Osastonhoitaja Pirjo Karppanen menee eteenpäin

Osastonhoitaja Pirjo Karppanen on minulle vanha tuttu. Hän suoritti Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisopinnot TAMKissa jo kymmenkunta vuotta sitten. Ura on edennyt vaativien tehtävien ja projektien myötä positiiviseen suuntaan.  Johtamisen opinnoista jäi tiedon nälkä. Pirjo on suorittanut sekä kesäyliopistossa että avoimessa yliopistossa opintopisteitä ja löytänyt oman ”juttunsa” terveyshallintotieteestä Itä-Suomen yliopistosta Kuopiossa. Opinnot alkoivat viime syksynä ja kesän jälkeen ovat kandin paperit plakkarissa. Aikaisempien opintosuoritusten ja monimuoto-opiskelun vuoksi Kuopion reissut ovat hoituneet vapaajärjestelyillä, mutta kun gradun teko alkaa,  Pirjo suunnittelee opintovapaalle jäämistä.

Pirjo Karppanen

Arki Hatanpään sairaalan sisätautien osastolla A 4 on työntäyteistä. Iloa ja tyydytystä tuo se, että osasto on hyvässä maineessa ja Kunta 10 -tutkimuksessa saavuttanut yli nelosen tason. 

linkki Kunta 10 -tutkimukseen

linkki Tampere infoon

Keskeistä tässä mittarissa on hyvä yhteistyö, luottamus esimiehiä kohtaan ja yhteisöllisyyden kokemukset. Osasto on sisätautiosasto ja paitsi tamperelaisia, siellä on hoidossa myös ympäristökuntien asukkaita. Yhteistyötä tehdään siis laajasti eri toimijoiden kesken. Erityisen tyytyväinen Pirjo on siihen, että osaston remontin jälkeen, jolloin potilaspaikkoja väheni, pystyttiin pitämään entinen henkilöstömäärä. Se perustui hoitoisuusluokitukseen, joten sen merkitystä epäileville tässä on ainakin yksi positiivinen tulos hoitoisuusluokituksen merkityksestä. Oikea henkilöstömitoitus suhteessa potilaisiin on kulmakivi hyville hoitokokemuksille ja -tuloksille. Osastolla on myös käytössä autonominen työvuorosuunnittelu, joka tutkitusti lisää työviihtyvyyttä ja tunnetta siitä, että voi vaikuttaa omaan työhönsä. Pirjo kertoi lisäksi, että joustavuuteen on valmiutta ja osa-aikaisuuteen työsuhteissa. Vaativaa ja raskasta kolmivuorotyötä on toteuttamassa 12 sairaanhoitajaa ja 6 lähihoitajaa. Kesällä osasto suljetaan, joten sijaisia ei tarvita lomien ajaksi. Harmi sikäli, että tulijoita olisi.

Sosiaali- ja terveysalan muutospaineista huolimatta Hatanpäällä vallitsee rauha ja hyvä henki. Taysin kanssa ei ole päällekkäisyyksiä, yhteistyö toimii hyvin myös naapurikuntien kanssa. Potilaan hoitoprosessia ja tuotteistusta työstetään asiakkaan näkökulma edellä. Keskimääräinen hoitoaika on nyt 5,8 vuorokautta, kun vielä joitakin aikoja sitten se oli 12. Tehoja siis löytyy.

Ympärillä sairaanhoitajat Sini Likolahti ja Maija Harju

Hatanpää on upea työympäristö sekä ympäröivän luonnon että sisäisen hyvän hengen vuoksi. Hyvän karman vaistoaa satunnainen kävijäkin. Pirjo tuntee talon läpikotaisin, sillä hän ei ole jäänyt seinien vangiksi, vaan on työskennellyt monilla eri osastoilla ja erilaisissa työtehtävissä. Hän kokee, että koulutus erilaisten täydennysten kanssa on ollut riittävä suhteessa tehtäviin. Nyt kun terveyshallintotiede antaa perspektiivia ja laajentaa osaamista monipuolisesti, ovat edessä uudet kuviot. Vielä ne eivät ole täysin auenneet, mutta se on selvää, että opiskelua ei suoriteta sen itsensä eikä tittelin vuoksi, vaan pohjaksi jollekin uudelle. Erilaiset projektit kiinnostavat, samoin politiikka. Mikä onkaan parempi ponnahduslauta kuin hyvin tehty työ sairaalamaailmassa ja terveyshallintotieteen osaaminen Arkadianmäelle. 

