Persoonallisuus väreissä

Vaalipäivänä on hyvä kysyä, mitä väriä edustat. Päivän avasi Helsingin Sanomien artikkeli "Töissä idioottien ympäröimänä". Aihe on nostettu näkyvästi esiin tällä kertaa ruotsalaisen konsultin ja tutkijan Thomas Eriksonin toimesta, jolta on juuri ilmestynyt kirja "Idiootit ympärilläni". En ole kirjaa vielä lukenut, mutta artikkelin perusteella voi sanoa, että jo pari vuosikymmentä sitten esitetyllä teorialla tässä mennään edelleen. Kuulin väriteoriasta ensimmäisen kerran Lahden Laatupäivillä 2000-luvun alussa. Innostuin siitä aivan valtavasti, samoin johtajaopiskelijani. Hetkessä tunnisti  mitä värityyppiä on. Tunnisti myös sen, että jos on vastakkaista väriä ympärillä, elämä voi tuntua hankalalta. Eriksonin ajatus on, että kun tunnistaa itsensä ja ympärillä olevien ihmisten värin, ymmärtää heidän tapansa toimia.  Elämästä tulee paljon helpompaa koulussa, töissä ja kotona. Ohessa pieni kertaus.

Punaiset tyypit ovat nopeita, kunnianhimoisia ja reippaita. Siitä vaan halki poikki ja pinoon. He ovat kärsimättömiä, jos ei tule nopeasti tuloksia. Kun heille tulee stressi tai turhautuminen, parasta on, jos laittaa heidät kotiin rauhoittumaan tai tekemään jotain rasittavaa fyysistä, vaikka lenkille. Eriksonin mukaan Barack Obama on punainen tyyppi.

Punaista ja vihreää Berliinin keväässä

Keltaiset tyypit ovat esiintyjiä, innovatiivisia ja kekseliäitä. Heiltä pulppuaa ideoita kuin poreita samppanjassa. He ovat parhaimmillaan keskipisteinä ja vetävät ihmisiä puoleensa. He ovat myös itsekkäitä, itsevarmoja ja pinnallisia. Kun heille iskee stressi tai he tylsistyvät, parasta on antaa heille tehtäväksi järjestää juhlat tai jotain vastaavaa, jossa tunnelma kohoaa ja keltainen loistaa keskipisteenä. Keltaisilla on myös kyky järjestää draamaa. Esimerkkinä on Ruotsin prinsessa Madeleine, joka rakastaa prinsessaelämää ja etuoikeuksia, mutta ei häntä kiinnosta kovasti Jällivaaran markkinat. Elämässä pitää olla hohtoa.

Berliinin vihreyttä

Vihreät tyypit ovat empaattisia ja ajattelevat muiden hyvinvointia. He pitävät perinteistä, historiasta ja näkevät hyvin elämän eri puolet. He eivät hätäile. Siksi joskus onkin vaikea saada selkoa, mitä he oikein ovat mieltä tai prosesseja päättymään. Heille prosessissa olo on tärkeätä, ei niinkään päämäärän saavuttaminen.  He ovat luonnonläheisiä ja parhaiten he rauhoittuvat puutarhanhoidon parissa, marjastamassa, sienestämässä ja hiihtämässä. Minulla oli vuosia työparina vihreä tyyppi. Aivan ihana ja empaattinen kollega, joka ei koskaan käynyt kierroksilla ja aina tuli työt tehtyä. Kun näin hänet  työhuoneessa, rauhoitti se minutkin.

Sininen tyyppi ei ensimmäisenä hypistele neuvottelupöydän lastuja

Siniset tyypit ovat järjellä toimivia teknokraatteja, jotka uskovat faktoihin ja tilastoihin. Heille on ihan turha mennä kertomaan, että minusta tuntuu nyt pahalta. Pitää olla esittää miten, miksi ja kuinka se liittyy työhön. Sinisiä tyyppejä pidetään usein syystäkin vähän tylsinä. Stressaantuneina he vaipuvat helposti pessimismiin ja synkkyyteen. Heille tulee myös antaa aikaa perehtyä ja valmistella asiat kunnolla, heidän omalla tarkalla tavallaan. Enemmistö johtajista on sinisiä, varsinkin byrokraattisissa organisaaatioissa.  He ovat luotettavia.

Heti kun ehdin, luen tietysti Thomas Eriksonin kirjan. Ihmisten väriluokittelu on sopivan kevyttä mutta samalla antoisaa. Mukavaa vaalipäivää, tunnusta väriäsi äänestyskopissa.
Vaaliterkuin Seija Telaranta, tänään vaihteeksi Tähtitorninkadulla.

Thomas Erikson on myös dekkaristi