maanantai 5. helmikuuta 2018

Lähdössä siniselle merelle


Päivittäin kun mennen tullen katselee tätä mereltä tulevaa ja lähdössä olevaa laivaa, ei voi välttyä ajattelemasta, että apua - vuodesta toiseen samalla konseptilla. Ymmärrän toki, että on jotain pysyvää, mistä ei voi luopua. Mikko Alatalo, Danny tai Kaija Koo tanssittamassa kansaa, mutta yhä enemmän on matkustajia, joita on vaikea houkutella palvelujen pariin. Kassavirrat ehtyvät, kilpailu kovenee, katteet pienentyvät, tukia tarvitaan. Purjehditaan tukevasti punaisella merellä. Sillä tarkoitetaan, että toimitaan olemassa olevilla markkinoilla, joiden herruudesta monet taistelevat samoin asein. Sinisellä merellä taas luodaan markkinatilaa alueille, joilla ei ole vielä kilpailua.

Ensimmäinen asia on, että katsotaan horisontin tuolle puolen ja muutetaan käsitystä mahdollisuuksista. Punaisella merellä saattaa käytössä olla parastaminen, verrataan omaa toimintaa markkinoiden parhaimpiin ja yritetään sieltä napsia sovelluksia itselle. Tästä pitäisi vapautua ja päästä ulos, löytää oikea perspektiivi.
Toiseksi on löydettävä oikeat työkalut ja niiden käytön opastus. Yksi tärkeimmistä työkaluista on kysymysten tekeminen, kyseenalaistaminen. Uusi sininen meri-kirjassa on tästä hyvä esimerkki. Vankien määrä on lisääntynyt kaikkialla. Siihen on vastattu rakentamalla lisää vankiloita ja kun uusi valmistuu, se täyttyy saman tien. Pikkurikolliset ja suuremmat konnat ovat samassa paikassa samoin ehdoin. Sankoin joukoin myös palataan takaisin. Malesiassa määriteltiin vankeinhoito uusiksi ja eriytettiin eri tason vangit ja otettiin käyttöön armeijan tiloja pienempiä rikoksia tehneille. Heidän perheensä pidettiin tiukasti mukana ja opetusta annettiin siviiliin siirtymiseksi monipuolisesti. Vangeilla oli myös yritystoimintaa, josta heille tuli omaa rahaa siiviiliä varten. Vanhat toimintamallit kyseenalaistettiin ja luotiin kokonaan uusi kulttuuri, sininen meri.
Pienelle Akulle turvallisuus on tärkeintä.

Kolmas osatekijä koskee prosessissa olevia ihmisiä. Heidän on aidosti oltava mukana, muuten uudistukset eivät toteudu eikä siniselle merelle päästä koskaan. Kim ja Mauborgne luettelevat kirjassaan vaikeuksia, joita organisaatioissa voi olla. Ne voivat olla kognitiivisia, koska ihmiset pyrkivät omistautumaan tutulle ja turvalliselle. Poliittiset syyt juontavat juurensa toimialarajoihin ja rakenteellisiin siiloihin, mitkä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ovat edelleen muureina järkevälle toiminnalle kaikilla tasoilla.
Kimin ja Mauborgnen tutkimusten mukaan yleisimmin muutosprojektit epäonnistuvat kahdesta syystä: Strategian suunnittelu ja toteutus ovat irrallaan toisistaan, strategia ei ole jalkautunut. Toinen syy on, että muutoksessa keskitytään rakenteisiin ja jätetään huomioimatta tunteet ja psykologiset tekijät. Muutos tapahtuu, jos prosessin aikana ihmiset otetaan huomioon, pelot ja epävarmuus otetaan vakavasti, heitä kohdellaan arvokkaasti ja heidän tarpeillaan on merkitystä. Kim ja Mauborgne kiteyttävät tämän yhteen sanaan humaanisuus.
Kevätterkuin Seija Telaranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.