Vapaa-aikaa työn ja opiskelun ohella ei nyt juuri liiemmmin ole, mutta aina kun tilaisuus on, asuntoauto alle ja matkaan kohti kauniita luonnonmaisemia.

Terkuin Seija Telaranta

Surullinen tulevaisuus jos asiakas on unohtunut

Tällaisena hiihtoloman sadepäivänä, kun ei voi nauttia aurinkoisesta kevätsäästä eikä hiihdosta, on hyvä katsoa sisäänpäin. Minkälaisia oivalluksia viikon lehdet ja hyllyissä olevat kirjat tarjoavat?Muotilehtien suurkuluttajana päivän ensimmäinen huomio oli, että missä ihmeessä ovat leveälahkeiset farkkuni, mokkatakkini ja tolppakorkoiset kenkäni, jotka nyt ovat tulossa muotiin? Pari viikkoa sitten ajatus tuntui oudolta, leveälahkeiset farkut, apua! Kysyin helsinkiläisessä muotiliikkeesä, että onko se totta? Sanoivat, että ei varmaankaan, kaikki mittasuhteet muuttuvat. Pitää hankkia niukkoja puseroita, korkeakorkoisia kenkiä ja muita sopivia tykötarpeita - tuskin tulee. Pari viikkoa asiaa sulateltuani ja lehtiä katseltuani olen ihan valmis uusiin mittasuhteisiin, kyllä ne tulevat! Olen asiakas ja kaupoissa olisi nyt hyvä tietää, mitkä asiakkaiden tunnot ovat.

Levenevät lahkeet, mokka ja tolppakorot

Talouselämä-lehdessä 20.2.2015 Stockmannin uusi toimitusjohtaja Per Thelin toteaa, että yritys on tehnyt paljon virheitä, mutta pahin niistä on asiakkaan unohtaminen. "Asiakkaiden arvon tunnustaminen merkitsee muun muassa valikoimien muutosta ja palvelun lisäämistä." Entisenä asiakkaana on todettava, että elämyksellinen asiakaskokemus on hävinnyt ja tilalle ovat tulleet asiakkaista tyhjät tilat valmiiksi ajateltuine tuotekokenaisuuksineen, joilla ei ainakaan minun elämässäni tunnu olevan sijaa. Stockmann oli kohtaamispaikka, joka toi asioinnille lisäarvoa. Kun ei ole ihmisiä, ei tule kohtaamisiakaan. Uusi alku ja uusi strategia vaatii myös uudet toteuttajat. Niinpä Stockmannin toimitusjohtaja sai lähteä ja tilalle pestattiin Ruotsista yrityskonsultti ja muutosjohtaja 56-vuotias Per Thelin. Meriittejä on paljon ja ainakin hänellä on kansainvälistä kokemusta, sillä hän on toiminut useissa yrityksissä 15 maassa.

Kun johtaja tulee Ruotsista, hän on saanut sekä koulutuksen että kokemuksen delegoinnista ja tiimityöstä. Ne hän haluaa viedä läpi organisaation kaikille tasoille. Hän haluaa jakaa vastuuta ja luoda kulttuurin, jossa henkilöstöön luotetaan. Luottamus syntyy läheisyydestä, jota edesauttaa avoin dialoginen keskustelu, uskallus lähestyä ja ottaa vastaan kritiikkiä. Kun henkilöstöllä on tunne, että heidän kokemuksillaan ja sanomisillaan on merkitystä, silloin ollaan aidon avoimuuden tiellä. Mitä paremmin  henkilöstö voi, sitä paremmin se kohtelee myös asiakkaitaan. Se on todettu useissa tutkimuksissa.

