Tylytettiin Putinia, hellittiin koalaa

Päivän lehdistä on saanut lukea Australian Brisbanessa järjestetystä G20-kokouksesta. Pojat ja Angela käyttäytyivät Vladimir Putinia kohtaan jäisesti ja yhteiskuvassa hänet laitettiin vähän rannalle ruikuttamaan, eli laitimmaiseksi, mihin paikkaan Putin ei varmaankaan ollut tyytyväinen. Putinia vastaanottamassa kokoukseen oli varapuolustusministeri valtiojohdon sijasta. Jokainen, joka suinkin pystyi, vältteli Putinin kättelyä ja hänen seuraansa. Kohtelu oli varmasti odotettavissa Australiassa, olihan MH17 -lentokoneen alasampumisessa menehtynyt myös 28 australialaista.

Kuva kuvattu päivän Hesarista, sivu B5

"Kiusattu" reagoi kohteluunsa poistumalla paikalta etuajassa. En mitenkään puolustele Putinia, vaan käytän tätä esimerkkinä siitä, että juuri vastaavanlaista tapahtuu muuallakin kuin G20 -kokouksessa.  Syystä tai toisesta joku otetaan syntipukiksi, hänen seuraansa vältellään ja hänet ohitetaan  aina kun voidaan. Putin toki tietää syyn, mutta työpaikalla tapahtuvassa kiusaamisessa asianomainen ei aina edes tiedä, miksi häntä kohdellan huonosti ja vältellen. Kun hän tulee kahvihuoneeseen kaikki häipyvät kuka minkin tekosyyn varjolla. Usein  käy myös niin, että joku toinen huomioidaan ällistyttävän pienestä asiasta ja selvästi pätemättömämpi valitaan mielenkiintoisiin tehtäviin. Kiusattu ympäröidään hiljaisuudella ja vaietaan kuoliaaksi.

Obama helli koalaa

Ikävä ilmapiiri voi vallita muuallakin kuin huippujohtajien kokoontumisessa. Työpaikan palaverit voivat tuntua  ahdistavilta, jos joukossa on sellaisia, jotka eivät halua tai pysty osallistumaan tai tuomaan esiin mielipiteitään. Pelätään puhua, jos kukaan ei tule mukaan ja työntekijä tuntee, että hän jää yksin. Yksikin negatiivinen kokemus hylätyksi tulemisesta voi lukita ihmisen vuosikausiksi. Ajaudutaan puhumattomuuden kulttuuriin. Pekka Järvisen kirjassa "Esimiestyö ongelmatilanteissa" on tästä esimerkkejä. Hänen mukaansa puhumattomuus työyhteisössä on merkki jäsenten aikuisuuden katoamisesta ja vajoamisesta lapsenomaiseen tilaan. Ihmiset eivät pysty keskustelemaan normaalisti, vaan tilalle tulevat erilaiset sanattomat viestit. Ne ovat ilmeitä, eleitä ja katseiden vaihtoa, joilla sivuraiteelle valtavirrasta ajautuneelle työntekijälle osoitetaan että hän ei kuulu joukkoon.

Esimiehelle on päivittäinen haaste seurata työyhteisössä tapahtuvaa viestintää, sanatonta ja sanallista sekä tarkkailla henkilöstön kykyä kommunikoida positiivisesti ja kaikki mukaan ottaen. Jos hän huomaa, että joku työntekijä ei osallistu keskusteluihin, hänen pitää analysoida tilanne ja etsiä ratkaisu. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua, mikä avaa silmät näkemään työyhteisön tilanteen. Esimiehen tulee myös johtaa esimerkillä. Hänen pitää huomioida työntekijänsä yksilöinä ja löytää jokaiselle onnistumisen kokemuksia. Kaikilla ei ole rohkeutta tuoda mielipiteitään esiin, silloin esimiehen tulee kysyä ja auttaa työntekijää ilmaisemaan itseään tavalla, joka on hänelle luontaista.
Älä ota oppia suurista johtajista, vaan nosta kissa pöydälle, puhu asioista niiden oikeilla nimillä ja huomioi maan hiljaiset. Älä missään nimessä osoita kohtuutonta hellyyttä jollekin ja kohtele toista kuin ilmaa. Jokaisen työpanos on kallis ja tärkeä. Huonossa ilmapiirissä ihmiset eivät käytä koko kapasiteettiaan vaan ovat vain osittain mukana.

Käy lukemassa mikä tuo elämään hohtoa!

"Bloggaaja sydämestään"

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta