Minun jälkeeni vedenpaisumus

Onkohan David Cameronilla käynyt mielessä tämä Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n lause, kun EU-äänestyksessä kävi kuten kävi? 1700-luvulla jo kaksivuotiaana vallan perinyt Ludvig XV oli pidetty, itseasiassa hänen  lempinimensä oli rakastettu. Aikuiseksi kasvettuaan hän johti Ranskaa niin että kansa oli tyytyväinen. Ei ollut keltaista lehdistöä eikä sosiaalista mediaa kertomassa, mitä kulissien takana tapahtui. Puutarhassa oli bordelli ja hoviin syntyi 30 aviotonta lasta näistä "puutarhasuhteista". Tosiasiassa maan asiat olivat rempallaan ja lopullinen tuho tuli Englantia vastaan käydyn onnettoman sodan myötä, jota itse asiassa johti Pompidourin markiisitar, yksi rakastajattarista. Vallankumous tuli Ranskaan 15 vuotta Ludvig XV kuoleman jälkeen. Pidetyn kuninkaan kausi ei ollutkaan sitä miltä näytti. Koko kuningaskunta tuhoutui, tuli vallankumous ja tasavalta.

Vedenpaisumusko?

Ei tarvitse olla kuninkaallinen eikä pääministeri, lause toimii hyvin tavallisissakin oloissa ja organisaatioissa. Ilmiö syntyy, kun johtaja suosion saavuttamiseksi ja asemansa turvaamiseksi tekee ratkaisuja, joista viimekädessä kärsii "kansa", yritys, organisaatio ja työntekijät. Populistit toimivat juuri näin. He käyttävät valtaa omaksi edukseen ja lisää sitä kahmien niin, että muut näivettyvät ja menettävät kykynsä toimia tai eivät pysty toimimaan osaamisensa tasolla. Kun populisti poistuu näyttämöltä, kaaos on käsillä. Taustalla on ajatus, että kruunu kirkastuu, kun ihmiset huomaavatkin olevansa kaaoksen keskellä kun "kuningas" on poistunut. Valta ja suhteet ovat olleet niin tiukasti yhden käsissä, että ottaa aikansa, kunnes sotkut selviävät.

Yksi vallan tärkeimpiä olomuotoja on informaatiovalta. Henry Mintzbergin mukaan informaatiovirtojen omistaminen ja käyttö ovat johtamistoimintojen ydintä. Mitä enemmän johtajalla on informaatiovaltaa, sitä voimallisempi hän on ja omaa suurimmat mahdollisuudet hallita organisaatiota sisältä ja sen ulkopuolelle.  Informaatiovirtojen ohjaamisesta ja niiden käyttämisestä kansanäänestyksen tuloksen ohjailussa ja markkinoinnissa oli Englannissakin kysymys. David Cameronilla oli asemansa tuomaa valtaa, vaikutusvaltaa. Lehtimiehenä Boris Johnson osasi median käytön, hänellä oli informaatiovaltaa. Hän laittoi itsensä peliin, oli hauska ja viljeli huumoria, kirjoitti kirjoja ja hallitsi puhetaidon.  Hän on yksityiselämässäänkin vauhdikas hieman Ludvig XV:n tyyliin.

Siirtyykö valta Berliiniin?

Voiton jälkeen Boris Johnson poistuu näyttämöltä, eikä ainakaan ryhdy pääministeriksi selvittämään sotkua. Cameron taas jättää pääministeriyden.
Englannissa ilmeisesti aika moni jätti jälkeensä vedenpaisumuksen, kukin tyylillään.

Terkut Tallinnasta, Seija Telaranta