Inhimillinen pääoma

Katselin Björn Wahlroosin haatattelua, jossa hän mainitsi inhimillisen pääoman yhdeksi merkittävimmistä pääomista organisaatiossa. Mitä enemmän yrityksellä on inhimillistä pääomaa ja miten se pystyy sitä jatkuvasti uudistamaan ja lisäämään, sen parempi on tulevaisuus. Johtajan on työssään ja arjessaan aina välillä otettava perusasioista kiinni, mietittävä missä mennään ja onko tahti oikea. Kuten latinotunnilla ohjaajan on  muistutettava, että otetaan rytmistä kiinni, jotta kaikki pysyvät mukana.
Mikä on inhimillista pääomaa organisaatiossa? Inhimillisen pääoman käsite on tullut vahvasti esiin oppivan organisaation määrittelyn kautta. Oppivan organisaation luoja taas on Peter Senge, kaikkien johtamista opiskelleiden hyvin tuntema guru. Hänen mukaansa oppiva organisaatio on sellainen, jossa henkilöstö voi jatkuvasti laajentaa kykyään luoda sellaista, mihin uskoo ja mitä aidosti ihailee. Uudenlaiseen ajatteluun ja yhteistyöhön sekä yhdessä oppimiseen kannustetaan jatkuvasti.
Organisaatiossa on sekä aineellista että aineetonta pääomaa. Aineellista on luonnollisesti sellainen, minkä voi havaita, rakennukset, tavarat ja järjestelmät. Aineettomaan pääomaan kuuluu inhimillinen pääoma, informaatiopääoma ja organisaatiopääoma. Inhimillinen pääoma käsittää strategisen osaamisen eli sen käytettävissä olevan taidon ja tietämyksen, jonka avulla pystytään saavuttamaan tavoitteet ja pitämään asiakkaille annetut lupaukset. Informaatiopääomaan kuuluu käytettävissä olevat tietojärjestelmät ja sovellukset sekä infrastruktuuri, jota vaaditaan toiminnan tukemiseen. Organisaatiopääoma on organisaation kulttuuri, joka muodostuu missiosta, visiosta, arvoista ja niiden tiedostamisesta.

Ravitse osaamista kuin kukkia

Paitsi strategiaan kohdentuva osaaminen, inhimilliseen pääomaan kuuluu lisäksi henkilöominaisuudet, asenteet, koulutustaso, henkilökohtaiset verkostot, kokemustausta sekä hiljainen tieto. On selvää, että jos ihmisellä on tietoa vaikka kuinka paljon, mutta sellaiset ominaisuudet puuttuvat, jotka edesauttavat tiedon jakamista ja työstämistä yhdessä muiden kanssa, pääoma ei tuota mitään.
Inhimillisen pääoman kohdalla korostuvat esimiestaidot. Esimiehen tulisi toimia niin, että hän saa jokaisesta työntekijästään parhaan irti yhteiseen käyttöön. Ilmapiirin on oltava sellainen, että tiedon jakaminen ja jalostaminen on hyve, johon kaikki sitoutuvat. Jos osaaminen on yhden henkilön business, kauaa se ei organisaatiota hyödytä. Tiedosta tulee kauppatavaraa ja ilmapiiristä kyräilevä.
Hiljainen tieto (tacit knowledge) on arvokasta, mutta sinällään se ei lisää pääomaa. Esimiehen tehtävänä on  luoda puitteet oppimisen kehälle, jolla hiljainen tieto systemaattisesti muuttuu täsmälliseksi tiedoksi, sellaiseksi, jonka perusteella pystytään parantamaan prosesseja ja uudistamaan käytänteitä.

Iloitse tänään tulppaaneista

Viikonlopun virkistykseksi Barack Obaman ohjeita esimiehelle: "Kiitä, kehu ja palkitse niitä, jotka eivät osaa sitä odottaa. Huomio juuri ne henkilöt, jotka tekevät vähiten näyttävää mutta tärkeää työtä ja joille kiitokset eivät automaattisesti kuulu."
Jokaisen työntekijän tietopääoma on arvokas!
Terkuin Seija Telaranta

