan tuotteita. Hän on nopea ja osaa delegoida eikä väännä yömyöhään, vaan inhimillisillä työajoilla edeten.
Veikkaan, että
Juha Sipilä on sekä teoriassa että käytännössä kouliintunut moderni johtaja, joka menestyy. Hän on kirjansa lukenut muillakin johtamisen alueilla kuin prosessien ja toiminnan johtamisen. Avoin tiedottaminen ja selkokielellä puhuminen osoittaa sitä, että hän
arvostaa asiakkaitaan, tässä tapauksessa kansaa.
Hän osaa johtaa ihmisiä, sitouttaa heidät yhteiseen päämäärään ja olla itse hyvänä esimerkkinä.
Talousjohtaminen onnistuu ja hän uskaltaa kertoa ikävätkin tosiasiat. Hänellä on siis johtamisen tasolla vanha kunnon BSC kaikkine osineen hyvin hallinnassa visiosta ja strategiasta lähtien. Vielä kun tähän lisää ilmeisen hyvän itsetunnon ja esiintymistaidon uskallan sanoa, että meillä on upea johtaja. Alexander Stubb kuvasi hallitusneuvotteluja äsken tiedotustilaisuudessa: "sydän, järki ja kädet, me-meininki"
Mukavaa helatorstai-vapaata kaikille,
terkuin Seija Telaranta
