Löysin kirjahyllystäni graduni "
Ihminen hoitopaikkansa valitsijana terveydenhuollossa". Se on vuodelta 1993. Ihan oikeasti minulla ei ole tapana lukea vanhoja kirjoituksiani, mutta kun vasta nyt jonkinmoinen valinnanvapaus hoitopaikan suhteen on vuoden alusta Suomeen tullut, niin ihan uteliaisuuttani katsoin, miten sitä olin käsitellyt 20 vuotta sitten. Ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleeni oli prof.
Risto Harisalo. Graduni toinen ohjaaja. Iloinen, kannustava ja asiantunteva. Voi kun kaikilla opiskelijoilla olisi hänenlaisensa ohjaaja!
 |
| Risto Harisalon kuva Facebookista |
Gradussani olin viitannut mm. Jean Paul Sartreen, jonka käsityksen mukaan ihminen on itsekäs, oman itsensä ja valintojensa herra,
l'homme est condamné á être libre eli ihminen on tuomittu olemaan vapaa.
Vapaus ja vapaus valintaan on keskeistä ihmiselle. Sartre ei itse asiassa anna edes mahdollisuutta olla valitsematta, sillä "olla valitsematta on yhtä kuin valita valitsemattomuus". Olin jatkanut, että yhteiskuntamme mahdollistaa rinnakkaisilla palveluillaan tämän yksilön korkeimman unelman, kunhan valitsee päättäjiksi ja asiantuntijoiksi henkilöt, jotka edustavat ajattelua, joka itselläkin on. Valitessaan asiantuntijan ihminen aina tietoisesti tai tiedostamattaan valitsee sellaisen, jonka uskoo tai aavistaa olevan samaa mieltä kuin itsekin on. Ihminen elää lopultakin itseään varten ja lopullisena tarkoituksena ihmisellä on valintojensa kautta tehdä oma elämänsä ja niin muodoin ihmisen on itse asetettava omat ihanteensa niin terveytensä kuin hyvinvointinsakin tavoitteiden suhteen. Siis tehdä näitä sartrelaisia vapaita valintoja tietoisesti ja itsenäisesti luottamiensa asiantuntijoiden välityksellä.
Tämä omakuva kirjojen kirjoittamisen ja julkaisujen toimittamisen ajoilta on "lavastus", mutta muistuttaa minua ajoista ensiavussa työskentelystä. Itse asiassa 6 vuotta meni Keski-Suomen keskussairaalan ensiavussa. Oppimista joka sekunti.
Lainaus Esimiestyö terveydenhuollossa -kirjasta vuodelta 1999. "Oikea ja väärä eivät valinnoista puhuttaessa ole toistensa vastakohtia, vaan oikeassa voi olla väärää ja väärässä oikeaa. Myös se, että henkilökunta tietää, mikä on potilaalle oikein on jo historiaa. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija potilaanakin, joskin tarvitsee apua ja asiantuntijan neuvoa ja ohjausta terveytensä edistämisessä ja sairauden ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutumisessa."
Jotenkin tuntui, että mikään ei ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa, vai onko?
Seija Telaranta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.