Kevennä elämääsi, kirjoita keittokirja

Alex Nieminen ja Riikka Sukula

Olen tietysti jäävi kehumaan eilen kauppoihin tullutta keittokirjaa Vege!, kun toinen kirjoittaja on poikani Alex, mutta teen aasinsillan blogini vuoden teemaan, esimerkillisyyteen johtajan työssä. Tämä vuosi 2015 on siis esimerkillisen johtamisen vuosi. Se ei suinkaan tarkoita, että on jotenkin täydellinen henkilöstönsä edessä ja aina oikeassa vaan sitä, että osaa elää ja pitää vireyttään yllä "hyvän elämän" keinoin. Siitä on kirjoitettu yksi maailman menestyneimpiä johtamisen kirjoja: Stephen R. Coveyn "Tie menestykseen", johon olen usein viitannut artikkeleissani. Enkä suotta. Kirjassa on seitsemän kohdan ohjelma, jota noudattamalla johtaja voi menestyä, tuntea tyydytystä ja ennenkaikkea jaksaa, myös muilla elämän alueilla kuin työssään.

Yksi tärkeä osa-alue kasvussa menestyväksi johtajaksi on kirjoittaminen. Jos ei kirjoita kirjaa, voi pitää päiväkirjaa tai kirjata itselleen merkityksellisiä havaintoja, elämäyksiä ja kokemuksia. Niihin voi liittää tavoitteita ja päämääriä sekä polkuja, minne kannattaa seuraavaksi suunnata avartaakseen näkökulmiaan ja mennäkseen eteenpäin valitsemallaan tiellä. Ydin Coveyn kirjassa on, että ihminen kehittyy ja löytää uusia alueita itsestään. Jos ei ole kynämiehiä tai -naisia, henkistä kasvua voi edistää lukemalla monipuolista kirjallisuutta. Kuinka ollakaan löysin itseni lukemasta keittokirjaa, vaikka en todistettavasti ole ruoanlaitto-ihmisiä.

"Kiitti siitä, ettet opetellut laittamaan ruokaa. Jos olisit, tätä kirjaa ei olisi koskaan kirjoitettu"

Elämyksiä tuottaa kun vain selailee ja katselee kauniita kuvia ihanasta ruoasta. Ohjeet ovat selkeitä ja helppoja, joten olisiko tämä se elämän kevät, kun inspiroituu kokkaamaan? Haaste on nyt heitetty kaikille johtajille, ruokkikaa luovuuttanne kokkaamalla uusia kasvisherkkuja vaikkapa Vegen reseptien tuella.

Latva-artisokkaa dippikastikkein

Vege! tarjoaa tuoreita makuja kotikeittiöön, arkeen. Se on syntynyt kahden ystävyksen innostuksesta ruoanlaittoon ja sen avulla mahdollisuutta irrottautua vaativasta "päivätyöstä". Alex on yritysjohtaja ja  Riikka viinitilan emäntä Italian Piemontessa, Serralunga D'Alban kylässä. Monia palkintoja on jo tullut upeista viineistä.
"Olemme molemmat olleet kasvissyöjiä jo neljännesvuosisadan. Olemme intohimoisia ruoanlaittajia, mutta emme kokkeja. Ruoanlaittajina olemme tavallisia työssäkäyviä, keski-ikäisiä (paitsi Riikka!) pienten lasten vanhempia. Tiedämme siis hyvin arjen rouanlaittoon liittyvän tuskan: mitä tänään syötäisiin?"
Terkuin Seija Telaranta
Ps. Kauppalehti Optio 19.3.2015
"Upouuden kotimaisen kasviskeittokirjan tekijät Alex Nieminen ja Riikka Sukula eivät tarvitse turhanpäiväisiä tehokeinoja viestin perille viemiseen. Molemmat tunnetaan muista yhteyksistä, Nieminen mediapersoonana ja Sukula viinintekijänä, eikä kummallakaan ole ammattitaustaa ruoanlaitossa. Se lienee ainakin yksi syy siihen, että Vege! - Tuoreita makuja kotikeittiöstä on yksi innostavimmista suomalaisista keittokirjoista pitkään aikaan. ....Selaillessa melkein jokaisen ohjeen kohdalla pysähtyy ja haluaa kokeilla sitä siltä istumalta. Vuoden paras keittokirja on tässä."

