lauantai 9. heinäkuuta 2011

Älä sano: ei, mutta, toisaalta

Marshall Goldsmithin mukaan johtajan ei pidä  aloittaa lausetta sanoilla "ei", "mutta", "toisaalta". Se on hänen kirjassaan Tästä eteenpäin (Talentum 2008) johtajan huono tapa numero 5.


Marraskuussa 2009 Marshall  Goldsmith arvioitiin 15 maailman vaikutusvaltaisimman johtamisen alan asiantuntijan joukkoon The Timesin ja Forbesin tekemän tutkimuksen mukaan. Hän on syntynyt maaliskuussa 1949 Kentuckyssa ja luonut mittavan uran myös kirjoittajana. Hän on kirjoittanut yli 30 kirjaa. Hän on myös maailman johtava menestyksekkäiden johtajien valmentaja mottonaan  "kohti vielä parempaa johtajuutta". Kirja Tästä eteenpäin on tarkoitettu "kaikille niille johtajille, jotka saavuttamastaan menestyksestä huolimatta haluavat vielä kehittyä ja tulla entistä paremmiksi työssään".
Kirja on mukaansatempaava, hauskakin ja sen lukee nopeasti. Siitä jää hyvä mieli, koska opit ovat yksinkertaisia ja ne voi kuka hyvänsä ottaa käyttöön siltä seisomalta omassa johtajantyössään. Kirjassa on kaikkiaan 20 huonoa tapaa, jotka voi poistaa omasta käytöksestään, poisoppia! Muiden arvosteleminen on huono tapa, samoin ikävien huomautusten tekeminen, oman älykkyyden korostaminen, vihaisena puhuminen ja  kielteisyys ylipäänsä. Jokainen huono tapa on esitetty esimerkkien valossa. Minusta mukava oli viittaus Jack Nicholsonin ja Diane Keatonin väliseen keskusteluun elokuvassa Jotakin annettavaa. Se oli esimerkkinä muiden arvostelemisesta, jossa Nicholson päättää keskustelun toteamalla, että älä yritä arvostella vastaustani.


Idean näiden huonojen tapojen tunnistamisen kautta oppimiseen Goldsmith on saanut itseltään Peter Druckerilta, joka on sanonut, että johtajien opetuksessa käytetään liikaa energiaa siihen kuinka johtajana tulee toimia. Ei käytetä tarpeeksi aikaa siihen, minkä tekeminen kannattaisi lopettaa. Johtajakoulutuksen yksi teema voisi olla typerät asiat, joita johtajat tekevät, ja jotka meidän on saatava loppumaan nyt.

Huomioitava myös on, että mitä ylemmäs urallaan etenee, sitä useammin ongelmat liittyvät käyttäytymiseen ja ihmisten kanssa olemiseen. Kun on edennyt korkealle, asiapuoli on yleensä kunnossa, on oikeat koulutukset hyvillä arvosanoilla ja hyvät työtodistukset. Jos onnistuminen on peräisin  kliinisestä osaamisesta, asiakastyöstä/potilastyöstä, johtajana menestyminen on aivan eri juttu ja vaatii erilaista osaamista. Erilaiset ihmissuhdetaidot korostuvat, ei hoitotaidot eikä vuorovaikutus potilaan kanssa. Ihmissuhdetaidot myös viime kädessä ratkaisevat kuinka korkealle urallaan etenee. Hyvä esimerkki kirjassa on: "Kumman valitsisit mieluummin talousjohtajaksi: suhteellisen hyvän kirjanpitäjän, joka osaa käsitellä hyvin yrityksen ulkopuolisia ja on taitava johtamaan todella fiksuja ihmisiä, vai loistavan kirjanpitäjän, joka toimii kömpelösti ulkopuolisten kanssa ja vieraannuttaa kaikki alaisuudessaan työskentelevät fiksut ihmiset?"
Kuuntelemisen jalosta taidosta puhutaan kaikissa johtamisen kirjoissa. Goldsmith kertoo esimerkin golf-guru Jack Nicklauksesta, joka on sanonut, että 80 prosenttia lyönnin onnistumisesta on kiinni oikeaoppisesta otteesta ja pelaajan asennosta. Lyönnin kohtalo on päätetty jo ennenkuin yksikään lihas liikkuu. Sama pätee kuuntelemiseen: 80 prosenttia muilta oppimisen onnistumisesta perustuu siihen, kuinka hyvin osaamme kuunnella. Kuunteleminen on aktiivinen prosessi, johon osallistuvat kaikki lihakset  - ja  aivot!
"Elämäni on ollut ihana, täynnä uskoa, toivoa ja rakkautta"

Taito kuunnella on siis tärketä johtajan työssä. Kyky saada toinen ihminen tuntemaan itsensä sillä hetkellä tärkeimmäksi, ainoaksi koko huoneessa on taito, joka erottaa erinomaisen hyvästä. Kirjoittaja kertoo esimerkkejä TV-juontajista, jotka ovat menestyneet juuri siksi, että osaavat antaa arvon ja huomion haastateltavalleen, jolloin heistä saa parhaan esiin. Yksi maailman arvostetuimpia johtajia ainakin näin jälkikäteen on Bill Clinton. Goldsmithin mukaan hänellä oli tämä taito ja siksi hän onnistui niin monessa asiassa. Hän oli myös aina positiivinen ja näki toisessa ihmisessä hyvän.
Uskon sen luettuani pari vuotta sitten Bill Clintonin lähes 1000 -sivuisen kirjan "Elämäni".
Se on mukavaa johtajan kesälukemista kuten tämä Marshall Goldsmithin "Tästä eteenpäin" myös.
Seija Telaranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.