Pappilanpuistoon kuuluu hyvää

Oli todella hyvä fiilis lukea tehostetun palveluasumisen asiakastyytyväisyyskyselyä, joka koski Tampereen kaupungin eri vanhustentaloja. Tutkimuksessa kysyttiin asukkaiden kokemuksia hoidosta, saamastaan kohtelusta, itsemääräämisoikeudesta, vierailuista, asuinympäristön viihtyvyydestä ja turvallisuudesta. Alkuvuodesta mediaryöpytyksessä ollut Ikipihlaja Pappilanpuisto sekä Pihlajalinnan ikäihmisten palveluiden palvelujohtaja Arja Laitinen voivat olla tyytyväisiä kyselyn tuottamiin tuloksiin. Parasta on tietysti se, että asukkaat, vanhukset saavat hoitoa, jota he arvostavat.Ikipihlaja Pappilanpuisto nousi asukaskyselyssä parhaiden joukkoon. Alla joitakin poimintoja:
Asukkaiden arvio hoidosta nousi Pappilanpuistossa vuoden 2015 lukemasta 3,72 - 4,27 (yksiköiden keskiarvo (4,01)).
• Pappilanpuiston (92,3 %) vastaajista keskimääräistä useampi koki saavansa tarvittaessa apua päivittäisiin toimiinsa.
• Pappilan palvelukodissa kaikki vastaajat kertoivat ruoan olevan hyvää.
• Pappilanpuiston palvelukodin vastaajat kokivat keskimääräistä useammin (83,3 %) henkilökunnan ajan riittäväksi.
• Pappilanpuiston vastaajista kaikki kokivat henkilökunnan hoitavan työnsä hyvin.
• Kysyttäessä pääseekö asiakas riittävästi ulos, Pappilanpuiston vastaajista 84,6 % koki pääsevänsä riittävästi ulos (yksiköiden keskiarvo 73,9 %).
• Pappilanpuiston kaikki kyselyyn vastanneet asukkaat kokevat palvelukodin turvalliseksi asuinpaikaksi.
• 92,3 % asukkaista kokee, että heistä huolehditaan hyvin.

Linkki tuloksiin

Arja Laitinen kuvattuna viikonvaihteessa  Ratinan stadionilla

Delfiinien ohella mikään ei ole niin mediahohdokasta kuin vanhusten palveluiden arviointi. Se ei ole yksistään suomalainen ilmiö, vaan ne, jotka tuntevat Ruotsin vanhuspalveluiden tilannetta, olivat jo saaneet esimakua siitä, mitä on tulossa, kun palveluiden toteuttaja ei olekaan oma tuttu kunta, siis julkinen sektori. Vuonna 2009 vanhus- ja vammaispalvelut tulivat Tukholman seudulla vapaan valinnan piiriin. Nopeassa tahdissa yli 60% näistä toteutti yksityinen toimija. Suurimmat niistä olivat Attendo Care ja Carema Care. Kun tiedot voitoista ja veroparatiiseista levisivät, laitoksista tuli julkista riistaa. Koppargårdenin suuren palvelukodin läheinen metsikkö oli toimittajia sakeana ja henkilöstö kertoi toinen toistaan hurjempia tarinoita omista työoloistaan, henkilöstön pahoinvoinnista ja asukkaiden huonosta palvelusta. Läheisen narkomaanien palvelutalon asukkaan kuoltua vanhustentalon vierasvessaan yliannostuksen vuoksi, kauhuotsikoilla ei ollut rajaa.

Olen käynyt useita kertoja Attendo Caren Danderydin yksikössä. Koko Attendo konsernissa ryhdyttiin toimiin sekä henkilöstön että asukkaiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Nehän kulkevat käsikädessä. Mitä paremmin henkilöstö voi, sitä parempaa on asukkaiden elämä. Viimeisimmät tilastot sieltä kertoivat, että vaikeudet oli voitettu. Tarjolla oli teemakoteja, joissa oli valittavana liikuntapainotteisuus, ekologisuus, puutarhanhoito, taiteet, eri kulttuureita korostavia koteja tai niiden erillisiä yksiköitä. Yhteistyössä henkilöstön kanssa löydettiin uusia käytänteitä sekä työn tekemiseen että työssä jaksamiseen. Tutkimus otettiin avuksi, jotta tunteiden ohella oli esittää faktoja. Tutkimuksen kohteena oli paitsi henkilöstö ja asukkaat, myös talous ja prosessit. Näitä osa-alueita seurattiin ja verrattiin päivittäin. Jokainen johtaja tiesi reaaliajassa, missä mentiin.