Kello käy eikä sotea näy

Suomessa ollaan ihmeissään, kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, sotea ei saatu aikaan neljän vuoden hallituskauden aikana. Terveys  on yksi ihmisen arjen tärkeimmistä asioista kaikkialla maailmassa. Sen ylläpito, sairauksien hoito ja sosiaalinen tuki vievät budjeteista valtaosan. Uudistukset koskevat kaikkia ihmisiä ja siksi se on sekä asiallisesti että tunteen tasolla niin kiihdyttävää. Useimmat meistä hyväksyvät muutokset, kunhan ne eivät koske minua tai lähipiiriäni. Ruotsin sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja sen uudistamista paikan päällä, lähinnä Tukholman alueella seuranneena minua järkytti Suomessa valinnan vapauden hylkääminen. Aika nöyryyttävää minusta olisi se, jos olisi pakko hakea apu, vanhuuden turva tai mikä hyvänsä alan palvelu yhden toimijan luukulta. Tervydenhuolto on palvelua ja tuotteita, eihän muutakaan palvelua vaadita ostettavaksi yhdestä kaupasta. Onneksi ei mennyt läpi näin.

John F. Kennedy ja hänen seuraajansa Lyndon B. Johnson

Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistus käynnistyi 1960-luvulla John Kennedyn toimesta. Tavoitteena oli köyhän kansanosan saaminen terveydenhuollon piiriin yhtenä osana heidän elinolojensa parantamista. John Kennedy pestasi uudistuksen toteuttajaksi veljessarjan terävimmän kyvyn, Ted Kennedyn, jolle uudistus muodostui myös tärkeäksi henkilökohtaiseksi missioksi "Cause of my life". Vastustus, joka johtui ennenkaikkea siitä, että terveydenhuollon laajentaminen koskemaan vähempiosaisia, olisi nostanut veroja. Yritys kaatui ja haudattiin useiksi vuosikymmeniksi.
linkki Obamacareen
Bill Clintonin noustua presidentiksi 1993 hän otti agendalleen terveydenhuoltouudistuksen ja pestasi projektin vetäjäksi "parhaan voimavaransa" Hillary Clintonin. Uudistuksen kaatuminen oli Clintonille kova pala ja edelleenkin hän pitää sitä presidenttikausiensa ikävimpänä asiana.

Obaman toinen kausi on loppusuoralla. Terveydenhuoltouudistus, Obamacare, virallisesti Patient Protection and Affordable Care Act hyväksyttiin edustajainhuoneessa 22.3.2010. Äänestys oli erittäin tiukka, ja jokainen republikaaniedustaja äänesti sitä vastaan. Myös kansa on jakautunut: 56 prosenttia vastustaa, 44 puoltaa. Terveydenhuolto on vakuutuspohjainen ja kustannukset maailman kalleimmat. Laki täysin toteutuessaan tuo vakuutuksen piiriin myös ne yli 30 miljoonaa ihmistä, jotka ovat olleet vailla mitään sairausvakuutusta ja sen turvaa. Laki evää vakuutusyhtiöiltä vakuutuksen irtisanomismahdollisuuden sairauskustannusten kohotessa esimerkiksi vakavan sairauden kohdatessa ja tukee taloudellisesti sitä, että kaikilla on mahdollisuus ottaa sairausvakuutus.
Aivan samalla tavalla kuin Suomessakin, joskaan ei samoista syistä, lain epäiltiin olevan perustuslain vastainen ja se käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa. Vaatimuksen siitä, että jokaisen on pakko ottaa sairausvakuutus katsottiin loukkaavaan ihmisen perusoikeuksia: oikeutta elämään, omaisuuteen ja onnellisuuden tavoitteluun. Korkein oikeus kuitenkin piti lain voimassa tiukimmalla mahdollisella tuloksella 5-4, vaikka yleisesti odotettiin sen kaatuvan.

Urheilu on sallittua

Laki on voimassa, mutta sen toteutus ontuu edelleen. Obama on saanut lain sisältämiä uudistuksia vietyä läpi jossain määrin, mutta suuri läpimurto on vielä näkemättä. Merkittäviä terveyden edistämiseen tähtääviä projekteja on toteuttamassa myös vaimo Michelle. Hänen sydäntään lähellä ovat terveellinen ruoka ja lasten lihavuuden ehkäisy. Osansa on saanut myös Barack, sillä mielijuomaa olutta saa juoda vain kohtuudella ja tupakkaa hän voi polttaa  salaa, ainakin Euroopan matkalla näin pääsi käymään.

Oluella on käyty!