Tärkein on asiakas

Tuotteita ja palveluita ei käytetä tyhjiössä.  Käyttö todentuu erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja ympäristöissä. On merkityksellistä, että sosiaalista kanssakäymistä tapahtuu ja että ympäristö tukee sitä. Tulee olla matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, elämystä tuottavia oheispalveluita ja helppo väylä niiden pariin. Ympäristön tulee myös olla käyttäjänsä näköinen ja kokoinen. Liian hienossa ympäristössä voi tuntea itsensä roskaksi ja jos joutuu kyselemään "mistä löytyy", tuntee itsensä tyhmäksi. Harmonia on löydyttävä palvelun ja sen käyttäjän suhteen ja lisättävä siihen ripaus kohottavaa elämystä huomaamattomin keinoin.
Asiakkaan näkökulmaa tarkasteltaessa tulee myös huomioida asiakkuuden koko sykli. Siinä on kuusi vaihetta: ostovaihe, toimitusvaihe, käyttövaihe, täydennykset, ylläpito ja tuotteen käytön lopettaminen ja hävittäminen. Jotta asiakas selviää näistä kaikista vaiheista, tarvitsee hän asiantuntevaa ohjausta. Jos jokin kohta tuottaa ongelmia, käsitys koko tuotteesta tai palvelusta muuttuu negatiiviseksi, jota jälkikäteen on vaikeata muuksi muuttaa.

Kuluttajat ovat valveutuneita ja heillä on valtaa. Heillä on myös käytössään laaja ja nopea sosiaalinen media, jossa ei voi voittaa teknokraattisella asenteella. Sellainen yritys menestyy, joka pystyy viestimään aitoa välittämistä ja  asettumaan asiakkaan asemaan. Tuotteesta ja palvelusta on luotava sellainen, että se kohottaa sen hankkijaa ja tuo hyvän mielen.

Irrota tästä nyt hiihtoputki! Mukavaa hiihtolomaa kaikille, joilla se nyt on ja parempia hiihtokelejä!
Terkuin Seija Telaranta

Hakusessa dialoginen viestintä

Talentum 2014

Hiihtolomalla ei hiihtolenkin jälkeen paljon muuta jaksa kuin tarttua kirjaan. Jokaisella meistä on varmasti kirjoja, jotka ovat saaneet paikan hyllystä merkinnällä "kun on aikaa". Itsekin löysin Markus Neuvosen tuoreen teoksen Päätä viisaasti. Ihmettelin, miksi se oli joutunut kyseiseen osastoon. Selatessani sitä muistin heti. Kirja on 392-sivuinen täynnä tiukkaa tekstiä ilman yhtäkään kuvaa tai kohokohtaa. Elämä vaan on mennyt visuaalisempaan suuntaan ja viestintään, jolloin kuvattomasta tulee tylsä mielikuva.
Kirjoittaja Markus Neuvonen toimii filosofian tutkijana ja valmentajana Filosofian Akatemia Oy:ssa. Hän on kouluttanut ihmisiä sadoissa organisaatioissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kirjoittajalla on siis sekä teoreettinen että käytännössä koeteltu osaaminen filosofiaan, ajattelun psykologiaan ja biologiaan.
Kun seuraa suurvaltojen sota-rauha  -neuvotteluita ja kotoista työmarkkinakoreografiaa, tulee usein miettineeksi, onko taito keskustella, neuvotella, tehdä päätöksiä ja saada aikaan tuloksia hakusessa.
Dialoginen viestintä on kyseessä silloin, kun keskustelussa ei ole puolia vaan ainoastaan keskusta. Vastakohtana dialektinen viestintä, jonka tunnistaa siitä, että siinä on vastapuolet; minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Ydin on, että keskustelijat ovat kiinnostuneita siitä, mitä virheitä vastapuoli tekee huomioimatta omiaan. Kirjoittaja hyväksyy dialektisen viestinnän tilanteissa, joissa on järkevää suostutella vastapuoli pois ongelmia tuottavista päätöksistä, jotka eivät perustu tosiasioihin. Sovittelussa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle eikä varsinkaan silloin, jos se johtaa siihen, että yli kävellään.
Dialoginen viestintä tapahtuu aina avoimessa ja rehellisessä ilmapiirissä. Uteliaisuus on hyvä ominaisuus ja se voidaan pukea muotoon, että nyt olen epävarma, voisitko kertoa, mitä mieltä sinä olet. Dialogisessa ongelmanratkaisussa  ei mennä minä edellä eikä osapuolilla ole tarvetta olla oikeassa. Päämääränä on, että yhdessä löydetään ratkaisu ongelmaan ja siitä vallitsee yhteisymmärrys. Dialoginen keskustelu onnistuu, kun siitä puuttuu statuskamppailu. Osapuolilla ei ole tarvetta puolustaa omaa näkökulmaansa eikä myöskään nolata vastapuolta. Osallistujia yhdistää aito halu ymmärtää toisiaan ja toistensa näkökantoja, tasa-arvoisesti. Voisi tarkemmin ajattelematta saada käsityksen, että onpas auvoista. Todellisuudessa dialoginen keskustelu vaatii koko kapasiteetin ja osaamisen  peliin laittamista yhteiseksi hyväksi kyseenalaistamalla ja selkeästi argumentoiden asioiden eri puolia. Jokaisen velvollisuus on edesauttaa turvallisen ilmapiirin ylläpitoa ja sietää myös epävarmuutta.