Pappilanpuistossa sen siirryttyä entiseltä palveluntuottajalta Pihlajalinnalle, tilanne oli jo kärjistynyt. Henkilöstön irtisanomisiltakaan ei vältytty. Joskus on muutettava koko "paradigma", jotta uudistukset mahdollistuvat. Mintzbergiä lainaten kaikki lähtee johtajasta. Johtajan paikka on tuulinen. Hänellä tulee olla voimaa, avoimuuttaa ja esimerkillisyyttä, jotta häneen luotetaan. Johtaja on organisaation näkyvin hahmo ja "hermokeskus", jonka osaamiseen ja persoonaan verrataan omaa toimintaa. Pappilanpuistossa aloitettiin  rekrytoimalla uusi yksikönjohtaja, joka sai realistisen kuvan tilanteesta ja puhtaan pöydän aloittaa.

Yksikönjohtaja Riikka Ahtila

Palvelujohtaja Arja Laitinen kertoi, että yksikönjohtajalle annettiin vapaat kädet yhdessä sovittujen raamien puitteissa. Erityisen tärkeätä on, että hän saa tukea , palautetta ja hyväksyntää tekemälleen työlle. Siksi jatkuvalle vuorovaikutukselle on annettava sijaa arjessa. Siten tehdyt valinnat vahvistuvat ja vahvistavat sekä johtajaa että henkilöstöä. Kun suunta on oikea, ylemmän johdon on siirryttävä huomaamattomin mutta selkein askelin taustalle. Yksikönjohtajalla on oltava sekä valta että vastuu omasta yksiköstään ja sen henkilöstöstä. Arja kertoikin, että vähitellen hänen ja Riikkan suhde on muotoutumassa mentoroinniksi.

Rekrytoinnin lisäksi toinen keino oli keskittyminen perustehtävään. Sen tulisi olla jokaisen organisaation ydinasia. Jos se hukkuu, mukana menee moni muukin hyvä asia. Tulisi aina muistaa, että työntekijät tulevat kukin erilaisilla taustoilla ja kokemuksilla. Siksi keskeisiä perustehtäviä on jatkuvasti kerrattava ja syvennettävä. Johtajan yksi tärkeä tehtävä on ottaa opetuksellinen ote päivittäin ja delegoitava opetusta asian hyvin hallitseville. Täten työntekijät saavat vaihtelevia rooleja ja motivaatiota työhönsä. Johtajan rooli opettajuudessa todentuu käytännössä siten, että hän yksinkertaistaa asiat ja selventää ne työyhteisön kielellä havainnollistaen ja inspiroiden.

Riikka Ahtila henkilöstönsä kanssa

Jatkuva vuorovaikutus on jatkossa yhtä tärkeätä kuin tähänkin asti. Sitä vaalitaan ja samalla vahvistetaan osaamista koulutuksen keinon. Asiakkaisiin halutaan tutustua paremmin ja oppia tuntemaan heidän yksilölliset tarpeensa. Koulutus auttaa löytämään merkitykselliset asiat ja keskittymään niihin. Henkilöstö on vaihtunut viimevuotiseen verrattuna. Rekrytoinnin tavoitteena on ollut löytää sellaiset hoitajat, jotka kokevat vanhustyön omakseen ja osaavat nauttia työstään vanhusten parissa.

Miten palvelujohtaja Arja Laitinen jaksaa häneen henkilökohtaisestikin kohdentuneen huomion jälkeen? Arja kertoo, että kritiikin sietokyky on parantunut samoinkuin kyky nähdä asioiden isommat puitteet ja se, että pahaa oloa puretaan organisaatioiden näkyvimpiin henkilöihin, johtajiin. Rohkeus nostaa kissa pöydälle vaikeidenkin asioiden kohdatessa on lisääntynyt. Pappilanpuiston asiakastyytyväisyyden huima nousu lyhyessä ajassa lisää itseluottamusta johtajana ja antaa varmuutta kohdata vaikeita aikoja, kun on saanut kokemuksen niiden kääntämisestä voitoksi.

Onneksi olkoon Pappilanpuiston henkilöstölle ja hyvää syksyä. Jatkakaa kaikki valitsemallanne tiellä.

Terkuin Seija Telaranta