Idioottikin voi johtaa....

En haluaisi käyttää "idiootti"- sanaa, kun puhutaan presidenteistä, mutta pakkohan se oli kirjoittaa, kun aamun kunniaksi virkistin itseäni lukemalla johtamisen gurun Gary Hamelin kirjaa Johtamisen tulevaisuus (Talentum 2007). Gary Hamel on yksi niitä teoreettikkoja, jonka kirjoja tentitään yliopistoissa, ja  joita käytetään johtamiskoulutuksissa varmaan kaikkialla maailmassa.
Gary Hamel toteaa kappaleessa johtamisen hajauttaminen, että Yhdysvaltojen hallintojärjestelmän keksimisessä on tarvittu neroutta, jotta siitä saatiin sellainen, että idiootit voivat olla sen johdossa. Tämä pätee myös muissa demokraattisissa valtioissa.
Kansanvaltaisen demokraattisen yhteiskunnan muutosvauhti on vähäistä ja vain vähän riippuvaista valtaan valittujen henkilöiden persoonallisuudesta ja aloitekyvystä. Hamel toteaa, että vaikka useimmat Yhdysvaltojen presidentit ovat olleet hyviä johtajia ja taitavia valtiomiehiä, kaikki heistä eivät ole yltäneet huippusuorituksiin. Johtajan toiminta ei vaikuta tilanneherkkyyteen eikä joustavuuteen, se on rakennettu itse järjestelmään, joka toimii omalla tavallaan. Vakaasti johtajavaihdoksista huolimatta. Monet analyytikot ovatkin jo todenneet, että suuria muutoksia eurooppalaisten arkielämään tuskin tulee, vaikka nyt näyttää siltä, että kaikki on menossa mullin mallin Valkoisessa talossa.
Isoin muutos sivustaseuraajille onkin, että tyyli muuttuu reippaasti ja Trump on ja tulee olemaan näkyvä ja kuuluva johtaja. Hän on aamujemme hämmästyttäjä ja iltojemme ihmetys. Trumpia on kiitelty selkeästä ja suorasta kansanomaisesta kielenkäytöstä. Kun on pyydetty tarkennuksia isojen linjojen heitoista, selkeää täsmennystä ei saadakaan. "Joskus tarvitaan tietynlaista retoriikkaa, jotta ihmiset saadaan motivoitumaan. En halua olla pieni, kiva monotoninen hahmo, mikä tulen kuitenkin monissa asioissa olemaan", oli vastaus kysymykseen jatkuuko vaalikampanjasta tuttu retoriikka Valkoisessa talossa.
Peter Drucker piti johtajan hyveenä sitä, että hän ei keskity itseensä, vaan tehtäväänsä. Johtaja on tehtävänsä renki. Rengiksi Trump tuskin ryhtyy, mutta tehtävä vaatii nöyryyttä ettei tule katastrofi, lähinnä hänelle itselleen. Tuskin Trump haluaa jäädä historiaan johtajana, joka epäonnistuu kansansa silmissä.

Michelle oli esikuva. Kuva joulukuun Voguen fb:kiin jaetuista

Demokratiassa ei näköjään ole pelkona, että edeltäjä valitsee seuraajansa, itsensä näköisen. Obamien loistavat esiintymiset Hillaryn puolesta ilmeisesti kääntyivät itseään vastaan, koska siinä oli jatkuvuuteen pakottamisen tunnelma. Peter Drucker pitää  yrityksissä tuhon tienä, jos uusi johtaja on edeltäjänsä kopio. Kansa on puhunut eikä seuraaja todellakaan ole kopio. Sillä on aina positiivinen ja virkistävä vaikutus organisaation elämään. Jokaisen tulee löytää itsestään uusi vaihde, tuore suhtautuminen muutokseen. Tuli mieleen, että olisiko tullut mitään pöhinää, jos Hillary olisi valittu. Se, että Donald Trump nimittää lapsensa merkittäviin tehtäviin hallinnossaan, ei ole johtamisen kirjallisuudessa hyväksyttävää. Johtajan perheenjäsenet tuovat jännitteitä organisaatioon ja ihmiset eivät voi työskennellä vapautuneesti, koska on tunne, että heistä voidaan raportoida ylimpään johtoon saakka. Toisaalta John Kennedyn veli Robert oli oikeusministeri veljensä hallinnossa, eikä sitä pahana pidetty. Päinvastoin, hän oli veljensä tuki monissa vaikeissa asioissa. Ikävä kyllä, ajanjakso jäi vain parin vuoden mittaiseksi.

Kotikatu

Meillä kävi talvi! Vaati uuden suhtautumisen aamun lähtöihin. Terkuin Seija Telaranta