Huumepoliisien kanatarha

Samaan aikaan, kun hämmentyneenä luin toimittajien Minna Passi ja Susanna Reinboth "Keisari Aarnio" -kirjaa, Iltasanomat esitteli kyselytuloksen, jossa poliisi oli arvostetuin ammatti valtakunnassa. Seuraavilla sijoilla oli sairaanhoitaja, palomies, ensihoitaja ja lääkäri. Toimittajien kirja on kokonaisuutena tylsä, koska mielestäni  siinä ei ole riittävästi työstetty pöytäkirjoja eikä tehty analyysia. Koko roska on autenttisena esillä. Tietysti jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä. Niin minäkin ja pitkään aikaan en ole niin hämmästyneenä lukenut mitään vastaavaa kuin tarinaa sankarista, josta tuli roisto. Itse asiassa eniten olin yllättynyt siitä, että kaikki rikollinen toiminta, jossa rosvot ja poliisit leikkivät samalla hiekkalaatikolla tapahtui korkean poliisijohdon ja esimiesten silmien alla.  Olen tosi kokenut dekkareiden suurkuluttaja, kaikki merkittävät ruotsalaiset ja norjalaiset on kahlattu, samoin hienot dekkarisarjat televisiossa. Varsinkin Falkissa liikuttiin samoilla vesillä kuin Helsingin huumepoliisissa. Päällimmäiseksi jäi, että poliisi joutui liikkumaan harmaalla vyöhykkeellä, kuitenkin ryhtinsä säilyttäen. Esimiehet olivat tiukasti mukana, samoin syyttäjät. Kollegiaalinen tuki toimi hyvin ja kriittisesti.

Pudotus oli melkoinen lukiessani Helsingin huumepoliisin työelämästä. Jari Aarnio oli narsistinen tyyppi, joka jo uransa varhaisessa vaiheessa piti omaa hoviaan. Ne, jotka eivät siihen kuuluneet, joutuivat ulkokehälle. Jari Aarnio oli hauska seuramies ja loi nopeasti verkoston, johon kuuluivat esimiehistä sopivat sekä toimittajat, vankilanjohtajat, huumediilerit, erilaiset muut rikolliset, yritysmaailman edustajat ja prostituoidut. Kaikkia hän onnistui vetämään kuin pässejä narussa, kuten monet ovat asian jälkikäteen ilmaisseet. Syykin oli selvä. Jari Aarnion ryhmä sai aikaan poikkeuksellisen hyviä tuloksia, joiden loisteessa pääsivät paistattelemaan esimiehet ja ylin johto. Eihän tämä ole mikään harvinainen ilmiö muillakaan työpaikoilla. Jokainen meistä tunnistaa tämän ihmistyypin. Pahin tapahtuu, kun he saavat ison vallan ja kovan maineen. Jokaisella askelmalla kynnys puuttua ongelmiin ja väärinkäytöksiin nousee.

Aarnion tapauksessa totuutta oli vaikea katsoa silmiin, kun toisaalta kaikki sujui. Ilma oli kuitenkin sakeana kysymysmerkkejä vuosikausia, mutta kukaan ei uskaltanut puhkaista kuplaa. Sisältö oli liian ruma. Jälkikäteen kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Aarniolla oli laitoksen sisällä vapaat kädet eivätkä säännöt koskeneet häntä.  Aarnion esimiehellä oli myös luonnevika siinä mielessä, että hän tykästyi toisiin ja toiset kuuluivat syyttä suotta inhokkeihin. Aarnion kanssa hän muodosti hyvin keskenään toimeentulevan stadin kundien kuplan. Esimiehellä oli myös tapana liikkua henkilöstön keskuudessa sekä työ- että vapaa-ajalla. Hän oli pudonnut liian syvälle nähdäkseen mitään. Valvonta, joka on yksi esimiehen perustehtäviä, oli täysin retuperällä. Tuomioistuimet hyväksyivät laadutonta työtä ja antoivat lupia kuunteluun ja mihin vaan, kun kyseessä oli tämä Aarnion huippujengi.
Keskusrikospoliisi näki ongelmia, mutta yritykset sitä kautta päästä kiinni väärinkäytöksiin torpattiin syyttämällä kateudesta ja huonoista henkilösuhteista. Niitä pidettiin yllä Aarnion johdolla. Esimies tartutti koko laitokseen asenteen, että keskusrikospoliisi ei osaa mitään ja heitä ohjaa kateus ja kauna heitä kohtaan. Poliiseilla oli myös mafiatyyppinen vaikenemisen laki organisaationsa sisällä. Mykäksi veti tamperelaisen kollegankin, vaikka Aarnio maksoi hänelle käteisellä 17 000 euron mersun. Oli siinä pojilla viidenkympin seteleissä laskemista.

Kaksilla "kielillä"

Helsingin poliisipäällystössä ja huumepoliisin johdossa oli paha johtajuusvaje siitä huolimatta, että herroja riitti. Oli myös uskomatonta ja tehotonta kaksoisorganisointia, kun samoilla apajilla toimi sekä poliisilaitos että keskusrikospoliisi. Kaksi vihoissaan olevaa äijäsakkia, jota kukaan ei saanut kuriin. En huomannut, että naisia olisi ollut lainkaan, vain yksi jäi juristin ja syyttäjän lisäksi mieleen. Organisaatiokulttuuri tuki väärinkäytöksiä kuten vallitseva asennekin. Ja kuten jo mainitsin valvonta puuttui. Oikeudenkäyntien jo osoitettua, että Aarnio on konna, kansanedustajia myöten löytyi ihmisiä, jotka eivät olisi millään voineet uskoa totuutta. Aarniolla oli karismaa, uroksen alkuvoimaa ja  viehätysvoimaa. Viime kädessä hänet petti prostituoitu, jonka palveluista hän oli vuosikaudet nauttinut sekä tutkiva journalismi.
Vaikka puhelimia ja prepaid-liittymiä ostettiin ja heitettiin mereen ja viemärikaivoihin, seinillä oli sittenkin korvat!
Seinillä oli korvat

Mukavaa ensimmäistä kesäistä viikkoa, terkuin Seija Telaranta, tänään Karhella