Kukka jokaiselle tänään kympin hiihtäneelle!

Ja lopuksi lainaus kirjasta: "Väärässä oleminen on luonnollinen olotilamme - emme ole "oikeassa" juuri missään, parhaimmillammekin hieman sinne päin. Siksi erehtyminen missä hyvänsä asiassa on jotain täysin odotettavissa olevaa. Otan mielelläni motokseni tuon "hieman sinne päin"!

Hiihtolomaterkuin Seija Telaranta

Esittelyssä palvelupäällikkö Arja Laitinen Pihlajalinnasta

Kolme ja puoli vuotta Nokian terveyskeskuksessa osastonhoitajana ja sitä ennen jo pitkään sairaanhoitajana työskennellyt Arja Laitinen on ottanut tuulen purjeisiinsa. Hän on toiminut nyt vuoden Hoivaliiketoiminnan palvelupäällikkönä Pihlajalinnassa, jonka pääkonttori on Tampereella. Arja toimii esimiehenä kahdeksalle tehostetun palveluasumisen yksikön johtajalle. Henkilöstöä on noin 140, lähinnä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Kaasujalkaa tarvitaan, sillä yksiköt sijaitsevat etäällä toisistaan, myös yrityksen hallinnosta Tampereen keskustassa. Sastamala, Hämeenlinna, Renko, Mänttä-Vilppula, Jämsänkoski, Jyväskylä ja nyt uutena Kokemäellä sijaitseva Ikipihlaja Kuusama, jossa laajennuksen jälkeen on 40 asukaspaikkaa. Avajaisia vietettiin 8.1.2015. Kaikissa hoivakodeissa asukkaina ovat muistisairaat vanhukset.  Hyvä elämä on johtotähtenä. 

