Julistan täten vuoden 2017 valinnanvapauden vuodeksi. Vuosi 2013 oli ammattimaisen esimiestyön vuosi, jossa korostin sitä, että johtaminen on oma ammattinsa, joka vaatii tekijältään kouluttautumisen. Vuosi 2014 oli kauniin työympäristön vuosi. Sain idean siihen, kun luin artikkeleita yrityksistä, jotka olivat satsanneet
esteettiseen ja kauniiseen työympäristöön ja miten positiivisesti se oli vaikuttanut ihmisiin. Mottona on, että kaunis ei maksa yhtään sen enempää kuin rumakaan. Korostin esimerkillisyyttä vuoden 2015 teemana. Esimies on organisaation näkyvin ja seuratuin henkilö. Sekä pienissä että suurissa yrityksissä. Erityisesti Henry Mintzberg on korostanut johtajan suurta vaikutusta. Siksi
johtajan tulee näyttää esimerkkiä omalla tavallaan tehdä työtä, kohdella ihmisiä ja viettää katseen kestävää elämää sekä kotona että vaikka nyt Tukholmassa. Humalainen johtaja on signaali henkilöstölle. Johtaja ei saa jymähtää menneisyyteen, vaan hänen on kehityttävä ja oltava myös nuoremman polven työntekijöidensä tasolla ja ymmärtää heidän maailmaansa. Viime vuosi 2016 oli
hyvän tiedottamisen vuosi. Tiedottaminen on yksi johtajan osaamisen alue ja yksi hänen perustehtävänsä. Tiedottaminen johtajan työssä ei ole pelkästään tiedon jakamista vaan se on
tiedon muokkaamista ja prosessointia sopivaan ja helppoon muotoon henkilöstölle. Ihan kuten journalistinkin. Ihmettelin ihan oikeasti, kun pitkän koulutuksen saanut toimittaja jakoi pääministeriltä itse saamansa mailit autenttisina koko kansalle. Hänen työnsä olisi ollut analysoida ja saattaa viestien sisältö sopivaan muotoon ja nostaa siitä topikit. Jos minulle jotain lehdistö- ja tiedotusopin opinnoista aikanaan jäi käteen, oli juuri tämä.
|
Aamun työympäristöni Tallinnassa |
Ministeri Paula Risikko on väitellyt laadusta. Sotesta puhuessaan hän on korostanut sitä, että kun tulee useampia toimijoita, syntyy positiivista kilpailua, kilpailua laadulla. Siitä puhe mistä puute. Juuri laatua ja tasalaatuisuutta me odotamme palveluilta. Meidän tulee myös kohottaa omaa tasoamme niin, että tunnistamme laatutekijät palvelussa, opimme antamaan palautetta ja hylkäämään huonon. Meidän tulee oppia vaatimaan palvelun tuottajilta tilastoja ja kuvauksia hoidosta sekä esitteitä siitä, kuinka meillä arkisetkin asiat tapahtuvat.
Palvelukuvauksia. Kun se on kädessä, on helppo verrata lupausta ja toteutusta. Kun Tukholman seudulla synnyttäviä äitejä ei ohjattu enää oman alueen sairaalaan ja he saivat itse valita, viidestä synnytyssairaalasta vain kolme jäi jäljelle. Ihmiset tekivät valintoja. Uskon, että paljon ihan puskaradionkin ohjaamina, huono kello kuuluu kauas.
Vuosia sitten olimme opintomatkalla Tukholmassa. Katsoin Expressenin lööppejä, missä oli vertailtu tekonivel-leikkauksia tekeviä sairaaloita sekä vielä sairaaloiden sisäisiä tiimejä. Laadussa oli valtavat erot. Selkeästi myös näki, minne huono laatu oli pesiytynyt ja minne hyvä. Ei tämä tarkoita sitä, että nyt vaan odotellaan lööppejä ja tehdään valintoja niiden perusteella. Jokaisessa nykyaikaisessa sairaalassa ja hoivalaitoksessa on tutkittua tietoa olemassa. Niiden näkyvillä oloa nyt halutaan valintojen perustaksi.