Voimme rauhassa Suomessakin tyytyä siihen, että sote ottaa aikansa ja voi viedä sukupolvien ajan. Sitä odotellessa hauskaa maaliskuuta, huomenna alkaa kesä!

Terkuin Seija Telaranta

Visiostako viis?

Päivitin yhtä liiketoimintasuunnitelmaa ja mietin, että kannattaako siinä enää puhua visiosta, kun sitä sanaa ei enää kuule missään. Verrattuna ainakaan 2000-luvun alkuun, jolloin ei ollut mitään luentoa, kirjoitusta tai suunnitelmaa, joka ei alkanut vision määrittelyllä. Päädyin siihen, että käytin termiä yrityksen motto. Tärkeä lause, joka nousee mielikuvaksi kun katsoo yritystä ulkopuolisen silmin.

Vision määrittely-prosesseissa kritiikki aikoinaan kohdistui siihen, että luodaan turhia unelmia, höttöä, jonka ei ollut tarkoituskaan toteutua. Ne, jotka aidosti syventyivät ja keskittyivät organisaation/yrityksen tulevaisuudenkuvaan huomasivat, että visiointi ei ollut unelmointia vaan itsearviointia, johon kuului menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden analysointi. Visio oli päätepiste, joka lähetessään syventyi, täydentyi ja sai uusia sävyjä.

Jokainen, joka on käynyt Cape Kennedyn avaruuskeskuksessa Floridassa, on varmaan nähnyt ja kuullut yhden maailman kuuluisimmista visioista, joka sisältyi presidentti John F. Kennedyn puheeseen avaruusaseman henkilöstölle. Siinä hän maalasi kuvan amerikkalaisesta kuussa maan lippu kädessään. Vision kirkastuttua alkoi strategian määrittely, eli valittiin keinot, joiden avulla päämäärä savutetaan. Tom Peters on todennut, että ilman visiota organisaatio on kuin ajelehtiva laiva. Parhaimmat visiot ovat inspiroivia ja motivoivat henkilöstöä. Visiot ovat myös selkeitä ja yksinkertaisia mutta samalla haasteellisia. Tehokkaat visiot ovat järkeviä, niissä on mieli. Ne ovat kuin merkkitulia, majakoita, jotka valaisevat vaikka kaikki muu olisi hävinnyt.Vision luonteeseen kuului, että organisaatiolla on yhteinen visio,  jonka peruspilareita ovat jokaisen työntekijän henkilökohtaiset visiot. Yhteinen visio ei ole irrallinen suhteessa yksilöiden päämääriin, vaan siinä heijastuvat yksityiset tavoitteet.

Ruotsalaisten Segestenin ja Segestenin kirjaa "Planera din yrkeskarriär" mukaellen olen vuonna 1999 laatinut terveydenhuollon ammattilaisille pohjapaperin siitä, mihin kysymyksiin tulisi vastata suunnitellessaan omaa henkilökohtaista visiotaan.

• Vahvat puoleni
• Heikot puoleni
• Kahden vuoden kuluttua elämäni näyttää....
• Viiden vuoden kuluttua elämäni näyttää...
• Kymmenen vuoden kuluttua elämäni näyttää...
• Ammatilliseen verkostooni kuuluvat tällä hetkellä seuraavat henkilöt
• Näillä henkilöillä on seuraavanlainen rooli ammatillisessa kehityksessäni
• Verkostostani puuttuu tällä hetkellä seuraavanlaisia henkilöitä
• Etsin näitä osaajia verkostooni seuraavista organisaatioista
• Verkostooni yksityiselämässä kuuluvat seuraavat henkilöt
• Läheiseni ovat urakehitykseni tukena/esteenä
• Haluan muuttaa seuraavia asioita yksityiselämässäni, jotta saavutan itselleni asettamani tavoitteet
• Kuulun seuraavien henkilöiden verkostoon
• Haluaisin kuulua seuraavien henkilöiden verkostoon
• Miten verkostoni tukee tavoitteitani/estää niiden saavuttamista
• Aikataulu

Minusta tässä on mielenkiintoinen kokonaisuus. Siinä joutuu pohtimaan omaa ympäristöään ja verkostoaan ja tekemään ratkaisuja päästäkseen eteenpäin. Visiointi ei ole turhaa vieläkään. Ei myöskään järkevä unelmointi tyyliin mikä minusta oikein tulee.

Terkuin Seija Telaranta