Kuvat Kokemäen Kuusamasta

Palvelupäällikölle kuuluu kokonaisvaltainen vastuu alueestaan. Talouden ja henkilöstön lisäksi myös hoitotyön kehittäminen. Keskustelimme pitkään siitä, miten edelleen on ajankohtaista ajatusmaailman muuttaminen laitoksesta kodiksi. Ilmeisesti ainakin Pohjoismaissa. Olemme seuranneet televisio-ohjelmaa Ruotsin Lyckselestä ja nähneet, miten vaikeaa se on. Hoitoalan koulutus on edelleen sairaala- ja laitoskeskeistä.  Vanhuksen ehdoilla hänen kodissaan työskentely  on opeteltava paikan päällä esimiesten johdolla ja tuella, yhdessä tekemällä. Tehostetun palveluasumisen yksikössä kohtaavat asukkaan tarpeet ja henkilöstön kyky vastata niihin. Määrällä on oma merkityksensä, mutta laadulla on tekijänsä. Arjan mielestä 0,5 on alhainen mitoitusluku, heillä on nyt ollut 0,6. Tilanteet vaihtelevat ja selvä on, että kun hoitoisuus nousee, myös henkilöstön määrän/laadun tulisi määrittyä sen mukaan.

Hoitajista ei ole pulaa. Siksi onkin merkityksellistä, että myös asukkaita on, jotta henkilöstö työllistyy ja heidän palkkansa pystytään maksamaan. Asukkaaat tulevat kuntakohtaisilla sopimuksilla. Käytössä ovat myös palvelusetelit ja jossain määrin on  itsemaksavia asukkaita. Kunta, joka muistisairaan hoivapaikan valitsee, on myös vastuussa valvonnasta. Valvontakäyntejä tehdään kerran vuodessa, ja sekä AVI että Valvira tarkkailevat  toimintaa ja myöntää luvat. 

Hyvämaineisen yrityksen on helppoa saada henkilöstöä ja asukkaita. Puskaradio on molemissa tapauksissa tärkeä kanava. Mitä meistä ajatellaan, miltä näytämme ulospäin? Hyvältä ainakin minusta kuulosti se, että ruoka tehdään jokaisessa kodissa itse ja palkkalistoilla on emäntiä ja kokkeja. Uudessa Kokemäen yksikössä on erityisesti huomioitu muistisairaiden väriherkkyys ja suomalaiset maisemakuvat, jotka innostavat muistelemaan. Yhteistyö Niemen kalustetehtaan kanssa edesauttaa sellaisten huonekalujen tuottamista ja ostamista, jotka luovat turvallisen ja esteettömän kotiympäristön. 

Palvelupäällikön on oltava näkyvä. Henkilökunnan tulee tuntea hänet vaikka etäisyyttä onkin. Se on Arjan periaate. Rekrytoinnin onnistuminen on todella tärkeätä sekä työnantajalle että työn tekijälle itselleen. Rekrytointia seuraavan koeajan aikana työntekijää perehdytetään ja ohjataan läheisessä vuorovaikutussuhteessa palautetta antaen ja saaden.

Palvelupäällikkö Arja Laitinen

Tunnen Arjan pitkältä ajalta, olen ollut hänen opettajansa Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnoissa TAMKissa. Minusta on tosi upea juttu, että hän on tarttunut rohkeasti uuteen tehtävään ja näyttää nauttivan sitä enemmän, mitä isompi on johtajan paikka. Hän on juuri aloittanut toisen kauden Nokian kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Iso poliittinen rooli ei ole haitaksi eikä työskentely yksityisen työnantajan leivissä. Asiat puhuttiin selviksi työnantajan kanssa jo ennen töihin tuloa. Arja ei pelkää myöskään tulevaa sote-lakia, sillä hän uskoo, että sen ongelmakohdat selkiytyvät ja hyvälle työlle on aina kysyntää. Arja on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, iloinen ja positiivinen. Eihän ikävä ihminen olisi ollut vaalivoittajakaan.Kun on omaa aikaa, hän kuntoilee, nyrkkeileekin, tekee käsitöitä ja lukee. Kirjoja laidasta laitaan. Viittaan tässä Stephen R. Coveyn oppeihin, jälleen. Johtaja jaksaa ja nauttii työstään, jos hän lukee, liikkuu ja harrastaa monipuolisesti. Arja Laitinen on esimerkkijohtaja sosiaali- ja terveysalalta.

Lue myös:
Arja on vaalien äänikuningatar
Palvelupäälliköksi Pihlajalinnaan

Terkuin Seija Telaranta

Osaa enemmän: esittelyssä enneagramminelonen

Nauti lukemisen kera

Yleisiä kuvauksia nelosesta.

