Sitä saa mitä ostaa?

Näillä keleillä on hyvä olla lukemista, monenlaisia kanavia televisiossa, IPadit iskussa ja puhelimet latauksessa. Hullumpaa ei ole myöskään tsekkailla äkkilähtöjä ja hotelleja paremmilla sääennusteilla. Vaikka kuinka olisi syntynyt maaseudun oloihin. Shoppailu on tietysti yksi mahdollisuus, mutta kun kaikki kaapit ja komerot monessa osoitteessa ovat ihan tapissa, niin hohto siitäkin on mennyt. Ostin siis kirjoja.

Olen aivan viehättynyt Björn Wahlroosiin kirjoittamiin kirjoihin. Hän saa taloustieteen elämään ja lukijan pysymään vireessä. En ole aikaisemmin lukenut Sixten Korkmanin kirjoja. Kolmella eurolla sai tasan vuosi sitten päivätyn "Väärää talouspolitiikkaa" - kirjan. Hinta oli silloin 34.90€. Löysin siitä saman Aristoteleen lainauksen mitä Wahlrooskin analysoi omassa kirjassaan. "Se, mikä on useille yhteistä, saa osakseen vähiten huolenpitoa."Kun Wahlroos otti aiheesta eläviä esimerkkejä, pyöritteli kiinnostavasti käsittelemäänsä lainausta, Korkman nostaa sekä taloustieteen että filosofian gurujen lausumia esiin, eikä työstä niitä mitenkään. Toki ne on hyvin valittuja, mutta mitään omaa Korkman ei tuota. Erityisesti minua masensivat  lainaukset Mauno Koivistolta. Päivään sopii hyvin Aristoteleen käsitys onnellisuudesta. Ihminen elää hyvin tai onnistuu elämässä, jos hänellä on hyvä syntyperä, ystäviä, lapsia, määrättyä vaurautta sekä terveyttä, kauneutta ja voimaa. Onnellisuuteen vaikuttaa myös maine, kunnia, hyvä onni ja hyveet. Jos hyvä haltia antoi huomenlahjoiksi vielä oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden, rauhallisuuden, seurallisuuden, anteliaisuuden, rohkeuden ja rehellisyyden, niin hyvä on! Kaikista näistä kauniista kertauksista huolimatta Korkmanin kirja jäi tähän.

Sadepäivän shoppailut

Vitosella sain Arto Hiltusen "Johtamisesta", vuodelta 2015. Hänen ensimmäinen kirjansa "Johtamisen taito" oli suosittu. Ihmettelin, miten tämä kirja oli jäänyt hyllyyn, päätellen hinnasta ja määrästä, mitä sitä oli kaupan. Toki tässä kirjassa on perussetti johtajan työn keskeisiä alueita, mutta on siinä harvinaisempaakin. Pidin erityisesti siitä, että kirjoittaja oli varsin ansiokkaasti käsitellyt hallituksen puheenjohtajan valtaa ja roolia organisaatiossa sekä hänen ja toimitusjohtajan välistä suhdetta. Vähän yllättävästi kesken kaiken on kappale Esiintymiset: johtajan tärkein vaikutuskanava. Onneksi on, sillä totuushan on, että vaikka kuinka hyvin johtaja osaisikin johtaa, jos ei ole hyvä esiintyjä eikä saa sanottavaansa esitettyä kansan kielellä, paljon puuttuu. Kirjan loppupuoli on ainakin minua vähemmän kiinnostavaa ay-jargonia, mutta jos kirjoittaja on tehnyt kolmikymmenvuotisen uran S-ryhmässä, niin täytyyhän se näkyä.

Ruotsiin, Tukholmaan ja Göteborgiin sijoittuvat dekkarit ovat elämäni suola. En tuntenut Christoffer Carlssonia aiemmin, joten aloitin Leo Junkerista kertovan kolmiosaisen sarjan ensimmäisestä teoksesta Salaisuudet. En ole kirjaa vielä kokonaan lukenut, mutta koko ajan minulla on hieman sekava tunnelma ja joudun miettimään, mistä tässä nyt onkaan kysymys. Carlsson on asiantuntija, sillä hän on koulutukseltaan kriminologi, väitellytkin aiheesta. Kirjallisesta menestyksestä ja palkinnoista huolimatta hän toimii opettajana Tukholman yliopistossa. Ehkä en ole vielä  päässyt sinuiksi kirjan tyylin kanssa. Joka tapauksessa lukeminen jatkuu.

Juhana Torkin vuonna 2014 ilmestynyt kirja Puhevalta on yksi parhaista johtajan työtä profiloivista kirjoista. Sen innoittamana otin myös lomalukemiseksi hänen viime vuonna ilmestyneen kirjasensa Puhevalta käyttöön. Näin valmistelet elämäsi parhaan puheen. Kirja on tarinanomainen ohjekirja puheen valmistelemisesta. Kyllä se kannattaa lukaista, mutta täydennykseksi varsinaiselle edellä mainitulle Puhevalta-kirjalle. Mottona on Abraham Lincolnin ohje "Jos minulla on kuusi tuntia aikaa kaataa puu, käytän viisi tuntia siihen, että teroitan kirvestä".

Lincolnista Obamaan, vuosikymmenen parhaimpaan puhujaan, jonka puhujanlahjoista on viime aikoina saatu nauttia harva se päivä. Yksi hänen tärkeimmistä vaalivalteistaan oli taito puhua kiinnostavasti, vakuuttavasti ja vaikuttavasti. Viime mainitusta käy hyvin todisteeksi hänen poliisien muistolle pitämänsä puhe eilen Dallasissa. Obaman poliittinen nousu alkoi Harvardin yliopistossa, jossa hän opiskeljapoliitikkona keräsi aina tuvan täyteen puhujanlahjoillaan.
Me Barack Obaman ja hänen perheensä fb-kaverit olemme jo pidemmän aikaa saaneet vastaanottaa kuvakavalkadia hänen ajastaan Valkoisessa talossa. Voi miten loistavaa aikaa se on ollut, ihana ja taitava Michelle luomuksissaan, samoin juuri aikuisuuden kynnyksellä olevat tyttäret puhumattakaan upeasta presidentistä.

Aurinkoa odotellessa, lukeminen kannattaa aina. Terkuin Seija Telaranta