Tie taipuu

Tällä viikolla, kun asetuin maalla vietetyn kesän jälkeen asumaan pysyvästi Helsinkiin, sain kaikki johtamisen kirjani lähietäisyydelle. Aika montaa niistä olin jo kesällä ehtinyt kaivata, vaikka maallakin oli hyvä kattaus. Erityisesti kaipasin kaikkia Peter Druckerin ja Jim Collinsin kirjoittamia kirjoja. Kuinka ollakaan ajauduin lukemaan muusikko Sami Yaffan omaelämäkertaa nimeltään "Tie taipuu". Sen on kirjalliseen muotoon saattanut Tommi Liimatta. Kirja on ilmeisesti menestys. Kun hain sitä Akateemisesta, se oli tilapäisesti loppu, mutta samaan aikaan ilmestynyttä Jari Sillanpään vastaavaa oli röykkiöittäin. Yaffan kirjassa on luonnollisesti paljon samaa verrattuna Michael Monroen "Elämä ilman kompromisseja", josta olen tehnyt blogikirjoituksen 7.7.2012:  Linkki artikkeliin
Sami Yaffan kirjassa on elämän maku ja kuinka sen nyt sanoisi, tarina selviämisestä hengissä. Johtotähtenä oli halu tehdä musiikkia, jonka sivutuotteena tuli laaja ja syvä kansainvälisyys. Siitä olemme päässeet nauttimaan tv-sarjassa Sound Tracker, joka on kahdesti palkittu Kultaisella Venlalla. On hieno saavutus, kun huikean kokemuksen on saanut tiivistettyä ja jaettua kaikelle kansalle persoonallisella ja viehättävällä tavalla.
Aivan samalla tavalla kuin Michael Monroen kirjaa lukiessani, tuli tässäkin mieleen, että miksi ihmeessä niin moni lupaava vaihe jäi viimeistä sinettiä vaille ja taloudellinen menestys saavuttamatta. Toki ainakin Sami Yaffan kohdalla huomasi, että ison rahan puuttuminen ei ollut mikään katastrofi eikä miljoonatulot päällimäinen tavoite, mutta pitkät asunnottomat jaksot ja toisten nurkissa eläminen tuskin kohottikaan. Slussenilla jalostunutta suomalaisuutta kuvasi hyvin se, että kun bandin jäsenet näkivät Abban Benny Andersonin olevan ruokaostoksilla kaupassa, nälissään he suunnittelivat ryöstävänsä hänen turkkinsa ja ruoat.

Rock-bandin menestys on tietysti monesta kiinni. Samoissa olosuhteissa ja vähemmälläkin osaamisella jotkut onnistuvat, toiset eivät. Jim Collinsin ja Morten T. Hansenin kirjassa "Tietoisesti Paras" vuodelta 2013 on tutkittu menestyviä johtajia ja heidän taustojaan sekä verrattu niihin, jotka samoissa olosuhteissa eivät vaan onnistu. Oliko ruotsalaisilla tai englantilaisilla vastaavilla rokkibandeillä sitten vaan enemmän onnea kun he onnistuivat pitämään joukkueensa kasassa ja tahkoamaan huikeita palkkioita kymmeniä vuosia ja suomalaiset elivät kädestä suuhun?
"Hyvän ja huonon onnen välillä on kiintoisa epäsymmetria. Yksi onnekas tapahtuma, olipa se miten iso tahansa, ei itsesessään voi tehdä yrityksestä suurta. Kuitenkin vain yksi epäonninen sattumus voi työntää yrityksen kuolemanrajan väärälle puolelle ja sarja huono-onnisia tapahtumia johtaa katastrofiin ja katkaisee yrityksen taipaleen."
Sami Yaffan "Tie taipuu" sopii hyvin luettavaksi Stephen R. Coveyn hengessä. Hänen teesinsä on, että johtajan, miksei kaikkien muidenkin, kannattaa lukea monipuolista kirjallisuutta välttääkseen aivojen näivettymisen. Toimintaympäristöä kannattaa myös vaihtaa. Uskon, että se estää dementoitumista.

Ulko-oven edessä on suihkulähde

Viikonlopputerkuin Seija Telaranta