Nelonen on tunnekeskuksen tyyppi ja onkin sitä täydestä sydämestään. Neloset ovat ainutlaatuisia ja haluavat tulla ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi ainutlaatuisina persoonina. He etsivät kaikessa ja kaikista syvää kokemusta, autenttisuutta ja emotionaalista yhteyttä. Mitä kahdenvälisempi nelonen on kysymyksessä, sitä kuumempaa yhteyden etsiminen on.

Nelosilla on syvä oma maailmansa, joka sanojen ilmaistun loputtua jatkuu rikkaana symbolisena maailmana. Huomion suunta on omassa itsessä ja erityisesti omissa tunteissa. Kumppanuudet ovat kuitenkin tärkeitä neloselle antaessaan elämälle tarkoitusta ja sisältöä. Vuorovaikutuksessa nelonen käyttää mielellään itseään referenssinä ja käyttääkin usein minä-lähtöisiä ilmauksia vahvalla emotionaalisella latauksella ja ehkä vähän vertauksellisellakin vivahteella.

Nelosten esteettinen ymmärrys on pettämätön ja sen tulkinta kulkee aina vahvan tunnemaailman kautta. Tunteet kuljettavat suuriin intohimoihin, jotka ovatkin nelosen elinehto. Jos niitä ei ole, elämä on sammunutta ja turhaa. Usein nelosten kuuleekin puhuvan sisäisestä liekistä, jonka haluavat palavan sisällään, jolloin he todella tuntevat elävänsä.

No minkälainen sitten on näin syvästi tunteva johtaja?

Nelosjohtajat ovat kovia työskentelemään uhraten useita ekstratunteja saadakseen työt tehtyä. He myös koutsaavat ja ohjaavat mielellään työntekijöitään olemaan paremmin asiakkaitten käytettävissä ja mukana heidän ongelmanratkaisussaan. Koska nelosille on niin tärkeää toiminnan tarkoituksellinen sisältö ja elämän tarkoitus, he johtajinakin, enemmän kuin muut, innostavat työntekijöitään löytämään työnsä tarkoituksen ja tuottamaan erinomaista tulosta. He myös aistivat työntekijöidensä tunnetilaa ja tarpeita erityisen herkästi.

Intohimolla lumessakin

 Nelosen kompastuskivinä työelämässä saattavat olla kiinnostuksen menettäminen työhön ja palautteen antaminen. Jos nelonen huomaa, että työ on mitäänsanomatonta ja rutiininomaista, on siitä päästävä eroon. Se ei ylläpidä sisäistä paloa. Palautteen antamisen saattaa puolestaan tehdä vaikeaksi se, että palaute voi tarkoittaa vastapuolen loukkaantumista. Ja sitä nelonen ei halua, että palautteen saaja lannistuisi. Tämä ajatus saakin nelosen usein vetäytymään palautteen antamisesta. Se on kuitenkin johtamisteko, jossa nelosen tulee kehittyä. Rakentava palautehan ei loukkaa saajaa vaan kehittää häntä eteenpäin. Työntekijöillehän pitää antaa palautteena sitä, mitä he tarvitsevat, eikä sitä, mitä palautteen antaja tuntee työntekijän tarvitsevan. Lisäksi nelosen tulee suunnitella ja aikatauluttaa töitä systemaattisemmin, jotta huomio pysyy työssä ei tunteissa.

Koska nelosjohtajia vie eteenpäin sisäinen intohimo ja syvä arvomaailma, heillä on upea kyky saada oma tiiminsä pistämään voimavarojaan peliin täysillä. He myös tukevat omaa tiimiään saavuttamaan asetettuja tavoitteita korkeampia tuloksia. Ei huono!

Mervi Lepistö

Terveystieteiden tohtori, Erikoissairaanhoitaja

Sertifioitu Coach (ACC), 

Sertifioitu Enneagram Coach

Enneagrammiopettaja

www.careone.fi