Olen vieraillut useasti
Tukholman Danderydissa sijaitsevassa Attendon pääkonttorissa. Johtaja piti meille esitelmän koko Attendo konsernin laatutyöstä, jonka perusteella Tukholman johtopaikalla on reaaliaikainen seuranta eri hoivakotien toiminnan laadusta asiakkaiden, henkilöstön, talouden ja toiminnan suhteen. Jos jossain Jällivaarassa notkahtaa, tieto on Tukholmassa ennenkuin on silmät avattu. Eikä asia jää siihen. Yksikön esimiehen on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin. Toiminnasta on kattavat esitteet asiakkaille, joiden perusteella he voivat tehdä hoitopaikkansa valinnan ja seurata toteutusta hoivan aikana. Siellä myös vahvistui se teoria, että mitä paremmin henkilöstö voi, sen tyytyväisempiä ovat asiakkaat. Siksi henkilöstön jaksamiseen ja hyvinvointiin panostettiin. Esimiehen velvollisuus oli esimerkiksi se, että kun joku työntekijä sairastui, häneen otettiin jo ensimmäisten sairaslomapäivien aikana yhteyttä ja kysytiin, miten häntä voitaisiin tukea ja auttaa. Suomessa uidaan tässäkin asiassa syvissä vesissä. Sairaslomalaista ei saa häiritä, hänet jätetään yksin.
|
Viron historian museon takapihalle on nousemassa patsaspuisto. Lenin ja Stalin ovat nouseet pystyyn maasta |
Vuosia sitten luin Amerikan Voguesta artikkelin, jossa syöpäjärjestön johtaja oli laatinut naisille kysymyslistan, joka heidän piti joka kerta käydä laitoksen kanssa läpi, ennenkuin suostuvat/ostavat mammografia-kuvauksen. Vapaasti muotoillen se meni jotenkin näin: Minä vuonna mammografia-laitteenne on hankittu? Minkä merkkinen se on, milloin se on huollettu ja kalibroitu? Onko kyseisestä laitteesta ja sen toiminnasta ollut huomautettavaa? Miten on varmistettu, että kuvan tulkitsijat toimivat toisistaan erillään ja onko aina kaksi tulkitsijaa? Mikä on heidän koulutuksensa juuri mammografian tulkintaan. Onko heillä kansainvälisiä kongresseja käytynä, ovatko he pitäneet itse esitelmiä? Onko lääkäreillä ollut virheellisiä tulkintoja? Miten varmistetaan se, että lääkäri saa keskittyä juuri mammografioiden tulkintaan eikä hänellä saman päivän aikana ole monia muitakin alueita tutkittavana. Ja tietysti olla nähtävillä kaikki tilastot pyydettäessä. Tässä on minusta hyvä esimerkki kuluttajan vastuusta. Eli ota selvää ennenkuin suostut tai teet valintasi. Uskon, että kun näitä kysymyksiä alkaa tulla, sote-alan toimijoiden on kohotettava profiiliaan ja ryhdyttävä tuottamaan tutkittua tietoa toiminnastaan valintojen perustaksi.
Lähden tästä nyt Tallinnan
Fertilitas sairaalaan "opintokäynnille" ja selvitän, miten heidän hoivansa läpinäkyvyys toimii. Ainakin siellä on kaunis ympäristö. Kahvio-aulassa on soliseva suihkulähde ja runsaasti viherkasveja, keidas. Otan selvää, mitä tilastoja on olemassa. Syystä, että valinnanvapauden vuosi on alkanut.
|
Fertilitas-klinikan aula |
Kaunis kahvio-aula, muuta en nyt viitsi sanoa.
Hyvää vuotta 2017 lukijoilleni.
Terkuin Seija Telaranta